Browsing Tag

Italia

Italia 2/2: Gardajärven lumo

Viime postauksessa jäimme siihen, että auton nokka osoitti kohti Gardajärveä ja musta maantiekiitäjämme mutkitteli alas lumihuippuisten Dolomiittien vuoristoteitä. Autossa soi mahtavat italialaisten radiokanavien laatujumputukset ja aina välillä oli pakko työntää pää ulos ikkunasta ja kiljua jotain sen suuntaista, että kuinka mahtavaa elämä on (jääköön tarkat sanamuodot vain autossa olijoiden tietoisuuteen).

Edellämme huristelivat paikalliset ystävämme antoivat silloin tällöin vilkkua, että nyt on aika kaartaa autot tien sivuun ja pysähtyä ihailemaan maisemia ulkoa käsin ja ottaa kuvia turkoosien vesien, kukkivien puiden ja jylhien vuorten kanssa.

111IMG_1905

Lounaalle poikkesimme Malcesinen kaupunkiin, jossa söimme ensimmäiset taivaalliset pasta-annokset upeaa järvimaisemaa ihastellen.

1IMG_19541IMG_1974

Iltapäivällä saavuimme aivan Gardajärven eteläosassa sijaitsevaan Sirmioneen, jonka vanhasta kaupungista olimme varanneet hotellin kahdeksi yöksi. Vanhan kaupungin kapealle portille saapuessamme poliisi tai vartija koputti automme ikkunaan ja tiedusteli, että onko meillä hotelli alueella. Nimemme listasta tarkastettuaan hän nyökkäsi, että voidaan lähteä ajamaan kapeaa siltaa ja sen päässä häämöttävää vielä kapeampaa porttia kohti.

katu

Portille päästyämme kuskia alkoi hikoiluttaa. Kadut olivat mutkaisia ja hädin tuskin autoa leveämpiä – täynnä lomaa viettäviä turisteja gelatoineen ja ostoskasseineen! Täälläkö pitäisi ajaa!?

Lopulta olimme määränpäässämme ja uniformuun sonnustautunut hotellin työntekijä tuli viittomaan mihin auto tulee parkkeerata. Tuntui, että olemme saapuneet tropiikkiin, sillä kasvillisuus ryöppysi yli äyräiden kaikkialla.

Kirjauduimme hotelliin ja huomasimme, että huoneessamme on kaksi parveketta, josta toisesta on suoraan näkymä uima-altaalle. Puolen vuoden kylmässä kärvistelyn jälkeen minulla ei kestänyt muutamaa minuuttia kauempaa olla altaassa pulikoimassa. Aivan sama vaikka taivas vähän heitti vettä niskaan ukkoskuuron muodossa, kun tarkeni!

1IMG_20071IMG_2018

Laittautumisen jälkeen paikallinen ystävämme saapui noutamaan meitä illalliselle, joka nautittiin naapurikaupunki Bardolinossa. Kerroin edellisessä postauksessa, miten italialainen vieraanvaraisuus näyttäytyi meille Pinzolossa. No, nyt oltiiin sitten saavuttu toisen kaverimme kotihuudeille ja oli selvästi hänen vuoronsa isännöidä!

Paikalle oli kutsuttu lisää frendejä ja fancystä ulkoilma-discotequesta oli varattu pöytä seurueellemme. Pientä draamaakin meinattiin päästä todistamaan, koska puolet seurueesta oli ukrainalaisia tyttöjä ja kaikkien kanssa ei ollut yhteistä kieltä, mutta kaikilla oli mielipiteitä, miten tämä täydellinen ilta tulisi viettää. Lopulta kaikki meni tosi hyvin ja emme tosiaan jääneet nälkäisiksi, sillä minun ja Maken yhteiseksi tilaamamme ”lihalautanen kahdelle” piti sisällään 15 erilaista pihviä! Voin kertoa, että saimme ruokittua myös salaattilinjalle lähteneitä annoksellamme…

Seuraavat päivät olivat pyhitetty pelkkään rentoutumiseen. Nukkumista, uimista, auringonottoa, ulkona syömistä ja maisemien ihailua.

uimassagarda3 garda2

Loppuun vielä kartta paikoista, joissa tällä neljän päivän matkalla ehdimme käydä. Italia on kyllä varma kohde, kuten ystäväni matkalla totesi. Tämä oli omalla kohdallani kolmas kerta Pohjois-Italiassa ja jälleen tuli koettua paljon uutta. Suuri kiitos paikallisten isäntiemme!

Screen Shot 2015-06-30 at 23.21.24 copy

Mikäli minusta on kiinni, ei tämä jää viimeiseksi Italian matkaksi takuulla. Vaikka pohjoisen aarteita on vielä loputtomasti tutkimatta, tekisi mieleni ehkä seuraavaksi päästä aivan eteläiseen Italiaan.

Ps. Tällä matkalla minulla ei ollut järkkäriä mukana ja uimiskuvia lukuunottamatta kaikki kuvat on otettu iphonella. Vesitiivis pokkarikamerani on Olympus Tough. Järkkärini on rikki ja uuden hankinta on edessä. Suosituksia otetaan mielellään vastaan!

Roadtrip Italian Alpeille

Joskus täytyy ihmetellä omaa toimintaansa oikein toden teolla – ja torstai oli sellainen päivä. Lensimme aamulla ystäviemme kanssa Milanoon, haimme auton vuokraamosta ja otimme suunnaksi Italian Dolomiitit. Nuo taivaalliset vuoret, joiden nimen opin vasta ihan taannoin (shame!). Nuo Unescon maailmanperintöluettoloonkin liitetyt vuoret, joilla vaihtariystävämme on asunut kaikki nämä vuodet ja kutsunut käymään. Nuo vuoret, jonne pääsee Helsingistä muutamassa tunnissa.

Ja missä me olemme olleet nämä kaikki vuodet?!

Tätä kysymystä pyörittelin mielessäni torstaina monen monta kertaa.

Onneksi parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vitsailinkin seurueellemme autossa, että kun odotuttaa vierailuaan 10 vuotta (häpeä ja katumus!), niin saa todella erityisen kohtelun, kun vierailu sitten vihdoin koittaa. Tosin luulenpa, että italialainen vieraanvaraisuus olisi ollut yhtä ylitsevuotavaista milloin tahansa olisimmekaan matkamme toteuttaneet. Niin tai näin, tämä juhannusseurueemme tuli kohdelluksi kuin kuninkaalliset ja sydän sulattelee vielä pitkään kaikkea koettua.

Matkamme ensimmäinen kohde oli Madonna di Campiglion vieressä vuorilla sijaitseva Pinzolon kylä. Matka Milanosta Pinzoloon kesti muutamia tunteja ja pysähdyimme jossakin vaiheessa ajoa kahville. Kahvilan wc sijaitsi rakennuksessa, joka näytti olevan jonkun kotitalo. Pitkästä aikaa pääsin kyykkimään vessaan, jossa pytyn sijaan oli vain reikä lattiassa. Silloin todella tuntui, että ollaan ulkomailla!

Ystävämme koti sijaitsi Pinzolon keskustan tuntumassa kolmikerroksisessa kerrostalossa. Kävimme tervehtimässä frendimme äitiä ja samalla meille oli järjestetty yllätys: toinen italiaano-ystävämme Veronasta oli myös saapunut vuorille ottamaan meitä vastaan. Jälleennäkeminen toi ilonkyyneleet silmiin ja sulattelimme kaikki hetken sitä seikkaa, että kokoonpanomme seisoi pinzololaisen kodin olohuoneessa vuorten syleilemässä laaksossa ottamassa vastaan suomalaista keskikesän juhlaa.

Sound of music -musikaalin soundtrack rupesi soimaan päässäni, kun lähdimme ulos tutkimaan Pinzoloa. Lumihuippuisia vuoria, niittyjä, vesiputouksia, turkoosin sävyissä hohtavia jokia, alppimajoja. En ole koskaan kokenut Alppeja, joten voitte uskoa, että ihmeteltävää riitti! Minä matkustin kunniavieraana italialaisten autossa etupenkillä käskystä, sillä jostain syystä olen onnistunut saamaan ystävältäni lempinimen principessa ja kohtelu piti olla sen mukaista… Voitte uskoa, että totuin helposti tähän asemaan! 😉

 

Vuoriseikkailun jälkeen palasimme kylään ja kirjauduimme suloiseen yöpaikkaamme Villa Luciniin. Paikka oli avattu meitä varten suloisen alppimajan pitäjän toimesta ja saimme yöpyä edulliseen tuttavahintaan näissä ruhtinaallisissa tiluksissa keskellä kylää.

Näkymä parvekkeeltamme oli niin syötävä, ettemme olisi malttaneet lähteä minnekään. Mutta illallinen ja Pinzolon pormestarin tapaaminen odottivat. Kyllä – ystävämme oli tiedottanut itse pormestaria myöten tulostamme ja niin hän saapui tervehtimään meitä ravintolaan. Seuraavana päivänä näimme tutun naaman julisteessa keskustassa, what’s up, pal! Hih!

Pinzolon ”walk of fameen” on listattu kaupungit, joihin paikalliset olivat lähteneet sotien aikaan etsimään töitä. New York -tyttö löysi suosikkilaattansa.

kuva

Koska juhannuslomamme oli vain neljän päivän mittainen, seuraavana päivänä jouduimme jo pakkaamaan jengimme autoihin ja lähdimme laskettelemaan kohti Gardajärveä. Seuraavassa postauksessani värimaailma ja lämpötila muuttuvat täysin toiseksi, kun pääsemme turkoosin paratiisin kaduille. Kyllä Italia on ihmeellinen!