”OMG, oon niin kade!”. Sain viestiä Snäpissä miehen 17-vee sukulaistytöltä, että minut oli bongattu kuuluisten youtube-tähtien snäpeistä samoista bileistä ja sen myötä minäkin olen ihan ”celebrity-to-be!”
Nämä sisällöltään, järjestelyiltään ja ihmisiltään tähtipölyiset bileet olivat tietenkin festarit ja ammattilaistapahtuman yhdistänyt PING Helsinki Långvikissä, jonne kerroinkin viime postauksessa olevani menossa. Enpä tuolloin arvannut, että mistä kaikesta tapahtumassa oli kyse.
Maaliskuun 19. saapuneen sähköpostin otsikossa luki sanat: PING Helsinki 2016 – Sinut on valittu mukaan! Mahtavaa postia. Minut oli kutsuttu mukaan Content Guruksi Långvikissa järjestettäville Suomen suurimmille sisältömarkkinoinnin festareille tämän maan maineikkaiden bloggaajien, tubettajien, instagrammaajien ja yritysten kanssa. Kuvittelin mielessäni valmistautuvani päivään hieman eri tavoin kuin kävi. Festarit ovat huomenna ja aloitan valmistumiseni käytännössä nyt. Mitä keväälleni on tapahtunut?
Olin juuri ja juuri ehtinyt toipua torstai-iltana järjestetystä Suomen ensimmäisestä TravelMassive-verkostoitumistapahtumasta, kun piti jo kiiruhtaa valmistautumaan seuraavaan huipputilaisuuteen. TravelMassive-verkosto kokoaa alleen matkailualan ihmiset eri puolilla maailmaa ja oli hienoa olla mukana Suomen chapterin käynnistyksessä.
Parisen vuotta sitten olin myös mukana, kun matkabloggaajat järjestivät ensimmäisen live-tapaamisen Helsingissä. Sain kutsun tuonne pitkäaikaiselta ystävältäni Inkalta, joka nyt pyysi minut avecikseen the Blog Awards Finland -juhlagaalaan, joka niin ikään järjestettiin eilen ensi kertaa Suomessa. Ja voi pojat mikä säihkeen ja glamourin täyteinen ilta eilisestä muodostuikaan, kun Inkan Archie gone Lebanon -blogi valittiin Suomen parhaaksi matkablogiksi!
Suuntasin puolen päivän aikaan kampaajalle ja sieltä Sokos Hotel Aleksanteriin, jonne matkablogimaailman power couple Milla ja Juuso Pingviinimatkat-blogista (kuvassa alla) olivat järjestäneet yhteistyössä Sokos hotelsien kanssa meille makiat puitteet laittautumiselle. Tässä vaiheessa emme tienneet vielä, että kuka ehdolla olleista viidestä matkablogista tulisi voittamaan ja ilmassa oli kuplivaa jännitystä.
Ihana ystävämme bloggaja&meikkitaiteilija Sanna loihti minulle, Millalle ja Inkalle gaalaan sopivat juhlameikit ja pikkuhiljaa paikalle saapui myös muita juhlaan kutsuttuja matkabloggaajia. Riemuitsimme siitä, että porukastamme on tullut niin läheinen, että lähdimme juhlaan yhtenä rintamana. Oli ihanaa olla Sannan käsittelyssä, sillä häneltä ei taitoja ja näkemystä puuttunut vaan jokainen sai omaan tyyliinsä ja asuunsa sopivan lookin nopeassa aikataulussa. Kuten Instagrammissa totesin: tähän voisi tottua!
Kuva: alhaalla vasemmalla: Veera Bianca, oikealla alhaalla the Blog Awards Finland 2015
The Blog Awards on kansainvälinen konsepti, jonka Suomessa A-lehdet oli lunastanut itselleen. Gaalan puitteisiin oli panostettu ja vieraat olivat laittautuneet mitä upeimpiin asuihin. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja fiilistelimme kaikkien aikojen ensimmäistä (kunnon) juhlaa, jossa matkabloggaajat olivat kilpailemassa omana kategorianaan. Mielestämme kaikki ehdokkaat olivat jo voittajia, sillä eri alojen (kuten muoti, yhteiskunta, ruoka, lifestyle, matkailu jne) johtavassa asemassa olevat asiantuntijat olivat tehneet ehdotuksen parhaista blogeista ja äänestäneet. Jokainen ehdolla ollut blogi oli siis useiden eri alojen edustajienkin keskuudessa rankattu merkittäväksi mediaksi Suomessa.
Matkabloggaajien ryhmäkuva: Sanna Wallenius
Maria Veitola juonsi gaalan ja julkisti voittajat kustakin kategoriasta, jotka esiteltiin mahtipontisella musiikilla säestettyjen videoesittelyjen kautta. Varatuomari oli paikalla vakuuttamassa, että äänestykset oli tehty suljettuina lippuäänestyksinä ja kukaan muu paikalla olleista kuin hän ei tiennyt juhlan alussa voittajia.
Ensimmäinen tuttu voittaja oli matkailumarkkinointipalkinnon saanut Inna-Pirjetta Lahti Nordic Bloggers Experience -konseptillaan.
Ja sitten vuoden matkablogi… Meille oli varattu pöytä suoraan lavan edestä ja monen sadan ihmisen edessä Inka Khanji kutsuttiin lavalle noutamaan palkintoa. Kyllä siinä meinasi aveciltakin taju lähteä – niin suuri ylpeys ystävääni kohtaan! Opiskelimme Inkan kanssa lähes 10 vuotta sitten Oamkilla yhtä aikaa viestintää ja jo opiskeluaikana Inka keskittyi matkajournalismiin ja matkabloggamiseen ensimmäisenä ja ainoana ihmisenä kenet tunsin. Kuinka upeaa oli olla nyt todistamassa, että hän sai matkabloggaustyöstään ansaitsemansa tunnustuksen! HYVÄ INKA!!!
Yksi suosikkimuotiblogeistani, Blond Rivets, voitti muotiblogikategorian. Alla kaikkien kategorioiden voittajat:
Lifestyle – Tämän kylän homopoika / Eino Nurmisto
Hyvinvointi ja terveys – Vilma P / Vilma Peltonen
Sport – Eveliina Tistelgren / Eveliina Tistelgren
Muoti – Blond Rivets / Kira Kosonen
Kauneus – Karkkipäivä / Sanni
Kulttuuri, yhteiskunta, talous – Ruskeat tytöt / Koko Hubara
Perhe – Mutsis on / Emilia Huttunen
Ruoka – Kinuskikissa / Sini Visa
Sisustus – Moderni puutalo / Mervi ja Petri
Matka – Archie gone Lebanon / Inka Khanji
Vlogi – Eddspeaks / Eetu Pesonen
Blogimarkkinointi / NBE Finland / Inna-Pirjetta Lahti
Lukijoiden suosikki – Elämää Venlan silmin / Venla Savikuja
Avec toimi illan ylpeänä kukkien kantajana. Kuva: Archie gone Lebanon.
Gaala päättyi ruokailuun, musiikkiin sovitettuun mahtipontiseen ilotulitukseen ja Ricky Tick Big Bandin keikkaan. Sitten suuntasimme Inkan kanssa koteihimme ottamaan vastaan reissussa olleita miehiämme.
Tällä viikolla matkailualalle suuntaaminen ja blogin aloittaminen ovat tuntuneet erityisen hyviltä ideoilta. Tällä taas jaksaa palata kouluhommien kimppuun ja hoitaa vielä rästissä olevat hommat ennen Amerikkaa. Puolitoista viikkoa lähtöön!
Lokakuu lähestyy ja Amerikasta on alkanut tipahdella sähköposteja mailiboxiini kiihtyvällä tahdilla. Kuten olen maininnut, olen osallistumassa 28.-30.10. Fort Lauderdalessa pidettävään TBEX-matkabloggaajakonferenssiin ja järjestävät tahot ovat alkaneet valmistella meitä tulijoita nyt tilaisuutta varten, jotta saisimme siitä kaiken irti. On ollut webinaaria, jossa on opetettu, miten osallistua yritysten ja bloggajien välisiin speed networkingeihin eli ”pikadeitteihin” potentiaalisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Lisäksi on pitänyt päivittää itselleen nettiprofiilia, tilata käyntikortteja, ilmoittautua pre- & fam-toureille (ennen varsinaista konferenssia järjestettäviä, hintaan kuuluvia teemamatkoja) ja määritellä hieman itseään bloggaajana.
Fort Lauderdale joulukuussa 2013
Toimenpiteet ovatkin saaneet minut pohtimaan itseäni bloggaajana. Miksi olen osallistumassa tällaiseen konferenssiin? Tahdonko tehdä bloggaamisesta itselleni ammatin, kuten jotkut ovat tehneet? Minkälaisiin yhteistöihin olen valmis, mihin en? Määrittelyjen tekeminen ei ollut aivan helppoa.
Miksi bloggaan?
Aloin pitää blogia ensimmäistä kertaa vuonna 2008 Amerikan reissulla kavereiden kesken ja sen jälkeen tavaksi jäi blogata tekemistäni matkoista. Vuosien varrella minulle on käynyt hyvin selville, että minulle tärkeä motivaattori bloggaamiseen on itseilmaisu. Kerran eräässä haastattelussa sanoin, että koska en osaa soittaa pianoa tai laulaa (paitsi varmaan äidin mielestä), voin ilmaista itseäni blogiin sisältöä tuottamalla.
Bloggaaminen kehittää valokuvaus- ja kirjoitustaitoja (jälkimmäisestä on muuten suuri etu nyt opiskelijana) ja tänä syksynä Amerikassa haluaisin kokeilla myös videon tekemistä (mutta en tiedä voinko katsella ja kuunnella itseäni…). Bloggaajana saan myös kutsuja monenlaisiin tilaisuuksiin ja koulutuksiin, joten kaikin puolin bloggaus on sivistävä harrastus.
Olen ollut useissa erilaisissa työpaikoissa ja asemissa urani aikana. Ammatti-identiteettini on vaihdellut sateenkaaren väreissä, kun olen ollut milloin assistenttina, milloin suunnittelijana, milloin esimiehenä, milloin opiskelijana.
Mutta yksi asia on säilynyt koko ajan samana: rakkaus matkailuun.
15-vuotiaasta saakka minulla on ollut jatkuva matkasäästäminen käynnissä ja ”siellä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Siinä haluaa kehittyä ja siihen haluaa keskittyä, mikä itselle on kallisarvoista.
Päädyin tilaamaan ja suunnittelemaan käyntsärit MOO:ssa, koska sitä monet bloggaajakollegat ovat suositelleet
Tehdessäni käyntikortteja kirjoitin tittelikseni ”Freelance Writer & Travel Blogger” ja tunsin, että tämä oikeasti määrittää minua ja tämän takana voin seistä. Työelämätutkijan mukaan keskivertotyö on katoamassa, yhä harvempi saa kuukausipalkkaa ja työpaikat on luotava itse. Ihailemani professori Liisa Välikangas kertoi taannoisessa Hesarin jutussa, että nykyään kovinkaan monen työn ei tarvitsisi olla sidoksissa tiettyyn paikkaan tai edes yhteen työnantajaan. Hommia tehdään lyhyissä projekteissa ja monelle työnantajalle yhtä aikaa. Minusta tämä kuulostaa jännittävältä suuntaukselta ja olen tietämättäni alkanut valmistaa itseäni sellaiseen maailmaan.
Olen vapaa kirjoittaja ja matkabloggaaja riippumatta siitä kenelle milloinkin teen töitä. Haluan kirjoittaa siitä, missä ajatukseni ovat. Ja useimmiten ne ovat matkailussa.
Sydämessäni läikähtää joka kerta, kun saan palautetta, että kirjoitukseni on koskettanut jotakuta tavalla tai toisella (esim. tänään Friolandiassa-blogin lukeminen sai minut onnelliseksi, että olin uskaltanut tunnustaa olevani highly sensitive person, koska se oli auttanut myös Eveä. Tätä juuri bloggaaminen parhaimmillaan on!)
Kaupalliset yhteistyöt tulevat kysymykseen vain siinä tapauksessa, että aihe oikeasti kiinnostaa, liittyy tähän blogin teemaan ja mieluiten hyödyttäisi matkailun toteuttamisessa jotenkin joko meitä kirjoittajia tai teitä lukijoita. Tässä blogissa ei toistaiseksi siis ole paljon nähty yhteistöitä, koska Amerikka on niin kaukana maantieteellisesti ja se vähän hankaloittaa asioita. Mutta matkailuala ja markkinointi kiinnostavat minua yleisesti, joten toimialan sisällä olevista ansaintalogiikoista oppiminen on joka tapauksessa kiintoisaa.
Miksi sitten halusin ehdottomasti TBEXiin?
Huomasin yksi päivä, että eräs Danielle huhuili Twitterissä, että onko ketään muita Fort Lauderdalen TBEXiin tulijoita. Kävi ilmi, että hän myös bloggaa Amerikan matkailusta ja vaihdoimme twiittejä. Hän olisi jopa halunnut alkaa kämppiksekseni Fort Lauderdalessa ja olin siitä aivan mielissäni! Miten siistiä löytää tällaisia ihmisiä! Meistä ei kuitenkaan taida tulla kämppiksiä, mutta sovimme tapaavamme muuten Floridassa. Tapaan myös Globe Called Home -blogin Jennin, jota en ole myöskään koskaan tavannut livenä, vaikka bloggaaminen onkin tehnyt meistä jo kavereita virtuaalisesti.
Tällaisten heimolaisteni kohtaaminen onkin minulle se suurin syy osallistua TBEXiin sen lisäksi tietysti, että palan halusta oppia kaiken Amerikan matkailusta. En tiedä onko olemassa parempaa tapaa verkostoitumiseen kuin bloggaaminen. Oma tuttavapiirini Helsingissä on varmaan tuplaantunut juuri bloggaamisen takia. Odotin kuumeisesti, että joku järjestäisi blogitapaamisen Amerikassa ja kun TBEX North America ilmoitettiin, päätin välittömästi, että tuonne minun on päästävä.
Pitkään uinunut Twitter-tilini on hiljalleen herännyt horroksesta ja olen alkanut löytää asioita, joihin Twitteriä tarvitaan…
Matkabloggaaja-guru Nella on sanonut viisaasti, että oman jutun löytäminen vie aikaa ja löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta. Tänään juhlin sitä, että pystyin empimättä kirjoittamaan käyntikorttiini erikoistumisalani: American travels & aviation management. Näihin keskityn täällä tällä hetkellä sata lasissa, yrittäen ja erehtyen.
Nämä teemat mielessä matkaan TBEXiin ja Amerikkaan ja katson mitä/ketä vastaan tulee. Aika näyttää mitä tästä syksystä ja näistä valinnoista seuraa. Ainakaan jännitystä ei tule puuttumaan!
Jean-Michel Cousteau on lausunut, että ”Tehokkain tapa nuorentua fyysisellä, mentaalisella ja hengellisellä tasolla on päästä säännöllisesti pois modernin sivilisaation sotkuista ja melskeestä.” Lause puhutteli minua erityisen paljon asiayhteydessään reilun matkailun kurssilla, jossa kurssikaverini esitteli Fidžillä sijaitsevaa Cousteaun eko-resortia turkooseilla paratiisikuvilla maustettuna.
Mutta täällä me olemme pimeässä Suomessa suurimman osan vuodesta, joten on syytä etsiä omat nuoruuden lähteensä lähempää. Hyväksi lääkkeeksi on osoittautunut kokemuksieni mukaan samanhenkisten ihmisten seuraan hakeutuminen.
Tänään kokoonnuimme matkabloggaajien kanssa Radisson Plazassa tilaisuudessa, jossa aiheena oli voilko matkabloggaamisella tienata.
Kerrankin huomasimme Kirsin kanssa ottaa yhteisen kuvan meistä! Ensin piti vain pöyhiä tukat kuosiin! Radisson Plaza tarjosi upeat puitteet blogitapaamiselle.
Matkabloggaajien yhteisö on vielä nuori Suomessa ja olen saanut ilokseni olla toiminnassa mukana alusta saakka. Tärkein syy kokoontua toisten bloggaajien kanssa on aina ollut toistemme tapaaminen, mutta yhteenlyöttäytyminen voi kannattaa tulevaisuudessa muutenkin.
Ruokabloggaajat ovat alkaneet kimppaan Blogirinki-yrityksen alle ja kuulimme tilaisuudessa Blogirinki-yrittäjä Laura Hakasta, joka kertoi mitä etuja joukkovoimasta on ollut ruokablogiskenessa niin yksittäisille bloggaajille kuin elinkeinoelämällekin. Liikeideasta voi lukea lisää täältä.
Blogiyrittäjä Inna-Pirjetta Lahti toi tilaisuuteen terveisiä kansainvälisiltä matkabloggaajilta. Ulkomaisilla matkailualan messuilla matkabloggaajat ovat keskeisessä roolissa – mutta hei, niinpä ovat myös tulevilla Matkamessuilla Helsingissä tammikuun puolivälissä! Tällaisissa tilaisuuksisssa kannattaa ehdottomasti ottaa ilo irti verkostoitumisesta, joten tulkaahan repimään minua ja Kirsiä hiasta, jos olette messuille tulossa ja törmäätte meihin siellä.
Yhteisöllisyydessä on voimaa kuten turkooseissa laguuneissa. Ennen Matkamessuja minulla on löytöretki tehtävänä Karibian suunnalla. Kaikki tuota aluetta sivuavat vinkit ja postaukset otetaan kiitollisina vastaan, joten laittakaapa joukkovoiman nimissä tulemaan 😉
Tasan kuukausi lähtöön!
Rumpujen pärinää ja tattatadaa… tässä on uusi bannerimme! Ensimmäinen, jossa olemme kumpikin – me kaksi 50 State Puzzlen bloggaajaa. Kirsi vasemmassa reunassa ja Ulla oikealla peililaseineen, esittelymme on luettavissa Kirjoittajat-välilehdeltä.
”Ihailen Ullan innostuneita ja tunteikkaita postauksia, en pysty samaan. Oma tyylini on kuivan asiapitoinen 🙂 Yhteisen blogimme vahvuus onkin juuri meidän kirjoittajien erilaisuus.” Kirsi
Kiitos Viestintätoimisto TDDT:n graafiselle suunnittelijalle Taina Kiviniemelle bannerin ulkoasun ideoinnista ja suunnitelusta sekä siitä, että Taina jaksoi viilata pilkkuja kanssamme. ”Voitko lisätä USA:n karttaan palapelin paloja ja lisää kaarevuutta blogin nimeen…, siirrä vielä vähän oikealle, keskitä teksti… ” Kiitos kärsivällisyydestä, Taina. Lisäksi Kirsi kiittää rakasta kanssabloggariaan Ullaa bannerin viimeistelystä, olet ihana!
On ollut mahtavaa huomata, että teitä lukijoita on tullut koko ajan lisää. Saamamme lämmin vastaanotto on ilahduttanut meitä kovasti. Jokainen kommentti ja tapaaminen uusien ihmisten kanssa tosielämässä ovat inspiroineet meitä jatkamaan tätä harrastusta. Pidetään yhteyttä ja vaihdetaan ajatuksia jatkossakin!
Tämä matka-blogin Annan toimesta meidän ja noin kolmenkymmenen muun matkabloggaajan postaukset löytyvät nyt kootusti Matkabloggaajat.fi -sivustolta.
– Kirsi ja Ulla
Saimme nauttia keskiviikkona mahtavasta iltapäivästä ”Visit Helsinki loves Rantapallo”-tapaamisessa. Auringonsäteistä kimalteleva meri, saaristolaismenu herkkuineen ja inspiroivat keskustelut bloggaajakollegoiden kanssa… voiko olla parempaa tapaa viettää kesäkuista iltaa?
Kuunari Linden miehistöineen odotti meitä Helsingin Halkolaiturilla, josta alkoi 1,5 tunnin purjehdus pääkaupunkimme kauniissa saaristossa. Purjelaivan kannella kävi iloinen puheensorina, kun lähes 30 Rantapallon ja Pallontallaajien matkabloggaaja vaihtoi kuulumisia ja tutustui toisiinsa.
Ihanaiset matkabloggaajat vasemmalta oikealle: Veera (Running with wild horses), Inka (Archie gone Lebanon) ja Milla (Pingviinimatkat).
Pääsimme myös kokeilemaan purjeiden nostoa ja laskua, se oli vauhdikas tapahtuma! Vuonna 1992 Ahvenanmaalla rakennettu purjelaiva on jäljennös samannimisestä aluksesta, joka purjehti 1920-luvulla Itämerellä.
Visit Helsingin Elisabeth Heinrichs (persikanvärisessä asussa) kertoi, että Helsingissä on vuosittain 3,3 miljoonaa majoitusta ja näistä reilut puolet on ulkomailta. Eniten Helsingissä vierailee turisteja naapurimaistamme Venäjältä ja Ruotsista sekä kaukaa meren takaa Yhdysvalloista.
Kauppatorilla hyppäsimme JT-Linesiin vesibussiin ja matkasimme 10 minuuttia Lonna-saarelle. Suomenlinnan vieressä olevalla pienellä saarella on mielenkiintoinen historia. Se on ollut mm. venäläisten merimiinojen säilytyspaikka 1800-luvulla ja jatkosodan aikana/jälkeen siellä poistettiin laivoista magneettisuutta, jotta ne eivät aktivoisi merimiinoja. Historiasta kiinnostuneille lisätietoja löytyy Suomenlinnan sivuilta.
Lonna avautui yleisölle toukokuussa 2014. Se on idyllinen paikka lähellä Helsinkiä esimerkiksi kesäiselle piknikille tai illalliselle. Saaren kahvilasta voi ostaa mukaan piknik-eväät ja nauttia ne merellisessä maisemassa tai varata pöydän ravintolasta.
JT-Linesillä pääsee Lonnaan kesäaikana kerran tunnissa L-merkityillä vuoroilla, paluumatkalla alus pysähtyy ottamaan lisää matkustajia Suomenlinnan pysäkiltä. Meno-paluun hinnaksi tulee 7 euroa. Helppo kohde, jos kaipaa irtiottoa arjesta ja kaupungin vilskeestä.
Kiitos Visit Helsinki, Fregatti Oy, Lonnan ravintola ja Rantapallo. Meillä oli kivaa!
Kylläpäs pääsi viikonloppuna reissufiilikseen, kun lenteli häikäisevässä auringonlaskussa viikonloppuvisiitille Ouluun. Kirsin edellinen postaus havahdutti minutkin siihen kuinka lähellä myös meidän kesälomareissumme on: puolentoista viikon päästä torstaina starttaa jo sekin! Huh, mahtavaa!
Olen ehkä maininnut tästä ennenkin, mutta Kirsi on juuri niitä ihmisiä, joista kannattaa ottaa vaikutteita. Niin mutkattomasti hän aina laittaa pystyyn kuukauden kesälomareissun Jenkkeihin. Pako arjesta -blogin Jerry haastoi kertomaan viisi asiaa, joista olen kiitollinen, joten Kirsi olkoot ensimmäinen. Kirsi on idolini monessa asiassa eikä vähiten Amerikan tuntemuksessaan. (Voin olla huoletta, sillä hän kyllä hoksauttaa, jos meinataan ajaa jonkun huippunähtävyyden ohi ;D )
Omista reissusuunnitelmistani voisin kertoa sen verran, että olen yllättänyt itseni olemalla varsinainen tuuliviiri pääni sisällä mitä tulee tulevaan reissuumme. Kesälomareittimme muotoutui vain yhdessä suunnittelupalaverissa mieheni kanssa ja ehkä sen vuoksi olen epäillyt suunnitelmaa. Voiko hyvä suunnitelma muka niin helpolla irrota?
Olen kyseenalaistanut kaiken viimeksi tänään ja (voi ei, en aikonut sanoa tätä ääneen!) googlettanut vaihtoehtoja New Yorkin rinnalle (se on ja pysyy) aina Bahamaa ja Las Vegasia myöten. Maailmassa on niin paljon ihania paikkoja ja niin halpoja liittymälentoja (hyvällä tuurilla, nyt ei kyllä ollut).
Kaukaisempien kohteiden lisäksi New Yorkin ympärillä on loputtomasti oikeasti realistisia vaihtoehtoja: Atlantic Cityn vähän rässähtänyt casinokaupunki, Assateaguen villihevosranta, Nicholas Sparksin kirjoista tutut muut itärannikon rantakaupungit, Uuden Englannin maisemat, Philadelphia, Washington DC, Baltimore… Löysin kätevän listauksen Amerikan parhaista pikkurantakaupungeista. Kävin senkin läpi.
Viikonlopun univelkojen pökerryttämänä olin tänään nimittäin satavarma, että paras tapa lomailla olisi loikoiluviikko meren tai uima-altaan äärellä evääkään väräyttämättä. Päikkärit nukuttuani kävin vielä kerran kaikki vaihtoehdot läpi. Lopulta kaikista parhaalta tuntui suureksi helpotuksekseni jälleen se alkuperäinen, se ensimmäinen suunnitelma.
Kirjoitan suunintelman nyt tähän vielä ylös, katsotaan kuukauden päästä, että kuinka kävi. Reittimme lähtee Berliinistä, jossa olemme juhannuksen ystävien kanssa. Perille USAhan päästyämme reitti on tämä: Hamptons, Riverhead, NY (3 vrk) – Niagara Falls, Ontario, Kanada (1 vrk) – Lancaster, Pennsylvania (1 vrk) – New York city (5 vrk). Tämän lisäksi villinä korttina on edelleen kolme yötä matkan varrella, jotka voidaan käyttää miten parhaaksi paikan päällä nähdään. Toki kaikki muutkin hotellit on varattu siten, että voi maksutta perua, jos siltä tuntuu.
Mutta mitkä ovat ne muut neljä asiaa, joista olen kiitollinen? Pidempään pohtimatta mieleen nousee tähän ihanaan kesään liittyviä asioita:
– Lähestyvä lomamatka tietysti (koko jännittävä seikkailu on vielä edessä!)
– Värikkään ja kukkivan luonnon henkeäsalpaava kauneus, jota työmatkoja pyöräillessäni ihastelen
– Se, että kouluun pääsyn tulokset selviävät perjantaina (!) ja voi rueta suunnittelmaan syksyä ja tulevaisuutta
– Kaikki kivat tapahtumat (esim. tuleva tyttöjen viikonloppu lapsuuden ystävien kanssa vielä ennen matkaa).
Ja kun tapahtumat nousivat esiin, niin vielä loppuun pari ilmoitusluontoista asiaa:
1. Ollaan tehty blogin bannerin alle uusia sivuja, käykäähän tsekkaamassa. Teimme NAMElle oman sivun eli tervetuloa kaikki Amerikka-fanit mukaan kivoihin tapahtumiimme. Uunituoreena uutisena kerrottakoot, että syksylle on suunnitteilla todella mielenkiintoisen oloinen vierailu Finnairin suunnalle… jee!
2. Olemme aloittaneet oman pikkusometapahtumamme Facebookissa eli Matkakuvamaanantain. Postaamme Facebookissa joka maanantai eri osavaltiosta kuvan (niin kauan kuin niitä riittää) ja teemme sitä kautta yhdenlaista postausarkistoa. Palapeli rakentuu hiljalleen!
3. Kiitos, että olette messissä! On niin huippua, että olette ottaneet yhteisen Amerikka-blogimme niin lämpimästi vastaan. <3 Ai, että kun päästään vielä reissun päältä postaamaan! Soon, soon, very soon…!