Browsing Tag

south dakota

Kylmän sodan historiaa South Dakotassa

Ajelimme kesällä 2010 South Dakotan maisemissa ja etukäteen tekemämme pohjatyön ansiosta tiesimme, että Rapid Citystä 100 kilometriä itään interstate 90-tietä pitkin on kiintoisa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kylmän sodan ajasta kohde.

USA:n kongressi päätti vuonna 1999, että kylmän sodan vuosina rakennetuista ydinohjuskohteista kaksi jätetään alkuperäiseen kuntoonsa ja avataan yleisölle kulttuurihistoriallisista syistä. National Park Servicen hallinnoima Minuteman Missile National Historic Site koostuu kahdesta osasta; Delta nine –ohjussiilosta (launch facility/missile silo) ja Delta one-laukaisukeskuksesta (launch control facility).

Kesällä 2010 Delta nine –ohjussiiloon järjestettiin 1,5 tunnin opastettuja ja maksuttomia kierroksia kahdesti päivässä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Koska ahtaaseen siiloon mahtuu kerrallaan vain kuusi henkilöä, ja kiinnostus oli suurta, kierrokset olivat loppuunvarattuja viikkoja etukäteen. Pidemmälle kierrokselle emme saaneet enää lippuja, mutta 30 minuutin maksuttomalle tourille Delta one -laukaisukeskukseen onnistuimme hakemaan pääsylipun NPS:n toimistolta. Aamuisin sieltä jaettiin rajattu määrä lippuja ”first come, first serve”-periaatteella saman päivän kierroksille.

Delta one on aidattu alue, jonka pihassa on matala, vaatimaton vaaleanruskea rakennus ja salossa liehuu USA:n lippu. Näin mitäänsanomattoman näköinen rakennus on maastoutunut helposti viljapeltojen sekaan, mikä lienee ollut aikoinaan tarkoituskin.

NPS:n työntekijä, park ranger, otti 10 hengen ryhmämme vastaan aidan sisäpuolelle ja kertoi Yhdysvaltain hallituksen lunastaneen maata ohjussiiloa ja laukaisukeskuksia varten paikallisilta southdakotalaisilta maanviljelijöiltä. Moni peltonsa myyneistä ei ollut kovin innoissaan maan alle kaivetusta ohjuksista, mutta vaihtoehtoa ei ollut.

Minuteman II -ydinohjukset sijoitettiin 1960-luvulla Coloradon, Missourin, Montanan, Nebraskan, North ja South Dakotan sekä Wyomingin osavaltioihin kahdesta syystä. Keskilännen osavaltiot olivat sijaintinsa puolesta riittävän kaukana vastaiskua varten, jotta neuvostoliittolaisesta sukellusveneestä tehty ohjusisku ehdittäisiin havaita ja Minuteman-ohjus ehdittäisiin laukaista. Sieltä oli myös suorin ja nopein reitti laukaista ohjus Pohjoisnavan yli Neuvostoliittoon.

IMG_9812

Ei kyllä yhtään naurattanut, kun tutkin ohjuksen laukaisukarttaa Minuteman Missile National Historic Siten visitor centerissä.

Laukaisukeskuksen maanpäällisessä osassa oli 1960-luvun tapaan kalustettu olohuone, ruokapöytiä, makuutilat ja toimistohuoneita. Näissä tiloissa valvottiin mm. maanpäällistä aluetta ja kirjoitettiin raportteja ilmavoimien komentokeskukseen.

Lyhyesti maanpäälliset huoneet esitellyt opas jätti meidät hissille, jolla laskeuduimme 9,4 metrin syvyydessä olevaan laukaisukeskukseen. Toinen oppaamme, vanhempi mies, kertoi nimensä ja kysyi mistä olemme kotoisin. Kun kerroimme, että ”From Soviet Union’s neighbouring country, Finland”, park ranger selvästikin innostui ja esitti kymmenen lisäkysymystä, joihin emme osanneet vastata kovin hyvin…

Lähes 30 vuoden ajan maan alla sijaitsevassa laukaisukeskuksessa istui paksun teräsoven takana kaksi US Air Forcen sotilasta 24 tunnin vuoroissa.  Oppaan puheista sai sen käsityksen, että ohjuksen laukaisun vaatimia alkutoimenpiteitä oli valmisteltu useammin kuin kerran, mutta valmistelu oli aina keskeytynyt ennen viimeistä ja lopullista toimenpidettä – avaimien samanaikaista kääntöä.

Nimensä Minuteman II Missile sai aikoinaan siitä, että se oli laukaisuvalmiina 10 minuutissa. Jos Neuvostoliitto olisi laukaissut ohjuksen, USA:ssa olisi kestänyt 20 minuuttia saada tieto ohjuksesta ennen sen iskeytymistä kohteeseensa ja näin Yhdysvalloille jäisi 10 minuuttia aikaa reagoida vastaiskulla.

9,4 metrin syvyydessä oleva laukaisukeskus, jossa istui kaksi sotilasta 24 tunnin vuorossa.

IMG_9858

Huumoria kylmän sodan tyyliin…

Puolen tunnin äärimmäisen mielenkiintoinen historian oppitunti amerikkalaisesta näkökulmasta oli ohi liian nopeasti. En ole yleensä kovin innostunut amerikkalaista historiaa esittelevistä kohteista, mutta tämä osui ja upposi… 

Mustien kukkuloiden South Dakota

South Dakota ei tule todennäköisesti ensimmäisenä tai toisenakaan osavaltiona mieleen, kun miettii mielenkiintoisia matkakohteita. Meidän reitille se osui heinäkuussa 2010. Majoituimme Rapid Cityyn ja teimme päiväretkiä 120 kilometrin säteellä.

south dakota

Useimmat South Dakotan nähtävyyksistä ovat osavaltion lounaiskulmassa, Black Hillsin alueella. Kuuluisin niistä on Mount Rushmore – neljää Yhdysvaltain presidenttiä kuvaava muistomerkki. Koska figuureja käy ihastelemassa vuosittain yli kaksi miljoonaa turistia, paikka on melkoinen turistihässäkkä. Auton parkkeeraus maksaa 11 dollaria, lahjatavarakauppoja on rivissä, osavaltioliput reunustavat kävelytietä jne. Hässäkästä huolimatta Mount Rushmore oli mielestäni näkemisen arvoinen.

Noin 20 kilometrin päässä presidenteistä on toinen vuoren seinämään tehty monumentti, joka on nimetty intiaanipäällikkö Crazy Horsen mukaan. Amerikanpuolalaisen kuvanveistäjän Korczak Ziolkowskin yli 60 vuotta sitten aloittama jättiläisprojekti on edelleen pahasti kesken ja sisäänpääsymaksuilla (10 $ / hlö tai 27 $ / auto) vauhditetaan projektin valmiiksi tuloa – hitaasti. Hiukset hulmuten ratsastavasta intiaanipäälliköstä on saatu valmiiksi kasvot ja pieni osa eteenpäin osoittavasta vasemmasta kädestä. Crazy Horsen massiivisuutta kuvastaa hyvin se, että Mount Rushmore mahtuu kokonaisuudessaan sen kasvoihin.

IMG_9652

Mount Rushmore National Memorial, SD

IMG_8932

Crazy Horse Memorial, SD

Mustilla kukkuloilla on myös huikean hienoja maisemareittejä. Custer State Parkin läpi kulkee kolme erillistä ja erilaista, 25 kilometrin asfaltoitua tietä. Kiersimme luonnollisesti ne kaikki ja valokuvapysähdyksien kanssa saimme kulumaan pari tuntia / reitti. Ja vaikka South Dakota on pohjoisessa, kesäpäivinä lämpötila nousee helposti lähelle +35 astetta. Lyhytaikainen poistuminen ilmastoidusta autosta saa hikikarpalot valumaan pitkin poskia, mutta mikäs sen mukavampaa.

Wildlife Loopin tienvarsikylteissä varoitetaan eläimistä. Metsän reunassa käyskentelevä valkohäntäpeuraäiti vasoineen ja hetkiä myöhemmin tien ylittävä kymmenpäinen biisonilauma pakottavat meidät valpastumaan ja hiljentämään vauhtia. Puistossa käyskentelee vapaana yli 1 300 biisonia ja ne kulkevat omia ”polkujaan”…

Needles Highwaylla on kuusi- ja mäntymetsikköjä, koivikkoisia niittyjä ja jylhiä neulansilmältä näyttäviä kalliomuodostelmia, joista Needle’s Eye on tunnetuin.

Custer State Parkin parasta antia on The Iron Mountain Road, jolta Black Hillsin näkee kauneimmillaan. Siellä on spiraaliteitä ja –siltoja (pigtail roads and bridges) sekä kolme tunnelia, jotka kehystävät horisontissa siintävää Mount Rushmorea.

IMG_8829

Wildlife Loop / Custer State Park, SD

IMG_9050

Needles Highway / Custer State Park, SD

IMG_9503

The Iron Mountain Road / Custer State Park, SD

Rapid Citystä lounaaseen on kaksi National Park Servicen ylläpitämää luolastoa – Wind ja Jewel Cave. Wind Caven seinämillä on tippukivien tapaan syntyneitä harvinaisia kalsiittimuodostumia. Näihin pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, joita ei voi varata etukäteen. Paikkavaraus pitää tehdä vierailupäivänä visitor centeristä. Meiltä nämä luolat jäivät näkemättä, koska emme arvanneet niiden olevan niin suosittuja kesäkuukausina. Tämä jäi todella harmittamaan minua, koska todennäköisyys sille, että ajaisimme vain näiden luolien takia South Dakotaan, on melko olematon.

Meidän matka jatkui Rapid Citystä itään kohti Deadwoodia ja sieltä Wyomingin puolelle Devil’s Toweriin. ”Ei se määränpää vaan se matka” pitää niin paikkansa jälleen kerran näissäkin maisemissa.

IMG_0218_0219_0220_HDR2

Devil’s Tower, WY

 

EDIT 25.4.2014 / Alla olevasta listauksesta on poistettu linkit ko. nähtävyyksiin, koska ne aiheuttivat massiivisen roskapostitulvan. 

NähtävyydetBlack Hillsissä ja lähistöllä
Mount Rushmore National Monument * Crazy Horse Memorial * Custer State Park * Wind Cave National Park * Jewel Cave National Monument * Sturgis Motorcycle Rally * Devils Tower National Monument * South Dakota Air and Space Museum * Minute Man National Historic Site * Badlands National Park * Mammoth Site of Hot Springs

Kirjoittanut: Kirsi Rutonen