Dover, Delaware – Lancaster, Pennsylvania. Day 7 (U&M)
Viikko sitten maisema näytti kovin toiselta kuin nyt. Hyppy ajassa taaksepäin ei ole vain päiviä – se on satoja vuosia, kun palataan amishien elämäntyylin äärelle Pennsylvaniaan. Yksi koko reissumme suurimmista elämyksistä oli Lancaster countyssa vieraileminen, jossa elää yli 20 000 amishia vanhanaikaista ja vaatimatonta maalaiselämää viettäen. Lancasterin piirikunnan yhdyskunta on kaikkein tiheimmin asuttu ja yhtenäisin amish-yhdyskunta koko maailmassa.
Etukäteen jännitin, että onnistunkohan näkemään hevoskärryllä ajelevia paikallisia, joista olin nähnyt kuvia. Kävi ilmi, että huoleni oli täysin aiheeton. Kärryjä oli kaikkialla. Osa oli katettuja, osa avoimia.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Maisemaa vauhdista kuvatessani erään kuvan reunaan oli osunut kärryttelevä seurue.
Matka Doverista Lancasteriin kesti muutaman tunnin ja maisema oli pääasiassa rauhallista maaseutua. Pennsylvanian maaseutu näytti erilaiselta kuin Delawaren, jotenkin kauniimmalta. Auton ikkunan takana näkyi hyvin hoidettuja laakeita peltoja, vehreitä laaksoja, kumpuilevia kukkuloita, isoja puita ja siellä täällä lepääviä maatiloja, joiden pihoilla ei traktoreita tai muita moderneja maatalouslaitteita näkynyt. Lancasteria lähestyttäessä tiet täyttyivät hevoskärryistä. Oli sunnuntai, jolloin amishit eivät työskentele. Perheet olivat liikkeellä kylänraitilla pyhäasuissaan.
Me suuntasimme Lancasteriin päästyämme paikallisesta kulttuurista kertovaan kulttuurikeskukseen, jossa opimme paljon mielenkiintoisia asioita tästä erikoisesta porukasta.
Lancasterin piirikunnalle tyypillistä maisemaa auton ikkunasta taltioituna.
Potkulaudat ovat amisheille sallittuja kulkuvälineitä hevoskärryjen ohella. Autoja tai polkupyöriä amishit eivät käytä.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Amishit pyrkivät eristäytymään nykyajan kotkotuksista, mutta Lancasterissa he elävät rinta rinnan tavallisten amerikkalaisten englantilaisten kanssa. (Amishit kutsuvat kaikkia ulkopuolisia yleisnimellä englantilaiset.) Amishit puhuvat yläsaksan murretta, pennsylvaniansaksaa, josta he käyttävät nimitystä Deitsch. Lapset oppivat koulussa myös englantia, ja aikuisetkin puhuvat englantia sujuvasti ulkopuolisten kanssa.
Naisten asun väritys kertoo naisen siviilisäädystä. Amishit menevät naimisiin 19-25-vuotiaina ja 90 % aikuisista on naimisissa. Avioerot ovat harvinaisia ja johtavat yhteisöstä erottamiseen.
Kaikki amishit eivät ole maanviljelijöitä vaan monet ovat myös käsityöläisiä ja yrittäjiä. Amishien pyörittämät liikeyritykset menestyvät yleensä hyvin, sillä he ovat ahkeria työntekijöitä ja rehtejä maineeltaan. Tämä kauppa oli kiinni, koska oli sunnuntai. Silloin ei ole sopivaa käyttää rahaa.
Amerikkalaiset eivät koskaan pitkästytä vierailijoitaan. Kulttuurikeskuskierros oli suunniteltu mielenkiintoiseksi ja ennen kuin huomasimmekaan olimme ”amishien kotona” vieraana. Oikeasti olimme talossa, joka olisi voinut olla jonkun koti, mutta tämä oli museokäytössä.
Oppaamme oli mukava paikallinen setä, englantilainen, jolla oli paljon amisheja ystävänään. Hänen puheestaan kävi ilmi, että hän vieraili amish-kodeissa tuon tuostakin ja hän puhui ystäviensä elämäntavasta erittäin kunnioittavaan sävyyn, kuitenkin myös hyväntahtoisesti heidän erikoisille tavoilleen naureskellen.
Amishit eivät esimerkiksi käytä nappeja ja naisten puvut kyhätään kasaan vielä tänäkin päivänä metallisilla nuppineuloilla! Talon rouvalla onkin pukemista ja näpräämistä ennen kirkkoon lähtöä, kun keskimääräinen lapsiluku perheissä on yli seitsemän!
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Tyypillinen amish-tytön makuuhuone ja leningit. Vaatteet valmistetaan itse ja kaikki pukeutuvat samanlaisiin vaatimattomiin asuihin lapsesta saakka. Naiset pitävät päähinettä, jolla ilmennetään alistumista miehen ja Jumalan edessä. Naiset eivät leikkaa hiuksiaan, meikkaa tai sheivaa.
Nukke puettuna soveliaaseen asuun. Jotenkin tämä nukke karmii?
Vasemmalla opas esittelee kaasulla toimivaa lamppua, joita amish-kodeissa on muutamia. Lamppu on siirrettävissä paikasta toiseen. Kodeissa ei ole sähkölaitteita vaan kaasua käytetään yleisesti valaisemiseen ja lämmittämiseen. – Oikealla taas on kuva tyypillisestä amish-koululuokasta. Koulua käydään kahdeksan luokkaa ja se riittää. Liiallinen opiskelu vieraannuttaisi ruumiillisesta työnteosta.
Lankaa saa käyttää mutta ei nappeja! Omituista.
Kotivierailun jälkeen keskuksessa näytettiin elokuva, joka kertoi kuvitteellisen nuoren amish-pojan tyypillisen tarinan kamppailusta murrosiässä: valitako perinteinen elämäntyyli vai irtautuako yhteisöstä. Amishit kastetaan noin 16–22 vuoden ikäisinä ennen naimisiinmenoa. Tätä ennen nuoret saavat viikonloppuisin kokeilla ”normaalia” elämää, rumspringaa eli hengailua kaveriporukoissa ja tehdä sen perusteella lopulta valinnan, että ottavatko he kasteen ja liittyvätkö kirkon jäseniksi. Kaste merkitsee yhteisön sääntöjen omaksumista loppuelämäkseen. Yli 90 % nuorista valitsee perinteisen elämäntyylin, joten amishien määrä kasvaa voimakkaasti.
Elokuvateatteri oli huvittava. Salissa oli kuusi kangasta, joiden pinnoilla tarina eteni. Salissa istuttiin entisillä amish-kirkon kovilla penkeillä, mutta tekniikka oli huippumodernia. 3D-laseja ei ollut, mutta välillä suihkusi vesisumua päälle, kun oltiin merellä ja välillä tuntui kuin koko teatterisali olisi syttynyt liekkeihin tulipalossa. Erikoisefektit olivat koominen yllätys vanhoillisuudesta kertovassa paikassa!
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppäsimme vielä autosta rauhallisella paikalla ja innostuimme kaivamaan kameran jalustoineen esille. Hyppelimme keskenämme ja tallensimme kesäpäivän riemua kameralle Pennsylvanian maaseudulla. Amishit eivät kuvaa itseään – meistä ei siis tulisi amisheja.
Eläköön elämän monimuotoisuus! Kyllä matkailu avartaa, niin kliseistä kuin sen sanominen onkin.
