Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

arizona

HELPOIN JA HALVIN TAPA KOKEA GRAND CANYON – EIPÄ OO KALLISTA

Grand Canyon, tuo yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä, ei paljon esittelyjä kaipaa. Jos tämä majesteetillinen nähtävyys on bucket listillasi ja vielä mietit, miten se olisi saavutettavissa, niin tässäpä kuuluu minun vinkit. Grand Canyonilla käyminen on ehkä helpompaa ja halvempaa kuin arvasitkaan!

1. Varaa lennot Las Vegasiin

Nopein ja edukkain tapa matkustaa lähelle Grand Canyonia on lentää Helsingistä yhdellä vaihdolla Las Vegasiin. Esimerkiksi Norwegianin lennot Vegasiin ensi talvikaudelle ovat tällä hetkellä saatavilla halvimmillaan 423,90 eurolla. Continue Reading

ENSI KESÄN USA-REISSUN SUUNNITELMA VALMIS

Varattiin tänään viimeinen majapaikka tulevaa Amerikan reissuamme varten ja etukäteisreissusuunnitelma tuli näin valmiiksi. Ajatukset pörräävät vielä Dubain opintomatkan suurissa kokemuksissa, mutta tähän väliin on pakko pysähtyä fiilistelemään kesää ja Amerikkaa. Pulssi kiihtyy, kun vain ajattelenkin, että pian taas pääsen tallaamaan näitä kultaisia katuja. Continue Reading

Antelope Canyon AZ – ja mitä muuta Pagessa voi nähdä?

Page on muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupunki Arizonan ja Utahin osavaltioiden rajalla. Se on suosittu pysähdyspaikka turistibusseille, jotka kiertävät osavaltioiden kansallispuistoja. Näiden bussien takia kaupungin parisenkymmentä hotellia ovat useimmiten täyteen buukattuja kesäkuukausina tai jos huoneita on tarjolla, niiden hinta/laatu-suhde ei ole kovin ihmeellinen. Ihan perusmotellihuoneesta joutuu maksamaan helposti 150 euroa yöltä. Jos Page on matkareitilläsi tänä kesänä, toivottavasti majoituspuoli on jo hoidossa.

IMG_0998_1000

Monelle Page Arizona on yhtä kuin Antelope Canyon ja Horseshoe Bend. Näillä kulmilla on kuitenkin pari muutakin paikkaa, jotka kannattaa lisätä listalle.

1. Antelope Canyon
Monissa matkablogeissa on hehkutettu viime vuosina Antelope Canyonia, ja ihan syystä. Nämä kanjonit olivat ekan pitkän roadtrippimme suunnitelmassa jo vuonna 2008, mutta koska emme olleet varanneet etukäteen hotellia Pagesta, joudumme ajamaan ohi. Kesäkuun 2013 reissua varten varaukset tehtiin ajoissa…

Antelope Canyon on kahdessa osassa; Upper ja Lower. Upperille pääsee vain opastetulla kierroksella ja Lowerille omatoimisesti – pääsymaksusta. Valitsimme useammasta vaihtoehdosta Tripadvisorin kommenttien perusteella Adventurous Antelope Canyon Photo Tourin ja heidän kahden tunnin opastetun Upper Antelope-kierroksen (hinta nyt 88 usd/hlö), josta noin puoli tuntia menee matkoihin. Tällä kierroksella saa mukana olla myös tripod.

IMG_1472
Upper Antelope Canyonin sisäänmeno ei anna odottaa kovin ihmeellisiä, mutta ”prepare to be surprised”.

IMG_1296
IMG_1055
IMG_1271

Kuvien perusteella saa sellaisen kuvan, että olisimme olleet kanjonissa kolmestaan navajo-oppaamme Joshuan kanssa. Porukkaa oli kuitenkin kuin pipoa. Valokuvakierroksen hyvä puoli olikin se, että me olimme eturivissä ja etusijalla kameramme kanssa, kun valosäteet tiettyyn aikaan keskipäivästä osuvat kanjonin pohjalle. Eikä meitä juoksutettu samalla tavalla ympäri kanjonia kuin lyhyemmällä kierroksella olleita.

2. Horseshoe Bend
Toinen Pagen suosituista luonnonnähtävyyksistä on Horseshow Bend, jonne on Pagesta matkaa 6 kilometriä. Colorado-joen meanderoima huikea hevosenkengän muotoinen maisema avautuu reilun kilometrin patikoinnin päätteeksi.

Koska olimme Pagessa, kun alueella oli superhelteet ja edellisenä iltana Ulla makoili viileässä hotellihuoneessamme reporankana Horseshoe Bendin jälkitunnelmissa, olimme liikkeellä jo ennen auringonnousua. Emmekä olleet ensimmäiset asettelemassa tripodia kallion reunalle.

IMG_2370
IMG_2360
Pehmeässä hiekassa kävely on yllättävän raskasta erityisesti helteellä, ja opimmekin, että kannattaakin kävellä polun reunoilla, jossa hiekka on hieman kovempaa.

IMG_1900
IMG_1915
IMG_2351
IMG_2349
IMG_2276_mv

3. Glen Canyon Dam ja sen ympäristö
Glen Canyon Dam on yksi monista Colorado-joen padoista ja sen muodostama Lake Powell-tekojärvi on suosittu veneily- ja vesiaktiviteettikohde. Ensimmäisenä kannattaa pysähtyä Carl Hayden Visitor Centerissä ja jatkaa siitä matkaa muutamille Lake Powellin pysähdyspaikoille.

IMG_1528
IMG_1544
IMG_1690
IMG_1693

Meiltä jäivät näkemättä seuraavat kohteet. Eka sen takia, että Lake Powellin vesi oli niin matalalla, että venematkan kestosta ei ollut tietoa. The Wave helteiden takia. 

4. Rainbow Bridge Natural Monument
Lake Powellin rannoilla on yksi maailman korkeimmista kaarista, Rainbow Bridge Natural Moment. Kaarella pääsee pienimmällä vaivalla risteilyllä; noin 2 tuntia suuntaansa veneillen Lake Powellin maisemista nauttien ja 1,5 tuntia kaarella. Risteilyjä lähtee mm. Wahweap Marinasta, jonne on Pagesta reilut 10 kilometriä.

rainbow bridge nm
kuva: Googlen kuvahaku

5. The Wave (aikaisempi postaukseni aiheesta otsikkoa klikkaamalla)
Page on hyvä vaihtoehto majoitukselle, jos voitat patikointiluvan etukäteen  online-arvonnassa tai osallistumalla walk-in -arvontaan Grand Staircase-Escalante National Monument Visitor Centerissä aamuisin klo 8.30. Kesäkuun osalta online-patikointiluvat on jo arvottu, heinäkuun arvonta päättyy viikon päästä (ti 31.3.).

Hei, onko Antelope Canyoniin ja/tai Pageen menijöitä?

PS. Lisäksi Page  on se kaupunki, jossa tapasimme Ullan ja miehensä Markon illallisen merkeissä paikallisessa Bonkers-ravintolassa 28. kesäkuuta 2013. Good memories, vaikka paitani on ihan mykkyrällä alla olevassa kuvassa…1045042_390756841026441_1518947119_n

Helleaalto muutti suunnitelmat – The Wave, Arizona

The Wave Arizonassa on monen patikoijan ja valokuvaajan unelmakohde. Noin 10 kilometrin hike primitiivisissä oloissa keskellä erämaata, ilman opasteita, on kenelle tahansa unohtumaton kokemus. Valokuvaajalle oranssin, keltaisen, punaisen ja valkoisen sävyissä hehkuvat hiekkakivimuodostelmat antavat parastaan aikaisin aamusta, keskipäivän aikaan ja loppuiltapäivästä… mihin tahansa aikaan päivästä siis. Jos The Wave kiinnostaa, kannattaa katsoa pätkä Youtubesta.

1280px-Vermillion-WaveKuva: Wikimedia Commons

Yllä oleva voisi olla The Wavelta ottamani kuva kesältä 2013, mutta hellejumalat päättivät toisin ja tämä luonnon upeus jäi odottamaan viileämpiä kelejä.

Coyote Buttes Northissa sijaitsevalle The Wavelle pääsee päivittäin erityisellä patikointiluvalla vain 20 henkilöä. Paikan voi voittaa joko online -arvonnasta etukäteen tai osallistumalla walk-in -arvontaan Grand Staircase-Escalante National Monument Visitor Centerissä aamuisin klo 8.30. Jos luvan saa jälkimmäisellä tavalla, patikoimaan pääsee seuraavana päivänä. Arvontaan osallistuminen maksaa 7 dollaria.

IMG_0951The Wave on Arizonan ja Utahin rajalla, Visitor Center Utahin puolella Kanabissa – nämä ovat tunnin ajomatkan päässä toisistaan.

Arvontaan oli saapunut 27. kesäkuuta 2013 paikalle vain kourallinen ihmisiä, kun normaalisti huone pullistelee innokkaita. Munkki-Merja ei ole toinen nimeni, päinvastoin… olen voittanut ainoastaan kaksi kertaa jotain kampaa isompaa; 1990-luvulla 52 pakettia sukkahousuja (joita on vieläkin jäljellä, koska sukkikset ällöttävät minua) ja nyt patikointiluvan Wavelle. Olin kuulemma todella kauhistuneen näköinen, kun numeroni nousi arvontahäkkyrästä.

IMG_0953
IMG_0956

Kun voittajat olivat selvillä, jäimme kuuntelemaan naisoppaan ohjeistusta, joka oli tiivistettynä: ”Älkää menkö Wavelle patikoimaan, siellä on liian kuuma.” Tämä varoitus toistui eri sanankääntein moneen kertaan puolen tunnin aikana. Varoittelut jatkuivat ”jos kuitenkin päätätte lähteä patikoimaan, vettä pitää olla mukana näillä keleillä 7 gallonaa / henkilö”…. eihän kukaan jaksa kantaa yli 20 litraa vettä mukanaan.

Viimeiset päivät olivat olleet helteisiä aamusta iltaan enkä nyt tarkoita suomalaista 25C hellettä vaan todellista kuumuutta. Säätiedotuksessa luvattiin ennätyshelteitä seuraavillekin päiville ja Kalifornian Dead Valleyssa lähes 100 vuotta sitten mitattua 134F (=57C) lämpöennätystä tultaisiin todennäköisesti hätyyttelemään. Ei paljoa naurattanut.

weathercom300613Kuvakaappaus weather.com-sivustolta, jonka otin talteen kesäkuussa 2013. 

Lyhyen harkinnan jälkeen päätimme, että The Wave jää meiltä näkemättä, koska
1) ainoa hieman ”viileämpi” hetki päivästä (alle 30C) oli noin tuntia ennen auringonnousua, muuten mittari huiteli yli 40C ja kallio vielä heijastaisi/kuumentaisi lämpötilaa entisestään
2) The Wavella ei ole puita eikä muitakaan varjopaikkoja, jossa voisi levähtää hetken ja kerätä voimia
3) kuntoni ei ollut riittävä moiseen urheilusuoritukseen, tämä oli kylmä fakta.

Meidän matka jatkui Pageen Arizonaan, jossa ohjelmassamme oli mm. valokuvakierros Antelope Canyonilla (josta makupala alla) sekä Horseshoe Bend aamuauringon aikaan. Se, että jouduimme jättämään The Waven väliin, ei jäänyt harmittamaan, sen verran uskomattomia maisemia näimme Pagessa. Tapasimme siellä myös bloggarikollegani Ullan miehineen illallisen merkeissä ja Ullahan koki omakohtaisesti nämä lämmöt, hänen postauksen Stilettikorkokanta-blogista voi lukea tästä.

Oletko kuullut The Wavesta, kiinnostaisiko patikointi siellä? 

IMG_1411
Antelope Canyon, Arizona

Jälkeenpäin luimme paikallislehdistä, että The Wavella kuoli kesällä 2013 kolme aikuista kuumuuteen tai sen aiheuttamaan nestehukkaan – muutama päivä meidän patikointipäivän jälkeen vanhempi kalifornialainen pariskunta ja myöhemmin kesästä alle 30v. nainen. Oppaan varoituksen sanat olivat täysin aiheellisia, vaikka ne hieman hymyilyttivät paikan päällä. Avun saaminen paikan päälle on todella hankalaa, koska kännyverkko toimii vain parkkipaikalla ja sielläkin rajallisesti. Lisäksi luonnonihme on haluttu jättää mahdollisimman luonnonmukaisesti ja tämän takia siellä ei ole opasteita vaan mukaansa saa A4-kokoisen paperin, jossa on valokuvia reitistä. Eksyminen ei vaadi paljoa, kun kärsii jo nestehukasta. Surullisia tapauksia.

Helteisen Tucsonin helmiä

Palasimme Southwest USA-reissusta kolme viikkoa sitten. Aika on mennyt jetlagista toipuessa, pyykäten ja kesästä nauttien. Blogin suhteen on ollut todella hiljaista, tiedän. Mielessäni on pyörinyt kymmeniä postausideoita, mutta en ole osannut päättää mistä lähtisin purkamaan pakettia… miellyttävän epämiellyttävä runsaudenpula, jonka edessä oli nostettava hetkeksi kädet pystyyn.

IMG_6165

Liikkeelle lähdetään Arizonan Tucsonista, jossa on yllättävän paljon nähtävää. Kesä on ehdottomasti off-seasonia eteläisessä Arizonassa, myös Tucsonissa. Osa nähtävyyksistäkin on kiinni kesäkuukaudet. Tärkein syy tähän lienee kuumuus. Aikaisin aamusta on vielä ”mukavan” viileää (alle 90F=32C), mutta klo 10 mennessä mittari on noussut 100F (=38C) ja pysyy näissä lukemissa iltamyöhään asti.

Kyselin monelta paikalliselta –  kaupan kassalta, museon oppaalta, huoltoaseman myyjältä – tottuuko kuumuuteen ajan kanssa. Vastaus oli aina painokas ”ei”. Kaikki tuntuivat odottavan kesäkuun lopulla alkavia monsuunisateita, jotka toisivat mukanaan viileämpää ilmaa.

Tucsonin helmiä:
(linkistä löytyy kartta, johon kohteet on merkitty)

1. Saguaro National Park
Lähes 20 metrisiksi kasvavat saguarokaktukset ovat suurimmalle osalle tuttuja lännenelokuvista ja erilaisten texmex-tuotteiden logoista. Kaktusta kasvaa kuitenkin  melko pienellä alueella Sonoran aavikolla eteläisessä Arizonassa.

Saguaron kansallispuisto on kahdessa osassa; niiden välissä on 30 mailia ja miljoonan asukkaan Tucson. Tucson Mountain District on kaupungin länsipuolella ja Rincon Mountain District idässä. Kävimme jälkimmäisessä emmekä nähneet mitään syytä ajaa enää toiselle puolelle kaupunkia. Erimallisia ja -kokoisia kaktuksia tuli nähtyä riittävästi, kun ajoimme puiston halki kulkevan Loop Driven. Alkumatkasta vaikutti tosin siltä, ettei niitä saguaroja edes ole loopin varrella kuin muutama, mutta tilanne korjaantui kun jatkoimme matkaa.

IMG_5352
IMG_5438
IMG_5407
IMG_5416

2. Titan Missile Museum
Puolen tunnin ajomatkan päässä Tucsonista etelään on Titan Missile-museo. Tämä on samaa sarjaa kuin South Dakotan Minute Man Missile. Kylmää sotaa, Neuvostoliiton ja USA:n kilpavarustelua.

Tunnin opastetulla kierroksella laskeuduimme 10 metriä maanpinnan alle rakennettuun laukaisukeskukseen, jossa opas kertoi elävästi minkälaisia toimia ydinohjuksen laukaisu olisi vaatinut. Jos historia kiinnostaa, ehdottomasti 10 dollarin arvoinen stoppi.

IMG_5661

Opastuksen päätteksi jäimme juttelemaan tour guiden kanssa, koska halusin tietää miten South Dakotan ja Arizonan paikkojen ohjukset eroavat toisistaan. Samalla selvisi, että eläkeikäinen oppaamme oli käynyt vuosikymmeniä sitten työmatkoilla kotimaassamme useaan otteeseen. Oli kuulemma ikimuistoinen kokemus tulla ensimmäistä kertaa Suomeen ja Kokkolaan joulukuussa – satoi räntää ja oli pimeää.

3. Mission San Xavier Del Bac
Olen nähnyt aika monta kirkkoa Keski-Euroopassa eivätkä ne jaksa enää valtavasti kiinnostaa, varsinkaan Yhdysvalloissa. Onneksi päätimme katsastaa San Xavier Del Bacin, koska se oli sopivasti matkan varrella ajaessamme Titan Missile-museoon. Valkoinen, 1600-luvun lopulla rakennettu espanjalainen missio keskellä San Xavier Indian-reservaattia on sisältä uskomattoman kaunis ja taidokkaasti restauroitu. Koska aamumessu oli alkamassa muutaman minuutin päästä, jouduimme katsomaan kirkon värikkäät maalaukset ja taideteokset melkoisella kiirellä.

IMG_5615
IMG_5626

4. Pima Air & Space Museum / The Boneyard
The Boneyard, lentokoneiden hautausmaa, oli tämän pysähdyksen mielenkiintoisin kohde. Pimasta tehdään 90 minuutin bussikierroksia Boneyardiksi kutsutulle alueelle, joka on Davis-Monthan lentotukikohdassa oleva yli 4 000 lentokoneen huolto- ja varastointipaikka. Lentokonehautausmaan maisemat ovat tuttuja mm. elokuvista ”Can’t buy me love” ja ”Transformers: Revenge of the fallen”.

Paikasta käytettävä nimitys, The Boneyard, on hieman harhaanjohtava, koska osa koneista on varastoituna sinne vuosia ja ne voidaan ottaa vielä käyttöön tarvittaessa, toisista taas myydään varaosia ja kolmas ryhmä ovat romutusta odottavat koneet, joista on otettu irti kaikki mahdolliset osat. Kierroksia on off-seasonina (touko-syyskuu) kaksi kertaa arkipäivinä klo 11.00 ja 14.30, paikka ilmastoidussa bussissa maksaa 7 dollaria.

IMG_5878

Bussikierroksen jälkeen tutustumme vielä Piman varsinaiseen museoon, jossa on yli 300 lentokonetta. Tämän linkin takaa löytyy listaus museon must see-koneista. Museoon on oma, erillinen 15 dollarin pääsymaksu.

5. Sky Island scenic byway
Kun kesän kuumuus on liikaa, kaupunkilaiset ajavat Santa Catalina-vuoristoon vilvoittelemaan ja patikoimaan sekä talvella laskettelemaan. Nappasimme eväät kylmälaukkuun ja suuntasimme sinne. Yli 2 500 metriin noustessa lämpötila laski miellyttäviin lukemiin (noin 70F=22C) ja tuuli viilensi mukavasti kuumentunutta ihoa. Meille riitti maisemien ihailu – kiemurteleva vuoristotie, jota reunustavat saguarot ja hassunmalliset kivimuodostelmat sekä päältä avautuva maisema mm. laaksoon, jossa Tucson on.

IMG_6080

 6. Yllättävä kohtaaminen
Kerran tai kaksi piti hieraista silmiä ennen kuin uskoin näkemäni: mitä ihmettä, välimatkat kilometreinä USA:ssa! Yhdysvalloissa mietittiin reilut 20 vuotta sitten siirtymistä metrijärjestelmään ja tätä kokeiltiin käytännössä lyhyellä pätkällä I-19 -tiellä Tucsonista Nogalesiin Meksikoon. Lopputulema tästä kokeilusta tiedetään, mutta kilometriopasteet jäivät tien varteen.

IMG_5720

Paikallisten kanssa jutustelu on ihan parasta matkailussa, varsinkin Yhdysvalloissa. Opimme, että kymmenen vuotta sitten tusconilaiset lähtivät viettämään perjantai-iltaa 1,5 tunnin ajomatkan päähän Meksikon puolelle Nogalesiin. Rajan läheisyydessä oli monia hyvätasoisia ravintoloita ja illallisen hinta oli murto-osan verrattuna amerikkalaisiin vastaaviin. Nykyään meno Meksikon puolella on kuitenkin sen verran villiä, että nämä illanvietot on ollut pakko unohtaa.

PS. Kuulimme myöhemmin matkamme edetessä, että lähes puolen vuoden ennätyskuiva kausi päättyi Tucsonissa heinäkuun alussa reippaisiin sateisiin. 

Mökkiyö Grand Canyonilla

Yli 4,5 miljoonaa turistia käy vuosittain Grand Canyonissa Arizonassa. Näistä valtaosa, noin 90%, ihailee uskomatonta kanjonia sen eteläreunalla.

Grand Canyon north rimille on etelästä noin neljän tunnin ajomatka, 350 kilometriä. Sen sanotaan olevan ”the Utah side of Grand Canyon”. Kanjonimaisemat ovat hieman toisen näköiset kuin etelässä, mutta takuulla yhtä vaikuttavat  ja väkeä on huomattavasti vähemmän myös suosittuina kesäkuukausina.

IMG_2829

Grand Canyon North Rim Scenic Drive, AZ

IMG_3388

Bright Angel Point / Grand Canyon North Rim, AZ

Koska pohjoisosa on hieman syrjässä eikä sen lähellä ole montaakaan majoituspaikkaa, yösija kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen esimerkiksi Grand Canyon Lodge North Rimiltä.

Yleisesti kansallispuistojen sisällä on rajallisesti majoitusta ja ne varataan lähes poikkeuksetta täyteen kuukausia, jopa vuoden, etukäteen. Jostain syystä GC Lodge North Rimiltä oli kesällä 2013 jopa helppoa varata huone. Majoitusvaihtoehtoja on neljä, joista kolme on eritasoisia mökkejä (Western, Pioneer ja Frontier cabins) ja motelli. Myös telttamajoittujille on oma paikkansa.

Alue muistuttaa perinteistä suomalaista mökkikylää. Ehkä yhtenä suurimpana erona on se, että täällä ei tarvinnut herätä keskellä yötä humalaisten örveltämiseen ikkunan alla. Ihmiset nauttivat kyllä illasta ravintolan terassilla, mutta olivat seuraavana aamuna reippaina patikkapoluilla auringon noustessa vähän viiden jälkeen.

IMG_2809

Mökkikylä / Grand Canyon Lodge North Rim, AZ

IMG_3433

Grand Canyon Lodge North Rim, AZ

Varasimme ensin Pioneer-mökin, jonka saimme upgreidattua varausjärjestelmän kautta Westerniksi vielä muutama päivää ennen saapumistamme kansallispuistoon. Näiden kahden mökkityypin välillä ei ole suurta eroa; jälkimmäinen huoneet ovat hieman isompia ja niissä on oma kuisti. Olisimme halunneet mökin ”with a rim view”, mutta niitä ei ollut enää saatavilla.

Western cabinissa on kaksi queen-kokoista sänkyä, siisti kylpyhuone ammeella (luonnollisesti) ja jääkaappi. Vaikka mökkejä on remontoitu muutama vuosi sitten, niissä ei ole ilmastointia tai televisiota. Ilmastoinnin puute ei haittaa, koska north rim on yli 2 400 metrin korkeudessa eikä siellä ei ole keskikesälläkään tukalan kuuma.

Huoneen hinta oli vajaat 200 dollaria / yö. Ainakin Western cabineissa oli kaksi asuntoa / rakennus, sisäänkäynnit olivat sen eri puolilta. Jos naapurissa oli samanaikaisesti asukkaita, he eivät häirinneet meitä millään tavalla.

IMG_2802

Western cabin / Grand Canyon Lodge North Rim, AZ.

IMG_2805

Western cabineissa on oma kuisti puisine keinutuoleineen. Tässä oli mukava istuskella pimenevää iltaa, koska hyttyset loistivat poissaolollaan. / Grand Canyon Lodge North Rim, AZ

Avaimet haetaan Grand Canyon Lodgen jylhästä vastaanottorakennuksesta. 1920-luvulla kalkkikivestä ja hirsistä valmistetty rakennus sulautuu täydellisesti ympäröivään maisemaan. Sen on suunnitellut  amerikkalainen arkkitehti Gilbert Stanley Underwood, jonka käsialaa ovat monen muunkin kansallispuiston lodge. Kuten Yosemiten Ahwahnee ja Yellowstonen Old Faithful Lodge.

Vastaanoton yhteydessä oleva maisemaravintola henkii myös tätä 20-luvun tunnelmaa upeine lamppuineen. Tämän lisäksi viereisessä siivessä on pikaruokala-tyyppinen cafeteria, josta voi ostaa mm. pizzapaloja, hot dogeja ja juotavia sekä suuri lahjatavarakauppa. Kaikki tarvittava on siis lähellä.

IMG_3450

Lodgen ravintola henkii mahtavasti 1920-luvun tunnelmaa. / Grand Canyon Lodge North Rim, AZ

IMG_3445

Grand Canyon North Rim Lodgen yhteydessä on myös maisematerassi.

North rim on auki viisi kuukautta vuodessa, toukokuun puolivälistä lokakuun puoliväliin. Tämä jälkeen kansallispuiston portit sulkeutuvat ja alue valmistautuu lumeen ja talveen, joka tulee yli 2 400 metrin korkeudessa olevaan puistoon aikaisin. South rim taas on auki läpi vuoden.

Minkälaisissa maisemissa sinä olet mökkeillyt USA:ssa? 

Valojen ja varjojen Monument Valley

Loputtomille ”voiko hienompaa paikkaa olla, mahtavat värit”- ihasteluille ja ”meidän täytyy pysähtyä uudestaan, tästä saa vielä paremman keskiviivakuvan” -pyynnöille ei tule loppua, kun edessämme on tämä Monument Valleyn suora.  Ja oikeasti, miten luonnossa voikin olla näin upeita muotoja ja värejä samassa kohdassa?

IMG_6307

Monument Valley, UT / U.S. Route 163 south

Vaikka Monument Valleyssa ei olisi koskaan käynyt, punaiset kivipaasit ovat useimmille tuttuja siellä kuvatuista elokuvista, musiikkivideoista ja mainoksista. Muun muassa Forrest Gump-elokuvan päätahti taivalsi juuri tällä samaisella suoralla 20 vuotta sitten, kun hän juoksi USA:n halki.

Monument Valley on laaja alue Arizonan ja Utahin rajalla ja tämän suoran huikea näkymä osuu eteen, kun ajaa U.S. Route 163-tietä pohjoisesta etelään. Me olemme matkalla kohti maksullista Monument Valley Tribal Parkia, joka on Arizonan osavaltion puolella.

IMG_6427

Monument Valley Tribal Park, AZ

Sisäänpääsymaksu navajo-intiaanien omistamaan puistoon on 5 dollaria / henkilö ja maksukopin seinään niitatussa tiedotteessa varoitetaan autoilijoita tulevasta 17 mailin maisemareitistä seuraavasti: ”Road conditions thru the 17 mile valley drive is extremely rough; large ruts, pot holes, steep sandy slopes and uneven rockbed passage ways. Must have high clearance to avoid damages under your vehicle.”  Vuokra-auton ehdoissahan sitoutuu ajamaan ainoastaan asfaltoiduilla tiellä, joten otamme tietoisen riskin päättäessämme lähteä tälle hiekkapolulle.

Kopista saa mukaan epämääräisen käsinpiirretyn näköisen kartan, jonka opastuksella lähdemme suunnistamaan eteenpäin. Kun dollarit ovat vaihtaneet omistajaa, pääsemme alueelle, jossa on visitor center, hotelli ja lahjatavarakauppa. Hotellin parkkipaikan kulmasta lähtee tie alas maisemareitille. Laskeutuminen puistoon epätasaista, kuoppaista ja jyrkkää alamäkeä vuokra-auton pohjaa  rikkomatta on etapin ensimmäinen haaste. Varoitusteksti ei ollut liioittelua, rought road ensimmäisistä metreistä lähtien.

Paikoittain oranssinpunainen hiekkatie on todella huonossa kunnossa ja joudumme muiden autojen tapaan väistelemään suuria kuoppia vastaantulevien kaistalle… jos niitä kaistoiksi voi sanoa. Vajaan 30 kilometrin ajamiseen menee helposti 2-3 tuntia. Ja vaikka turvallisien ajoväylien etsimiseen täytyy paikka paikoin kiinnittää huomiota, maisemistakin ehtii nauttia.

IMG_6777

Monument Valley Tribal Parkin hiekkatie on ajoittain huonokuntoinen ja kuoppainen.

IMG_6539

John Ford ohjasi useita lännenelokuvia Monument Valley Tribal Parkissa ja jyrkänne, jolla on mies hevosen selässä, on nimetty John Ford Pointiksi.

Puiston sisällä on navajo-käsitöitä myyviä kauppiaita ja jäämme juttelemaan erään rouvan ja hänen 8v. sukulaistyttönsä kanssa. Ensialkuun ujon tuntuinen tyttö kertoo hiljaisella äänellä, että hän on kesälomalla koulusta ja auttamassa tätiään. Arkuus häviää kuitenkin nopeasti ja saan kuulla hänen perheensä asuvan pienessä trailerissa aika kaukana Monument Valleysta ja että heillä on pihapiirissä kotieläimiä; hevosia, koiria ja kissoja. Näytän kännykästäni kuvia mm. talvisesta Suomesta ja yritän kuvailla minkälaista on suomalaisen 8v. koululaisen arki. Nämä kohtaamiset ovat parasta matkustamisessa – kumpikin oppii jotain toisesta kulttuurista ja elämäntavasta.

Monument Valley-päivämme ei pääty vielä tähän, vaikka saamme maisemakierroksen päätökseen ja ajamme ulos puistosta. Olemme varanneet monta viikkoa etukäteen huoneen The View-hotellista, jonka kaikilta parvekkeilta on näkymä suoraan laaksoon ja sen kuuluisimpiin The Mitten Buttes -kivimuodostelmiin.

IMG_6779

The View-hotelli sulautuu Monument Valleyn maisemaan.

IMG_7624

Visitor centerin ja hotellin parkkialueella oli kokoa.

IMG_7631

Hotellin aula on koristeltu paikallisen navajo-heimon käsitöillä. Aulan ikkunoista on myös komeat näkymät Monument Valleyyn.

IMG_7610

Näkymä parvekkeeltamme. Kyllä tässä kelpasi istua ja katsella maisemia 🙂

Varaamamme Premiun View -hintaluokan huone on toisessa kerroksessa ja sieltä on esteettömät maisemat laaksoon, kalleimmat  Star View-huoneet ovat ylimmässä, kolmannessa, kerroksessa. Edullisimmillaan huoneen saa reilulla 200 dollarilla / yö, kalleimmat ovat 350 dollaria veroineen.

Monument Valleyn läheisyydessä on vähänlaisesti majoitusta, joten toinen vaihtoehtomme olisi jatkaa matkaa ja ajaa yöksi seuravaan pikkukaupunkiin noin 60 kilometrin päähän. Näin teimmekin edellisellä matkalla, mutta nyt halusimme kokea Monument Valleyn auringonlaskusta -nousuun, joka osoittautui ehdottoman oikeaksi valinnaksi.

Nökötän vuoron perään parvekkeella ja sängyn päädyssä katsellen illan hämärtymistä auringonlaskuksi ja sitä miten varjot ja pimeys laskeutuvat Monument Valleyyn yhdeksän maissa. Hotellihuoneessa olevaa televisiota ei tule mieleenkään laittaa päälle, mielenkiintoisin luontosarja näkyy nyt parvekkeeltamme.

IMG_6847

Monument Valley Tribal Park, The Mittens

IMG_6906

Maisemareitti on avoinna yleisölle kesäisin klo 6.00- 20.30. Auringonlaskun jälkeen puistoon pääsee vain opastetuilla kierroksilla.

Lähes pilvettömälle taivaalle nousee muutama hetki auringonlaskun jälkeen kuu  ja koska ympäristössä ei ole suuria kaupunkeja valoineen, tähdet loistavat kirkkaina sinistä yötaivasta vasten. Lyhyiden unien jälkeen heräämme ihastelemaan, kun aurinko kellertää taivaanrannan ja tuo punaisen eri sävyt takaisin Monument Valleyyn. Mieheni on ajastanut kameran ottamaan timelapse–kuvasarjaa, ja kamera naksuttaa tasaiseen tahtiin auringon noustessa. Linkki timelapseen on tässä. Uusi päivä on alkanut.

IMG_6932

Öinen tähtitaivas ja kuu Monument Valleyssa.

IMG_7195

Hotellihuoneen seinillä on navajoen käsitöitä, joita on myynnissä myös lahjatavarakaupassa. Kipaisen aamulla ostamaan Monument Valley-posterin täydentämään kansallispuisto-julistekokoelmaani ja katselen kiinnostuneena värikästä huopaa, samanlaista joka on huoneessamme, mutta kun tuoteselosteessa lukee ”Made in China”, peitto jää hyllyyn.

The View -hotellissa halusimme maksaa nimenomaan maisemasta emmekä valinneet edullisinta huonetyyppiä, vaikka hotellin kaikista huoneista on näkymät samaan suuntaan. Iloinen yllätys oli myös se, että hotellihuone oli perussiisti ja viihtyisä, ei kuitenkaan mitenkään ylellinen. Aivan mahtava kokemus ja ehdottomasti  250 dollarin arvoinen.

Millä kriteereillä sinä valitset hotellin matkoilla; onko se hinta, sijainti vai maisema?