Oregonin luonnon monimuotoisuus ja kauneus yllätti ensivisiitillämme. Osavaltio on jännä sekoitus Tyynenmeren rosoista rannikkoa hiekkarantoineen, lumihuippuisia (tuli)vuoria, näyttäviä vesiputouksia, syviä kanjoneita ja vehreitä havumetsiä. Tällä kertaa haluan esitellä yhden Oregonin suosikkikohteistani, Crater Lake National Parkin.
Ensimmäinen automatkamme suuntautui Crater Lakelle kesäkuussa 2011. Paikallisten mukaan edeltävä talvi oli ollut runsasluminen ja kesäkuun alussa lunta oli maassa vielä metrikaupalla. Kansallispuiston visitor center oli valkoisen hangen peittämä, puiston päätie oli saatu aurattua auki, mutta järven ympäri kiertävää Rim Drivea oli puhdistettu lumesta vain mailin verran.
Crater Lake National Park, OR / Munson Valley Road, kesäkuu 2011
Visitor Center oli vielä täysin hangen ympäröimä.
Aurinko lämmitti, kun liukastelimme kesäkengissä lumikinosten päälle tiiraamaan Crater Lakea. Hätkähdyttävä ja epätodellinen maisema avautui eteemme – syvänsininen auringossa kimmeltävä safiiria muistuttava järvi, jonka kauneutta korosti entisestään lumiset kraatterireunukset. Breathtaking!
Panorama Crater Lakesta kesäkuussa 2011, + 7C
Törmäsimme näihin aasialaisiin valokuvaajiin kaksi päivää myöhemmin myös lähellä Portlandia, kun olimme kuvaamassa Bridal Veil Fallsia.
Olimme lukeneet National Park Servicen nettisivuilta etukäteen, että Crater Lake oli vielä täysin lumen vallassa, mutta halusimme silti nähdä paikan. Ehkä emme uskoneet, että lunta olisi oikeasti vielä niin paljon. Palattuamme koti-Suomeen luimme NPS:n sivuilta, että Rim Drive avautui kokonaisuudessaan sinä kesänä todella myöhään, vasta 24. heinäkuuta 2011.
Vuoden päästä heinäkuussa päätimme kokeilla onneamme uudemman kerran. Lähdimme majapaikasta liiikkeelle hämärän aikaan niin, että saavuimme Crater Lakelle juuri auringon noustessa. On mukavaa olla kansallispuistoissa aikaisin aamulla ennen suurten massojen tuloa, koska silloin saa ajella rauhassa eikä tarvitse etsiä vapaata parkkiruutua vaan voi nauttia hiljaisuudesta ja luonnon rauhasta. Sekä keskustella niiden muiden turistien kanssa, jotka ovat liikkeellä aamuvarhaisella.
Auringonnousu kraatterijärvellä
Monessa kansallispuistossa oravat ovat kesyyntyneet ja uskaltautuvat erittäin lähelle kerjäämään ruokaa.
Ajoimme päivän aikana lähes kokonaan järven ympäri menevän 50 kilometrin pituisen Rim Driven, vain pieni pätkä tiestä oli vielä kiinni lumivaurioiden takia. Ajoreitti on auki lumitilanteen mukaan kesäkuun lopulta lokakuulle. Pysähdyimme jokaisella näköalapaikalla ihastelemaan ja kuvaamaan järveä mahdollisimman monesta kulmasta. Näimme velhon hattua muistuttavan Wizard Islandin sekä kohti saarea seilaavan aavemaisena veteen peilautuvan Phantom Shipin.
Panorama Crater Lakesta heinäkuussa 2012.
Järven ympäristössä on 150 kilometriä patikointipolkuja, mutta nämä jäivät meiltä väliin hyttysten takia. Hyttysiä oli nimittäin aivan valtavasti erityisesti pohjoispuolella eikä meillä ollut karkoitetta mukana.
Ei harmittanut tippaakaan, että ajoimme Oregonin lounaiskulman Crater Lake National Parkiin toistamiseen. Ehkä muutaman vuoden tauon jälkeen pitää suunnata auton nokka vielä kolmannen kerran näille kulmille.
Näyttääkö Crater Lake paikalta, jossa haluaisit käydä?
Crater Lake National Park on 2000 metrin korkeudessa ja varsinkin aamut siellä ovat mukavan viileitä.
Crater Lake sai alkunsa yli 7 000 vuotta sitten, kun tulivuori Mount Mazama purkautui ja romahti. Romahduksen seurauksena syntyi halkaisijaltaan kymmenen kilometriä leveä kaldera, joka täyttyy sadevedestä tai sulaneesta lumesta muodostaen kraatterijärven. Yhdysvaltain syvimmän järven (noin 600 metriä) vesi on hämmästyttävän puhdasta ja kirkasta, koska siinä ei ole epäpuhtauksia, levää tai sedimenttiä.
