Browsing Tag

New England

Tie pilviin – Mount Washington Auto Road

USA:n koilliskulma, New England, ei ole kuuluisa korkeista vuoristaan. Siellä on laaksoa, kukkulaa ja solia, mutta korkeimmat huiput jäävät ”vaatimattomasti” alle 2 000 metriin.

Nämä faktat olivat tiedossani, kun lähestyimme Mount Washington Auto Roadia eikä minulla ei ollut suuria odotuksia New Hampshiren maineikkaasta vuoristotiestä. Lähinnä säälin jo etukäteen miten mitäänsanomaton se tulisi olemaan verrattuna länsirannikon maisemiin muun muassa Beartooth highwaylla ja Utahin Scenic 12:lla.

IMG_7435

Mount Washington Auto Road on 12 km pituinen maksullinen tie White Mountains-kansallismetsässä New Hampshiressa. Kun autossa on kuski ja (vain ”hyviä neuvoja” jakeleva) apukuski, drive yourself -tourin hinnaksi tulee 28 + 8 dollaria. Tällä rahalla saa  “This Car Climbed Mount Washington”- tarran – kaikkihan tykkäävät ja tarvitsevat bumper stickereitä –  ja  CD:n, jolla kerrotaan miten vuonna 1861 avatusta kärrypolusta on tullut vuosikymmenien aikana newenglandilaisten suosikkikohde. CD:n kesto on suunnilleen sama kuin aika, joka menee huipulle ajaessa. Erittäin fiksua.

Alkumatkasta autoilijaa saattelee matkaan syksyn värittämä lehtimetsä, joka muuttuu vähitellen havumetsäksi. Muutaman mailin ajettuamme edessämme on hämärää ja niin tiivis sumuverho, että edellä ajavia autoja on vaikea nähdä. Mietimme, että olisipa mukava, jos edellä ajavat tajuaisivat laittaa valot päälle. Kaikissa USA:n osavaltioissahan ei ole pakko käyttää ajovaloja päivisin tai edes hämärällä tai sateella ajaessa, joka tuntuu meistä ihan hullulta. Tätä argumentoidaan muun muassa sillä, että valojen käyttö lisää bensan kulutusta.

IMG_7442
IMG_7452
IMG_7453

Pikkuhiljaa korkeammalle noustessa maisema muuttuu mataliksi pensaiksi, tuulen tuivertamiksi kitukasvuisiksi kuusiksi sekä karuksi kivikoksi. Nousua kertyy 12 kilometrin aikana noin 1400 metriä – 500 metristä lähes 1900 metriin.

IMG_7508

Yhtäkkiä ajamme pilvien läpi… valkoiset hattarat jäävät roikkumaan vuoren rinteille, kun meillä on vielä matkaa taitettavana.

IMG_7494
IMG_7513
IMG_7649

Ylhäällä on iso parkkialue, jolla ei ole ruuhkaa. Ilma on kirkas ja aurinkoinen, mutta sen verran tuulinen, että päälle pitää pukea ainoa matkalla mukanani oleva takki. Tuulet ovat kuitenkaan vierailupäivänämme (lokakuun alussa 2014)  täysin eri sfääreissä kuin 12. huhtikuuta 1934, jolloin Mount Washington Observatoryssa mitattiin maailman kovimmat tuulet; 372 kilometriä tunnissa. Ennätys on edelleen voimassa ja observatorio on samalla paikalla vuoren huipulla.

Vierailemme Sherman Adams Visitors Centerissä ja vuodelta 1853 säilyneessä Tip Top-majatalossa, joka toimii nykyisin museona. Ja otamme aika monta kuvaa.

IMG_7630

Jos vuorelle haluaa matkustaa 1900-luvun alun hengessä, sekin on mahdollista. Huhtikuusta lokakuuhun sinne pääsee myös höyryjunalla kolmessa tunnissa, menopaluun hinta on 66 dollaria.

IMG_7547
IMG_7586b

Alaspäin ajettaessa keltaisissa kylteissä kehotetaan englanniksi ja ranskaksi käyttämään mahdollisimman pientä vaihdetta ja näin välttämään jarrujen ylikuumeneminen.

IMG_7684
IMG_7703

Pilvettömänä ja kirkkaana päivänä Mount Washingtonin päältä voi nähdä New Hampshiren, Mainen ja Vermontin vuoret ja laaksot sekä pohjoisessa jopa Kanadan puolelle. Meiltä ne jäivät näkemättä, mutta pilvet tekivät retkestä unohtumattoman. Onneksi ennakkoluuloistani huolimatta päätimme maksaa 36 dollaria ja kokea Mount Washington Auto Roadin. En tiedä millä pääsisin eroon joskus erittäin vahvoista ennakkoluuloistani erityisesti matkaillessa, koska olen niin monta kertaa yllättynyt positiivisesti.

Syksyn väriloistoa New England-tyyliin

Täytyykö ruskaa todella lähteä katsomaan Atlantin valtameren taakse, kun meillä Suomessakin on hieno syksy ja värien loistoa? Ei varmaankaan, mutta halusimme nähdä samalla uusia osavaltioita ja lomamme ajankohta osui juuri sopivasti ruskaviikkojen aikaan.

Fall foliage oli uskomattoman hieno Massachusettsissa, Vermontissa, New Hampshiressa ja Mainessa, joissa ajoimme syys-lokakuussa kaksi viikkoa. Koivut, jalavat, poppelit ja hikkorit loistivat keltaisen eri sävyissä, kun taas sokeri- ja punavaahterat, tammet, pihlajat, mustatupelot ja ambrapuut hehkuivat auringonpaisteessa (tai harmaassa vesisateessa) punaisen ja magentan väreissä. Väripaletin täydensivät ikivihreät havupuut.

Ja kun tämän päälle lisäsi vielä maaston muodot kukkuloineen, pikkukaupunkien valkoiset kirkot, katetut sillat, hiljaiset maantiet ja tunnelmalliset hautausmaat, täydellinen ruskakokemus oli valmis. Näissä kuvissa pääosissa ovat Vermont ja New Hampshire, Maine ansaitsee oman postauksen.

IMG_5155b

McWilliam Covered Bridge, Grafton, Vermont

IMG_3391b

Rockport, Massachusetts

IMG_7123b

Echo Lake, Franconia Notch, New Hampshire

IMG_6448

Montpelier, Vermont

IMG_6885

Kancamagus Highway, New Hampshire

IMG_6666

Sutton, New Hampshire

IMG_6373b

Plymouth, Vermont

IMG_5285b

Woodward Reservoir, Plymouth, Vermont

IMG_7069

White Mountains, New Hampshire

IMG_2143b

Camden, Maine

Ruuhkaa ei ollut missään, mutta hotellien hinnat olivat  viikonloppuisin huipussaan ja monessa hotellissa oli poikkeuksellisesti 2 minimiyön vaatimus. Normaalisti 150 dollarin Holiday Inn Express maksoi nyt satasen enemmän yöltä. Useammassa pikkukaupungissa hotellin pihaan ajoi meidän jälkeemme turistibussi, josta astui ulos 50 hengen ryhmä aasialaisia tai eurooppalaisia. Suomea emme kuulleet muualla kuin Ben & Jerry’s tutustumiskäynnillä.

Ruskaturismi, leaf peeping, on USA:n koilliskulman New Englandin osavaltioille (Maine, Massachusetts, New Hampshire, Vermont, Rhode Island ja Connecticut) iso business; tänä vuonna sen arvioidaan tuovan näille kuudelle osavaltiolle 3 miljardia dollaria. Väkeä saapuu ympäri Yhdysvaltoja, Keski-Euroopasta sekä enenevissä määrin Japanista ja Kiinasta. Enkä ihmettele yhtään miksi.

Aika excelöinnille – matkakustannuksien selvittäminen

Kotiuduimme maanantaina kahden viikon New Englandin ruskamatkalta, jonka aikana autoilimme lähes 5 000 kilometriä New Hampshiressa, Mainessa sekä Massachusettissa, joka on muuten paikallisten kesken Mass. Paljon helpompi lausua kuin osavaltion virallinen nimi. Lisäksi olimme kolme päivää Kanadan New Brunswickissa.

I’m in love! Olisin voinut jäädä Mainen rannoille istumaan ja katsomaan vuodenaikojen vaihtumista. Maine on viehättäviä merenrantakaupunkeja, idyllisiä majakoita, valkoisia hiekkarantoja, tuulen tuiverrusta, meren herkkuja (vaikken niitten suuri ystävä olekaan), melko kuoppaisia pikkuteitä ja aurinkoisia, mutta viileitä syyspäiviä.

InstagramCapture_3bccefed-8e2a-4b1c-a8dc-79e79d97cbd3
Maisema Cadillac Mountainilta Acadian kansallispuistosta Mainesta, alhaalla näkyvä kaupunki on Bar Harbor.

Erittäin miellyttävän matkan jälkeen on vuorossa sen epämiellyttävin osuus – kustannuksien laskeminen. Käytännössä tämä tarkoittaa kuittien kirjaamista exceliin – kuitti kerrallaan. Kuulumme nimittäin siihen porukkaan, joka haluaa tietää kympilleen paljonko matka tuli maksamaan. Tai ehkä vielä epämiellyttävämpää on luottokorttilaskun maksaminen…

Ilman sen suurempaa laskemistakin on selvää, että tämä kaksiviikkoinen on yksi kalleimmista USA-matkoistamme. Tähän vaikuttivat omat valintamme mm. lentojen matkustusluokan osalta sekä ruskasesonki New Englandissa, joka nosti hotelliöiden hintoja.

Emme tee etukäteen tarkkaa matkabudjettia vaan arviomme perustuvat aikaisempien vastaavien automatkojen kustannuksiin, joista olen kirjoittanut alkuvuodesta Matkustusmukavuus ennen kaikkea -postauksessa.

kuitit matolla
Nämä kuitit ovat kesän 4,5 viikon matkaltamme ja ne excelöin kesälomani viimeisinä päivinä heinäkuussa. Onneksi syys-lokakuun reissultamme ei ole todellakaan näin isoja pinoja laskettavana.

Kiinnostaako matkabudjettimme? Entä tiedätkö tai haluatko edes tietää paljonko matkallasi kului rahaa mm. majoitukseen, ruokailuihin ja nähtävyyksiin? Vai riittääkö, että rahat / luottokorttilimiitti riitti etkä halua palata menneisiin matkoihin? 

PS. Parempilaatuisia kuvia on tulossa tulevissa postauksissa, nämä on otettu puhelimeni kameralla.

Cherry Garcia-jäätelö ja villi & vapaa New Hampshire

Lauantaihuomenta Bangorista Mainesta! Olemme autoilleet viikon New Englandin osavaltioissa; Vermontissa, New Hampshiressa ja Mainessa. Täällä on monella tapaa erilaista kuin länsirannikolla tai eteläosavaltioissa. Esimerkiksi ihmiset ovat ystävällisiä, mutta eurooppalaiseen tyyliin pidättyväisempiä eivätkä ala juttelemaan niin helposti kuin lännessä. En tiedä miksi se tuli yllätyksenä… iso maa, 50 erilaista osavaltiota.

Lähes päivittäin, kun autoilemme/liikumme Yhdysvalloissa, eteen tuli uusia asioita. Ne eivät useimmiten liity mitenkään matkailuun vaan amerikkalaiseen arkielämään, paikalliseen liikennekulttuuriin ja auton ikkunasta näkyviin maisemiin. Kirjaamme näitä kysymyksiä ajopäivän aikana muistiin ja etsimme vastauksia netistä päivän päätteeksi tai haastattelen hotellin respaa tai kaupan kassaa.

Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan – nyt lähipäivinä olemme miettineet muun muassa, kasvaako vielä näin pohjoisessa maissia ? (kyllä)  tai miten lausutaan oikeaoppisesti Mainen pääkaupungin nimi Augusta? (oo-gas-ta, paino toisella tavulla).

Entä mistä tulee Ben & Jerry’s -jäätelön toiseksi ostetuimman maun Cherry Garcian nimi? Suosituin maku on Half Baked, ainakin USA:ssa.
Se on kunnianosoitus Grateful Dead-yhtyeen kitaristille Jerry Garcialle. Cherry Garciassa on isoja kirsikan ja fudgen palasia, pohjana on vaniljajäätelö. Ei välttämättä oma suosikkini, mutta hyvää kuitenkin. Cherry Garcia-katu löytyy myös Burlingtonista Vermontista.

bj

Vermontin Waterburyssa on Ben & Jerry’s -jäätelövalmistajan ensimmäinen tehdas, joka on edelleen toiminnassa. Jäätelöä valmistetaan arkisin, tämä kannattaa huomioida kun suunnittelee  4 dollarin factory touria. Kävimme 30 minuutin tehdaskierroksella sunnuntaina ja uudelleen tiistaiaamuna, koska halusimme nähdä koneet käynnissä. Klo 9.40 ohjelmassa oli kuitenkin vain laitteiden ja lattioiden pesua, pienoinen pettymys. Euroopassa myytävät B&J-jätskit valmistetaan Hollannissa.

Meidän mukaan lähti sunnuntaina purkillinen Salted Caramelia, jota ajoimme syömään The Sound of Musicista tutuksi tulleen The Trapp Family Lodgen maisemiin Stoween. Ruskaa ja jätskiä, ei paha yhdistelmä.

InstagramCapture_1bc28e7e-a9b8-4864-8495-2445d9ae4567

Miksi New Hampshiren motto on radikaalisti ”Live free or die”, kun yleensä ne ovat melko kesyjä? Kalifornian ”Eureka”, Wyomingin  ”Equal Rights” ja Rhode Islandin ”Hope”.
New Hampshire kulkee omia polkujaan…osavaltion lainsäädäntö on muutamissa isoissa asioissa täysin poikkeava muihin verrattuna. Esimerkiksi yli 18v. saa päättää käyttääkö autoillessa turvavyötä vai ei, pakkoa siihen ei ole. Moottoripyöräillessä ei ole myöskään pakko käyttää kypärää. Ruokakaupoissa ja bensa-asemilla saa myydä olutta ja viiniä klo 6.00-23.45.

nh kyltti

Turistille merkittävä asia on se, ettei vaateostoksista makseta sales taxia. Tuotteiden ja palveluiden hinnathan ilmoitetaan Yhdysvalloissa aina verottomina ja kassalla summaan lisätään myyntivero, joka vaihtelee osavaltioittain 0-10 prosentin välissä. Nolla myyntivero on New Hampshiren lisäksi myös Delawaressa, Montanassa ja Oregonissa.

Kun ajaa New Hampshiresta viereiseen osavaltioon Maineen, Mainen puolella muistutetaan heti tiukasti ”Maine has a TOUGH drunk driving law for your safety”.

**

Ruska oli sisämaassa parhaimmillaan, ja maisemat melko uskomattomia. Koska matkaläppärissäni ei ole kunnon kuvankäsittelyohjelmaa, jätän ruskakuvat suosiolla julkaistavaksi kunhan olemme kotona. Tässä kuitenkin sneak peak sumuisesta New Hampshiresta. Matkamme jatkuu nyt Kanadan puolelle pariksi päiväksi.

kirsi_sumu

EDIT 4.10.2014 : Poistettu virheellinen tieto, jonka mukaan B&J’s Half Baked-jäätelöä ei olisi saatavana Suomessa. On sitä 🙂