Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Florida

PIENI OPAS FLORIDAN RANNOILLE – MITÄ HUOMIOIDA PARATIISISSA?

Kesti melko kauan ennen kuin matkustin Floridaan ensimmäisen kerran. Ajattelin pitkään, että esimerkiksi New Yorkissa ja Kaliforniassa on paljon siistimpää kuin Floridassa, josta minulla tuli lähinnä eläkeläiset ja Evergladesin jättikäärmeet mieleen. Mutta siitä saakka kun vihdoin vuonna 2013 saavuin eteläiseen Floridaan ensi kerran, alkoi suunta kääntymään sunshine staten puoleen yhä uudestaan ja uudestaan.

Kävi ilmi, että turkoosien vesien Florida onkin  t ä y d e l l i n e n  lokaatio rantaihmiselle. Ja mikä hämmentävintä vasta Floridassa tajusin, että minä olen rantaihminen. Löysin suppailun ja sen tunteen kuinka voi tuntea itsensä kauniiksi aivan hikisenä ja hiekkaisena. Elämäntyylini ja -arvot kokivat turkoosin pesun, jonka jälkeen kaikki on ollut toisin!

Floridan vaikutus näkyy nyt kotimme merellisessä sijainnissa Suomessa, sisustuksessa, työuran muotoutumisessa ja jopa uudessa yritysilmeessäni. Joten melkoinen paikka tuo Florida siis on, kannattaa varoa!

On rantoja ja rantoja

Toiset tykkäävät koskemattomista luonnonrannoista, toiset hyvin hoidetuista täydenpalvelun rannoista. Floridasta löytyy näitä molempia sadottain, onhan noin Suomen mittainen osavaltio yhtä rantaa sekä Atlantin että Meksikonlahden puolella. Continue Reading

Thanksgiving Miami Beachillä

Pitkään jatkunut pakkanen painoi ihollani itsetuho-nappia. Red Alarm: tuut-tuut-tuut! Rohtunut atoopikon nahkani muistutti joka sekunti siitä, miten viheliäinen talvi minulle on. Nyt, kun keli lauhtui, alkoivat haavat umpeutua ja mieliala kohentua. Hurraa, sanon minä!

Meillä oli tänään ensimmäinen Dubain opintomatkan suunnittelupalaveri koululla (46 päivää lähtöön!). Konkreettinen matkasuunnittelu piristi vielä lisää mielialaani ja päikkäreillä löysin itseni muistelemasta auringontäyteistä syksyäni. (Kuinka rakastankaan lämpöä ja kesää!)  Tuli tarve palata aurinkoon ja Miami Beachille.

Continue Reading

Tyttöjuttuja

Lauantai-iltapäivänä Miamin kansainväliselle lentokentälle lipui solkenaan oransseja takseja ja siellä lomassa eräs musta Jeep, jonka kyydissä istui kaksi ihmistä. Jeepin hoidettua tehtävänsä määränpäässä, istui paluumatkalla kyydissä enää yksi henkilö. Kuljettaja, joka yritti saada jotain selvää monessa kerroksessa kulkevista, monihaaraisista ja kaistarikkaista teistä. Navigaattori pääsi kunnolla töihin laskemaan uutta reittiä vähän väliä, kun tämä kuljettaja oli taas missannut oikean exitin. Kylmähermoisesti matka kuitenkin taittui 8-kaistaista tietä pitkin Fort Lauderdaleen ja erään hotellin pihaan.

Olin saapunut viimeiseen majapaikkaani ennen kotiinpaluuta.

FUNCLICK04-PC20151129124857_1

Vihdoinkin olin vain minä – ja oma tyttöseurani. Seura on toki ollut mitä parhainta, mutta olin asennoitunut koko vuoden ajatukseen, että olen täällä osan aikaa yksin ja halusin sitäkin päästä myös kokemaan.

Eipä aikaakaan, kun olin jo löytänyt Broadway-musikaalin Fort Lauderdalesta (Newsies) ja sunnuntaina kurvasin viettämään kulttuuri-iltapäivää teatterille (katso Facebookista video siitä mitä parkkihallissa tapahtui.). Ennen esitystä ja väliajalla katselin onnentunteiden valtaamana teatterin edestä avautuvaa palmujen reunustamaa jokimaisemaa ja korkeita taloja. Kuinka kaunista täällä voikaan olla! Näistä elementeistä on urbaani sielunmaisemani tehty.

aIMG_7056aIMG_7044aIMG_7042

Musikaali oli hyvä, muttei kuitenkaan mennyt kärkikahinoihin suosikkimusikaalieni joukkoon. Parasta Newsiessä oli tanssikohtaukset, musiikki ja se, että tarina perustui tositapahtumiin. Lähdin hyvillä mielin teatterista ja laitoin tuulemaan kouluhommien kanssa. Kirjoittelin 10-sivuisen raportin syksyn tapahtumista ja aloin organisoida päässäni, että mitä kaikkea pitää vielä ehtiä hoitamaan. Kouluhommia, shoppailua, aurinkoa – siinäpä tärkeimmät taskit viimeisille päiville.

Suuntasin tänään ostoskeskukseen kaktusviittaan sonnustautuneena ja mietiskelin, kuinka osuvasti Strictly Stylen Hanna oli juuri kirjoittanut amerikkalaisten ystävällisyydestä ja siitä miten herkästi täällä sanotaan, jos tykkää jostakin toisen vaatteesta vaikkapa. En pysynyt kirjaimellisesti enää laskuissa kuinka monta kertaa minun kaktusviittaani tänään tultiin kehumaan – ja eihän siitä voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle!

aIMG_3276 aIMG_3286

H&M:ltä hankittu kaktusviitta Bahaman Harbour islandilla.

Kun kurvasin Jeepilläni hotellin pihaan hetki sitten, tuli paikan kokki sattumalta parkkipaikalla vastaan. Hieman keski-iän ylittänyt mies kutsui minua heti lempeällä äänellä sweetieksi ja tiedusteli oliko minulla ollut mukava päivä. Palmunoksat vyöryivät parkkipaikan keltaiseksi maalatun muurin yli ja taas meinasi tulla pala kurkkuun, kuten ostoskeskuksessakin oli jo käynyt. Miksi aina pitää lähteä pois sieltä, missä on niin hyvä olla…

Tietysti siihen on monta hyvää syytä ja kaikkien rakkaiden näkeminen tekee ajatuksesta paljon paremman. Ja se tieto, että tänne tulen taas palaamaan mikäli se vain minusta on kiinni. Sitä ennen on kuitenkin monta monituista postausta kirjoitettavana tästä matkasta ja näistä seitsemästä ikimuistoisista viikosta. Voi kunhan vaan pääsenkään vauhtiin…!

Ps. 24 yötä jouluun! Ensitöikseni kotiin päästyäni rakennan joulupuun ja sitä kyllä jo odotan innolla! Tänään ostoskeskuksesta mukaani tarttui lasinen kala, jonka ripustan kuuseen muistuttamaan tästä syksystä trooppisen meren äärellä.

Naples-elämää

Lauantai seitsemäs marraskuuta oli ilonpäivä. Kuten Amerikassa kuuluu, kävelin saapuvien matkustajien terminaalin kioskiin ostamaan ilmapallon ja asetuin kyltein, kukkasin ja ilmapalloin varustautuneiden ihmisten rivistöön odottamaan sitä oikeaa kasvoa. Ensin saapui Finnairin miehistö uniformuissaan ja sitten saapui hän. Lähes kuukauden yksin reissaamisen jälkeen oli taas jotain todellisen tuntuista elämässä. Sykkivä sydän ja lämmin, tuttu rinta, jota vasten painaa poski pastellisessa kuplassani, jossa olin elänyt tätä ikimuistoista syksyä.

aIMG_2557

Naplesissa päivät ovat noudatelleet uuden majapaikan ja jaetun arjen myötä seuraavaa kaavaa: Make on jetlagin ansiosta noussut tekemään töitä aikaisin aamulla ja minä olen nukkunut univelkoja pois aamun ensimmäiset tunnit. Puoleen päivään mennessä olemme ehtineet ulkona tietokoneella työskentelyn lisäksi ottaa aurinkoa ja pulikoida uima-altaalla. Floridan sää on autuaallinen, sillä mittari pysyttelee 30 asteen ympärillä yötä päivää ja hyttyset eivät ole kiusana. Niinpä ulkona voisi periaatteessa asua.

aIMG_6211aUntitled-1

On meillä kuitenkin katto päällämme. Tämän hetkinen majapaikkamme Lemon Tree Inn on kaikista Naplesissa kokemistamme viidestä hotellista paras ja kotoisin. Kun maanantaina muutimme tänne old-florida-tyyliseen huoneeseen, ei riemullani ollut rajoja! Juuri tällaiseen sisustustyyliin olen viime aikoina hurahtanut aivan täysin.

Olen jo useita vuosia käyttänyt ja kerännyt Henri Bendelin kalentereita ja uusin yksilö tuntuu sopivan vallitsevaan ympäristööni täydellisesti. Toivon, että sivut imevät sisäänsä Kalifornian ja Floridan huolettomuutta ja tuleva vuosi täyttyy päivistä täynnä näitä samoja tunteita kuin olen täällä saanut kokea.

aIMG_2509 aIMG_6238

Aurinko laskee täällä klo 17.40 ja silloin olemme olleet yleensä rannalla. Majapaikkamme sijaitsee mailin päässä Naplesin biitsiltä, joten sinne voi kävellä joko iltalenkin, uimisretken tai piknikin merkeissä. Nämä kuvat on otettu iltalenkiltämme.

aIMG_2511 aIMG_2524aIMG_6249 aIMG_6262 aIMG_2521

Jenni hoksautti Key Westissä ollessamme, että auringon laskettua pitää odottaa vielä hetki (useat nimittäin kääntyvät kannoillaan heti, kun aurinko on painunut meren taakse). Vähän auringon mailleen painumisen jälkeen tulee ihana sininen pastellihetki, joka on vähintän yhtä taianomainen kuin itse auringonlaskukin.

aIMG_2538aIMG_2543aIMG_2534

Eilen illalla olimme toisella rannalla – sillä vähän pelottavalla autiolla sellaisella – kolmistaan ja näimme taas tulikärpäsiä. Kävelimme pimeässä ehkä tunnin ja en ollut enää ollenkaan niin säikky kuin ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen ajoimme Fort Mayers Beachille jäätelölle. Kävimme läpi mitä Bahamalle omalla koneella matkustamisessa tulee ottaa huomioon ja tänään tehtäväni on soittaa Eleutheran FBO:lle, jotta saan lisää kokemusta yksityislentämiseen liittyvistä käytännönasioiden hoitamisesta. Mahastani ottaa vähän väliä, että onko tämä kaikki totta. Ja jännittää. Mutta hyvällä tavalla.

Päätän tämän postauksen eiliseen Oton postaamaan ajatukseen, joka sopii elämäntilanteeseeni juuri nyt täydellisesti:

aIMG_6335

Yksin, kaksin vai paikalliskavereiden kanssa reissuun?

*Yhteistyössä Helsingin Suomi-Amerikka Yhdistyksen kanssa*

Luin juuri Vaihda vapaalle -blogista hyvän postauksen siitä, että minkä vuoksi hän matkustaa ja aiheesta oli tosi mielenkiintoista lukea näin itsekin parhaillaan reissun päällä ollessa. Viime päivinä olen miettinyt omalla kohdallani erityisesti kolmea asiaa:

  1. Yksin matkustaminen ja pelkojen voittaminen
  2. Paikallisen kanssa vieraan maan kokeminen
  3. Ystävien ja/tai aviomiehen kanssa reissaaminen

taco_naplesIMG_6086

Aion kirjoittaa oman postauksen yksin matkustamisesta ja pelkojen voittamisesta. Tiedän, että olen ehkä keskivertoa rohkeampi lähtemään tai keskivertorohkea ainakin. Vaikka tämän syksyn viime hetken (ihanien!) muutosten vuoksi en ole tällä matkalla paljon yksin aikaa viettänyt, olen tälläkin matkalla kokenut sitä tunnetta, minkä yksin kaiken selvittäminen eri kulttuurissa tuo: se on huikeaa! Niinä hetkinä sitä voi korvissa kohisten kasvaa henkisesti, niin että sen voi itse huomata ja tuntea.

Yleensähän oman kasvun huomaa lähinnä jälkeenpäin ja hiljalleen (oli kyse sitten lihomisesta tai henkisestä kasvusta, haha!) Olen myös saanut oppia, että vaikka New Yorkin tai Los Angelesin kaltasiin metropoleihin matkustaminen yksin ei pelota vaan lähinnä jännittää, olen luontomatkailijana varsinainen vellihousu. (Mutta tämä aihe vaatii vielä työstämistä päässäni, joten kirjoitan sitten, kun olen edennyt tässä aiheessa ja päässyt eteenpäin pelkojen voittamisessa.)

taco3

Tänään minulla on mielessä se, miten paljon olen saanut irti tästä maasta tänä syksynä, kun minulla on ollut hyvin paikat tuntevia paikallisoppaita seuranani. Los Angelesissa matkustin ystävien kanssa, jotka tuntevat kaupungin todella hyvin. He olivat viettäneet paljon aikaa kaupungissa paikallisten ystäviensä kanssa ja sitä myöten oppineet kaupungin salat.

Naplesissa minulla on ollut paikallisoppaana täällä paljon aikaa viettänyt henkilö, jonka firmalle teen työharjoittelua. Tutustuin Maken kanssa Janneen viime joulukuussa Key Westissä yhteisten kavereidemme kautta ja siitä syntyi pikkuhiljaa ajatus, että voisin edistää opintojani yhteistyön merkeissä. Eilen söimme lounasta syrjässä kaikesta olevassa pienessä ravintolassa, jonne sisälle astuttuani tuntui kuin olisin saapunut Meksikoon. Taisimme olla ainoita valkoihoisia asiakkaita ja minua tuijotettiin suurella mielenkiinnolla. Nappasin postauksen kuvat lähtiessämme, jolloin ravintola oli tyhjentynyt lounasvieraista.

taco

Ravinolassa mietin, että mistä kaikesta tavallinen turisti jääkään paitsi, jos ei ole ketään hyvin paikan tuntevaa tuttua olemassa. Kolmatta kertaa itsekin olen jo Naplesissa ja niin paljon on edellisillä reissuilla jäänyt kokematta.

Olen varmaan kirjoittanut ennenkin siitä, että kun matkustin vuonna 2011 New Yorkiin opiskelemaan, enkä alussa tuntenut Amerikan mantereelta yhtään ihmistä (se oli villi tunne se myös!). Nyt olen todella onnellinen, että Amerikka-perheeni on kasvanut niin valtavasti neljässä vuodessa. Toissa yönä yritin alkaa katsomaan Suomenkin tv:ssä pyörivää Jane the Virgin -telenovelaa ja sain ladattua tietokoneeseeni sen täysin lamauttaneen viruksen. Suomessa oli aamuyö, joten oli todella helpottavaa, että oli hereillä olevia henkilöitä joihin ottaa kännykällä yhteyttä, kun pieni paniikki meinasi iskeä. Ja niin ongelma ratkesi.

taco2

Mistä niitä paikallisia tai oman lempimaan hyvin tuntevia ihmisiä sitten voi löytää? 

Oma neuvoni on, että kannattaa hakeutua harrastustoiminnan kautta ”piireihin”. Minun elämän käänteentekevä hetki on ollut liittyä Suomi-Amerikka Yhdistykseen ja sitä kautta verkostoni ovat hiljalleen alkaneet kasvaa.

Toinen hyvä tapa on perustaa matkablogi – tai lukea muiden blogeja.

Ilman näitä kahta asiaa en olisi ikinä tavannut Amerikka-siskojani enkä olisi nyt kokemassa tätä marraskuuta auringossa. Sain kesällä Helsingin Suomi-Amerikka Yhdistykseltä Suomi-Amerikka-ystävyysstipendin, joten ihan rahan arvoista etuakin jäsenyys on tuonut tullessaan. Suurin höyty on kuitenkin ehdottomasti henkinen pääoma, jota olen saanut niistä ihmisistä, joihin olen tutustunut.

Suomi-Amerikka Yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa (paikallisyhdistyksiä löytyy eri puolilta Suomea) ja NAME-verkostoomme ei tarvitse edes liittyä vaan voi tulla vain mukaan. Toki kavereita saa myös matkoilta ihan vain sillä, että alkaa juttelemaan ihmisille. Etenkin, kun on yksin liikenteessä, on tutustuminen melkeinpä pakollista ja automaattista.

IMG_6136

Kiitos paikallisoppaan, pääsin myös näkemään auringonlaskun eilen valkohiekkaisella autiolla rannalla. Siitä lisää tulevassa pelkojen voittamis -postauksessa. Nyt on tullut aika lähteä hakemaan omaa kultaani Miamin lentokentältä! Ystävien kanssa matkustamisen, paikallisoppaan kanssa hengaamisen ja yksin reissaamisen palettiin on aika ottaa nyt mukaan vielä yksi säe nimeltä parisuhdematkailu.

Ps. Arvatkaa muuten mitä hassua eilen sattui? Pesukarhu tuli ja vohki eväsleipäni uima-altaalta! Olin illalla poolilla ja jätin leivät hetkeksi tuolin viereen maahan, kun varas iski. Ovela pikkuvaras oli pitänyt minua ilmeisesti koko ajan silmällä, sillä näin pesukarhun tuolini takana ennen kuin siihen istuin.

Pps. Näin eilen myös tulikärpäsiä ensimmäistä kertaa elämässäni! Huikeita olentoja!

Arkea ja lentokoneita Floridan Naplesissa

Uusi viikko, uusi kaupunki. Olen siirtynyt pitämään tukikohtaa tällä viikolla Naplesiin Meksikonlahden rannalle ja joutunut opettelemaan nukkumaan taas yksin, kun Sanna lähti maanantaina kotimatkalle Suomeen. Onneksi enää ei ole kuin kaksi yötä nukuttavana ennen kuin elämäni rakkaus saapuu kaupunkiin – sitä en malta enää odottaa! Toisaalta aika kyllä kuluu siivillä, kun joka päivä eteen tulee uusia mielenkiintoisia kokemuksia, kuten eilinen lentokoneen pesupäivä.

FullSizeRender-5

Pastellinen Naples on kylpenyt yli 30 asteen helteissä ja aloitin päiväni eilen myöhäisellä aamupalan ja lounaan yhdistelmällä kaupungin pääkadulla, 5th avenuella. Kelpasi mutustella kreikkalaista salaattia ulkona ja katsella kaunista kaupunkikuvaa. Naples on tähän aikaan vuodesta aika rauhallinen kaupunki, sillä sesonkiaika on alkamassa vasta vähän myöhemmin syksyllä.

IMG_6021

Kaupungilta siirryimme lentokentälle pesemään lentokonetta, jolla olimme tehneet viikonloppuna Key Westin retken. Rakastan lentokenttiä ja olen päässyt käymään nyt Floridassa ollessani jo viidellä eri kentällä: Pompano Beach Airpark, Fort Lauderdale-Hollywood international, Miami international, Key West international ja Naples Muncipal.

IMG_6005IMG_5999 FullSizeRender-6 aIMG_6011

Lentokentillä riittää kuvattavaa, kun on palmuja ja toinen toistaan hienompia ilma-aluksia. Fort Lauderdalessa alkaa tänään suuri Boat Show, jota mainostettiin myös lentokentillä kertoen, että alueen FBOille (termi, josta kirjoitin viime postauksessa) laskeutuu yli 1000 yksityiskonetta näiden venemessujen takia. 32 maata on edustettuna ja vieraita saapuu kaikkialta maailmasta. Tapahtuma on mainoksen mukaan verrattavissa vaikutusvaltaisuudeltaan Super Bowliin. Meilläkin on tarkoitus mennä käymään tutustumassa messuihin jonain päivänä, koska maassa maan tavalla! 😀

IMG_6035FullSizeRender-4

Mutta välillä pitää tehdä ylläpitotöitä ja niinpä työnsimme koneen hallista pesupaikalle iltapäivän helteessa. Ensin kone kasteltiin letkulla kauttaaltaan ja sen jälkeen harjattiin ja hinkattiin sienellä ja vielä loppuhuuhtelu. En ole tainnut ikinä pestä edes autoa, joten kokemus oli minulle taas aivan uutta. Lopussa Janne otti vähän kuvia, kuinka helppoa elämä on, kun on työharjoittelija ;D

IMG_6052aIMG_6024

Lentokoneen peseminen oli hauskaa puuhaa. Hommien tultua valmiiksi Janne lähti katsomaan auringonlaskua luonnonpuistoon ja minä siirryin omaan ”puistooni” Coastland Center -ostoskeskukseen, jossa viihdyin koko illan. Yritin etsiä uutta uikkaria FLL:ssä rikkimenneen tilalle, mutta hinnat olivat alkaen 100 dollaria, joten projekti jäi edelleen kesken. Sen sijaan löysin käsilaukun (koululaukun!), topin ja kengät.

IMG_6047

Nyt vatsa kurnii siihen malliin, että lähden aamupalahommiin. Tänään aion tehdä hommia vähän koneella ja vastailla rästissä olleisiin viesteihin. TBEXiä on vielä paljon purkamatta ja muistiinpanot pitää tehdä puhtaaksi ja luoda kontaktirekisteri kaikista henkilöistä, joilta sain käyntikorit (niitä on noin 40!). Toimistopäivä siis tänään tiedossa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja kommentoikaa, jos on jotain juttuja, josta haluaisitte lukea tästä blogista. Kirjoitustahti on ollut nyt harmillisen epätasaista, mutta instagrammia päivitän aika säännöllisesti -> @ulletin

Miami skyline ja lentoseikkailu Key Westiin

aIMG_5750

”Ensimmäinen tehtäväsi tarinankertojana on elää elämääsi mahdollisimman täydesti ja rikkaasti. Voit kuvailla kokemuksiasi vain niin täydesti ja rikkaasti kuin olet kokenut ne. –– Mitä enemmän lähetät maailmalle positiivista energiaa, sitä enemmän sitä tulee sinulle takaisin.” – Don George

Matkabloggajakonferenssi TBEX päättyi perjantaina kuuluisan matkakirjoittaja Don Georgen puheeseen. Vapaasti suomennettuna hän kehotti meitä kaikkia elämään elämäämme mahdollisimman täydesti ja rikkaasti – ja täytyy sanoa, että niin olemme viime viikot tehneet. Lauantaina lensimme pikkukoneella Key Westiin aikeenaamme viettää siellä päivä halloweenin ja Fantasy Fest -karnevaalin merkeissä, mutta illan tultua erinäiset sattumukset johtivat siihen, että jäimme Sannan kanssa Key Westin kuuman kosteaan yöhön, kun lentokoneemme lähti takaisin kohti Fort Lauderdalea.

aaIMG_5747

Mutta palataanpa hieman taaksepäin. Tärkein syy sille, miksi olen täällä Amerikassa nyt on matkailun ja ilmailuliiketoiminnan opiskelut, joita voin tehdä siis täältä käsin tämän syksyn käytännön kautta. TBEX-konferenssi oli loistava startti aloittaa Florida-aikani, sillä sain viikon aikana hyödyllisiä kontakteja tapaamistamme ihmisistä. Meitä oli konferenssissa vain kolme suomalaista tyttöä ja eurooppalaiset ylipäänsä olivat vähemmistönä, joten jäimme helpoti ihmisten mieleen. Viimeisenä päivänä moikkailimme koko ajan uusia tuttavia käytävillä.

Konferenssin annista tulen kirjoittamaan vielä paljon täällä blogissa, mutta juuri nyt aika on kortilla. ”Työnantajani” on saapunut kaupunkiin ja kohta lähdemme palaveriin Miamiin. Sitä ennen on kuitenkin pakko jakaa tunnelmat viikonlopulta. Lauantaina TBEXin hädin tuskin loputtua huristelimme Sannan kanssa Uberilla Pompano Beachin yksityislentoterminaaliin. Kapteenia ja konetta odotellessamme tutustuimme suomalais-irlantilaiseen työntekijään terminaalissa. Suomalaiset ovat kyllä levittäytyneet kaikkialle; jatkuvasti törmäämme johonkin ihmiseen, jolla on Suomi-connection!

aaIMG_2109

Yhden aikaan nousimme ilmaan ja kaarsimme lentokoneen nokan kohti Miamin rantaviivaa.

aaIMG_2112aaIMG_5765-2 aaIMG_2175aaIMG_2132aaIMG_2170aaIMG_2178aaIMG_2187 aIMG_2126aaIMG_2182 aaIMG_2195

Lensimme maisemareittiä Key Westiin ja Key-saarten jono kulki allamme turkoosin veden helminä. Puoli kolmen jälkeen saavuimme perille Floridan eteläisimpään kärkeen. Kapteeni nakkasi meidät Sannan kanssa kylille ja lähti noutamaan kavereitamme Fort Lauderdalesta. Meidän oli alunperin tarkoitus lentää isommalla koneella, mutta sattumusten takia jouduimme ottamaan B-suunnitelman käyttöön, joka edellytti kahteen ryhmään jakautumista.

aIMG_2279

Key Westissä meitä oli vastassa railakas meno saarelaisten juhliessa kahdeksatta päivää Fantasy Festiään mitä kreiseimmissä asuissa. Key West vaatii oman tarinansa joten jatketaan eteenpäin lentoseikkailuamme.

Ilta koitti ja olimme haahuilleet aikataulun niin, että yhdeltätoista illalla kumpikaan ryhmä ei ollut lähtenyt paluumatkalle ja lennettävänä olisi siis kaksi keikkaa. Ulkona oli hiostavan kuuma, mutta meillä ei olisi ollut ongelmaa jäädä odottelemaan juhlivien kaupunkilaisten kanssa paluukyytiä. Unettomaksi yöksi se olisi kuitenkin mennyt ja lentäjälle olisi koittanut todella raskas ilta. Hotels.com kertoi, että tililläni on käyttämätön palkintoyö ja aloimme selailla olisiko kaupungissa mitään majataloa jäljellä meille täksi yöksi. Löysimme hotellin ja päätin, että menemme sinne. Samalla saimme extra-päivän tässä ihanassa tropiikissa!

aUntitled-1

Päiväretkelle varaamissa kamppeissamme lähdimme Sannan kanssa sitten Fairfield Marriottiin, joka osoittautui todella mahtavaksi yöpaikaksi. Yövartija toi meille huoneeseen hammasharjat ja suuvettä respaan soitettuamme ja niinpä pääsimme virkistyneinä – vaikkakin hikisissä vaatteissa – nukkumaan muhkeisiin jenkkisänkyihin 90 mailin päässä Kuubasta.

Aamulla runsaan aamupalan jälkeen odottelimme uima-altaalla paluukyytiä. Onneksi bikinit olivat tulleet mukaan. Päätimme jäädä vielä päiväksi Key Westiin, kun kerran olimme kaikki siellä eikä kenelläkään ollut mitään aikatauluja sunnuntaina. Katselimme auringonlaskun ja lähdimme lentokentälle. Koneeseen astuessani tukkani nousi kirjaimellisesti pystyyn – olihan viikonloppu ollut sen verran nostattava!

aIMG_5937aa_miami

Yölento oli jännittävä kokemus ja Miamin valomeri viimeistään sai haukkomaan henkeä. Liisimme aivan pilvenpiirtäjien tasolla ja pääsimme laskeutumaan Fort Lauderdalen kansainväliselle kentälle kaupungin yli kulkevaa reittiä. Perillä opin uuden ilmailualaan kuuluvan termin: FBO eli Fixed-based operator. FBO tarjoaa yksityislentäjille lentämiseen tarvittavat fasiliteetit kuten tankkauspalvelut ja terminaalin. Kävimme tutustumassa miehistön tiloihin illan päätteksi ja löysimme jopa saunan Helo-kiukaineen. Keräsin laukun täyteen yksityisilmailijoille suunnattuja luksuslehtiä ja mietin, että tähän alaan voisin kyllä tottua. Mulla on todennäköisesti  maailman upein työharjoittelupaikka, vai mitä! 😉

TBEXin ensimmäinen päivä – unelmista totta

Muistan elävästi sen alkukevään harmaan päivän, kun uutisvirtaani pamahti mainos maailman suurimmasta matkabloggaajakonferenssista Amerikassa, Floridassa. Välitön ajatus päässäni oli: tuonne mun on päästävä! Olin lukenut Veera Biancan blogista kutkuttavia kirjoituksia matkailulle sydämensä menettäneiden matkakirjoittajien kokoontumisesta Espanjassa ja haaveillut, että voisin jonakin päivänä myös itse päästä kokemaan vastaavan. Ja tietysti mieluiten juuri Amerikassa. Ja sitten eilen koitti päivä, jolloin tämä unelma tuli todeksi täällä Fort Lauderdalessa. Huisia!

Rehellisyyden nimissä kerrottakoot, että konferenssia edeltävänä päivänä meitä lähinnä ahdisti ajatus tilaisuudesta. Kaiken menemisen ja tekemisen jälkeen väsytti ja tuntui absurdille lähteä tapaamaan ventovieraita ihmisiä, joista monet ovat aivan täyspäiväisiä matkailijoita ja blogi-ammattilaisia. Mietitytti, että kiinnostaisikohan ketään tällainen pikkubloggaaja, joka kirjoittaa harvinaisella suomen kielellä omia juttujaan pienelle, sievälle lukijakunnalleen. Paikallisilla bloggaajillahan saattaa olla kymmeniä- ellei satojatuhansia seuraajia! TBEX on kuitenkin kaikille bloggaajille tarkoitettu tapahtuma ja todellisuudessa konferenssiin osallistuu bloggaajia aina alottelijoista ammattilaisiin, joten aivan ok tänne oli tulla meikäläistenkin.

Konferenssi alkoi tiistaina pre tour -retkillä, joista kukin oli saanut valita mieleisensä paristakymmenestä eri vaihtoehdosta. Sanna lähti aamulla kajakoimaan ja palasi sieltä puolenpäivän jälkeen uuden kaverin kanssa tämän autolla majapaikkaamme. ”Ulla, olen tulossa Twitter-kaverisi kanssa hotelliin!”

Olin äimänkäkenä, että kenestä Twitter-kaverista nyt puhutaan! Sitten muistin, että tosiaan minähän löysin sen yhden TBEXiin tulevan tytön, josta kerroin täällä blogissakin, kun hän olisi halunnut alkaa jopa kämppiksekseni Floridassa. En voinut uskoa silmiäni, että Sanna oli bongannut juuri tämän ihanan Daniellen kaikista konferenssivieraista ja täällä he nyt olivat meidän hotellilla yhdessä! Meillä synkkasi hyvin heti ensikohtaamisesta lähtien.

Läksimme yhdessä lounaalle ja sen jälkeen Danielle nakkasi minut messukeskukseen, josta  oli bussikuljetus katamaraani-retkelle, jonka minä olin valinnut.

  aIMG_5465

Bussissa istuin naisen viereen, joka kertoi olevansa kotoisin Karjalasta. Hän tunnisti nimestäni, että minun täytyy olla suomalainen ja aloimme jutella. Nainen asui nykyisin Washington DC:ssä ja oli poliittinen neuvonantaja Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä kauppasuhteissa. Hän oli siirtynyt reilu vuosi sitten tekemään työtään freelancerina ja oli matkustellut 14 kuukautta ympäri maailmaa miehensä kanssa.

Tsekkaa Annemarien blogi tästä (kuvassa oikealla).

Veneellä tutustuminen ihmisten kanssa kävi vastoin odotuksiani helposti ja kivuttomasti. Kaikki olivat matkalla yksin, joten jokaisella oli tarve löytää kavereita. Käyntikortteja vaihdettiin ja esittelyjä tehtiin. Kapteeni soitti reggae-musiikkia ja tunsin miten onni kupli suonissani.

aUntitled-1

Päivä oli tuulinen, joten kapteeni sanoi, että jätämme avomerelle menon tänään, jottei meidän tarvitse alkaa pilaamaan hyvää retkeä merisairaudella. Vene ankkuroitiin paikallisten suosiman ”honeymoon-saaren” edustalle ja sitten vain veteen!

Laivasta poistuttiin veteen kiemurtelevaa vesiliukumäkeä pitkin.

Veteen laskettiin trampoliini ja kellumispatja, jonne uimaan pulahdettuamme saimme kiivetä kuljailemaan. Trampoliini koitui ihanan valkoisen uima-asuni kohtaloksi, sillä trampalta poistuessani takerruin kiinni metalliseen lukkoon ja jäin roikkumaan uimapuvusta trampoliinin ja veden väliin. Kaksi ihmistä tarvittiin irrottamaan uikkarini pinteestä… (Niin niitä uusia ystäviä saadaan! Hahah!) Kotona huomasin, että uikkari oli aivan revennyt, joten uikkariostoksille kai tässä täytyy jossakin välissä ehtiä.

 

Veneretken jälkeen kiirehdin Uberin kyydissä hotelliin vaihtamaan vaatteita. Löysin huoneestamme Sannan ja Daniellen, jotka olivat juuri heränneet päikkäreiltä ja olivat laittautumassa iltaa varteen. Käpsyttelimme lähistöllä sijaitsevaan hienoon W-hotelliin kahdeksaksi, sillä siellä oli Travel Massive Miamin järjestämä verkostoitumistilaisuus alkamassa. Olin hiljattain Helsingissä Suomen ensimmäisessä Travel Massivessa ja täytyy sanoa, että vaikka täällä puitteet olivat luksukkaat, oli Suomessa järjestelyt vielä enemmän aivan omaa luokkaansa. Hyvä Veera!

aFullSizeRender-2

Danielle, minä ja Sanna W hotellin sisäänkäynnillä

aIMG_5486aFullSizeRenderaIMG_5488

Travel Massiven teema oli Silent Disco, jossa jokainen vieras pystyi kuuntelemaan omista kuulokkeistaan haluaamansa DJ:tä. Jostain syystä tämän kanssa samaan aikaan vielä paikallinen DJ soitti musiikkia tilassa, joten verkostoitumisen kannalta kovalla soiva musiikki oli hieman huono valinta. Mutta emme antaneet sen häiritä menoamme, olihan meillä uusia ystäviä päivän retkiltä ketä esitellä toinen toisillemme.

Illan päätteeksi lähdimme pizzalle rantabulevardille ja Danielle kämppiksineen saatteli meidät hotellille. Olipahan melkoinen ensimmäinen päivä! Tämän perusteella minua alkoi houkuttaa ajatus suuresti seuraavasta TBEXistä ensi vuonna Tukholmassa, mutta pitää nyt katsoa ensin tämä konferenssi loppuun ja sitten alkaa suunnittelemaan Ruotsin reissua 😉