Jos pitäisi valita yksi päivä vuodelta 2015, olisi se marraskuun 21. päivä. Sinä päivänä todella elettiin. Aamulla hyppäsimme koneeseen Fort Lauderdalessa Floridassa ja lensimme Bahamalle. Alkuiltapäivästä laskeuduimme Black Point -saarelle, josta meillä oli vene varattuna. Ennen laskeutumista kapteenimme teki kunniakierroksen niin kutsutun possusaaren yläpuolella ja tuolloin sain näköyhteyden ensimmäistä kertaa tähän yhteen suureen luonnonihmeeseen: Pig Island.
Joskus joku kokemus on niin suuri, että sitä tarvitsee hetki pitää vain itsellään. Bahaman lentoseikkailumme taisi olla sellainen, sillä en ole saanut kirjoitettua siitä vielä juurikaan tänne. Yhden postauksen olen kirjoittanut paikan päältä Long Islandilta ja pystyn palaamaan mielessäni aika tarkalleen siihen hetkeen, jossa pienet sandfly-itikat hyppivät ruudulla ja purivat nilkkojani. Istuin hotellin tikibaarissa, koska se oli ainut paikka, jossa oli internet.
On vaikea pukea sanoiksi tunnelmia, kun päässä ristiää niin monta ajatusta yhtä aikaa. (Ja ruudulla kipittää pieniä mäkäräisen kaltaisia itikoita, joita kutsutaan täällä sandfly´ksi.) Aion kuitenkin yrittää raapustaa muutaman sanan tien päältä muistiin.
On kolmas – ja viimeinen iltamme Bahamalla – jos luoja suo. Saavuimme monen haasteen jälkeen paratiisiin lauantaina 21. marraskuuta. Suunnitelmamme oli ehtinyt muuttua viisi kertaa erilaisten syiden takia, joista yksi merkittävä oli sää. Täällä kravun kääntöpiirin tuntumassa ohjaimissa ei ole ihminen vaan luonnonvoimat, kuten eräs paikallinen tänään totesi.
