Jos pitäisi valita yksi päivä vuodelta 2015, olisi se marraskuun 21. päivä. Sinä päivänä todella elettiin. Aamulla hyppäsimme koneeseen Fort Lauderdalessa Floridassa ja lensimme Bahamalle. Alkuiltapäivästä laskeuduimme Black Point -saarelle, josta meillä oli vene varattuna. Ennen laskeutumista kapteenimme teki kunniakierroksen niin kutsutun possusaaren yläpuolella ja tuolloin sain näköyhteyden ensimmäistä kertaa tähän yhteen suureen luonnonihmeeseen: Pig Island.
Joskus joku kokemus on niin suuri, että sitä tarvitsee hetki pitää vain itsellään. Bahaman lentoseikkailumme taisi olla sellainen, sillä en ole saanut kirjoitettua siitä vielä juurikaan tänne. Yhden postauksen olen kirjoittanut paikan päältä Long Islandilta ja pystyn palaamaan mielessäni aika tarkalleen siihen hetkeen, jossa pienet sandfly-itikat hyppivät ruudulla ja purivat nilkkojani. Istuin hotellin tikibaarissa, koska se oli ainut paikka, jossa oli internet.
On vaikea pukea sanoiksi tunnelmia, kun päässä ristiää niin monta ajatusta yhtä aikaa. (Ja ruudulla kipittää pieniä mäkäräisen kaltaisia itikoita, joita kutsutaan täällä sandfly´ksi.) Aion kuitenkin yrittää raapustaa muutaman sanan tien päältä muistiin.
On kolmas – ja viimeinen iltamme Bahamalla – jos luoja suo. Saavuimme monen haasteen jälkeen paratiisiin lauantaina 21. marraskuuta. Suunnitelmamme oli ehtinyt muuttua viisi kertaa erilaisten syiden takia, joista yksi merkittävä oli sää. Täällä kravun kääntöpiirin tuntumassa ohjaimissa ei ole ihminen vaan luonnonvoimat, kuten eräs paikallinen tänään totesi.
Uusi viikko, uusi kaupunki. Olen siirtynyt pitämään tukikohtaa tällä viikolla Naplesiin Meksikonlahden rannalle ja joutunut opettelemaan nukkumaan taas yksin, kun Sanna lähti maanantaina kotimatkalle Suomeen. Onneksi enää ei ole kuin kaksi yötä nukuttavana ennen kuin elämäni rakkaus saapuu kaupunkiin – sitä en malta enää odottaa! Toisaalta aika kyllä kuluu siivillä, kun joka päivä eteen tulee uusia mielenkiintoisia kokemuksia, kuten eilinen lentokoneen pesupäivä.
Pastellinen Naples on kylpenyt yli 30 asteen helteissä ja aloitin päiväni eilen myöhäisellä aamupalan ja lounaan yhdistelmällä kaupungin pääkadulla, 5th avenuella. Kelpasi mutustella kreikkalaista salaattia ulkona ja katsella kaunista kaupunkikuvaa. Naples on tähän aikaan vuodesta aika rauhallinen kaupunki, sillä sesonkiaika on alkamassa vasta vähän myöhemmin syksyllä.
Kaupungilta siirryimme lentokentälle pesemään lentokonetta, jolla olimme tehneet viikonloppuna Key Westin retken. Rakastan lentokenttiä ja olen päässyt käymään nyt Floridassa ollessani jo viidellä eri kentällä: Pompano Beach Airpark, Fort Lauderdale-Hollywood international, Miami international, Key West international ja Naples Muncipal.
Lentokentillä riittää kuvattavaa, kun on palmuja ja toinen toistaan hienompia ilma-aluksia. Fort Lauderdalessa alkaa tänään suuri Boat Show, jota mainostettiin myös lentokentillä kertoen, että alueen FBOille (termi, josta kirjoitin viime postauksessa) laskeutuu yli 1000 yksityiskonetta näiden venemessujen takia. 32 maata on edustettuna ja vieraita saapuu kaikkialta maailmasta. Tapahtuma on mainoksen mukaan verrattavissa vaikutusvaltaisuudeltaan Super Bowliin. Meilläkin on tarkoitus mennä käymään tutustumassa messuihin jonain päivänä, koska maassa maan tavalla! 😀
Mutta välillä pitää tehdä ylläpitotöitä ja niinpä työnsimme koneen hallista pesupaikalle iltapäivän helteessa. Ensin kone kasteltiin letkulla kauttaaltaan ja sen jälkeen harjattiin ja hinkattiin sienellä ja vielä loppuhuuhtelu. En ole tainnut ikinä pestä edes autoa, joten kokemus oli minulle taas aivan uutta. Lopussa Janne otti vähän kuvia, kuinka helppoa elämä on, kun on työharjoittelija ;D
Lentokoneen peseminen oli hauskaa puuhaa. Hommien tultua valmiiksi Janne lähti katsomaan auringonlaskua luonnonpuistoon ja minä siirryin omaan ”puistooni” Coastland Center -ostoskeskukseen, jossa viihdyin koko illan. Yritin etsiä uutta uikkaria FLL:ssä rikkimenneen tilalle, mutta hinnat olivat alkaen 100 dollaria, joten projekti jäi edelleen kesken. Sen sijaan löysin käsilaukun (koululaukun!), topin ja kengät.
Nyt vatsa kurnii siihen malliin, että lähden aamupalahommiin. Tänään aion tehdä hommia vähän koneella ja vastailla rästissä olleisiin viesteihin. TBEXiä on vielä paljon purkamatta ja muistiinpanot pitää tehdä puhtaaksi ja luoda kontaktirekisteri kaikista henkilöistä, joilta sain käyntikorit (niitä on noin 40!). Toimistopäivä siis tänään tiedossa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja kommentoikaa, jos on jotain juttuja, josta haluaisitte lukea tästä blogista. Kirjoitustahti on ollut nyt harmillisen epätasaista, mutta instagrammia päivitän aika säännöllisesti -> @ulletin
”Ensimmäinen tehtäväsi tarinankertojana on elää elämääsi mahdollisimman täydesti ja rikkaasti. Voit kuvailla kokemuksiasi vain niin täydesti ja rikkaasti kuin olet kokenut ne. –– Mitä enemmän lähetät maailmalle positiivista energiaa, sitä enemmän sitä tulee sinulle takaisin.” – Don George
Matkabloggajakonferenssi TBEX päättyi perjantaina kuuluisan matkakirjoittaja Don Georgen puheeseen. Vapaasti suomennettuna hän kehotti meitä kaikkia elämään elämäämme mahdollisimman täydesti ja rikkaasti – ja täytyy sanoa, että niin olemme viime viikot tehneet. Lauantaina lensimme pikkukoneella Key Westiin aikeenaamme viettää siellä päivä halloweenin ja Fantasy Fest -karnevaalin merkeissä, mutta illan tultua erinäiset sattumukset johtivat siihen, että jäimme Sannan kanssa Key Westin kuuman kosteaan yöhön, kun lentokoneemme lähti takaisin kohti Fort Lauderdalea.
Mutta palataanpa hieman taaksepäin. Tärkein syy sille, miksi olen täällä Amerikassa nyt on matkailun ja ilmailuliiketoiminnan opiskelut, joita voin tehdä siis täältä käsin tämän syksyn käytännön kautta. TBEX-konferenssi oli loistava startti aloittaa Florida-aikani, sillä sain viikon aikana hyödyllisiä kontakteja tapaamistamme ihmisistä. Meitä oli konferenssissa vain kolme suomalaista tyttöä ja eurooppalaiset ylipäänsä olivat vähemmistönä, joten jäimme helpoti ihmisten mieleen. Viimeisenä päivänä moikkailimme koko ajan uusia tuttavia käytävillä.
Konferenssin annista tulen kirjoittamaan vielä paljon täällä blogissa, mutta juuri nyt aika on kortilla. ”Työnantajani” on saapunut kaupunkiin ja kohta lähdemme palaveriin Miamiin. Sitä ennen on kuitenkin pakko jakaa tunnelmat viikonlopulta. Lauantaina TBEXin hädin tuskin loputtua huristelimme Sannan kanssa Uberilla Pompano Beachin yksityislentoterminaaliin. Kapteenia ja konetta odotellessamme tutustuimme suomalais-irlantilaiseen työntekijään terminaalissa. Suomalaiset ovat kyllä levittäytyneet kaikkialle; jatkuvasti törmäämme johonkin ihmiseen, jolla on Suomi-connection!
Yhden aikaan nousimme ilmaan ja kaarsimme lentokoneen nokan kohti Miamin rantaviivaa.
Lensimme maisemareittiä Key Westiin ja Key-saarten jono kulki allamme turkoosin veden helminä. Puoli kolmen jälkeen saavuimme perille Floridan eteläisimpään kärkeen. Kapteeni nakkasi meidät Sannan kanssa kylille ja lähti noutamaan kavereitamme Fort Lauderdalesta. Meidän oli alunperin tarkoitus lentää isommalla koneella, mutta sattumusten takia jouduimme ottamaan B-suunnitelman käyttöön, joka edellytti kahteen ryhmään jakautumista.
Key Westissä meitä oli vastassa railakas meno saarelaisten juhliessa kahdeksatta päivää Fantasy Festiään mitä kreiseimmissä asuissa. Key West vaatii oman tarinansa joten jatketaan eteenpäin lentoseikkailuamme.
Ilta koitti ja olimme haahuilleet aikataulun niin, että yhdeltätoista illalla kumpikaan ryhmä ei ollut lähtenyt paluumatkalle ja lennettävänä olisi siis kaksi keikkaa. Ulkona oli hiostavan kuuma, mutta meillä ei olisi ollut ongelmaa jäädä odottelemaan juhlivien kaupunkilaisten kanssa paluukyytiä. Unettomaksi yöksi se olisi kuitenkin mennyt ja lentäjälle olisi koittanut todella raskas ilta. Hotels.com kertoi, että tililläni on käyttämätön palkintoyö ja aloimme selailla olisiko kaupungissa mitään majataloa jäljellä meille täksi yöksi. Löysimme hotellin ja päätin, että menemme sinne. Samalla saimme extra-päivän tässä ihanassa tropiikissa!
Päiväretkelle varaamissa kamppeissamme lähdimme Sannan kanssa sitten Fairfield Marriottiin, joka osoittautui todella mahtavaksi yöpaikaksi. Yövartija toi meille huoneeseen hammasharjat ja suuvettä respaan soitettuamme ja niinpä pääsimme virkistyneinä – vaikkakin hikisissä vaatteissa – nukkumaan muhkeisiin jenkkisänkyihin 90 mailin päässä Kuubasta.
Aamulla runsaan aamupalan jälkeen odottelimme uima-altaalla paluukyytiä. Onneksi bikinit olivat tulleet mukaan. Päätimme jäädä vielä päiväksi Key Westiin, kun kerran olimme kaikki siellä eikä kenelläkään ollut mitään aikatauluja sunnuntaina. Katselimme auringonlaskun ja lähdimme lentokentälle. Koneeseen astuessani tukkani nousi kirjaimellisesti pystyyn – olihan viikonloppu ollut sen verran nostattava!
Yölento oli jännittävä kokemus ja Miamin valomeri viimeistään sai haukkomaan henkeä. Liisimme aivan pilvenpiirtäjien tasolla ja pääsimme laskeutumaan Fort Lauderdalen kansainväliselle kentälle kaupungin yli kulkevaa reittiä. Perillä opin uuden ilmailualaan kuuluvan termin: FBO eli Fixed-based operator. FBO tarjoaa yksityislentäjille lentämiseen tarvittavat fasiliteetit kuten tankkauspalvelut ja terminaalin. Kävimme tutustumassa miehistön tiloihin illan päätteksi ja löysimme jopa saunan Helo-kiukaineen. Keräsin laukun täyteen yksityisilmailijoille suunnattuja luksuslehtiä ja mietin, että tähän alaan voisin kyllä tottua. Mulla on todennäköisesti maailman upein työharjoittelupaikka, vai mitä! 😉