En tiedä riittävätkö verbaaliset kykyni kuvaamaan Atlantic Cityä. Jostain syystä kaupungissa tuntui kuin ympärillämme olisi kuvattu Frendit-sarjan lomajaksoa. Olimme epätodelliset hahmot, epätodellisessa kulissikaupungissa. En olisi ihmetellyt, vaikka Monica tukka kosteudesta kähärälle räjähtäneenä olisi jostain porhaltanut kasinolle. I know, Lemmenlaiva New Yorkissa, Frendit Atlantic Cityssä. Liikaa telkkaria – Maybe!? Sieltä kai niitä ideoita tulee ja sen ansiosta koimme tämänkin hassun kaupungin USAn koillisrannikolla.
Näin jo kaukaa auton ikkunasta Art Deco -tyylisen hotellin komealla fontilla helottavat kirjaimet, mutta kesti pitkään tajuta, että kyseessä on meidän hotelli. Kuten kirjoitin aiemmin, muutimme reittiämme ihan viime tipassa ennen lähtöä ja hotellivarauksia oli tehty nopealla temmolla. Rantapromenadi on varmaan hyvä sijainti, joo. Kasinohotelli, jossa on Margaritaville merenrannalla – kuulostaa hyvälle! Halpa hinta arkipäivinä, joo mennään sinne. Se on varmasti kokemus.
Ja olihan se mahtavaa tällaiselle kaupunkilaisharakalle!
Tässä huoneessa Monica ja Chandler takuulla lomailivat jaksossa, jossa mikään huone ei kelvannut Monicalle ja Chandler tuijotti telkkarista helikopteritaka-ajoa. Frendit-sukupolvi, tiedättekö, mitä tarkoitan?
Saisipa tällaisen kylppärin kotiinkin! Huoneemme 14. kerroksessa, merinäköalalla, maksoi 124 dollaria/yö. Viikonlopuksi hinnat olisivat nousseet monikertaisiksi. Sanoisin, että Atlantic Cityssä kannattaa ehdottomasti ottaa hotelli mahdollisimman läheltä merta, sillä reilun 40 000 asukkaan kaupungissa kaikki oleellinen on keskittynyt meren äärelle.
Komiaa, komiaa! Onneksi tuli korkkarit mukaan. Amerikassa kaikkialla on kuitenkin niin rentoa, että hienommassa hotellissakin on helppo tuntea olonsa kotoisaksi.
Meillä jäi aikoinaan häämatkasta toinen viikko pitämättä. Olemmekin ottaneet elämäntehtäväksemme elää sen puuttuvan viikon aina uudelleen ja uudelleen. Tällaisessa paikassa päätös tulee mieleen erityisen hyvin. Voiko puolison kanssa koskaan käydä liikaa treffeillä? Tuskin. Niinpä suuntasimme laiturilla sijaitsevan huvipuiston maailmanpyörään. Maisema, seura ja ilta olivat niin täydelliset kuin olla saattaa. Olipa onni, ettei päästy aikoinaan sinne Thaimaaseen!
Oli onni myös, ettei menty sinne Niagaran putouksille, sillä tämä loma toi taas mieleen, että olen onnellisimmillani kun saan uida. Mieluiten valtameressä, mutta myös uima-allas käy. Parhainta on, jos voi vuorotella niiden välillä. Tämä pysähdys matkallamme oli sellaista hemmottelua aamusta iltaan, että ai että.
Käytiin kasinollakin. Pakkohan siellä oli käydä, kun sen läpi kaikkialle kuljettiin, kuten kasinohotellien strategia on. Istuin yksikätisen senttipelikoneen ääressä ja kuulkaa sitä plimputusta! Voitin nimittäin VII-SI-SA-TAA noh, senttiä… mutta pelikone plimputti sen kunniaksi sitten viisisataa kertaa. Suurieleisesti printtasin voittokupongin ulos ja kävin lunastamassa sen rahaksi. Mä tarjoon tänään!
Rantapromenadilla oli hiekkaveistosten MM-kisat menossa
Lähdön lähestyessä menin kysymään hotellin respasta, että osaisivatko he kertoa New Jerseyn ja Delawaren välillä seilaavan lautan käytännöistä. Respasta ohjattiin kysymään sirkustirehtöörin tavoin pukeutuneilta punatakkisilta Bell deskin miehiltä. Heillä pitäisi olla esitteitä.
Minä: Osaisittekohan kertoa, että tarvitseeko Cape Mayn lautalle varata lippuja etukäteen? Teillä on kuulemma tietoa asiasta.
Sirkustirehtööri: Lautalle? Minä hoidan näitä matkalaukkuasioita. Haluatko kysyä jotain laukuista?
Minä: Öö, eikun tarvitsisin tietoa tuon läheisen lautan käytännöistä. Teillä on kuulemma esitteitä täällä. Olemme ulkomailta ja olisi hienoa kuulla paikalliselta, että miten nämä lautta-asiat täällä Yhdysvalloissa toimivat.
Sirkustirehtööri: Lautta? En ole ikinä kuullutkaan. Minullla on tietoa näistä matkalaukuista.
Minä: Teillä on kuulemma lauttayhtiön esitteitä täällä?
Sirkustirehtööri: Meillä on täällä näitä laukkuja. En kyllä tiedä lautoista mitään.
Lopulta esite löytyi, mutta asia oli täydellisen tuntematon tirehtöörille edelleen. Kiitin häntä ja lupasin selvitää asian internetistä.
Olisi hankala kuvitella, että Oulussa olisi yhtään hotellissa toimivaa asiakaspalvelijaa, joka ei tietäisi mitään Hailuodon lautasta tai sen olemassa olosta. Tällaiset keskustelut tekevät matkailusta juuri niin avartavaa. Hienoon takkiin pukeutunut hotellihenkilöstö ei ole varmastikaan käynyt korkeakoulua tai matkustellut, kuten Suomessa matkailualalla työskentelevät usein ovat. Bell deskillä tiedetään matkalaukuista, so simple is that.
Kaksi vuorokautta vilahti hujauksessa tässä lomaparatiisissa. Meille sopi hyvin viettää lomaa arkena, jolloin ei tarvinnut jonottaa tai tungeksia ruuhkassa. Atlantic Cityssä yhdistyy Las Vegas, Santa Monica ja Miami pienoiskoossa. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka, jos tykkää edellä mainituista kaupungeista. Soveltuu erinomaisesti treffeillä käymiseen!
