Browsing Tag

Helsinki

HELSINGIN PARHAAT SUP-KAHVILAT JA -RAVINTOLAT

Kaikki paitsi suppailu on turhaa, on tuntunut tämän kesän motoltani. Ostimme alkukesästä omat SUP-laudat Helsinki Surf Shopista ja merellinen Helsinki alkoi viedä kunnolla mennessään. Kotikaupunkini on kesän mittaan osoittautunut aivan superiksi suppailukaupungiksi ja Snapchatin puolella lupasin loppukesästä listata parhaat kahvilat ja ravintolat, jonne pääsee laudalla. Tässäpäs tulee! Continue Reading

PURJEHDUS KOTISATAMASSA

Joskus on hetkiä, jolloin oman kotikaupungin ja synnyinmaan näkee kuin eri silmin. Tänään oli sellainen hetki, kun pääsimme ensimmäistä kertaa purjehtimaan ystäviemme veneellä Helsingin saaristoon. Joutsenet kiihdyttivät lentoon veneen vieressä vedenpintaa hipoen ja tuntui kuin olisin katsonut VisitFinlandin mainosvideota. Olo oli kuin japanilaisturistilla. Mikä on tämä epätodellisen kaunis maa, onko tämä tottakaan? Continue Reading

Helsinki talven ihmemaa – ja synttäriyllätys

Voiko tammikuun lapsi saada parempaa syntymäpäivälahjaa kuin sen, että ainakin yhden päivän osaa oikein nauttia siitä, että on talvi? Niin kävi eilen, kun olimme päättäneet juhlia synttäreitäni Maken kanssa viikonloppuna oikean syntymäpäiväni sijaan. Ja odottaminen kannatti, sillä pakkanen laski yli kymmenellä asteella ja elokuvamainen Disney-lumisade kuorrutti Helsingin muhkeaksi talven ihmemaaksi. Me lähdimme vuoden ensimmäiselle matkalle ja se sijoittui etelä-Helsinkiin. Tarina on tämä.

Continue Reading

Uusia alkuja

” If you can dream it you can do it.”
-Walt Disney

U.S Embassy Finland jakoi tänään Facebookissa videon, jossa suurlähettiläs Bruce Oreck vieraili Helsinki Surf Shopissa ja kertoi mietteitään yrittäjyydstä. Video alkoi huomautuksella, että kyllä, kyllä Helsingin surffikaupassa. Kolean kesän alun huomioon ottaen, huomio on ymmärrettävä – surffausta näillä levysasteilla?!

1110930895_10153368234822154_7178310190179540948_nKuva: Deep Red Blues / Kea

Ystäväni Sanna palasi eilen maailmanympärimatkaltaan ja toi tullessaan auringonpaistetta tänään Töölönlahdella Hakuna Matata SUP Rentalin järjestämiin SUPbailuihin. Tilaisuuden myötä pääsin minäkin jälleen kiipeämään laudan päälle ensi kertaa tälle kesälle. Voi onnea! Laudalle valuva vesi tosin kohmetti varpaat, mutta tapahtuman tunnelma, seura ja ilta-auringon säteet lämmittivät sisältä käsin. Yöuneni olivat jääneet vähäisiksi, mutta onneksi tulin lähteneeksi. Helsingin kesä on kyllä täynnä inspiroivia ihmisiä ja tapahtumia.

Töölönlahdelle oli kokoontunut nuoria yrittäjiä, jotka olivat yhdistäneet voimansa tapahtumaa varten. COFFEEXART Pop-Up kahvibaari tarjoili erilaisia kahvi-cocktaileja artistien soitellessa biitsille sopivia rytmejä taivaan alla.

 

Tuk Tuk Travellerit Juho ja Pyry kertoivat illan aikana oman tarinansa. Miekkoset ovat sirkustaiteilijoita, jotka halusivat perustaa katukeittiön Suomeen. Niinpä miehet lähtivät Thaimaahan ostamaan tuk tukia ja vastoinkäymisten saattelema kotimatka Suomeen ajopelin kanssa kesti suunnitellun kolmen kuukauden sijaan lopulta yhdeksän pitkää kuukautta. Mutta tuk tuk löytyi ja komeili nyt Töölönlahdella, unelma toteutui. Mikä tahansa on mahdollista tahtovalle mielelle. 

Omat yöuneni jäivät lyhyiksi, sillä suunnittelimme yöhön venyneessä palaverissa tulevaa työharjoitteluani eilen. Aloitan loppukesästä pienlentokoneyhtiössä, joka tähtää Floridan markkinoille. Syksy on suuri hyppy tuntemattomaan ja odotan jo malttamattomana, että pääsen projektin kimppuun. Mutta sitä ennen on ihana kesä täynnä suppailua ja rentoutumista.

Huomenna muuten tapaan jälleen takuulla inspiroivan henkilön. Valkoisessa talossa palvellut White House Director of Events, tv-kasvo ja kirjailija Laura Schwartz on Helsingissä. Tästä ehkä lisää myöhemmin.

” Many of the things that seem impossible now are the realities of tomorrow.”
-Walt Disney

Kaksi elämäni suppailukaupunkia: Helsinki ja Fort Lauderdale

On kuin minussa olisi kaksi ihmistä, jotka elävät ruumissani vuodenajan mukaan. Menninkäinen on istunut puoli vuotta himmeässä keinovalossa ruudun äärellä keräten keskivartalolihavuutta suorittaen opiskeluja ja töitä. Lämmön ja auringon saapuessa päivänsäde pääsee heräämään. Aluksi valo sattuu ja menninkäisen pois ajaminen vie aikansa. Mutta kun siitä on päästy, toivoisi, ettei häneen tarvisi ikinä enää palata.

Viime kesänä kunnolla löytämäni suppailu vei minut mennessään. Laji edusti minulle sitä maailmaa, jossa ei menninkäiset mellasta, ja jossa jokainen päivä on seikkailu ja mahdollisuus löytää itsestään uusia kykyjä ja kehittymistä. Olen kirjoittanut tästä ennenkin.

Helsinki osoittautui täydelliseksi suppailukaupungiksi, jossa tutkittavaa ja mahdollisuuksia riittää missäpäin sitten haluaakaan viilettää. Tänä kesänä naapuristamme Töölönlahdelta pääsee vetten päälle useammankin firman laudoilla, joten olen onnesta soikeana. Talvella näiden vihreiden kuvien katselu tuntui suorastaan liian kivuliaalta, mutta nyt se sitten on taas täällä, kesäkuu!

Suppailun löytäminen oli yksi kimmoke, sille että tuntui entistä tärkeämmältä muuttaa elämäänsä haluamaansa suuntaan.

Eli mihin suuntaan tarkemmin?

Siihen suuntaan, että voisin viettää mahdollisimman paljon talvikuukausia siellä missä on lämmintä. Viime talvena pääsimme viettämään kuukauden Floridassa ja tuona aikana eniten tunsin eläväni silloin kun pääsin laineille. Kävimme suppailemassa sekä Key Westissä että Fort Lauderdalessa, joista jälkimmäisestä tuli lempparimme.

Hotellimme respasta neuvottiin, että Hugh Taylor Birch State Parkissa vuokrataan lautoja ja niinpä suuntasimme sinne merenrantaa pitkin kävellen. Maailman mukavin keski-ikäinen, auringon ruskettama yrittäjä nakkasi meidät pickup’illaan sopivaan kanavan rantaan ja nauroi kysymyksellemme, että miten tietäisimme, että milloin parin tunnin vuokra-aika on mennyt umpeen, koska emme viitsi ottaa kelloa mukaan kastumisvaaran takia. ”Jos teitä ei ala auringon laskiessa näkymään, niin minä tulen etsimään.” Viesti oli, että ei ole niin justiinsa.

Koska emme saaneet parissa tunnissa kylliksemme Fort Lauderdalen loputtomien kanavien tutkimisesta ja manaattien bongailusta, tulimme seuraavana päivänä uudelleen. Mies lähetti tällä kertaa apupojan viemään meitä ja kohtelias 16-vuotias harjoittelija puhui meille ”yes, sir” ja ”yes, madam” vakavalla naamalla, kun tiedustelimme, että onko kaupungissa ollut mukava varttua. Poika kertoi miten yhteisö on tiivis ja jos trooppiset myrskyt aiheuttavat tuhoja, auttavat ihmiset toisiaan. Hänen isänsä oli murtanut kätensä, kun oli pelastamassa naapuriaan kaatuvan puun alta.

Poika esitteli meille matkalla myös koulunsa, joka sijaitsi rannan ja kanavien välissä. Hän kertoi, ettei halua ikinä muuttaa minnekään muualle. Rehellisesti sanottuna, emmepä halunneet mekään olla missään muualla juuri tuolloin. Aurinko paistoi ja kylmälaukussa oli eväät puolen päivän suppailuretkelle.

Siveltimellä-blogin Sanna on kirjoittanut sup-lautakuumeestaan. Kieltämättä ei haittaisi itseänikään, jos tuollainen laudan komistus majailisi olohuoneessamme muistuttamassa kesäpäivien onnenhetkistä ympäri vuoden. Vuokraaminen on toisaalta kätevää, kun asuu pikkuasunnossa ja tällöin ei ole laudan vesille kuljettamisen vaivaa. Toisaalta olisiko makeaa ajella jopolla kärryn kanssa, jonka perässä olisi sup-laudat? Ehkä tänä kesänä tullaan näkemään sellaista meillä täällä surffi-kaupunki Helsingissä, sillä sen verta helsinkiläiset ovat tainneet lajin tulosta tänne innostua.

Jäin vielä miettimään, että muistuttaisiko sup-lauta olohuoneen nurkassa talvellakin menninkäistä pysymään poissa?

Ihana kotisatama Helsinki

Kaksi viikkoa on kulunut siitä, kun saavuimme Amerikan ihmemaasta kotiin. ”En kestä miten IHANA Helsinki on!” on kaikunut mun suusta sen seitsemän kertaa päivässä, joten tässä välissä on pakko pysähtyä katsomaan myös oman kotisataman kauneutta blogissakin. Viikonloppu oli niin täydellinen kuin kesäviikonloppu voi olla. Ja Helsinki oli sen tapahtumanäyttämö vailla vertaa.

baIMG_2408baIMG_2413baIMG_2397aaIMG_2380

Istuttiin Ihana Kahvilassa puhumassa viisaita ystävieni kanssa lauantaina. Kerroin, miten olen monesti maailmalla katsonut ulkopuolisena kotikaupunkirakkautta, joka on näkynyt ihmisistä ja ympäristöstä. San Franciscon taiteilijakorttelit, kreikkalaisen keittiön henkilökunta ja vaikkapa jouluun sonnustautunut newyorkilais-palokunta koristelluine paloautoineen ja Amerikan lippuineen ovat kaikki edustaneet minulle yhdyskuntia, joille ylpeys omasta ei ole ollut synti vaan kunnia-asia. Ja nyt vihdoin pursuan sitä myös itse.

– ”Ensimmäistä kertaa haluan olla täysillä mukana rakentamassa tästä aina vaan parempaa paikkaa elää. Vieläkin hienompaa kaupunkia, josta ollaan ylpeitä kaikille.”

”No, nyt onkin hyvä hetki. Voi luoda jotain ensimmäisenä. Ja jengi tulee mukaan. Kymmenen vuoden päästä ei välttämättä voi niin helposti.” 

Kuinka viisaita sanoja ystävältäni. Se sai tämän kaupungin näyttämään silmissäni entistäkin upeammalta. Me kaikki ollaan luomassa tästä sitä seuraavaa juttua. Tätä meidän juttua nimeltä Helsinki. Parasta on, että tähän mielentilaan voi päästä missä vaan asuukaan. Jostain syystä mulle se on kolahtanut nyt täällä Helsingissä.

aaDSC_0338 aaDSC_0374aaDSC_0343

Perjantaina näin sairaan hienon auringonlasku-suppauskuvan Facebookissa, jossa luki alla näin: ”Vielä mahtuu mukaan nauttimaan perjantai-illan auringonlaskusta vesille! SUPalkeet klo 19-20.30 tai lauta vuokralle omaan käyttöön samaan aikaan.” Pian jo soitinkin kuvan ohessa olleeseen numeroon ja varasin meille paikat SUP-lautailun alkeistunnille Töölönlahdelle muutaman tunnin päähän. SUP eli Stand Up Paddle Boarding on yksi surffauksen alalajeista, jota kerroin puhelimessa kokeilleeni kerran Fort Lauderdalessa.

”Olipa hassua, että sanoit tuon! Fort Lauderdale on juuri se paikka, jossa törmäsin lajiin ensimmäisen kerran, jonka seurauksena toin sen tänne Töölönlahdelle” sanoi nainen puhelimessa.

Aloin rakastaa naista välittömästi. Yksi kotikaupungin rakentajista. Nyt voin lähteä ”takapihaltani” Töölölahdelta surffaamaan! ”En kestä miten IHANA….” ai juu, taisinkin sanoa sen jo.

aIMG_2326

Se on jännä juttu, että Helsingissä vain käymässä ollut Mirkka on se henkilö, joka tietää aina kaikki parhaat jutut mitä nähdä ja tehdä. ”Täällähän on se Birgitta Hernesaari, se voitais käydä tsekkaamassa.” Ja niinhän me käytiin (kuvat yllä ja alla ovat sieltä).

Tehtiin aamupalalla suunnitelma, joka piti sisälään kuuden kahvilan kierroksen ja noin 30 kilometriä pyöräilyä. Päästiin viiteen kahvilaan ja aikaa kului pyöräretkellä vaatimattomat kaksitoista tuntia.

aIMG_2341aIMG_2335aaIMG_2304aaIMG_2295

Birgitta Hernesaari oli Ihana kahvilan ohella suosikkimme. Mutta niin olivat toisaalta Mattolaituri, Regatta ja Sinisen huvilan kahvilatkin. Yhtään huonoa paikkaa ei kierrokselle mahtunut. Birgitta Hernesaareen aion tulla kokemaan syysmyrskyn takkatulen äärelle villapaidassa, kun se aika koittaa.

aIMG_2260

Tältä näyttää Regatta Töölössä.

bIMG_2220

Ja tältä maisemat Linnunlaulusta Töölössä niinikään. (Töölö <3).

aIMG_2343bIMG_2243aIMG_2234

Hätäännyin hieman, että olenko minä tehnyt mitään tämän kaupungin hyväksi. Olenko vain käyttänyt sitä? Mutta sitten huojennuin. Perustettiinhan me Kirsin kanssa Nuorten aikuisten verkosto NAME, jonka seurauksena samanhenkisiä ihmisiä on löytänyt toisiaan ja lyöneet viisaita päitään yhteen.

Ja se on ollut kovin hyödyllistä myös itselle. NAMEn Millalta ja Inkalta opin esimerkiksi, että Helsingilläkin on oma Flat Iron Building, joka meidän oli välittömästi käytävä kokemassa viikonloppuna.

aIMG_2358   aIMG_2355

Sunnuntaina matkustettiin Millan innoittamana ”Helsingin Hamptonsiin” eli Hankoon. Satamasta satamaan, ajattelin, antaa seikkailun vaan jatkua.