täältätullaan!

Melko jännittävältä! Matkamme alkuun on reilut kaksi viikkoa.

Päätin aikaisemmin keväällä, etten osallistu tämän kesäisen USA-roadtrippimme excel-sulkeisiin. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että olen potenut siitä huonoa omaatuntoa useampaan otteeseen, kun mieheni on painanut illat osavaltio-exceleiden parissa ja minä olen lusmuillut sohvalla tekemättä mitään järkevää. Sen verran on ollut tiedossa tammikuusta lähtien, jolloin ostimme lennot, että pääpaino tulee olemaan USA:n Keskilännen osavaltioissa.

Aikaisempien reissujen kasaaminen on ollut lähes yhtä hauskaa kuin itse roadtrippaaminen. Sitä on voinut fiilistellä jo kotisohvalla tulevia huikeita kokemuksia, elämyksiä ja maisemia. Tällä kertaa en löytänyt samaa motivaatiota. Ehkä pinnan alla on ollut ajatus siitä, etten tule kokemaan länsirannikon kansallispuistojen kaltaisia maisemia, joten miksi nähdä vaivaa… äärimmäisen lapsellista & ennakkoluuloista, tiedän. Varsinkin kun yhdessä päätimme, että viiden huikean länsirannikon reissun jälkeen on aika nähdä uusia osavaltioita.

Sen verran olen kuikuillut kuvia Keskilännen maisemista Google mapsista, että odotan innolla viittä vaille valmiin reittisuunnitelman näkemistä ja hyppään mukaan suunnitteluun loppumetreillä, kun pitää vielä varmistaa nähtävyyksien ja kauppojen aukioloaikoja, varata tapahtumalippuja, etsiä mielenkiintoisia ruokapaikkoja ja sekä tärkein: löytää tieto minkä kokoisiin hyttysiin meidän on varauduttava… ne ovat varmasti vähintään mehiläisen kokoisia, kun ollaan USA:ssa.

Aion nauttia hyvistä tarjoiluista sekä leveämmistä penkeistä ja nukkua Icelandairin Saga Classissa menomatkalla niin, etten ole kärttyisä kuten yleensä pitkän, huonosti nukutun lentomatkan jälkeen ensimmäisinä lomapäivinä. Turistiluokassa nukkuminen ei onnistu minulta. 

Pizza skins (deep dish pizza crust filled with mashed potatoes(!), topped with bacon, cheddar and sour cream) on ehdottomasti potatoes skins-nimisen herkun serkku.

Roadtrippimme faktat tässä vaiheessa:
– meno-paluulennot Icelandairilla Washington D.C:hin
– aikaa roadtrippailuun on reilut 3 viikkoa
– Dodge Charger tai vastaava vuokra-auto odottaa lentokentällä
– ensimmäistäkään hotelliyötä ei ole vielä varattu emmekä varmaan varaakaan kovin montaa etukäteen vaan matkan edetessä.

Sain tänään esimakua tulevasta sen verran, että tiedän meidän suuntaavan amisheistaan kuuluisan Lancasterin (Pennsylvania) kautta Detroitin (Michigan) lukuisiin automuseoihin ja Great Lakesin rannoille sekä jopa Fargoon North Dakotaan saakka. Paluumatkalla käymme maistamassa kuuluisaa kansasilaista BBQ:tä ja poikkeamme St. Louisissa Missourissa Gateway Arch-kaarella sekä Mammoth Caven kansallispuistossa Kentuckyssa. Tai sitten ajamme reitin vastakkaiseen suuntaan tai päätämme jäädä koko ajaksi pääkaupunkiin. Ei voi tietää – vielä.

Missään nimessä lopullinen reittimme ei tule olemaan näin lyhyt tai näin suora…

Vaikka mieheni hahmottelee etukäteen tarkkoja ajopäiviä ja ulkopuolisten silmissä matkamme näyttävät varmaan todella pilkulleen etukäteen päätetyiltä, päiväohjelmamme joustavat tarpeen mukaan kun olemme tien päällä. Kun ekan viikon jälkeen jetlag alkaa painamaan tai kun muuten vaan alkaa hapottamaan, pidämme lepopäivän. Meille se tarkoittaa, että nukumme pitkään, pakkaamme tavarat autoon, pysähdymme kaupoissa kaikessa rauhassa & syömme hyvin ja ajamme tunnin tai kaksi seuraavaan hotelliin. Roadtrippausta parhaimmillaan.

Missä tunnelmissa sinä olet lähdössä kesämatkalle – Suomeen tai ulkomaille? Onko taustatyöt tehty ja reittisuunnitelma valmiina?

EDIT 24.5. klo 20.06: Olen kyllä katsellut netistä Keskilännen osavaltioiden must see-kohdelistauksia, mutta meidän matkasuunnittelumittakaavassa tämä on sama kuin ei olisi tehnyt mitään. Exceleissämme on keskimäärin satoja rivejä nähtävyyksiä / osavaltio. 

Saimme pari viikkoa sitten American Airlinesin päätöksen reklamaatioomme, joka koski kesäkuisen Helsinki-Chicago -lentomme myöhästymistä 20 tunnilla teknisen vian takia. Istuimme kolme tuntia lentokoneessa Helsinki-Vantaan huoltoalueella, kun vikaa yritettiin ensin korjata. Kun tunnit kuluivat eikä ratkaisua löytynyt, koneen kapteeni ilmoitti uudeksi lähtöajaksi seuraavan aamun ja meidät vietiin bussilla terminaaliin odottamaan laukkuja. Matkatavara-aulassa meni seuraavat kaksi tuntia.

Suurin osa matkustajista yöpyi lentoyhtiön piikkiin hotelleissa lähellä kenttää, me päädyimme ottamaan taksin kotiin Espooseen. Kotiin päästyämme iltaysiltä tartuin puhelimeen ja peruin ensimmäiseksi yöksi varatun hotellin. Lisäksi piti varmistaa, että Dallasin lentoaseman Nationalin vuokraamossa meitä odottaisi auto, vaikka saapumisemme myöhästyisi lähes vuorokaudella. Kumpikin hoitui yllättävän kätevästi soittamalla yrityksien amerikkalaisiin asiakaspalvelunumeroihin.

Kun juttelimme seuraavana aamuna lentokoneessa takanamme istuneen perheenisän kanssa korvauksien hakemisesta, asia oli hänelle ihan uusi. He olivat mielestään saaneet riittävän korvauksen maittavan illallisen ja hotellimajoituksen muodossa. Lentoyhtiö ei kertonut korvauskäytännöstä kovinkaan innokkaasti, vaikka EY:n asetus niin vaatiikiin vaan pelin henki tuntui olevan enemmänkin  se, että matkustajan tulee olla tietoinen omista oikeuksistaan.

Lentoyhtiö käsitteli korvaushakemustamme kuusi viikkoa ja ilmoitti sähköpostitse erittäin kohteliaasti ja myöhästymistä pahoitellen maksavansa EY:n 261/2004 asetuksen nojalla 600 eur korvauksen / henkilö. Tämä on maksimikorvaus, kun uusi saapumisaika ylittää aikataulun mukaisen saapumisajan yli neljällä tunnilla ja kyse on yli 3 500 km matkasta.  Vaihtoehtoisesti eurojen sijaan tarjolla oli myös ”transportation voucher” dollareina, jonka suuruus oli huomattavasti edellä mainittua summaa suurempi. Päädyimme kuitenkin tarjottuun eurosummaan. Lisätietoja EY:n 261/2004 asetuksesta on mm. Trafin nettisivuilla.

Tätä yllättävää lisäystä matkakassaamme ei voi tietenkään jättää hyödyntämättä – välittömästi ja koska minulla ja miehelläni on vielä vuosilomaa jäljellä (minulla lomarahojen vaihdosta osittain lomaksi), varasimme muutama päivä sitten lennot Bostoniin. Lähtö on vajaan kahden viikon päästä… here we come New England and hopefully fall foliage! Tämä USA:n kaakkoiskulma on kummallekin lähes tuntematon.

Ainakin näissä New Englandin osavaltioissa vierailemme syys-lokakuun vaihteessa.

Vinkkejänne kaivataan. Kaikesta mahdollisesti mielenkiintoisesta nähtävästä New Englandissa. Erityisesti kiinnostaa mistä kannattaa hypätä valasristeilylle. Ja jäätelön ystävänä Ben & Jerry’s factory tour Vermontissa on ihan ehdottomasti menolistallamme.

6 yötä lentopäivään on, laskin aivan itse eilen… ja samalla kesälomani alkuun. Haimme eilen matkalaukut kellarista, avomieheni pakkasi jo oman tavaransa ja on ehtinyt kysyä monta kertaa  ”koska pakkaat?”. Lennämme ensi lauantaina Chicagon kautta Dallasiin Teksasiin, josta alkaa reilun kuukauden pituinen Southwest USA-kierroksemme. Jippii, olisipa lauantai jo huomenna!!!!

Southwest 2014- reittisuunnitelma, menopaluu Dallasista Teksasista. Mielenkiintoista katsoa matkan jälkeen minkälaiseksi reittimme loppujen lopuksi muotoutui.

Huhtikuun alussa Southwest 2014 to do-listani oli
1) Uuden luottokortin tilaaminen ja vanhan peruuttaminen √
2) Vuokra-auton varaaminen √
3) ESTA-matkustusluvan anominen + APIS-tietojen toimittaminen lentoyhtiölle √
4) Ensimmäisen hotelliyön varaaminen Dallasin lentokentän lähistöltä √
5) Dollareiden vaihtaminen √

Jätimme vuokra-auton varaamisen tällä kertaa melko myöhäiseen. Tartuimme Ebookersin -10% alennukseen toukokuun loppupuolella ja Dallas-Fort Worthin lentokentällä meitä odottaa toivottavasti iso valikoima National autovuokraamon Premium-luokan autoja.

Ensimmäisen yön hotellin varasimme eilen, lauantaina. Olemme perillä Dallasissa yhdeksän maissa illalla, jonka jälkeen ajamme vielä lentokentältä 20 mailin päässä olevaan Holiday Inn Expressiin Arlingtonissa. Eka yön unet jäävät yleensä melko lyhyiksi aikaerojen takia ja varaammekin useimmiten hotellin, jonka läheisyydessä on 24h diner ja ruokakauppa. Näin herätessään pääsee kätevästi aikaiselle aamupalalle ja ostamaan juotavia kylmälaukkuun.

Viikon päästä huristelemme Teksasin massiivisilla teillä. / Dallas, TX

Mistä mahtaa johtua, että euro heikkenee / dollari vahvistuu aina kesää kohden? Suurimman osan vuotta euro/dollari-vaihtokurssi on ollut 1,39 kieppeillä, mutta nyt toukokuussa, kuten viimekin keväänä, dollari on vahvistunut ja pyörii 1,35 tuntumassa. Dollareita päädyimme vaihtamaan muutamalla sadalla eurolla, koska luottokortilla maksaessa saa vaan yksinkertaisesti parhaimman vaihtokurssin.

Entä mikä on varsinaisen reittisuunnitelman tila? Sitä on käyty läpi joka ilta tällä viikolla. Olemme karsineet kohteita ja tsekanneet mm. nähtävyyksien aukioloaikoja ja osavaltioiden Department of Transportationien nettisivuja mahdollisten tiesulkujen varalta. Aina tulee yllätyksiä: Sedonan ja Flagstaffin välinen SR 89A-tie on suljettu maastopalojen takia eikä tällä hetkellä ole tietoa koska se aukeaa. Suosittelen tarkistamaan etukäteen onko matkareittisi varrella isoja tietyöosuuksia, jotka pystyy kiertämään helposti tai muita esteitä, jotka pakottavat kiertotielle. Nämä tiedot löytyvät kätevästi osavaltion tielaitoksen (Department of Transportation) ja monien kansallispuistojen nettisivuilta.

Sedonasta Flagstaffiin pääsee kyllä nopeaa ja tylsää I-17 -moottoritietä pitkin, mutta mieluummin ajaisimme SR 89A:n mahtavissa punaisissa maisemissa ja vähän hitaammalla vauhdilla. Peukut pystyyn, että tie saadaan auki kesä-heinäkuun vaihteeseen mennessä.

89A-tien maisemia Sedonassa (AZ), kuva on otettu Schnebly Hill Vista -näköalapaikalta. / Kuva: USDA Forest Service, Coconino National Forest.

Koska en ole aikaisemmin blogannut reissun päällä, olisi mukava kuulla mistä aiheista haluaisitte lukea tulevina viikkoina. Koska USA on minulle melko tuttu matkailumaana, pidän montaa asiaa itsestäänselvyyteenä enkä osaa edes ajatella niiden kiinnostavan jotakuta. Vinkkejä otetaan siis vastaan suurella innolla ja kiitollisuudella.