Varattiin tänään viimeinen majapaikka tulevaa Amerikan reissuamme varten ja etukäteisreissusuunnitelma tuli näin valmiiksi. Ajatukset pörräävät vielä Dubain opintomatkan suurissa kokemuksissa, mutta tähän väliin on pakko pysähtyä fiilistelemään kesää ja Amerikkaa. Pulssi kiihtyy, kun vain ajattelenkin, että pian taas pääsen tallaamaan näitä kultaisia katuja.
Huomenta Porvoon aamubussista! Tyttöä ei ole paljon näkynyt linjoilla eikä sosiaalisissa riennoissakaan. On vähän pitänyt kiirettä viime viikot opiskelujen kanssa, mutta nyt on melko makea fiilis, kun viimeistä kertaa ainakin tälle syksyä körryyttelen Porvooseen. Tänään on laajan airline business -kurssin päätöskerta ja huomenna tähän aikaan istun lentokoneessa nokka kohti Los Angelesia!! Iltapäivällä paikallista aikaa huomenna olen jo näissä alla olevien kuvien maisemissa Venice beachillä, ei voi tajuta!
Opiskelut
Lentokoneet ovat täyttäneet ajatukseni aika tehokkaasti viime aikoina. Olimme viime perjantaina koko päivän Finnairin pääkonttorilla ja kävimme läpi lentoliikennebisnestä eri alan ammattilaisten näkökulmasta. Kaikkia kuulemiamme puheenvuoroja tekniikasta, suunnitteluun, rahoitukseen, HR:ään, johtamiseen, myyntiin ja markkinointiin yhdisti se, että puhujat olivat superinnostuneita edellisenä päivänä Helsinkiin saapuneesta ensimmäisestä A350-koneesta. Finnairin strategia on tuplata Aasian liikenne vuoteen 2020 mennessä vuoden 2010 tasolta ja tavoitetta varten on tilattu 19 suurta, huipputekniikkaa edustavaa A350-konetta. Koneet on laitettu tilaukseen jo 10 vuotta sitten ja niiden rakentamista on seurattu rakkaudella, joten eipä ihme, että ensimmäisen uuden vauvan saapuminen oli valtavan suuri asia koko henkilöstölle. Vierailumme päättyi siihen, että kipusimme muun henkilöstön kanssa kattoterassille katsomaan A350:n ensimmäistä laskeutumista kaupalliselta lennoltaan.
Yritysvierailun lisäksi nyt on taskussa kolme lentokenttätyöhön vaadittavaa sertifikaattia, yli 40 sivua kirjoitettua tekstiä ja monta mielenkiintoista luentoa. Koska lentoliikenne on niin kansainvälinen asia, on meilläkin ollut puhujia luennoilla eri puolilta maailmaa aina Etelä-Afrikasta asti.
Amerikka
Mutta sitten on jo aika puhua Amerikasta, eikö! Mun mielestä ainakin on. Mun jalat tanssii täällä pöydän alla (olen jo päässyt Porvooseen asti), kun mietin, että tänään voi – ja on pakkokin, heh – pakata kaikki valmiiksi! Koulun jälkeen menen kaupungille hakemaan dollarit, tuliaisia Amerikkaan ja muuta sen sellaista. Toivon, että kaikki stressaava ja pahin on nyt hoidettu. Olen mm. siivonnut ja päivittänyt tietokonetta ja ei pahemmasta väliä. Viimeiset kolme päivää ovat olleet jotenkin stressin multihuipentuma ja olo oli aika karsea, mutta tänään voi pojat aurinko paistaa, mieli on kirkas ja elämä hymyilee!
Asiat ovat saaneet uusia käänteitä ihan viime viikkojen aikana ja paljastettakoot tässä vaiheessa, että en juurikaan joudu olemaan matkalla yksin! Amerikka-perheeni on ilmeisesti kasvanut siihen malliin, että tuttuja alkaa olemaan toisessa kotimaassani kiitettävästi etenkin seuraavien kuukausien aikana. Tekemistä ja mahdollisuuksia tulee olemaan vaikka muille jakaa. Los Angelesissa meitä on kolmen tytön kopla ja kaikilla on myös töitä/kouluhommia tehtävänä, joten kaupungin halttuun ottamisen lisäksi tulemme istumaan jossakin ihanissa kahviloissa näpytellemässä kukin omia läppäreitämme. Päätin jäädä Losiin 9 päiväksi ja asun ensimmäiset 6 päivää Venice beachillä ja lupun ajan Hollarissa eli Hollywoodissa. Auto on vuokrattu koko Kalifornian ajaksi.
Lauantaina 24.10. on lento Floridaan ja seuraava viikko on varattu Fort Lauderdalelle ja matkabloggaajakonferenssille TBEXille. Sekä Losissa että Floridassa on tarkoitus tavata uuden alani ihmisiä eli matkailualan toimijoita. Lokakuu päättyy halloweenin juhlimiseen Fort Lauderdalessa ja sen jälkeen siirryn Naplesiin länsirannikolle ja keskityn 100% työharjoittelutaskeihin, jotka kulkevat tässä rinnalla koko ajan.
Marraskuussa Make tulee kolmeksi viikoksi Floridaan osittain etätöihin, osittain lomalle. Tähän osuuteen tulee liittymään lisää lentokoneilla lentämistä ja turkooseja tunnelmia… *en kestä!* Thanksgivingiä suuntaamme näillä näkymin viettämään Miami beachille, josta on varattuna kahdeksi yöksi melko mukava majapaikka. Treffit Miamissa, tällaiseen marraskuuhun haluan tottua!
Joulukuun alussa koittaa paluu arkeen. Olen saanut monenlaisia kommentteja syksyyni liittyen. ”Miksi olet niin vähän aikaa?” tai ”En ikinä lähtisi yksin Amerikkaan, vaikka maksettaisiin!” tai ”Koko syksy Amerikassa, niin uskomatonta!”. Ensimmäistä ja viimeistä kommenttia olen itsekin ajatellut usein. Välillä tuntuu, että olisi pitänyt järjestellä vielä pidempi reissu, koska täällähän on vielä koko talvi edessä. Mutta sitten toisaalta tällaisena parisuhdeihmisenä en halua alkaa rakentamaan meille eri elämiä. Joskus yöllä valvoessani olen ollut aivan onnellinen, ettei reissuni kestä esim. viittä kuukautta! =)
Kello 12.13
Tunnit ovat ohi, kaikki tehtävät palautettu, uunimakkaralounas nautittuna. Aika harppoa viimeisen kerran kuulaan ja aurinkoisen Porvoon läpi bussiasemalle ja ajaa Helsingin keskustaan ostamaan tarvittavat asiat. Kello soi neljältä aamulla ja suuri seikkailu saa alkaa! Palataan asiaan Enkelten kaupungista!
Ps. Ajattelin kuvata videotervehdyksiä ja jaan niitä ainakin blogin Facebook-sivuilla. Seuratkaahan siis myös mun ja Kirsin Amerikan valloituksia myös osoitteessa www.facebook.com/50statepuzzle.
Pps. Kirsille terkkuja itärannikolle leaf peepingin eli ruskalehtien tiirailun pariin!
Vaihdoin tänäkin vuonna osan lomarahoista lomaksi ja sen takia minulla on vielä pitkän kesäloman jälkeen pari viikkoa vuosilomaa jäljellä… kohta se lomasaldo on NIIN nollassa.
Reilun viikon päästä nousemme Icelandairin siiville ja lennämme Washington D.C:hin, toista kertaa tänä vuonna. Sieltä matkamme jatkuu melkoisella tohinalla seuraavaksi illaksi noin 500 kilometriä lounaaseen Charlotte Motor Speedwaylle North Carolinaan, jossa ajetaan Nascar-autokisa.
Sukat eivät pyöri jaloissani innostuksesta, kun mietin, että autot viuhahtavat ohitsemme 333 kertaa ennen kuin kisan voittaja on selvillä. Kyllä, 3-3-3 kertaa. Enemmän minua kiinnostaa nähdä miten näin massiivinen tapahtuma on järjestetty, koska sen amerikkalaiset osaavat. Kuten miten liikennejärjestelyt ja katsomoon opastus toimivat, kun Charlotte Motor Speedwaylle mahtuu kaikkiaan 135 000 katselijaa.
Nascarin lippuvaraus hoitui helposti Ticketmasterin nettisivujen kautta Lippupalvelun käyttäjätunnuksilla. Meillä on 52 dollarin paikat ovaalinmuotoisen radan kaarteessa, ja valitsimme alkoholittoman perhekatsomon… ettei vaan meno ylly liian rajuksi. Meidän lippumme ovat edullisimmasta päästä, kalleimmat taisivat olla reilut 200 dollaria. Lisäksi mieheni halusi Fan Scanner -palvelun, jonka kautta voi kuunnella kuskien ja varikon välistä kommunikointia. Tämänkin varaaminen sujui kätevästi lippuvarauksen yhteydessä 27 dollarin hintaan.
Postauksen kuvitus on syksyn 2014 New Englandin ruskamatkalta.
Nascar-elämyksen jälkeen pörräämme kaksi viikkoa kolmen osavaltion alueella; North Carolinassa, Tennesseessä ja Virginiassa. Erilaiset ruskan etenemistä ennustavat sivustot ovat olleet kovassa käytössä viime viikkoina ja pidämme sormet ja varpaat ristissä, että Great Smoky Mountainsin, Blueridge Parkwayn ja Shenandoah National Parkin lehtipuut ovat värikkäimmillään juuri kaksiviikkoisen matkamme aikana.
Great Smokey Mountainsilla käy vuosittain yli 9 miljoonaa turistia, joten puiston tiet ja lähistön hotellit ovat varmuudella tukossa syysviikonloppuisin. Normaalisti 100 dollarin Holiday Inn Expressin hinta vähintäänkin tuplaantuu tällöin. Mieheni on kääntänyt ja vääntänyt reittisuunnitelmaa ihailtavalla sitkeydellä niin, että pysymme poissa näiltä kulmilta pe-su yöt. Yhdeksi viikonlopuksi ajamme North Carolinan edustalle olevalle Cape Hatterasin saarelle.
Kuvasta linkki sivustolle, josta kuva on napattu.
Reissusuunnitelman ”mennään ehkä?”-listalla on kuuluisan ja upporikkaan Vanderbuilt-suvun rakentama Biltmore Estate -kartano Ashevillessa North Carolinassa. Biltmore on Amerikan suurin yksityisomisteinen talo, jossa on 250 huonetta. Vaikka en lähde venyttämään senttejä matkalle, hieman mietityttää voiko 60 dollarin pääsymaksulle (+10 $ audio tour + 18 $ valet parking) saada vastinetta, kun kyse ei ole edes opastetusta kierroksesta. Vielä uskomattomampaa on se, ettei kartanossa saa kuvata. Ei edes yksityiseen käyttöön. Jos olet käynyt Biltmoressa, olisi kiva kuulla ajatuksiasi paikasta.
Vielä pitää varata vuokra-auto (”voidaanko ottaa maailman hienoin auto? Dodge Challenger”, mieheni on kysynyt valehtelematta sata kertaa kuluvan viikon aikana) ja vaihdettava pari sataa dollaria käteistä. Hotellit olemme varanneet kahden ensimmäisen yön osalta, ehkä pari lisää pitää vielä buukata ennen lähtöä.
Mitä kuuluu syksyn reissusuunnitelmiisi – kotimaassa tai ulkomailla?
Lokakuu lähestyy ja Amerikasta on alkanut tipahdella sähköposteja mailiboxiini kiihtyvällä tahdilla. Kuten olen maininnut, olen osallistumassa 28.-30.10. Fort Lauderdalessa pidettävään TBEX-matkabloggaajakonferenssiin ja järjestävät tahot ovat alkaneet valmistella meitä tulijoita nyt tilaisuutta varten, jotta saisimme siitä kaiken irti. On ollut webinaaria, jossa on opetettu, miten osallistua yritysten ja bloggajien välisiin speed networkingeihin eli ”pikadeitteihin” potentiaalisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Lisäksi on pitänyt päivittää itselleen nettiprofiilia, tilata käyntikortteja, ilmoittautua pre- & fam-toureille (ennen varsinaista konferenssia järjestettäviä, hintaan kuuluvia teemamatkoja) ja määritellä hieman itseään bloggaajana.
Fort Lauderdale joulukuussa 2013
Toimenpiteet ovatkin saaneet minut pohtimaan itseäni bloggaajana. Miksi olen osallistumassa tällaiseen konferenssiin? Tahdonko tehdä bloggaamisesta itselleni ammatin, kuten jotkut ovat tehneet? Minkälaisiin yhteistöihin olen valmis, mihin en? Määrittelyjen tekeminen ei ollut aivan helppoa.
Miksi bloggaan?
Aloin pitää blogia ensimmäistä kertaa vuonna 2008 Amerikan reissulla kavereiden kesken ja sen jälkeen tavaksi jäi blogata tekemistäni matkoista. Vuosien varrella minulle on käynyt hyvin selville, että minulle tärkeä motivaattori bloggaamiseen on itseilmaisu. Kerran eräässä haastattelussa sanoin, että koska en osaa soittaa pianoa tai laulaa (paitsi varmaan äidin mielestä), voin ilmaista itseäni blogiin sisältöä tuottamalla.
Bloggaaminen kehittää valokuvaus- ja kirjoitustaitoja (jälkimmäisestä on muuten suuri etu nyt opiskelijana) ja tänä syksynä Amerikassa haluaisin kokeilla myös videon tekemistä (mutta en tiedä voinko katsella ja kuunnella itseäni…). Bloggaajana saan myös kutsuja monenlaisiin tilaisuuksiin ja koulutuksiin, joten kaikin puolin bloggaus on sivistävä harrastus.
Olen ollut useissa erilaisissa työpaikoissa ja asemissa urani aikana. Ammatti-identiteettini on vaihdellut sateenkaaren väreissä, kun olen ollut milloin assistenttina, milloin suunnittelijana, milloin esimiehenä, milloin opiskelijana.
Mutta yksi asia on säilynyt koko ajan samana: rakkaus matkailuun.
15-vuotiaasta saakka minulla on ollut jatkuva matkasäästäminen käynnissä ja ”siellä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Siinä haluaa kehittyä ja siihen haluaa keskittyä, mikä itselle on kallisarvoista.
Päädyin tilaamaan ja suunnittelemaan käyntsärit MOO:ssa, koska sitä monet bloggaajakollegat ovat suositelleet
Tehdessäni käyntikortteja kirjoitin tittelikseni ”Freelance Writer & Travel Blogger” ja tunsin, että tämä oikeasti määrittää minua ja tämän takana voin seistä. Työelämätutkijan mukaan keskivertotyö on katoamassa, yhä harvempi saa kuukausipalkkaa ja työpaikat on luotava itse. Ihailemani professori Liisa Välikangas kertoi taannoisessa Hesarin jutussa, että nykyään kovinkaan monen työn ei tarvitsisi olla sidoksissa tiettyyn paikkaan tai edes yhteen työnantajaan. Hommia tehdään lyhyissä projekteissa ja monelle työnantajalle yhtä aikaa. Minusta tämä kuulostaa jännittävältä suuntaukselta ja olen tietämättäni alkanut valmistaa itseäni sellaiseen maailmaan.
Olen vapaa kirjoittaja ja matkabloggaaja riippumatta siitä kenelle milloinkin teen töitä. Haluan kirjoittaa siitä, missä ajatukseni ovat. Ja useimmiten ne ovat matkailussa.
Sydämessäni läikähtää joka kerta, kun saan palautetta, että kirjoitukseni on koskettanut jotakuta tavalla tai toisella (esim. tänään Friolandiassa-blogin lukeminen sai minut onnelliseksi, että olin uskaltanut tunnustaa olevani highly sensitive person, koska se oli auttanut myös Eveä. Tätä juuri bloggaaminen parhaimmillaan on!)
Kaupalliset yhteistyöt tulevat kysymykseen vain siinä tapauksessa, että aihe oikeasti kiinnostaa, liittyy tähän blogin teemaan ja mieluiten hyödyttäisi matkailun toteuttamisessa jotenkin joko meitä kirjoittajia tai teitä lukijoita. Tässä blogissa ei toistaiseksi siis ole paljon nähty yhteistöitä, koska Amerikka on niin kaukana maantieteellisesti ja se vähän hankaloittaa asioita. Mutta matkailuala ja markkinointi kiinnostavat minua yleisesti, joten toimialan sisällä olevista ansaintalogiikoista oppiminen on joka tapauksessa kiintoisaa.
Miksi sitten halusin ehdottomasti TBEXiin?
Huomasin yksi päivä, että eräs Danielle huhuili Twitterissä, että onko ketään muita Fort Lauderdalen TBEXiin tulijoita. Kävi ilmi, että hän myös bloggaa Amerikan matkailusta ja vaihdoimme twiittejä. Hän olisi jopa halunnut alkaa kämppiksekseni Fort Lauderdalessa ja olin siitä aivan mielissäni! Miten siistiä löytää tällaisia ihmisiä! Meistä ei kuitenkaan taida tulla kämppiksiä, mutta sovimme tapaavamme muuten Floridassa. Tapaan myös Globe Called Home -blogin Jennin, jota en ole myöskään koskaan tavannut livenä, vaikka bloggaaminen onkin tehnyt meistä jo kavereita virtuaalisesti.
Tällaisten heimolaisteni kohtaaminen onkin minulle se suurin syy osallistua TBEXiin sen lisäksi tietysti, että palan halusta oppia kaiken Amerikan matkailusta. En tiedä onko olemassa parempaa tapaa verkostoitumiseen kuin bloggaaminen. Oma tuttavapiirini Helsingissä on varmaan tuplaantunut juuri bloggaamisen takia. Odotin kuumeisesti, että joku järjestäisi blogitapaamisen Amerikassa ja kun TBEX North America ilmoitettiin, päätin välittömästi, että tuonne minun on päästävä.
Pitkään uinunut Twitter-tilini on hiljalleen herännyt horroksesta ja olen alkanut löytää asioita, joihin Twitteriä tarvitaan…
Matkabloggaaja-guru Nella on sanonut viisaasti, että oman jutun löytäminen vie aikaa ja löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta. Tänään juhlin sitä, että pystyin empimättä kirjoittamaan käyntikorttiini erikoistumisalani: American travels & aviation management. Näihin keskityn täällä tällä hetkellä sata lasissa, yrittäen ja erehtyen.
Nämä teemat mielessä matkaan TBEXiin ja Amerikkaan ja katson mitä/ketä vastaan tulee. Aika näyttää mitä tästä syksystä ja näistä valinnoista seuraa. Ainakaan jännitystä ei tule puuttumaan!
Kaksi viikkoa ilmailuopintoja takana – ja millaisia viikkoja ne ovatkaan olleet! Kello on soinut kuuden-seitsemän aikaan ja olen istunut bussissa, Porvoossa luennoilla ja tietokoneen äärellä kotona. Päivät ovat venyneet ympäripyöreiksi. Tästä syystä blogin kirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa eikä energiaa. Tänä aamuna laskin, että Los Angelesiin lähtööni on aikaa 35 päivää! Tasan viiden viikon päästä uuteen alaani syventyminen jatkuu Amerikassa ja veikkaan, että asiaa Amerikka-blogiin tulee riittämään. Olkaa siis kärsivällisiä nämä viisi viikkoa kanssani, joohan!
Kesälomalla osasin vain hatarasti arvella kuinka tarpeen akkujen lataaminen tulee. Nyt on jälleen suupielet rohtuneet, iho kutisee, hehku on kadonnut, joten arkiselle tuntuu. Mutta kyllä aurinkoenergialla lataaminen on silti kantanut. Niin paljon energisempänä tämä syksy on alkanut kun vertaa lomaa edeltäneeseen olotilaan!
Niin, ja on tässä huhkimisen välissä ollut myös muutamia erityisiä herkkuhetkiä. Viikonloppuna ehdimme Kirsin ja muiden tyttöjen kanssa käydä katsastamassa Gloria Fashion Show’n 10-vuotisjuhlanäytöksen Kattilahallissa ja sunnuntaina kahvittelin kummilapsiseurassa. Maanantaina puolestaan lounastin amerikkahullujen ystävieni Sannan ja Marian kanssa ja sain hyviä vinkkejä Losissa pärjäämiseen. Sanna matkusti juuri tänään taas Kalifornian aurinkoon, joten matkajuttuja hänen takuulla ikimuistoisesta reissusta voi lukea täältä. Luvassa on mm. kaverin häät Las Vegasissa ja kaason hommia. Mitenhän itse pystyn lukemaan juttuja niin että pysyn nahoissani! 35 päivää!!
Minä ja Kirsi hetki ennen Glorian show’n alkua Suvilahdessa
MITÄ TÄHÄN MENNESSÄ…
Monet ovat toivoneet, että kirjoitan opinnoistani, joten tässä pieni väliraportti kahden viikon jäljiltä. Olemme käyneet läpi lentoyhtiöiden markkinoinnin perusteita, lainsäädäntöä ja muuta säätelyä alalla, historiaa ilmailutoimialan vapautumisesta, lentoturvallisuuteen liittyviä aiheita, lentokonetyyppejä, kulujen muodostumista, reittisuunnittelua, halpalentoyhtiömallia verrattuna hybrideihin ja perinteisiin täydenpalvelun lentoyhtiöihin, oheistuoteiden ja palveluiden myyntiä jne. On näköjään hieman vaikeaa kuvailla näitä suomeksi, sillä terminologia on tullut tutuksi vain englanniksi.
Olen kirjoittanut jokaisesta aiheesta sivun verran oppimispäiväkirjaa ja pureksinut käsiteltyjä asioita omien motiivieni näkökulmasta. Lisäksi olen suunnitellut laajaa loppuraporttia ja kerännyt siihen lähteitä ja sisältöä, varsinaista kirjoittamista en ole vielä aloittanut. Oma aiheeni käsittelee kotimaan reittiliikennettä (kannattavuutta ja seikkoja, jotka reittisuunnittelussa tulee ottaa huomioon). Aiheen valinta liittyi työharjoitteluuni, sillä ko. tutkimuksen myötä pääsen perehtymään ilmailubisnekseen syvällisesti monelta eri kantilta.
JA MITÄ ON TEKEMÄTTÄ?
Viisi viikkoa aikaa suorittaa vaaditut kolme alan sertifikaattia, tehdä oppimispäiväkirja ja loppuraportti. Oma lukujärjestykseni Haagassa alkaa ensi viikolla, joten saa nähdä mitä lisäpuuhaa sen jälkeen tulee. Lisäksi olen menossa pitämään luentoja matkabloggaamisesta Haaga-Heliaan, joten täytyy valmistella esityksiä muutamasta eri näkökulmasta eri tunneille.
Ulkomaan jaksoon liittyen on vielä myös tehtävää. Uuden passin hankkiminen, ESTA, lentoyhtiötiedot, rahanvaihtamien, uuden pankkikortin hankkiminen, uusien käyntikorttien tekeminen blogikonferenssia varten ja on tässä vielä pari majoitusyötäkin varaamatta ja varaukset tulostamatta. Ja se autonvuokraus… liikkumisen Kaliforniassa ratkaisen luultavasti vasta paikan päällä!
PÄÄLLIMMÄISET FIILIKSET?
Ensimmäisen päivän euforia on häipynyt monta kertaa, mutta päällimmäisenä tunteena on edelleen suuri kiitollisuus, että saa keskittyä täysillä aiheisin, jotka kiinnostavat. Maailman uutisia olen seurannut vain harvakseltaan, mutta jostakin eteeni tupsahti amerikkalaisen unelman määritelmä ja se tuntui äärimmäisen osuvalta tämän hetken Euroopan tilannetta ajatellen.
”Elämän tulee olla parempaa ja rikkaampaa sekä täydempää jokaiselle, kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, riippumatta sosiaaliluokastaan tai niistä olosuhteista joihin on syntynyt.”
Oma elämäni on juuri nyt niin rikasta, että voisin sanoa saavuttaneeni amerikkalaisen unelman. On ollut lottovoitto syntyä sairaanhoitajan ja rautatieläisen perheeseen 80-luvun Suomeen. Jotta mahdollisimman moni voisi saada paremman huomisen, bloggaajilla on oma keräyslipas, johon voi osallistua tästä.
Ohhoh, tasan kolme viikkoa kesälomailua takana ja sama aika on kulunut edellisestä postauksestani! Viikot ovat vierineet nopealla tahdilla mökillä, Berliinissä, Tallinnassa ja Helsingissä hengaillen ja ihmisiä tavaten. Pieni flunssa meinaa vaivata ja se pitäisi saada häädetyksi ennen perjantaita, jolloin suuntaamme rentoutumaan kaiken tämän kulkemisen jälkeen Espanjan Torremolinokseen, heh. Lomafiilis on siinä mielessä saavutettu, että viikonpäivät ovat sekaisin ja muutamat salasanat unohtuneet, mutta vielä puuttuu se totaali löhöloma ilman kalenterin katsomista. Ihan kahdestaan murun kanssa.
Nyt kun olen ollut viikon Helsingissä, olen ehtinyt hoidella syksyn asioita hieman lisää. Varasin American Airlinesin palkintolennon Los Angelesista Miamiin viidellä eurolla (!) ja kun varauskalenteria selasin yhtiön sivuilla, oli Amerikkaan lähtö hätkähdyttävän lähellä. Alle kaksi kuukautta!
Olen katsellut OC:n jaksoja ja kerännyt itsevarmuutta auton vuokraamisajatusta kohtaan. Myös L.A.Madden postaus autoilusta Enkelten kaupungissa sai minut vakuuttumaan, että asia on varmasti turhaan mietityttänyt minua.
Autotyyliä Rodeo Driven tapaan
Make tankilla Los Angelesissa vuonna 2013. Huoleton rouva ei paljon tankkailuja joutunut tuolla matkalla miettimään…
PALKINTOLENTO
Pistepirkon blogin innoittamana liityin helmikuussa 2014 AAdvantage-ohjelmaan eli käytännössä aloin Finnairin lentopisteiden sijaan kerätä samaan allianssiin kuuluvan American Airlinesin pisteitä. Reilussa vuodessa tililleni oli kertynyt 15,666 pistettä. 12,500 pisteellä sai yhdensuuntaisen Amerikan sisäisen palkintolennon varattua. Valitettavasti en saanut tililtäni selville, että mistä kaikista nuo pisteeni ovat kertyneet, mutta helmikuun 2014 jälkeen olen käynyt kaksi kertaa Amerikassa helvimpia mahdollisia lipputyyppejä käyttäen (jotka varmasti kerryttävät vähiten mailejakin), joten melko nopeasti koen mukavan potin kertyneen. Pisteitähän voi kerryttää myös muista kuin Amerikan lennoista, kunhan lentää saman allianssin lennolla, joten mahdollisesti pottiani on kerryttänyt joku Euroopan ja/tai kotimaan lento myös, joskin kotimaassa olen tainnut suosia aika pitkälti eri alliansiin kuuluvaa Norwegiania.
Los Angelesista Miamiin lentäminen kestää viisi tuntia, joten mukavaahan se on noin pitkä lento luntastaa pelkän viiden euron hinnalla (maksettava osuus tulee veroista). Matkalaukku maksaa 25 dollaria päälle. Varaaminen osoittautui yhtä helppoksi kuin lentojen ostaminen normaalistikin. Kirjautumisen jälkeen mennään varaamaan normaaliin tapaan, täppä kohtaan ”käytä lentomaileja” ja homma lähtee rullaamaan.
SYKSYÄ PÄIN
Tänään jotenkin havahduin siihen, miten paljon ajatustyötä ja pieniä steppejä syksyn suunnitelman luominen on vaatinut tänä vuonna. Työharjoittelun osalta konkretia alkaa hahmottua syyskuussa, kun pääsen työhön käsiksi. Viikonloppuna olin Malmilla Finland International Airshow’ssa perehtymässä lisää ilmailun maailmaan ja tapasin kiinnostavia henkilöitä. Olen niin superinnoissani, sillä on mieletöntä, kun opettelee jotain aivan uutta ja hiljalleen irralliset palapelin osaset alkavat muodostua kokonaisuudeksi, josta tulee uusi kuva. Airline business -opintokokonaisuus johdattaa minut ilmailubisneksen lainalaisuuksiin jo heti Espanjasta palattuamme ja intensiivinen 9 opintopisteen kokonaisuus tulee työllistämään minua rutkasti syys-lokakuussa.
Osa Malmilla esiintyneistä huimapäisistä oli jo yli 70-vuotiaita mies- ja naistaitolentäjiä! Virheetöntä tarkkuutta vaativat esitykset saivat minut liikuttuneen kunnioituksen valtaan. Jos yli seitsemänkymppiset isoäidit voivat esiintyä taitolentonäytöksessä, enköhän minäkin osaa ajaa Kaliforniassa!!
Blogin suhteen uskon aktivoituvani syksyä kohti. On ihanaa, että te siellä ruudun takana elätte kanssani tätä vaihetta mukana. Jo New Yorkin ajalta tiedän, miten bloggaaminen lievittää ikävää, kun tuntuu ettei ole yksin reissussa ollenkaan. Minua on muuten pyydetty luennoimaan matkabloggaamisesta koulussani, joten se tulee olemaan myös jännittävä lisä tähän syksyyn!
Jos teillä on jotain toiveita mistä aiheista haluaisitte lukea lisää, niin vinkkailkaa kommenttiboksiin. Meillä on tulossa myös kiva arvonta lähiaikoina… Kirsi on tuonut tuliaisia Amerikasta!
Terkuin, Ulla
Palasimme Keskilännen tourneelta 1,5 viikkoa sitten. Jetlag-freesinä viiletin seuraavana päivänä toimistolle ja loppuviikoksi Amerikan Päiville Jyväskylään. Lauantaina 11. heinäkuuta työnantajani, Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto, sai uuden puheenjohtajan, kun liittokokous valitsi Amchamin johtajan Kristiina Heleniuksen luottamustoimeen seuraavaksi 4 vuodeksi. Kristiina on ensimmäinen nainen ko. tehtävässä ystävyysseuramme 72-vuotisen historian aikana.
Odotan mielenkiinnolla tulevaa syksyä ja mitä se tuo tullessaan työrintamalla… ainakin mahtavia NAME-tapahtumia, se on varmaa. Vaikka kesälomani on tällä erää ohi, aion nauttia Suomen kesästä – paljain jaloin tai villasukat jalassa – mm. melonnan alkeiskurssilla Vuosaaressa.
***
USA:n keskilänsi ja vähän etelää & itärannikkoa 2015
* 24 matkapäivää (+ lentopäivät)
* 15 osavaltiota (Virginia, West Virginia, Ohio, Kentucky, Tennessee, Arkansas, Missouri, Kansas, Iowa, Illinois, Michigan, Wisconsin, Indiana, Maryland, Pennsylvania)
* 5 osavaltion pääkaupunkia
* 9 800 ajokilometriä ja 1 öljynvaihto
Keskilännen reissumme oli erilainen kuin edelliset USA-matkat. Tällä kertaa oli luvassa enemmän kaupunkeja ja kulttuuria kuin luontokohteita, vaikka kuvat antanevat toisenlaisen käsityksen. Maisemat olivat pitkälti peltoja, niittyjä, lehmiä, metsää ja maaseutua. Michiganissa ajaessamme koivujen reunustamilla tiellä, olisimme voineet olla yhtä hyvin Suomessa. Ainoana (pienenä) eroavaisuutena oli mustakarhu, joka juoksi tien yli edestämme takaisin metsään.
Vaikkei uusien osavaltioiden kerääminen ole koskaan ollut päämissiomme, minulla on enää neljä näkemättä; Alaska, Havaiji, North Dakota ja Rhode Island. Luulen, että olen käynyt viralliselta nimeltään pisimmässä ja pinta-alaltaan pienimmässä State of Rhode Island and Providence Plantationsissa reilut 10 vuotta sitten, mutta se pysyy vielä listalla.
Elakala Falls, Blackwater Falls State Park, West Virginia
Louisville, Kentucky. Etualalla Louisville Sluggerin tehdas ja museo.
Gateway Arch, St. Louis, Missouri.
En osannut odottaa näkeväni kilpikonnaa ylittämässä rauhallista maantietä etelä-Illinoisissa, mukava yllätys melko tylsälle matkapäivälle!
Julistin toukokuussa, kun matkamme alkuun oli kaksi viikkoa, etten tällä kertaa osallistunut suunnitteluun ollenkaan (postaus aiheesta), kun ei napannut… no, se sitten kostautui. Melko monta iltaa kävin hotellissa läpi seuraavan päivän matkakohteita ja ”on the road”-fiilistelypostaukset jäivät kaukaiseksi haaveeksi.
Onneksi päätimme jo Suomessa kaventaa reittiämme ja päätimme, ettemme ehdi North Dakotaan/Chicagoon/ Niagaran putouksille/Detroitiin vaan ne jäävät odottamaan seuraavia kertoja. Vieläkin jäi hieman sellainen tunne, että ahnehdimme liikaa kohteita ja kilometrejä. Olevinaan sitä on matkasuunnittelun alkeet hallussa tällä kokemuksella, mutta kissan viikset…
Little Rock Central High School Arkansasissa oli yksi niistä kouluista, jossa laitettiin käytäntöön rotuerottelun poistaminen vuonna 1957.
Talimena Scenic Drive Arkansasissa kannattaa laittaa ruskaretkilistalle.
Pictured Rock -veneretkellä Michiganissa.
Oletko nähnyt elokuvan Bridges of Madison County, jonka pääosassa ovat Clint Eastwood ja Meryl Streep? Tämä on yksi elokuvassa vilahtavista silloista, Roseman Bridge Iowassa.
Auringonlasku wisconsilaisella maaseudulla.
Postauksia on tulossa mm. Kentuckyn osavaltiosta (josta tuli yksi suosikeistani), Lake Superiorin veneretkistä, Nashvillen Grand Ole Orpy-kantrikonsertista, keskilännen luontokohteista, Ohion amisheista/mennoniiteista sekä kahden elokuvan kuvauspaikoista.
PS. Olen maininnut aikaisemminkin, että yövymme pääsääntöisesti USA-matkoillamme IHG-ketjun hotelleissa. Päädyimme ostamaan pitkällisten laskelmien jälkeen Double Up!-kampanjan innostamina 60 000 pistettä 600 dollarilla ja IHG laittoi tähän päälle toiset 60 000 pistettä veloituksetta. Mielestämme tämä oli hyvä diili. Kiinnostaako postaus tästä aiheesta?
Melko jännittävältä! Matkamme alkuun on reilut kaksi viikkoa.
Päätin aikaisemmin keväällä, etten osallistu tämän kesäisen USA-roadtrippimme excel-sulkeisiin. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että olen potenut siitä huonoa omaatuntoa useampaan otteeseen, kun mieheni on painanut illat osavaltio-exceleiden parissa ja minä olen lusmuillut sohvalla tekemättä mitään järkevää. Sen verran on ollut tiedossa tammikuusta lähtien, jolloin ostimme lennot, että pääpaino tulee olemaan USA:n Keskilännen osavaltioissa.
Aikaisempien reissujen kasaaminen on ollut lähes yhtä hauskaa kuin itse roadtrippaaminen. Sitä on voinut fiilistellä jo kotisohvalla tulevia huikeita kokemuksia, elämyksiä ja maisemia. Tällä kertaa en löytänyt samaa motivaatiota. Ehkä pinnan alla on ollut ajatus siitä, etten tule kokemaan länsirannikon kansallispuistojen kaltaisia maisemia, joten miksi nähdä vaivaa… äärimmäisen lapsellista & ennakkoluuloista, tiedän. Varsinkin kun yhdessä päätimme, että viiden huikean länsirannikon reissun jälkeen on aika nähdä uusia osavaltioita.
Sen verran olen kuikuillut kuvia Keskilännen maisemista Google mapsista, että odotan innolla viittä vaille valmiin reittisuunnitelman näkemistä ja hyppään mukaan suunnitteluun loppumetreillä, kun pitää vielä varmistaa nähtävyyksien ja kauppojen aukioloaikoja, varata tapahtumalippuja, etsiä mielenkiintoisia ruokapaikkoja ja sekä tärkein: löytää tieto minkä kokoisiin hyttysiin meidän on varauduttava… ne ovat varmasti vähintään mehiläisen kokoisia, kun ollaan USA:ssa.
Aion nauttia hyvistä tarjoiluista sekä leveämmistä penkeistä ja nukkua Icelandairin Saga Classissa menomatkalla niin, etten ole kärttyisä kuten yleensä pitkän, huonosti nukutun lentomatkan jälkeen ensimmäisinä lomapäivinä. Turistiluokassa nukkuminen ei onnistu minulta.
Pizza skins (deep dish pizza crust filled with mashed potatoes(!), topped with bacon, cheddar and sour cream) on ehdottomasti potatoes skins-nimisen herkun serkku.
Roadtrippimme faktat tässä vaiheessa:
– meno-paluulennot Icelandairilla Washington D.C:hin
– aikaa roadtrippailuun on reilut 3 viikkoa
– Dodge Charger tai vastaava vuokra-auto odottaa lentokentällä
– ensimmäistäkään hotelliyötä ei ole vielä varattu emmekä varmaan varaakaan kovin montaa etukäteen vaan matkan edetessä.
Sain tänään esimakua tulevasta sen verran, että tiedän meidän suuntaavan amisheistaan kuuluisan Lancasterin (Pennsylvania) kautta Detroitin (Michigan) lukuisiin automuseoihin ja Great Lakesin rannoille sekä jopa Fargoon North Dakotaan saakka. Paluumatkalla käymme maistamassa kuuluisaa kansasilaista BBQ:tä ja poikkeamme St. Louisissa Missourissa Gateway Arch-kaarella sekä Mammoth Caven kansallispuistossa Kentuckyssa. Tai sitten ajamme reitin vastakkaiseen suuntaan tai päätämme jäädä koko ajaksi pääkaupunkiin. Ei voi tietää – vielä.
Missään nimessä lopullinen reittimme ei tule olemaan näin lyhyt tai näin suora…
Vaikka mieheni hahmottelee etukäteen tarkkoja ajopäiviä ja ulkopuolisten silmissä matkamme näyttävät varmaan todella pilkulleen etukäteen päätetyiltä, päiväohjelmamme joustavat tarpeen mukaan kun olemme tien päällä. Kun ekan viikon jälkeen jetlag alkaa painamaan tai kun muuten vaan alkaa hapottamaan, pidämme lepopäivän. Meille se tarkoittaa, että nukumme pitkään, pakkaamme tavarat autoon, pysähdymme kaupoissa kaikessa rauhassa & syömme hyvin ja ajamme tunnin tai kaksi seuraavaan hotelliin. Roadtrippausta parhaimmillaan.
Missä tunnelmissa sinä olet lähdössä kesämatkalle – Suomeen tai ulkomaille? Onko taustatyöt tehty ja reittisuunnitelma valmiina?
EDIT 24.5. klo 20.06: Olen kyllä katsellut netistä Keskilännen osavaltioiden must see-kohdelistauksia, mutta meidän matkasuunnittelumittakaavassa tämä on sama kuin ei olisi tehnyt mitään. Exceleissämme on keskimäärin satoja rivejä nähtävyyksiä / osavaltio.