”Tilanne pahenee: Ennätyshelle piinaa USA:n länsiosia – ”Ihmisiä kuolee täällä” huusi iltapäivälehden otsikko 21. kesäkuuta. Loikoilimme Venice Beachin hotellissamme, kun otsikko tavoitti meidät. Tarkoituksenamme oli suunnata muutaman päivän päästä valloittamaan Joshua Tree ja Grand Canyon sisämaassa. Vilkaisimme sääennustetta ja se lupaili seuraaville päiville 49 astetta ko. alueelle.
Mitä voi tehdä, kun varjossa on 50 astetta?
Varattiin tänään viimeinen majapaikka tulevaa Amerikan reissuamme varten ja etukäteisreissusuunnitelma tuli näin valmiiksi. Ajatukset pörräävät vielä Dubain opintomatkan suurissa kokemuksissa, mutta tähän väliin on pakko pysähtyä fiilistelemään kesää ja Amerikkaa. Pulssi kiihtyy, kun vain ajattelenkin, että pian taas pääsen tallaamaan näitä kultaisia katuja.
Melko jännittävältä! Matkamme alkuun on reilut kaksi viikkoa.
Päätin aikaisemmin keväällä, etten osallistu tämän kesäisen USA-roadtrippimme excel-sulkeisiin. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että olen potenut siitä huonoa omaatuntoa useampaan otteeseen, kun mieheni on painanut illat osavaltio-exceleiden parissa ja minä olen lusmuillut sohvalla tekemättä mitään järkevää. Sen verran on ollut tiedossa tammikuusta lähtien, jolloin ostimme lennot, että pääpaino tulee olemaan USA:n Keskilännen osavaltioissa.
Aikaisempien reissujen kasaaminen on ollut lähes yhtä hauskaa kuin itse roadtrippaaminen. Sitä on voinut fiilistellä jo kotisohvalla tulevia huikeita kokemuksia, elämyksiä ja maisemia. Tällä kertaa en löytänyt samaa motivaatiota. Ehkä pinnan alla on ollut ajatus siitä, etten tule kokemaan länsirannikon kansallispuistojen kaltaisia maisemia, joten miksi nähdä vaivaa… äärimmäisen lapsellista & ennakkoluuloista, tiedän. Varsinkin kun yhdessä päätimme, että viiden huikean länsirannikon reissun jälkeen on aika nähdä uusia osavaltioita.
Sen verran olen kuikuillut kuvia Keskilännen maisemista Google mapsista, että odotan innolla viittä vaille valmiin reittisuunnitelman näkemistä ja hyppään mukaan suunnitteluun loppumetreillä, kun pitää vielä varmistaa nähtävyyksien ja kauppojen aukioloaikoja, varata tapahtumalippuja, etsiä mielenkiintoisia ruokapaikkoja ja sekä tärkein: löytää tieto minkä kokoisiin hyttysiin meidän on varauduttava… ne ovat varmasti vähintään mehiläisen kokoisia, kun ollaan USA:ssa.
Aion nauttia hyvistä tarjoiluista sekä leveämmistä penkeistä ja nukkua Icelandairin Saga Classissa menomatkalla niin, etten ole kärttyisä kuten yleensä pitkän, huonosti nukutun lentomatkan jälkeen ensimmäisinä lomapäivinä. Turistiluokassa nukkuminen ei onnistu minulta.
Pizza skins (deep dish pizza crust filled with mashed potatoes(!), topped with bacon, cheddar and sour cream) on ehdottomasti potatoes skins-nimisen herkun serkku.
Roadtrippimme faktat tässä vaiheessa:
– meno-paluulennot Icelandairilla Washington D.C:hin
– aikaa roadtrippailuun on reilut 3 viikkoa
– Dodge Charger tai vastaava vuokra-auto odottaa lentokentällä
– ensimmäistäkään hotelliyötä ei ole vielä varattu emmekä varmaan varaakaan kovin montaa etukäteen vaan matkan edetessä.
Sain tänään esimakua tulevasta sen verran, että tiedän meidän suuntaavan amisheistaan kuuluisan Lancasterin (Pennsylvania) kautta Detroitin (Michigan) lukuisiin automuseoihin ja Great Lakesin rannoille sekä jopa Fargoon North Dakotaan saakka. Paluumatkalla käymme maistamassa kuuluisaa kansasilaista BBQ:tä ja poikkeamme St. Louisissa Missourissa Gateway Arch-kaarella sekä Mammoth Caven kansallispuistossa Kentuckyssa. Tai sitten ajamme reitin vastakkaiseen suuntaan tai päätämme jäädä koko ajaksi pääkaupunkiin. Ei voi tietää – vielä.
Missään nimessä lopullinen reittimme ei tule olemaan näin lyhyt tai näin suora…
Vaikka mieheni hahmottelee etukäteen tarkkoja ajopäiviä ja ulkopuolisten silmissä matkamme näyttävät varmaan todella pilkulleen etukäteen päätetyiltä, päiväohjelmamme joustavat tarpeen mukaan kun olemme tien päällä. Kun ekan viikon jälkeen jetlag alkaa painamaan tai kun muuten vaan alkaa hapottamaan, pidämme lepopäivän. Meille se tarkoittaa, että nukumme pitkään, pakkaamme tavarat autoon, pysähdymme kaupoissa kaikessa rauhassa & syömme hyvin ja ajamme tunnin tai kaksi seuraavaan hotelliin. Roadtrippausta parhaimmillaan.
Missä tunnelmissa sinä olet lähdössä kesämatkalle – Suomeen tai ulkomaille? Onko taustatyöt tehty ja reittisuunnitelma valmiina?
EDIT 24.5. klo 20.06: Olen kyllä katsellut netistä Keskilännen osavaltioiden must see-kohdelistauksia, mutta meidän matkasuunnittelumittakaavassa tämä on sama kuin ei olisi tehnyt mitään. Exceleissämme on keskimäärin satoja rivejä nähtävyyksiä / osavaltio.
Roadtrippers-sivusto aloitti toukokuun alussa neliosaisen The Most Photogenic Places in America -sarjan, jossa ensimmäisenä esittelyssä olivat länsirannikon valokuvauksellisimmat kohteet. Postaus on samalla erään kuvankäsittelyohjelman markkinointikamppis kuvausvinkkien muodossa, älä anna niiden häiritä.
Tässä on meidän näkemys näistä samoista maisemista. Jos olen tehnyt kohteesta/osavaltiosta postauksen, siihen on linkki otsikossa. Enjoy!
1. Yellowstone National Park (Wyoming, Montana ja Idaho); Grand Prismatic Spring
2. White Sands National Monument (New Mexico)
3. Palouse Falls State Park (Washington)
Ööh… miksi juuri tämä monista länsirannikon vesiputouksista on listalla. En ymmärrä.
4. Horseshoe Bend (Arizona)
5. Crater Lake National Park (Oregon)
6. Canyonlands National Park ja Arches National Park (Utah)
7. Frog Lake, Mt Hood National Forest (Oregon)
Sammakko-järvelle emme ole eksyneet, mutta Mt Hood on nähty monesta suunnasta.
8. Space Needle (Seattle, Washington)
Seattlen maamerkkiä olen ihaillut vain ulkoapäin. Oli sen verran pitkät jonot näköalatorniin, ettemme malttaneet jäädä odottamaan.
9. Bixby Creek Bridge (Highway 1, Kalifornia)
10. Columbia River Gorge (Oregon-Washington); kuva Bridal Veil Falls
11. Grand Canyon National Park (Arizona); kuva Grand Canyon North Rimiltä
Mikä länsirannikon valokuvauksellinen kohde puuttuu mielestäsi listauksesta? Itse lisäisin ainakin Arizonan Waven, Monument Valleyn ja Antelope Canyonin sekä San Franciscon Golden Gaten ja…
Pelkästään Floridan osavaltion päästä päähän on suunnilleen sama matka kuin Hangosta Nuorgamiin eli lähes 1400 kilometriä (tarkistin kartasta). Amerikassa roadtrippaamisen tärkein ohjenuora onkin muistaa kohtuullisuus välimatkoissa, ellei halua viettää koko lomaansa autossa. Ajoimme tänään St. Petersburgista Tampaan, Sarasotaan ja edelleen Naplesiin ja siihen kului koko päivä leppoisalla tahdilla paikkoihin tutustuen.
Jokisuistoon sijoittuva Tampa vaikutti kivalta kaupungilta, mutta pilvinen ja viileä sää oli niin iso miinus, ettemme päätyneet varaamaan hotellia täältä.
Tampan downtownia komistaa joukkio pilvenpiirtäjiä. Joulupäivänä kaupunki oli kuitenkin aivan autio.
Tampan bisnes-yliopisto oli vaikuttava näky keskellä kaupunkia. Melkein samannäköinen kuin St. Petersburgin hotellimme, heh. Minulla on joku fiksaatio näihin hienoihin amerikkalaisiin yliopistoihin ja tykkään bongailla niitä reissuillamme. Googletus kertoo, että täällä opiskellaan samoja aineita kuin meillä HAAGA-HELIAssa. Voisikohan tänne tulla vaihtoon? Vastaus taitaa olla se, että kyllä jos lompakossa riittää taaloja.
Jokivarsi oli täynnä toinen toistaan sievempiä taloja, niitä sellaisia joita elokuvissa näkee. Olisi ollut kiva päästä kurkistamaan sisälle ihmisten joulunviettoihin. Vitsailimmekin autossa, että mitä jos vain mentäisiin johonkin ovelle koputtamaan ja katsomaan.
Etsiessämme aamiaispaikkaa Tampasta päädyimme Tampan keskustan läheisyydessä sijaitsevaan Ybor cityyn. Paikka on noteerattu USAn historiallisten nähtävyyksien listalle (National Historic Landmark District). Ybor city on perustettu 1800-luvulla espanjalaisten, kuubalaisten ja italialaisten siirtolaisten toimesta sikarikaupungiksi, joka oli pitkään monikulttuurisuuden kehto Floridassa. Nykyisin paikka on kunnostettu omaleimaiseksi yökerho- ja viihdealueeksi.
Vaatekaupan ikkuna Ybor cityn tapaan oli värikäs ja täynnä viitteitä menneeseen.
Parasta roadtrippaamisessa on se, että voi löytää aivan uusia nähtävyyksiä, joista ei ole tiennyt aiemmin. Ybor city jää mieleen juuri tällaisena löytönä.
Ei niin parhaimmillaan taas roadtripillä voi päätyä syömään elämänsä kehnointa aamiaista. Kaikille joulun aikaan roadtrippausta suunnitteleville muistiin: joulupäivänä koko Amerikka on kiinni. Kerta kaikkiaan emme meinanneet löytää mitään syötävää tästä osavaltiosta ja päädyimme ainoaan paikkaan, joka Tampassa tuntui olevan auki. Huonolla menestyksellä. Kylmä kahvi ei ollut juomakelpoista ja Maken aamiainen oli vähintään kyseenalainen. Einespivi kera siirapissa uitettujen paahtoleipien! Eikä meikäläisen ruokakaan juuri parempi ollut.
Tampasta ajoimme rantareittiä Sarasotaan, jossa saimme todeta, että siellä sijaitsee kopio Kalifornian San Diegossa olevasta suutelevasta merimiespatsaasta. Wikipedia kertoi kuitenkin, että tämä Sarasotan versio onkin se ensimmäinen ja sen jälkeen Unconditional Surrender -patsaita on viety San Diegon lisäksi New Jerseyn Hamiltoniin, Havaijin Pearl Harbouriin ja Ranskan Caeniin! Tällä kertaa emme jääneet pussailemaan patsaan eteen kuten viime vuonna San Diegossa, jossa muuten niin ikään oli harvinainen pilvipäivä meidän siellä vieraillessa.
Reittiä kartalla. Sarasotasta ajelimme Naplesiin etsimään sinitaivasta ja luin hyvän kirjani autossa loppuun. Siitä muuten tietää, että on rentoutunut, kun on malttia keskittyä lukemaan romaania.
Naplesiin saavuttuamme taivas oli pilvetön ja lämpötila oli noussut monta astetta kuten toivoimme. Mutta meillä ei ollut majapaikkaa: mikä neuvoksi? Lähdimme etsimään Starbucksia, jossa on aina tarjolla ilmainen langaton netti. Tällä kertaa navigaattorin tiedot eivät olleet ajantasalla ja päädyimme ostarille, josta Starbaa ei löytynyt, mutta myös Staples tarjoaa ilmaisen wifin, joka toimi onneksi autosta asti. Niinpä siihen kiinni ja hotels.comin mobiilitarjouksia selaamaan.
Olemme huomanneet tällä reissulla, että mobiilisovellukseen laitetaan parempia tarjouksia kuin nettiversioon. Löysimme hyvältä vaikuttavan motellin 79 euron hintaan ja teimme varauksen palveluun kirjautuneena. Käytämme pääasiassa aina Hotels.comia, koska sitä kautta joka kymmenes yö on ilmainen ja tällaisella reissulla se on tuntuva etu. Lisäksi pidämme siitä, että toisena yönä voi olla neljän tähden tiluksissa ja seuraavana vaikka tällaisessa 2 tähden motellissa.
Sitten osoite navigaattoriin ja ohjeiden mukaan eteenpäin.
Periltä löytyi odotuksiamme parempi majapaikka ja täällä sitä nyt ollaan. Vasta remontoitu Red Roof Plus+ on vakuuttanut meidät siihen malliin, että taidamme jäädä tänne maanantaihin saakka. Uima-altaan takana on nuotiopaikka ja täällä tuntuu olevan nuorta porukkaa asumassa.
Tällaiset paikat ovat niitä todellisia roadtrip-majapaikkoja.
Täytyykö ruskaa todella lähteä katsomaan Atlantin valtameren taakse, kun meillä Suomessakin on hieno syksy ja värien loistoa? Ei varmaankaan, mutta halusimme nähdä samalla uusia osavaltioita ja lomamme ajankohta osui juuri sopivasti ruskaviikkojen aikaan.
Fall foliage oli uskomattoman hieno Massachusettsissa, Vermontissa, New Hampshiressa ja Mainessa, joissa ajoimme syys-lokakuussa kaksi viikkoa. Koivut, jalavat, poppelit ja hikkorit loistivat keltaisen eri sävyissä, kun taas sokeri- ja punavaahterat, tammet, pihlajat, mustatupelot ja ambrapuut hehkuivat auringonpaisteessa (tai harmaassa vesisateessa) punaisen ja magentan väreissä. Väripaletin täydensivät ikivihreät havupuut.
Ja kun tämän päälle lisäsi vielä maaston muodot kukkuloineen, pikkukaupunkien valkoiset kirkot, katetut sillat, hiljaiset maantiet ja tunnelmalliset hautausmaat, täydellinen ruskakokemus oli valmis. Näissä kuvissa pääosissa ovat Vermont ja New Hampshire, Maine ansaitsee oman postauksen.
McWilliam Covered Bridge, Grafton, Vermont
Rockport, Massachusetts
Echo Lake, Franconia Notch, New Hampshire
Montpelier, Vermont
Kancamagus Highway, New Hampshire
Sutton, New Hampshire
Plymouth, Vermont
Woodward Reservoir, Plymouth, Vermont
White Mountains, New Hampshire
Camden, Maine
Ruuhkaa ei ollut missään, mutta hotellien hinnat olivat viikonloppuisin huipussaan ja monessa hotellissa oli poikkeuksellisesti 2 minimiyön vaatimus. Normaalisti 150 dollarin Holiday Inn Express maksoi nyt satasen enemmän yöltä. Useammassa pikkukaupungissa hotellin pihaan ajoi meidän jälkeemme turistibussi, josta astui ulos 50 hengen ryhmä aasialaisia tai eurooppalaisia. Suomea emme kuulleet muualla kuin Ben & Jerry’s tutustumiskäynnillä.
Ruskaturismi, leaf peeping, on USA:n koilliskulman New Englandin osavaltioille (Maine, Massachusetts, New Hampshire, Vermont, Rhode Island ja Connecticut) iso business; tänä vuonna sen arvioidaan tuovan näille kuudelle osavaltiolle 3 miljardia dollaria. Väkeä saapuu ympäri Yhdysvaltoja, Keski-Euroopasta sekä enenevissä määrin Japanista ja Kiinasta. Enkä ihmettele yhtään miksi.
Kotiuduimme maanantaina kahden viikon New Englandin ruskamatkalta, jonka aikana autoilimme lähes 5 000 kilometriä New Hampshiressa, Mainessa sekä Massachusettissa, joka on muuten paikallisten kesken Mass. Paljon helpompi lausua kuin osavaltion virallinen nimi. Lisäksi olimme kolme päivää Kanadan New Brunswickissa.
I’m in love! Olisin voinut jäädä Mainen rannoille istumaan ja katsomaan vuodenaikojen vaihtumista. Maine on viehättäviä merenrantakaupunkeja, idyllisiä majakoita, valkoisia hiekkarantoja, tuulen tuiverrusta, meren herkkuja (vaikken niitten suuri ystävä olekaan), melko kuoppaisia pikkuteitä ja aurinkoisia, mutta viileitä syyspäiviä.
Maisema Cadillac Mountainilta Acadian kansallispuistosta Mainesta, alhaalla näkyvä kaupunki on Bar Harbor.
Erittäin miellyttävän matkan jälkeen on vuorossa sen epämiellyttävin osuus – kustannuksien laskeminen. Käytännössä tämä tarkoittaa kuittien kirjaamista exceliin – kuitti kerrallaan. Kuulumme nimittäin siihen porukkaan, joka haluaa tietää kympilleen paljonko matka tuli maksamaan. Tai ehkä vielä epämiellyttävämpää on luottokorttilaskun maksaminen…
Ilman sen suurempaa laskemistakin on selvää, että tämä kaksiviikkoinen on yksi kalleimmista USA-matkoistamme. Tähän vaikuttivat omat valintamme mm. lentojen matkustusluokan osalta sekä ruskasesonki New Englandissa, joka nosti hotelliöiden hintoja.
Emme tee etukäteen tarkkaa matkabudjettia vaan arviomme perustuvat aikaisempien vastaavien automatkojen kustannuksiin, joista olen kirjoittanut alkuvuodesta Matkustusmukavuus ennen kaikkea -postauksessa.
Nämä kuitit ovat kesän 4,5 viikon matkaltamme ja ne excelöin kesälomani viimeisinä päivinä heinäkuussa. Onneksi syys-lokakuun reissultamme ei ole todellakaan näin isoja pinoja laskettavana.
Kiinnostaako matkabudjettimme? Entä tiedätkö tai haluatko edes tietää paljonko matkallasi kului rahaa mm. majoitukseen, ruokailuihin ja nähtävyyksiin? Vai riittääkö, että rahat / luottokorttilimiitti riitti etkä halua palata menneisiin matkoihin?
PS. Parempilaatuisia kuvia on tulossa tulevissa postauksissa, nämä on otettu puhelimeni kameralla.
Lauantaihuomenta Bangorista Mainesta! Olemme autoilleet viikon New Englandin osavaltioissa; Vermontissa, New Hampshiressa ja Mainessa. Täällä on monella tapaa erilaista kuin länsirannikolla tai eteläosavaltioissa. Esimerkiksi ihmiset ovat ystävällisiä, mutta eurooppalaiseen tyyliin pidättyväisempiä eivätkä ala juttelemaan niin helposti kuin lännessä. En tiedä miksi se tuli yllätyksenä… iso maa, 50 erilaista osavaltiota.
Lähes päivittäin, kun autoilemme/liikumme Yhdysvalloissa, eteen tuli uusia asioita. Ne eivät useimmiten liity mitenkään matkailuun vaan amerikkalaiseen arkielämään, paikalliseen liikennekulttuuriin ja auton ikkunasta näkyviin maisemiin. Kirjaamme näitä kysymyksiä ajopäivän aikana muistiin ja etsimme vastauksia netistä päivän päätteeksi tai haastattelen hotellin respaa tai kaupan kassaa.
Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan – nyt lähipäivinä olemme miettineet muun muassa, kasvaako vielä näin pohjoisessa maissia ? (kyllä) tai miten lausutaan oikeaoppisesti Mainen pääkaupungin nimi Augusta? (oo-gas-ta, paino toisella tavulla).
Entä mistä tulee Ben & Jerry’s -jäätelön toiseksi ostetuimman maun Cherry Garcian nimi? Suosituin maku on Half Baked, ainakin USA:ssa.
Se on kunnianosoitus Grateful Dead-yhtyeen kitaristille Jerry Garcialle. Cherry Garciassa on isoja kirsikan ja fudgen palasia, pohjana on vaniljajäätelö. Ei välttämättä oma suosikkini, mutta hyvää kuitenkin. Cherry Garcia-katu löytyy myös Burlingtonista Vermontista.
Vermontin Waterburyssa on Ben & Jerry’s -jäätelövalmistajan ensimmäinen tehdas, joka on edelleen toiminnassa. Jäätelöä valmistetaan arkisin, tämä kannattaa huomioida kun suunnittelee 4 dollarin factory touria. Kävimme 30 minuutin tehdaskierroksella sunnuntaina ja uudelleen tiistaiaamuna, koska halusimme nähdä koneet käynnissä. Klo 9.40 ohjelmassa oli kuitenkin vain laitteiden ja lattioiden pesua, pienoinen pettymys. Euroopassa myytävät B&J-jätskit valmistetaan Hollannissa.
Meidän mukaan lähti sunnuntaina purkillinen Salted Caramelia, jota ajoimme syömään The Sound of Musicista tutuksi tulleen The Trapp Family Lodgen maisemiin Stoween. Ruskaa ja jätskiä, ei paha yhdistelmä.
Miksi New Hampshiren motto on radikaalisti ”Live free or die”, kun yleensä ne ovat melko kesyjä? Kalifornian ”Eureka”, Wyomingin ”Equal Rights” ja Rhode Islandin ”Hope”.
New Hampshire kulkee omia polkujaan…osavaltion lainsäädäntö on muutamissa isoissa asioissa täysin poikkeava muihin verrattuna. Esimerkiksi yli 18v. saa päättää käyttääkö autoillessa turvavyötä vai ei, pakkoa siihen ei ole. Moottoripyöräillessä ei ole myöskään pakko käyttää kypärää. Ruokakaupoissa ja bensa-asemilla saa myydä olutta ja viiniä klo 6.00-23.45.
Turistille merkittävä asia on se, ettei vaateostoksista makseta sales taxia. Tuotteiden ja palveluiden hinnathan ilmoitetaan Yhdysvalloissa aina verottomina ja kassalla summaan lisätään myyntivero, joka vaihtelee osavaltioittain 0-10 prosentin välissä. Nolla myyntivero on New Hampshiren lisäksi myös Delawaressa, Montanassa ja Oregonissa.
Kun ajaa New Hampshiresta viereiseen osavaltioon Maineen, Mainen puolella muistutetaan heti tiukasti ”Maine has a TOUGH drunk driving law for your safety”.
**
Ruska oli sisämaassa parhaimmillaan, ja maisemat melko uskomattomia. Koska matkaläppärissäni ei ole kunnon kuvankäsittelyohjelmaa, jätän ruskakuvat suosiolla julkaistavaksi kunhan olemme kotona. Tässä kuitenkin sneak peak sumuisesta New Hampshiresta. Matkamme jatkuu nyt Kanadan puolelle pariksi päiväksi.
EDIT 4.10.2014 : Poistettu virheellinen tieto, jonka mukaan B&J’s Half Baked-jäätelöä ei olisi saatavana Suomessa. On sitä 🙂