Haluaisin istua juuri nyt Atlantin valtameren rannalla Mainessa, kuunnella kun lokit kirkuvat ja aallot lyövät rantaan. Antaisin merituulen sekoittaa hiukseni harakanpesäksi ja nauttisin aurinkoisesta, mutta hieman tuulisesta päivästä Acadian kansallispuistossa. Päivän päätteeksi voisin maistaa suolan ihollani. Kuten lokakuun alussa. Reality check; sääennusteet lupaavat Acadiaan tiistaille (27.1.2015) -8c pakkasta, voimakasta tuulta ja 20-30 senttiä lunta, joten melko huurteinen päivä rannalla olisi luvassa tähän aikaan vuodesta…
Amerikkalainen rouva totesi viimeisenä Acadian hotelliaamunamme hississä, että ”lyhyet hiuksesi ovat varmaan helpot tälläisenä tuulisena päivänä”. Siinä vaiheessa olin vetänyt niihin joka aamuisen repertuaarin muotovaahtoa, vahaa ja lopuksi sprayta, että varmasti pysyvät järjestyksessä… juu, todella helpot ovat.
Acadia on Mainen ja New Englandin alueen ainoa kansallispuisto. Mount Desert -saarella sijaitsevassa puistossa on tarjolla karua Atlantin valtameren rantaviivaa ja metsää. Ei mitään kovin ihmeellistä siis. Onnistuin kuitenkin jättämään pienen palan sydämestäni näihin maisemiin.
Parhaat näkymät ovat ehdottomasti saaren korkeimmalta kohtaa, Cadillac Mountainilta. Eteläpuolelta avautuu maisema Bar Harborin idylliseen 10 000 asukkaan kalastajakylään, jossa on hotelleja, yksi ruokakauppa (emme ainakaan löytäneet kuin sen yhden) eikä Subwayn lisäksi muita suuria ketjuja vaan paikallisia ravintoloita. Kaupunki elää merestä – merenelävistä, valasristeilyistä ja risteilyaluksista.
Cadillac Mountainin pohjois-eteläsuuntaisista uurteista näkyy mannerjäätikön liikkeet alueella tuhansia vuosia sitten.
Sand Beach on yksi 43 kilometrin pituisen Park Loop Roadin pysähdyspaikoista.
Kun Bar Harbor ja Acadia näkyivät enää auton taustapeilistä meidän jatkaessa matkaa, mietin että jos lompakossani olisi ylimääräistä, minulla olisi yksi talo näillä leveysasteilla ja toinen jossainpäin USA:n länsirannikkoa. Saahan sitä unelmoida, right?
