Browsing Tag

Havaiji

Surffielämä WANTED

Tämän vuoden kesälomani koostui kahdesta pätkästä: kesä-heinäkuun rantalomasta Jenkkilässä ja elokuun trooppisesta rantalomasta Piehingissä. Kuten tavaksemme on alkanut muotoutua, suuntasimme reissuun molemmilla kerroilla kutakuinkin suoraan kun toimiston ovi oli kolahtanut kiinni ja loma alkanut.

Ajelimme kotiin mökiltä Piehingistä nyt toissayönä ja Helsinkiin palasi merestä uudestisyntynyt bloggari. Kun vetten päällä kävely (no okei lautailu) ei enää rajoita elämää, mikä muukaan voi enää rajoittaa? Kun Suomen säätä ei enää erota Havaijin säästä, mikä voi enää olla niinkuin ennen?

surffikuva 5-43

Honolulu auringonlaskussa? Noup! Tämä on Suomi, meidän mökkiranta.

Monet rantaelämästä nauttivat ovat ottaneet toteemivaltiokseen Australian. Amerikan eri ilmansuuntiin levittyvät rannat ovat toimineet minulle rantakohteiden kunkkuina. En tiedä onko mikään ihastuttanut minua enempää matkoillani kuin Kalifornian yhteenkasvaneet surffikylät ja Havaijin toinen toistaan vaikuttavammat rannat. Kaiken reissaamisen jälkeen en voi kun ihmetellä, että lainelautailu suppauksen (eli stand up paddlingin) muodossa vei minut – ja monet muut – tänä kesänä mennessään täysin täällä Suomessa!

DSCN1625

Kalifornian OC:ssa sijaitse surffiputiikki oli kiinni talviaamuna.

surf

Havaijin rantojen aallot eivät ole kaikkialla lempeitä lempijöitä.

surfIMG_4192

Vuokrasin ensimmäisen surffilaudan Waikiki-biitsillä talvella 2010. Suppausta kokeilin ensimmäisen kerran Fort Lauderdalessa viime talvena.

Olemme sulatelleet viime aikoina eteen nopealla tahdilla tullutta uutista, että Maken 12 vuotta putkeen jatkuneet työt IT-firmassa todella loppuvat satojen muiden ohella hyvin pian. Elämän muistuttaessa epävakaudestaan pohdimme identieettiämme ja elämäntapojamme monelta kantilta. Vietin kuluneen viikon aamusta iltaan rannalla ja meressä miettien – ja yrittäen olla miettimättä (melko tuloksetta).

surffikuva 2-64

Sitten perjantaina mökin pihaan kaarsi ystävämme auto, jonka peräkontista löytyi kaksi suppilautaa. Ilma oli silkin pehmeää ja vesi oli lämpimämpää kuin merivesi voi edes olla näillä leveysasteilla. Laudat veivät meidät mennessään ja vietimme meressä jokaisen mahdollisen minuutin. Vasta kun pimeä oli jo laskeutunut, lähdimme vastahakoisesti mökille puoliyhdentoista maissa illalla.

surffikuva-63surffikuva 2-65 surffikuva 3-62surffikuva 4-51

Tyynessä meressä lauta kulki kuin unelma. Ja vihdoin koitti tila, jossa ei ollut mitään ajatuksia päässä. Oli vain kaikkeuteen jatkuva upea meri ja sen pinnalla leikittelevät auringonsäteet. Ja minä kevyenä.

surfkuva 1-68surffikuva 1-66

Yön laskeuduttua istuimme nuotiolla aamunkoittoon ja puhuimme merestä ja parhaista aalloista. Nukkumaan laittaessa piti laittaa kello soimaan, jotta ehdittäisiin taas aamulla laineille. Mietin, että milloin olen viimes tuntenut näin. Milloin fyysinen rasitus on huvittanut minua tuntikausia ja mereen on juostu heti ukkosmyrskyn väistyttyä vilusta välittämättä?

surffi1

Seireenit huusivat palaamaan auringonsillalle vielä kerran, vielä vähän, vielä hetkeksi.

Loppukoot vakityöt maailmasta. Me mennään sinne, missä on lämmin meri.

Jos (aurinko)päiviä pitää viettää konttorissa, käytän niistä saadut pennoset entistäkin hanakammin siihen, että surffielämä saa vallata maisemat. Laitetaan elämä räiskymään, luotan siihen, että kesä kuivaa sen minkä kasteleekin.

Pelkojen voittamisesta

Frendimme Pekka poikkesi käymään tänään matkallaan lentokentälle ja näimme hänen tuoreita sukelluskuviaan Filippiineiltä. Kuvat kiinnostivat erityisen paljon sen vuoksi, että olemme itse menossa kokeilemaan sukellusta ensimmäistä kertaa huomenna!

Makella on kytenyt halu päästä tutustumaan sukeltamisen ihmeelliseen maailman jo pidempään. VPK-taustan takia paineilmalaitteet ovat hänelle tuttuja ja huomenna selviää onko savusukellustaustasta hyötyä veden alla.

havaiji1

Havaijilla on täydelliset puitteet vesiurheilulajien harrastamiseen. Vuonna 2010 pääsimme kurkistamaan Oahun saaren pinnan alle snorklausretkellä.

havaiji3

Hanauma Bayn koralleja suojellaan keräämällä pääsymaksu rannalle saapuvilta. Lisäksi kallioon louhitussa rakennuksessa täytyy käydä katsomassa korallien suojelusta kertova video ennen veteen pulahtamista. Aikoinaan ajattelin, että ”puhtaan” turkoosi vesi on paras vesi, mutta vedenalaisen maailman nähtyäni tällaisen rannan arvo nousi aivan uuteen arvoon silmissäni.

Filippiineillä PADI-laitesukelluskurssin suorittanut Pekka kertoi, että alussa veden alla hengittäminen laitteiden avulla saattaa olla pinnallista ja sen seurauksena saattaa tulla tunne, että on pakko päästä pinnalle hengittämään normaalisti. Myös korviin luultavasti sattuu jossain vaiheessa.

Osaan kuvitella miltä tuntuisi saada pakokauhukohtaus veden alla ja sukeltaminen hieman jännittää. Onhan jo snorklaus veneestä avomerellä ollut todella jännää puuhaa. Olemme kuitenkin puhuneet paljon pelkojen voittamisesta kaveripiirissämme ja olen koittanut valmistaa itseäni oikeaan asenteeseen. Hengittämisen oppiminen ON mahdollista. Hermojen rauhoittaminen ON mahdollista. Itsensä voittaminen ON mahtava tunne. Miksi en siis pystyisi siihen?

Juttelimme matkamessuilla pitkään PADI-kursseja tarjoavan miehen kanssa. Mies kertoi, että useimmat oppivat sukeltamaan, mutta ihan kaikille se ei sovi. Joidenkin ihmisten korvat eivät vain ole omiaan paineen vaihtelulle. Sen vuoksi aloitamme uuden lajin kokeilusukelluksen kautta Veikkolassa. Mikäli laji ei vie mennessään, ei tarvitse maksaa turhaan suht kalliista sukelluskurssista. Jos taas laji vie mennessään, saa koesukelluksen hinnan takaisin kurssille lähtiessä kurssin hinnasta. Melko hyvä diili mielestäni.

havaiji2

Havaijille matkatessa vesillä käyminen on ihan ehdotonta. Yllättävää kuitenkin on se, että Havaijin lukuisten saarien väliä kuljetaan vain lentämällä.

havaiji4

En varmaan ikinä kyllästyisi katsomaan eri väreissä kuohuvaa merta Havaijilla.

Matkustelu Amerikassa omalla mukavuusalueella on täyttä mahtavuutta, mutta on kutkuttava ajatus, että reissaajanakin kehittyisi. En panisi pahitteeksi näin ajatuksen tasolla, että tulevaisuus toisi tullessaan kiipeily- ja sukellusmatkoja ja -kohteita Jenkeissä ja muualla maailmassa. Matkamessuilla kuitenkin opin, että sukeltamaan ei tarvitse välttämättä lähteä merta edemmäs – meidän oman Itämeren suojelu on tuottanut jo niin paljon tulosta, että siellä on kuulemma suhteellisen hyvä näkyvyys ja mielenkiintoisia hylkyjä katseltavaksi.

Mutta ei mennä vielä asioiden edelle. Huomenna on jännittävä päivä edessä. Saa nähdä tuoko kokemus tullessaan jotain uutta pysyvämpää, vai yksittäisen mielenkiintoisen kokemuksen.

F.r.i.e.n.d.s.

Tämä matka -blogin Anna oli keksinyt hauskan ystävänpäivän haastepostauksen bloggaajille: laitetaan tänään reissukaverit framille, onhan sentään heidän päivänsä. Hauska idea, päätin tarttua haasteeseen! Aloin miettiä, että kenenkäs kaikkien kanssa olenkaan päässyt reissailemaan pitkin Yhdysvaltoja ja lopputulos sai minut itsenikin yllättymään – heitähän on melkoinen liuta! Tässäpä lista episodeista, joita oman elämäni Frendeissä on nähty (tähän mennessä). Montakohan tuotantokautta näitä vielä tulee… se jää nähtäväksi!

 1. The One When All Begins from New York 

wwwwUntitled-1w1IMG_1883

En muista mistä sain päähäni, että meidän pitää alkaa organisoimaan opintomatka New Yorkiin, mutta sen muistan, että laitoimme kaverini Ellun kanssa viestiä koko vuosikurssini edustajille ja kutsuimme kaikki kiinnostuneet suunnittelemaan matkaa. Suureksi yllätykseksemme parisenkymmentä tyyppiä ilmaantui paikalle ja monien vaihdeiden jälkeen 17 viestinnän opiskelijan poppoo matkasi koulun historian ensimmäiselle opintomatkalle New Yorkiin. Ja matka tuli muuttamaan elämäni.

Muotinäytöksiä, punaista mattoa, koko maailman viihdemaailman terävin kärki samassa tilaisuudessa kanssamme, murha hostellissa, FBI, ruumispusseja, Conan O’Brien -show, Kieffer Sutherland, elokuvakoulut, telkkarihaastattelu, uuden malliston lanseerausbileet Gabin yksityistilaisuudessa, 9/11-viisvuotismuistohärdelli… Viikon matkallemme mahtui enemmän sattumuksia kuin about koko aikaisempaan elämääni yhteensä. Voi sanoa, että New York todella sai huomioni – samoin kävi muutamille ihmisille, joista oli tuleva kovin rakkaita ystäviä minulle, uskon loppuelämäkseni.

2. The One With the Graduation

w4IMG_7277w3w5DSCN1608 copyw7IMG_0581

Eletään loppuvuotta 2008 ja meistä on tullut todella hyviä ystävyksiä taikuri Joni Pakasen kanssa. Teemme erikoisjärjestelyjä, jotta voimme valmistua joulujuhlassa. Olemme ainoat valmistuvat ja saamme osaksemme kaikki juhlapuheet ja esitykset! Lähdemme kaveriporukallamme juhlimaan valmistumista kolmen viikon roadtripille New Yorkiin ja Amerikan länsirannikolle. Galant Illusium – suuren maailman taikaspektaakkeli on työn alla ja päätämme ottaa oppia suuren maailman meiningistä niin paljon kuin mahdollista. Matkasta tulee vähintään eeppinen ja nälkä vain kasvaa Amerikassa reissaamista kohtaan.

3. The One With Hawaii

w8IMG_4101

Läntistä maailmaa riepottelee lama – minä olen saanut tähänastisen elämäni hyväpalkkaisimman työn. Havaijin lomien hinnat romahtavat hetkeksi ja nappaamme Maken kanssa 1300 eurolla 12 päivän loman lentoineen & Waikiki-majoituksineen Honolulun ytimestä. Lähdemme matkaan ystävänpäivänä. American Airlines on vuorannut Los Angelesin lentokentän asiakkaiden askartelemilla sydämillä pinkiksi. Meille tarjoillaan koneessa pannupizzaa ja suklaata. Paratiisi vie sydämemme.

4.  The One With Angela

wwIMG_1912  wwIMG_2911 wwIMG_2817 wwIMG_2760wwIMG_3045

Määräaikainen työni on ohi ja suuntaan vuoden säästöillä opiskelemaan New Yorkiin englantia kevääksi 2011. Ystäväni Oulussa järjestävät minulle ikimuistoiset yllätysläksiäiset. Itken matkan Oulusta Helsinkiin lentokoneessa täyttä kurkkua, että joudun eroon Makesta niin pitkäksi aikaa.

Minua on kuitenkin odottava perillä Angela. Tyttö Etelä-Koreasta, josta tulee minulle oma korean sisko. Saan elämääni myös Ji Eun ja Jennyn, jotta jaksan odottaa, että Make ja Suomi-ystäväni saapuvat viettämään alkukesää kanssani Nyciin. Saan taas parhaat juhlat ikinä, kun Ji Eun järjestää minulle ”valmistujaiset” pilvenpiirtäjän kattoterassilla, jossa juhlimme yhdessä paikallisen hääseurueen kanssa. Never forget. 

5. The One With the Santa Claus

wwUntitled-1wwIMG_5010

New Yorkin kevään jälkeen on pakko päästä taas jouluna henkiseen kotiini. Työkaverini ja ystäväni Anu on muuttanut kaupunkiin ja tapaamme siellä. Make menee joulupukkeilemaan Anun ystäväpariskunnan kotiin ja vietämme amerikkalaista joulua heidän kauniissa kodissaan.

6. The One With the Wedding Ring

wwIMG_1191wwIMG_1041wwIMG_0465wwIMG_0634

Myös seuraavana jouluna suuntaamme New Yorkiin. Minusta on tullut kaaso ja pääsen mukaan ostamaan tulevan morsiamen hääsormusta (se ei ole kuulemma vihkisormus, joten kutsun sitä sitten hääsormukseksi!). Jatkamme matkaa Floridaan ja lilluttelemme Maken, Mirkan ja Mikon kanssa Amerikan eteläisimmissä osissa auringon helliessä tavalla johon mielellään tottuisi enemmänkin.

7. The One With Raahelaiset

wwIMG_9574wwIMG_8373wwIMG_8411wwIMG_9619

Seuraavana kesänä jotakin omituista tapahtuu. Maken työnantajan firma on lopettamassa toimintansa ja työttömyyden uhan leijuessa ilmassa me päädymme kuukauden roadtripille Amerikkaan, jossa törmäämme myös Kirsiin Pagessa. Myöhemmin asiat ratkeavat (firmoja ja työntekijöitä myydään) ja voimme olla tyytyväisiä strategiaamme, ettemme jääneet odottamaan pahinta vaan elettiin elämää täysillä. Heini ja Paksu (jotka Amerikka saattoi tokalla reissulla yhteen aaaw) tulevat messiin.

Reissun alkupään majapaikkamme emäntä Laura on kotoisin synnyinkaupungistani Raahesta ja tapaamme heidän kodissaan San Diegon kupeessa myös muita Raahen pikkukaupungista ponnistaneita peli-illassa. Lisäksi tapaamme vielä Los Angelesissa Ilonan ja arvaatte varmaan mistä myös hän on lähtöisin… Siihen kun laskee vielä minut ja Maket niin on mielestäni jo todella omituista, että parinkymmenen tuhannen asukkaan Raahesta voi parveilla porukkaa Kaliforniassa sellainen määrä meidän reitillämme!

8. The One With the Best Friend

wwIMG_5687

Monien käsittämättömän mahtavien ihmisten kanssa olen saanut reissata vuosien varrella, mutta kaikista paras reissukumppanini on kuitenkin oma rakkaani, jota odotan kuumeisesti kotiin hänen ikuisuudelta tuntuneelta työreissultaan Seattlesta. Tässä viimeisessä kuvassa hän on kävelemässä hymyssä suin Fort Lauderdalen Ihopista maha täynnä pannareita viime joulukuussa. Ja sama meno on kuulemma menossa Seattlessa parhaillaan, heh voin uskoa.

Amerikassa ystävänpäivä on vasta alussa, joten ei ole vielä liian myöhäistä toivottaa kaikille valtaisan ihanaa Ystävänpäivää! Ja onneksi ystävänpäivän ei tarvitse olla vain kerran vuodessa. Minä aion viettää sitä myös huomenna ja sunnuntainakin – tehkää te samoin! 🙂