Muistan elävästi sen alkukevään harmaan päivän, kun uutisvirtaani pamahti mainos maailman suurimmasta matkabloggaajakonferenssista Amerikassa, Floridassa. Välitön ajatus päässäni oli: tuonne mun on päästävä! Olin lukenut Veera Biancan blogista kutkuttavia kirjoituksia matkailulle sydämensä menettäneiden matkakirjoittajien kokoontumisesta Espanjassa ja haaveillut, että voisin jonakin päivänä myös itse päästä kokemaan vastaavan. Ja tietysti mieluiten juuri Amerikassa. Ja sitten eilen koitti päivä, jolloin tämä unelma tuli todeksi täällä Fort Lauderdalessa. Huisia!
Rehellisyyden nimissä kerrottakoot, että konferenssia edeltävänä päivänä meitä lähinnä ahdisti ajatus tilaisuudesta. Kaiken menemisen ja tekemisen jälkeen väsytti ja tuntui absurdille lähteä tapaamaan ventovieraita ihmisiä, joista monet ovat aivan täyspäiväisiä matkailijoita ja blogi-ammattilaisia. Mietitytti, että kiinnostaisikohan ketään tällainen pikkubloggaaja, joka kirjoittaa harvinaisella suomen kielellä omia juttujaan pienelle, sievälle lukijakunnalleen. Paikallisilla bloggaajillahan saattaa olla kymmeniä- ellei satojatuhansia seuraajia! TBEX on kuitenkin kaikille bloggaajille tarkoitettu tapahtuma ja todellisuudessa konferenssiin osallistuu bloggaajia aina alottelijoista ammattilaisiin, joten aivan ok tänne oli tulla meikäläistenkin.
Konferenssi alkoi tiistaina pre tour -retkillä, joista kukin oli saanut valita mieleisensä paristakymmenestä eri vaihtoehdosta. Sanna lähti aamulla kajakoimaan ja palasi sieltä puolenpäivän jälkeen uuden kaverin kanssa tämän autolla majapaikkaamme. ”Ulla, olen tulossa Twitter-kaverisi kanssa hotelliin!”
Olin äimänkäkenä, että kenestä Twitter-kaverista nyt puhutaan! Sitten muistin, että tosiaan minähän löysin sen yhden TBEXiin tulevan tytön, josta kerroin täällä blogissakin, kun hän olisi halunnut alkaa jopa kämppiksekseni Floridassa. En voinut uskoa silmiäni, että Sanna oli bongannut juuri tämän ihanan Daniellen kaikista konferenssivieraista ja täällä he nyt olivat meidän hotellilla yhdessä! Meillä synkkasi hyvin heti ensikohtaamisesta lähtien.
Läksimme yhdessä lounaalle ja sen jälkeen Danielle nakkasi minut messukeskukseen, josta oli bussikuljetus katamaraani-retkelle, jonka minä olin valinnut.
Bussissa istuin naisen viereen, joka kertoi olevansa kotoisin Karjalasta. Hän tunnisti nimestäni, että minun täytyy olla suomalainen ja aloimme jutella. Nainen asui nykyisin Washington DC:ssä ja oli poliittinen neuvonantaja Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä kauppasuhteissa. Hän oli siirtynyt reilu vuosi sitten tekemään työtään freelancerina ja oli matkustellut 14 kuukautta ympäri maailmaa miehensä kanssa.
Tsekkaa Annemarien blogi tästä (kuvassa oikealla).
Veneellä tutustuminen ihmisten kanssa kävi vastoin odotuksiani helposti ja kivuttomasti. Kaikki olivat matkalla yksin, joten jokaisella oli tarve löytää kavereita. Käyntikortteja vaihdettiin ja esittelyjä tehtiin. Kapteeni soitti reggae-musiikkia ja tunsin miten onni kupli suonissani.
Päivä oli tuulinen, joten kapteeni sanoi, että jätämme avomerelle menon tänään, jottei meidän tarvitse alkaa pilaamaan hyvää retkeä merisairaudella. Vene ankkuroitiin paikallisten suosiman ”honeymoon-saaren” edustalle ja sitten vain veteen!
Laivasta poistuttiin veteen kiemurtelevaa vesiliukumäkeä pitkin.
Veteen laskettiin trampoliini ja kellumispatja, jonne uimaan pulahdettuamme saimme kiivetä kuljailemaan. Trampoliini koitui ihanan valkoisen uima-asuni kohtaloksi, sillä trampalta poistuessani takerruin kiinni metalliseen lukkoon ja jäin roikkumaan uimapuvusta trampoliinin ja veden väliin. Kaksi ihmistä tarvittiin irrottamaan uikkarini pinteestä… (Niin niitä uusia ystäviä saadaan! Hahah!) Kotona huomasin, että uikkari oli aivan revennyt, joten uikkariostoksille kai tässä täytyy jossakin välissä ehtiä.
Veneretken jälkeen kiirehdin Uberin kyydissä hotelliin vaihtamaan vaatteita. Löysin huoneestamme Sannan ja Daniellen, jotka olivat juuri heränneet päikkäreiltä ja olivat laittautumassa iltaa varteen. Käpsyttelimme lähistöllä sijaitsevaan hienoon W-hotelliin kahdeksaksi, sillä siellä oli Travel Massive Miamin järjestämä verkostoitumistilaisuus alkamassa. Olin hiljattain Helsingissä Suomen ensimmäisessä Travel Massivessa ja täytyy sanoa, että vaikka täällä puitteet olivat luksukkaat, oli Suomessa järjestelyt vielä enemmän aivan omaa luokkaansa. Hyvä Veera!
Danielle, minä ja Sanna W hotellin sisäänkäynnillä
Travel Massiven teema oli Silent Disco, jossa jokainen vieras pystyi kuuntelemaan omista kuulokkeistaan haluaamansa DJ:tä. Jostain syystä tämän kanssa samaan aikaan vielä paikallinen DJ soitti musiikkia tilassa, joten verkostoitumisen kannalta kovalla soiva musiikki oli hieman huono valinta. Mutta emme antaneet sen häiritä menoamme, olihan meillä uusia ystäviä päivän retkiltä ketä esitellä toinen toisillemme.
Illan päätteeksi lähdimme pizzalle rantabulevardille ja Danielle kämppiksineen saatteli meidät hotellille. Olipahan melkoinen ensimmäinen päivä! Tämän perusteella minua alkoi houkuttaa ajatus suuresti seuraavasta TBEXistä ensi vuonna Tukholmassa, mutta pitää nyt katsoa ensin tämä konferenssi loppuun ja sitten alkaa suunnittelemaan Ruotsin reissua 😉
