”Tilanne pahenee: Ennätyshelle piinaa USA:n länsiosia – ”Ihmisiä kuolee täällä” huusi iltapäivälehden otsikko 21. kesäkuuta. Loikoilimme Venice Beachin hotellissamme, kun otsikko tavoitti meidät. Tarkoituksenamme oli suunnata muutaman päivän päästä valloittamaan Joshua Tree ja Grand Canyon sisämaassa. Vilkaisimme sääennustetta ja se lupaili seuraaville päiville 49 astetta ko. alueelle.
Mitä voi tehdä, kun varjossa on 50 astetta?
Varattiin tänään viimeinen majapaikka tulevaa Amerikan reissuamme varten ja etukäteisreissusuunnitelma tuli näin valmiiksi. Ajatukset pörräävät vielä Dubain opintomatkan suurissa kokemuksissa, mutta tähän väliin on pakko pysähtyä fiilistelemään kesää ja Amerikkaa. Pulssi kiihtyy, kun vain ajattelenkin, että pian taas pääsen tallaamaan näitä kultaisia katuja.
”Now this is not the time or the place
for a broken-hearted,
’cause this is the end of the rainbow
where no one can be too sad
No I don’t wanna leave
but I must keep moving ahead
’cause my life belongs to the other side
behind the great ocean’s waves
Bye bye, Hollywood Hills
I’m gonna miss you, where ever I go
I’m gonna come back to walk these streets again
Bye bye, Hollywood Hills forever.”
Nämä osuvat Sunrise Avenue -yhtyeen Hollywood Hills -biisin sanat kaikuivat tänään kuulokkeistani uuden majapaikkamme uima-altaalla maatessani. Fyysisesti siirryimme eilen maagisesta Los Angelesista kuuman kosteaan Floridaan, jossa meitä oli toden totta vastassa melkoinen trooppinen rankkasadekuuro, jota emme olleet aivan odottaneet.
Henkisesti siirtyminen paikasta toiseen kestää kauemmin. Koimme Kaliforniaa täydellä sykkeellä ja sydämellä yhdeksän ihanan päivän ajan ja kyyneleet valuivat kuin Floridan sade, kun piti sanoa heipat Marialle Hollywoodin Sunset boulevardilla. Sinne jäi tyttö kävelemään värivalojen loisteeseen ja muuttui hetki hetkeltä pienemmäksi kuvassa, kun katsoin auton avonaisesta ikkunasta taakseni. Bye bye Hollywood Hills, I’m gonna miss you, I’m gonna come back.
Viimeinen päivämme Los Angelesissa ei sujunut kuten olisimme odottaneet. Frendini yskä oli pahentunut sen verran, että päätimme lähteä käymään paikallisessa sairaalassa tarkistuttamassa hänen keuhkonsa. Päädyimme vakuutuksen ohjeistamana Cedars Sinai -sairaalaan Beverly Hillsiin, jossa Hollywood-julkkiksetkin käyvät synnyttämässä ja hoidattamassa itseään. Sairaalakompleksi oli valtava ja jo perille oikeaan paikkaan löytämisessä kesti melkoinen tovi.
Lopulta heitimme vuokra-automme valet parkingiin kuten hienossa ravintolassa konsanaan ja lähdimme odottamaan. Byrokratian hoitamisen jälkeen ystäväni puettiin elokuvista tuttuun sairaalakaapuun ja laitettiin sänkyyn makaamaan. Minä sain istua vieressä tuolilla. Röntgenkuvat ja verikokeet kertoivat, ettei mitään vakavaa ole ja yskänlääkkeen kanssa pääsimme lähtemään juuri sopivasti auringonlaskun aikaan. Painelimme katsastamaan Hollywood-kyltin viimeisen illan kunniaksi.
En osaa sanoa mikä taika kyltissä on, mutta sen näkeminen lähietäisyydeltä on jotain todella upeaa. Reitti kyltille on hieman mystinen ja sen löytäminen vaatii omat niksinsä. Aivan kyltin viereen ei ole edes sallittua mennä ja iltaisin kylttiä ei ole valaistu, koska alueen asukkaat eivät sitä halua. Löysimme kuitenkin hyvän paikan päästä ihmettelemään kylttiä suht läheltä ilman haikkausretkeä, kun aloimme juttelemaan erään tiesulun päässä partioineelle vartijalle. Hän neuvoi meitä ajamaan Lake Hollywood Park overlook -nimiseen paikkaan.
Mutkittelimme ensin North Beachwood Drive -nimistä katua ylös hillseille upeiden omakotitalojen ohitse halloween-koristeluja ihastellen (niistä kuvia blogin Facebook-sivulla) ja kirjoitimme vartijan ohjeistamana Lake Hollywood Park -osoitteen navigaattoriin ja se löysi meille reitin. Jalkauduimme ulos nappaamaan muutaman kuvan ja ihastelemaan alas mailleen painuvaa aurinkoa vielä viimeisen kerran. Kalifornian auringonlaskut ovat kerta toisensa jälkeen sanoin kuvaamattoman upeita ja ne kannattaa aivan tietoisesti aikatauluttaa omaan ohjelmaan, jottei missaa päivän maagisinta hetkeä.
Eräänä toisena iltana samalla viikolla ihastelimme auringonlaskua toisessa Hollywoodin top-nähtävyyspaikassa. Griffith Observatory on tähtitieteestä ja avaruudesta kiinnostuneiden suosikkikohde, mutta paikka tarjoaa elämyksen kenelle tahansa upean sijaintinsa ansiosta. Paikka on parhaimmillaan juuri auringonlaskun aikaan, jolloin voi ihastella Los Angelesin muuttumista pastellivärien kautta timanttien avenueksi. Kuvat kertonevat kaiken olennaisen tästä kohteesta.
Mulholland drive on Hollywoodin kolmas must-kohde auringonlaskun aikaan. Valitettavasti se jäi meillä tällä reissulla aikapulan vuoksi välistä, mutta olen päässyt kokemaan kyseisen reitin ensimmäisellä Los Angelesin matkallani. Tässä siis kolme kohdetta, joissa kannattaa ottaa Kalifornian ilta vastaan Losin lukuisten ihanien palmurantojen lisäksi.
Nyt lähdemme ottamaan Floridan illan vastaan hotellimme kuumaan jacuzziin palmujen alle. Olen loputtoman onnellinen ja onnekas, että tällainen määrä onnea ja toinen toistaan suurempia elämyksiä on suotu kohdalleni tänä syksynä. Koko kevään tätä kaikkea mietin mielessäni ja suunnittelin päässäni. Voisiko joku nipistää, että tämä todellakin on nyt totta!
Ensimmäiset seitsemän päivää LAssa ovat nyt takanapäin ja aika on lentänyt siivillä. Tänään siirryin Hollywoodin tähtipölyyn asumaan ja ihmeissäni nyt naputtelen tätä postausta elokuvista tutussa kaksikerroksisessa motellissa sunset boulevardilla. Meinasin sanoa, että kaikki kaupunginosat ovat täällä toinen toistaan legendaarisempia, mutta todellisuudessa se olisi väärin sanottu. Opin Sannan paikalliselta ystävältä, että Los Angeles on yleisesti käytetty nimitys suuresta alueesta, jossa on lukuisia itsenäisiä kaupunkeja kaupungintaloineen kaikkineen. Niinpä esimerkiksi Hollywood ja Malibukin ovat omia kaupunkejaan, eikä Los Angelesin kaupunginosia.
Tiistaina hengasimme Malibun kaupungissa Sannan synttäreiden kunniaksi. Olen lukuisia kertoja lukenut Sannan Siveltimellä-blogista siitä, miten he ovat käyneet syömässä laiturin päässä olevassa Malibu Farmissa ja nyt olin siellä itsekin mukana. Olenkin nauranut, että vähän väliä minusta tuntuu kuin olisin seikkailemassa Sannan blogissa, koska maisemat ovat sieltä niin tuttuja. Tällä kertaa ei vain tarvitse istua toimistossa virtuaalisesti haaveilemassa Malibun auringosta, joka muuten paistaakin kuumasti vielä vaikka on lokakuu! Tänään auton mittari näytti 82 fahrenheitia, joka vastaa 27,8 celsiusta.
Näiden kuvien myötä hyvää yötä ja huomenta! Hollywoodissa sammuu nyt yhden ikkunan valot.
Ps. Blogi päivittyy epäsäännöllisen säännöllisesti sen mukaan miten aikaa ja wifiä on tarjolla, mutta instagramiin tulee laiteltua kuvia suht säännöllisesti, joten sieltä voi seurailla lisää nimimerkillä: @ulletin
Pps. Blogin Facebook-sivuille tulee myös eri matskua, kuten videoita. Sinne pääsee tästä.
Voi kääks, miten paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran! Los Angeles on ottanut Suomi-tytöt vastaan imaisemalla meidät pauloihinsa ensi minuutista lähtien. Viime päivien fiilikset ovat muistuttaneet ensimmäisen New Yorkin matkani fiiliksiä: ”en tarvitse lepoa, en ruokaa enkä väsy mistään.” Näin niinkuin ympäripyöreästi sanottuna. Uudet Cali-siskoni Sanna ja Maria (ennen oltiin vain Amerikka-siskoja) ovat olleet Losi-hulluja jo aiemmin, minulle kaupunki on iskenyt kunnolla vasta nyt kolmannella visiitillä. Kaikki on ollut aivan täydellistä joka henkäyksellä, joten varautukaa pyyhkimään siirappia näytöiltänne, hah.
Maailman toiselta reunalta tänne matkustettuamme tämä oli näkymä, kun kaarsimme automme uudelle kotikadullemme torstai-iltana. Viime postauksessa paljastin, että en olekkaan tosiaan yksin liikkeellä, sillä ystäväni Sanna päätti viime hetkellä liittyä seuraan ja palata jälleen tänne henkiseen kotikaupunkiinsa kolmatta kertaa tänä vuonna. (Love the spirit!)
En ole ikinä juuri kokenut kämppiselämää muuta kuin Maken kanssa, mutta nyt totesimme, että on kaikista kätevintä, että asumme yhdessä varaamassani rantakämpässä, jotta voimme aina autoilla yhdessä. Kolmen päivän kokemuksella ajaminen on ollut aika helppoa, kunhan on kartanlukija apuna suunnistamisessa tässä jättimäisessä metropolissa. Parhaillani olen nähnyt 12 samaan suuntaan menevää kaistaa, joten liittymistä ajaa todella helposti harhaan ellei kaksi silmäparia vilkuile oikeita exit-kylttejä.
Lauantai-iltana ajoimme Hollywoodiin Florence and the Machinen keikalle ja pääsin kruisailemaan Walk of Famen tähtien reunustamaa katua pitkin ja taskuparkkeeraamaan ekaa kertaa ikinä ylämäessä keskellä Hollywoodia autojen tööttäillessä takana. Se oli kuumottavaa, mutta Sannan loistavalla ohjeistuksella auto luikahti koloon. Me pystytään nyt mihin vaan! Girl power!!!
Meidän pikkuinen, mutta hyvin varustettu huone Air Venice -hotellissa tarjoaa omien sanojensa mukaan HIP Beachfront Living’iä ja sitä se kyllä tekee. Ikkunan takana palmun oksat huojuvat sängynpäädyssä, kolibrit pörräävät ja aaltojen kohinan voi kuulla sisälle saakka öisin, kun on hiljaista. Päivällä rantakadulta kaikuu rytmikkäät soundit, kun boheemit taiteilijat viettävät päiväänsä ulkona matkamuistoja myyden ja auringosta nauttien.
Meillä on sujunut kämppiselämä erinomaisesti, koska jaamme samat kiinnostuksenkohteet. Nytkin molemmat tässä datailee omia juttujaan ennen kuin lähdemme rannalle piknikille. Maria liittyy seuraamme omat askareensa hoidettuaan. Olen nukkunut yöt hyvin, sillä iltaisin on ollut aina aivan kaikkensa antanut, sillä jetlagin ja intopiukeuden takia päivämme ovat alkaneet jo noin kuuden aikaan aamulla. Ja aikaisin ei olla maltettu ryhtyä nukkumaan minään iltana.
Kahtena ensimmäisenä aamuna aloitimme päivämme reippailla aamulenkeillä. Ensimmäisen päivän jälkeen sain jäätävän rakon varpaanväliin flipflopeista ja jouduimme lenkkariostoksille. Rakkolaastarit (tai hyvät kengät…) ovat kyllä matkailijan paras ystävä, ai että mikä helpotus!
Lenkkeily näissä maisemissa on mahtavaa ja energiaa riittää vaikka kuinka pitkälle lenkille. Surffarit purkautuvat siisteistä pakuistaan lautoineen rannalle ja aurinko tekee kaikesta kauniin värikästä. Kävelimme Valentine’s day -leffasta tutuille kanaaleille ja ihastelimme jälleen toinen toistaan ihanampia taloja. Halloweenin lähestymisen seurauksena ihmiset ovat jo alkaneet koristella pihojaan kurpitsoilla, pääkalloilla ja hämähäkin seiteillä. Olen laittanut muuten lennossa blogin Facebook-sivulle videoita ja yhdessä pätkässä on juuri näitä Venicen pihoja kuvattuna. En osaa kuvitella miten satumaista olisi asua näissä kanaalien taloissa ja valmistautua aina seuraavaan juhlapyhään omine koristeineen. Voihan onnenmyyrät!
Olen ollut aikaisemmin Losissa tammikuussa ja kesäkuussa. Tammikuussa kaupungissa ei ole kesähellekelit ja kesäkuussa on niin kutsuttu June Gloom eli ajanjakso, jolloin taivas on usein rannikolla pilvivaipan peitossa. Lokakuu kurpitsoineen ja aurinkoisine keleineen on todella hyvää aikaa kaupungissa viettämiseen.
Ostimme toisella lenkillämme paikallisen taiteilijan puukylttejä, joissa oli puhuttelevia tekstejä. ”Eat well, travel often.” Syö hyvin, matkusta usein. Word!
Loppuun laitan vielä toiset kauniit auringonlaskukuvat eiliseltä. Kävimme Castaic lake -nimisellä järvellä motoristien hyväntekeväisyystapahtumassa kuuntelemassa Foo Fightersia ja pääsimme vuoren tai kukkulan päälle todistamaan upeita maisemia ihan vahingossa. Tapahtuma veti paikalle kymmeniä tuhansia ihmisiä ja saapuessamme viralliset parkkipaikat olivat jo täynnä. Niinpä neuvokkaat amerikkalaiset olivat järjestäneet vuoren huipulta kuljetuksen tapahtumapaikalle shuttle-busseilla ja sellaisella mekin köröttelimme kauniissa maisemissa.
Lisää seuraavassa postauksessa. Nyt saa datailut loppua tältä päivää hiljalleen ja lähdemme ottamaan aurinkopäivästä vielä kaiken irti. Nyt kun on kaksi kaupungin hyvin tuntevaa opasta mukana, Los Angelesissa päivät ovat aivan liian lyhyitä. Tekemistä ja näkemistä on vaikka muille jakaa. Terkkuja kaikille täältä eräältä todella onnelliselta bloggarilta. Joskus elämä osaa kyllä olla mahtavaa!
Ps. MacBookissani on sellainen vika ilmaantunut, että Finder toimii todella hitaasti vaikka kaikki muuten toimii. Kuvien selaaminen on hidasta ja vaivalloista. Sattuisiko kukaan tietämään, että mistä ko ongelma voi johtua ja mitä sille voi tehdä?
Huomenta Porvoon aamubussista! Tyttöä ei ole paljon näkynyt linjoilla eikä sosiaalisissa riennoissakaan. On vähän pitänyt kiirettä viime viikot opiskelujen kanssa, mutta nyt on melko makea fiilis, kun viimeistä kertaa ainakin tälle syksyä körryyttelen Porvooseen. Tänään on laajan airline business -kurssin päätöskerta ja huomenna tähän aikaan istun lentokoneessa nokka kohti Los Angelesia!! Iltapäivällä paikallista aikaa huomenna olen jo näissä alla olevien kuvien maisemissa Venice beachillä, ei voi tajuta!
Opiskelut
Lentokoneet ovat täyttäneet ajatukseni aika tehokkaasti viime aikoina. Olimme viime perjantaina koko päivän Finnairin pääkonttorilla ja kävimme läpi lentoliikennebisnestä eri alan ammattilaisten näkökulmasta. Kaikkia kuulemiamme puheenvuoroja tekniikasta, suunnitteluun, rahoitukseen, HR:ään, johtamiseen, myyntiin ja markkinointiin yhdisti se, että puhujat olivat superinnostuneita edellisenä päivänä Helsinkiin saapuneesta ensimmäisestä A350-koneesta. Finnairin strategia on tuplata Aasian liikenne vuoteen 2020 mennessä vuoden 2010 tasolta ja tavoitetta varten on tilattu 19 suurta, huipputekniikkaa edustavaa A350-konetta. Koneet on laitettu tilaukseen jo 10 vuotta sitten ja niiden rakentamista on seurattu rakkaudella, joten eipä ihme, että ensimmäisen uuden vauvan saapuminen oli valtavan suuri asia koko henkilöstölle. Vierailumme päättyi siihen, että kipusimme muun henkilöstön kanssa kattoterassille katsomaan A350:n ensimmäistä laskeutumista kaupalliselta lennoltaan.
Yritysvierailun lisäksi nyt on taskussa kolme lentokenttätyöhön vaadittavaa sertifikaattia, yli 40 sivua kirjoitettua tekstiä ja monta mielenkiintoista luentoa. Koska lentoliikenne on niin kansainvälinen asia, on meilläkin ollut puhujia luennoilla eri puolilta maailmaa aina Etelä-Afrikasta asti.
Amerikka
Mutta sitten on jo aika puhua Amerikasta, eikö! Mun mielestä ainakin on. Mun jalat tanssii täällä pöydän alla (olen jo päässyt Porvooseen asti), kun mietin, että tänään voi – ja on pakkokin, heh – pakata kaikki valmiiksi! Koulun jälkeen menen kaupungille hakemaan dollarit, tuliaisia Amerikkaan ja muuta sen sellaista. Toivon, että kaikki stressaava ja pahin on nyt hoidettu. Olen mm. siivonnut ja päivittänyt tietokonetta ja ei pahemmasta väliä. Viimeiset kolme päivää ovat olleet jotenkin stressin multihuipentuma ja olo oli aika karsea, mutta tänään voi pojat aurinko paistaa, mieli on kirkas ja elämä hymyilee!
Asiat ovat saaneet uusia käänteitä ihan viime viikkojen aikana ja paljastettakoot tässä vaiheessa, että en juurikaan joudu olemaan matkalla yksin! Amerikka-perheeni on ilmeisesti kasvanut siihen malliin, että tuttuja alkaa olemaan toisessa kotimaassani kiitettävästi etenkin seuraavien kuukausien aikana. Tekemistä ja mahdollisuuksia tulee olemaan vaikka muille jakaa. Los Angelesissa meitä on kolmen tytön kopla ja kaikilla on myös töitä/kouluhommia tehtävänä, joten kaupungin halttuun ottamisen lisäksi tulemme istumaan jossakin ihanissa kahviloissa näpytellemässä kukin omia läppäreitämme. Päätin jäädä Losiin 9 päiväksi ja asun ensimmäiset 6 päivää Venice beachillä ja lupun ajan Hollarissa eli Hollywoodissa. Auto on vuokrattu koko Kalifornian ajaksi.
Lauantaina 24.10. on lento Floridaan ja seuraava viikko on varattu Fort Lauderdalelle ja matkabloggaajakonferenssille TBEXille. Sekä Losissa että Floridassa on tarkoitus tavata uuden alani ihmisiä eli matkailualan toimijoita. Lokakuu päättyy halloweenin juhlimiseen Fort Lauderdalessa ja sen jälkeen siirryn Naplesiin länsirannikolle ja keskityn 100% työharjoittelutaskeihin, jotka kulkevat tässä rinnalla koko ajan.
Marraskuussa Make tulee kolmeksi viikoksi Floridaan osittain etätöihin, osittain lomalle. Tähän osuuteen tulee liittymään lisää lentokoneilla lentämistä ja turkooseja tunnelmia… *en kestä!* Thanksgivingiä suuntaamme näillä näkymin viettämään Miami beachille, josta on varattuna kahdeksi yöksi melko mukava majapaikka. Treffit Miamissa, tällaiseen marraskuuhun haluan tottua!
Joulukuun alussa koittaa paluu arkeen. Olen saanut monenlaisia kommentteja syksyyni liittyen. ”Miksi olet niin vähän aikaa?” tai ”En ikinä lähtisi yksin Amerikkaan, vaikka maksettaisiin!” tai ”Koko syksy Amerikassa, niin uskomatonta!”. Ensimmäistä ja viimeistä kommenttia olen itsekin ajatellut usein. Välillä tuntuu, että olisi pitänyt järjestellä vielä pidempi reissu, koska täällähän on vielä koko talvi edessä. Mutta sitten toisaalta tällaisena parisuhdeihmisenä en halua alkaa rakentamaan meille eri elämiä. Joskus yöllä valvoessani olen ollut aivan onnellinen, ettei reissuni kestä esim. viittä kuukautta! =)
Kello 12.13
Tunnit ovat ohi, kaikki tehtävät palautettu, uunimakkaralounas nautittuna. Aika harppoa viimeisen kerran kuulaan ja aurinkoisen Porvoon läpi bussiasemalle ja ajaa Helsingin keskustaan ostamaan tarvittavat asiat. Kello soi neljältä aamulla ja suuri seikkailu saa alkaa! Palataan asiaan Enkelten kaupungista!
Ps. Ajattelin kuvata videotervehdyksiä ja jaan niitä ainakin blogin Facebook-sivuilla. Seuratkaahan siis myös mun ja Kirsin Amerikan valloituksia myös osoitteessa www.facebook.com/50statepuzzle.
Pps. Kirsille terkkuja itärannikolle leaf peepingin eli ruskalehtien tiirailun pariin!
Ohhoh, tasan kolme viikkoa kesälomailua takana ja sama aika on kulunut edellisestä postauksestani! Viikot ovat vierineet nopealla tahdilla mökillä, Berliinissä, Tallinnassa ja Helsingissä hengaillen ja ihmisiä tavaten. Pieni flunssa meinaa vaivata ja se pitäisi saada häädetyksi ennen perjantaita, jolloin suuntaamme rentoutumaan kaiken tämän kulkemisen jälkeen Espanjan Torremolinokseen, heh. Lomafiilis on siinä mielessä saavutettu, että viikonpäivät ovat sekaisin ja muutamat salasanat unohtuneet, mutta vielä puuttuu se totaali löhöloma ilman kalenterin katsomista. Ihan kahdestaan murun kanssa.
Nyt kun olen ollut viikon Helsingissä, olen ehtinyt hoidella syksyn asioita hieman lisää. Varasin American Airlinesin palkintolennon Los Angelesista Miamiin viidellä eurolla (!) ja kun varauskalenteria selasin yhtiön sivuilla, oli Amerikkaan lähtö hätkähdyttävän lähellä. Alle kaksi kuukautta!
Olen katsellut OC:n jaksoja ja kerännyt itsevarmuutta auton vuokraamisajatusta kohtaan. Myös L.A.Madden postaus autoilusta Enkelten kaupungissa sai minut vakuuttumaan, että asia on varmasti turhaan mietityttänyt minua.
Autotyyliä Rodeo Driven tapaan
Make tankilla Los Angelesissa vuonna 2013. Huoleton rouva ei paljon tankkailuja joutunut tuolla matkalla miettimään…
PALKINTOLENTO
Pistepirkon blogin innoittamana liityin helmikuussa 2014 AAdvantage-ohjelmaan eli käytännössä aloin Finnairin lentopisteiden sijaan kerätä samaan allianssiin kuuluvan American Airlinesin pisteitä. Reilussa vuodessa tililleni oli kertynyt 15,666 pistettä. 12,500 pisteellä sai yhdensuuntaisen Amerikan sisäisen palkintolennon varattua. Valitettavasti en saanut tililtäni selville, että mistä kaikista nuo pisteeni ovat kertyneet, mutta helmikuun 2014 jälkeen olen käynyt kaksi kertaa Amerikassa helvimpia mahdollisia lipputyyppejä käyttäen (jotka varmasti kerryttävät vähiten mailejakin), joten melko nopeasti koen mukavan potin kertyneen. Pisteitähän voi kerryttää myös muista kuin Amerikan lennoista, kunhan lentää saman allianssin lennolla, joten mahdollisesti pottiani on kerryttänyt joku Euroopan ja/tai kotimaan lento myös, joskin kotimaassa olen tainnut suosia aika pitkälti eri alliansiin kuuluvaa Norwegiania.
Los Angelesista Miamiin lentäminen kestää viisi tuntia, joten mukavaahan se on noin pitkä lento luntastaa pelkän viiden euron hinnalla (maksettava osuus tulee veroista). Matkalaukku maksaa 25 dollaria päälle. Varaaminen osoittautui yhtä helppoksi kuin lentojen ostaminen normaalistikin. Kirjautumisen jälkeen mennään varaamaan normaaliin tapaan, täppä kohtaan ”käytä lentomaileja” ja homma lähtee rullaamaan.
SYKSYÄ PÄIN
Tänään jotenkin havahduin siihen, miten paljon ajatustyötä ja pieniä steppejä syksyn suunnitelman luominen on vaatinut tänä vuonna. Työharjoittelun osalta konkretia alkaa hahmottua syyskuussa, kun pääsen työhön käsiksi. Viikonloppuna olin Malmilla Finland International Airshow’ssa perehtymässä lisää ilmailun maailmaan ja tapasin kiinnostavia henkilöitä. Olen niin superinnoissani, sillä on mieletöntä, kun opettelee jotain aivan uutta ja hiljalleen irralliset palapelin osaset alkavat muodostua kokonaisuudeksi, josta tulee uusi kuva. Airline business -opintokokonaisuus johdattaa minut ilmailubisneksen lainalaisuuksiin jo heti Espanjasta palattuamme ja intensiivinen 9 opintopisteen kokonaisuus tulee työllistämään minua rutkasti syys-lokakuussa.
Osa Malmilla esiintyneistä huimapäisistä oli jo yli 70-vuotiaita mies- ja naistaitolentäjiä! Virheetöntä tarkkuutta vaativat esitykset saivat minut liikuttuneen kunnioituksen valtaan. Jos yli seitsemänkymppiset isoäidit voivat esiintyä taitolentonäytöksessä, enköhän minäkin osaa ajaa Kaliforniassa!!
Blogin suhteen uskon aktivoituvani syksyä kohti. On ihanaa, että te siellä ruudun takana elätte kanssani tätä vaihetta mukana. Jo New Yorkin ajalta tiedän, miten bloggaaminen lievittää ikävää, kun tuntuu ettei ole yksin reissussa ollenkaan. Minua on muuten pyydetty luennoimaan matkabloggaamisesta koulussani, joten se tulee olemaan myös jännittävä lisä tähän syksyyn!
Jos teillä on jotain toiveita mistä aiheista haluaisitte lukea lisää, niin vinkkailkaa kommenttiboksiin. Meillä on tulossa myös kiva arvonta lähiaikoina… Kirsi on tuonut tuliaisia Amerikasta!
Terkuin, Ulla
