All Posts By

kirsi50

Kirsin Amerikka 2015

Matkavuoteni 2015 saldona oli kaksi USA-roadtrippiä. Lensimme kummallakin kerralla Icelandairilla Washington D.C.:hin – kesä-heinäkuussa pyörimme 3,5 viikkoa Keskilännessä ja lokakuussa 2,5 viikkoa ruskateillä itärannikolla.
= 43 matkapäivää, 18 osavaltiota, noin 15 000 ajokilometriä

Vaikka kummatkin reissut olivat onnistuneita ja unohtumattomia, en ole saanut kirjoitettua yhtään postausta kuluneen syksyn aikana. Liian monta kuvaa, liian monta postausvaihtoehtoa… päätin, etten pakota itseäni kirjoittamaan vaan jään odottamaan inspista. Siihen meni hetki.

Continue Reading

Päivä reissukukkarossa – matka Cape Hatterasille

Paljonko rahaa kuluu ”tavallisena” reissupäivänä? Meillä ei ole päiväkohtaista budjettia vaan mieheni hahmottelee edellisten matkakulujen perusteella arvion kokonaisbudjetista. Kuluneet dollarit laskemme yhteen matkan jälkeen. Näin paljon meillä kului maanantaina (summat postauksen lopussa):

Ma 19.10 klo 4.15
Puhelimen herätyskello soi majapaikassamme Morehead Cityssä North Carolinassa kukonlaulun aikaan, tänään on nopea lähtö eli lippispäivä! Koska hotellin aamupalaa ei ole tarjolla ennen kuutta, nappaamme 24h Harris Teeter-kaupasta eväät päiväksi ja limsatölkkejä useamman päivän tarpeisiin. Kunnon kokoinen kylmälaukku kylmäkalleineen on ehdoton varustus roadtripeillä, näin syksylläkin.

Olen varannut etukäteen autopaikan Cedar Island – Ocracoke -lautalle klo 7 lähtevään vuoroon, matkaa sinne on noin 60 mailia (=96km). Paikalla on oltava viimeistään klo 6.30, muuten menetämme paikkamme. Liikenne on hiljaista aamun tunteina ja olemme perillä jo vähän yli 6.

Kesäaikana ferryt ovat tupaten täynnä, joten etukäteisvaraus on ehdoton. Nyt meidän lisäksi jonossa on kymmenisen autoa, alukseen mahtuisi noin 40. Otan tunnin päikkärit etupenkillä meren keinuttaessa autoamme ferryn kannella. Matka kestää reilut 2 tuntia, perillä Ocracoken satamassa olemme klo 9.10.

AdobePhotoshopExpress_09d31219777f4604b1494828a33c432b
(Postauksen kuvat otettu Lumia 1020:lla.)

Haen ensimmäisenä maihin päästyämme kartan Cape Hatteras National Seashoren visitor centeristä ja suuntaamme ensimmäiselle majakalle. Huomaan, että kylässä on myös postitoimisto (ei ole niin pientä kylää, ettei siellä olisi omaa postitoimistoa).  Nyt saan vihdoin Blue Ridge Parkwaylta ostamiini kortteihin postimerkit. Mahtaako kukaan muu lähettää enää postikortteja matkoiltaan, mietin…

Saaren kuuluisat ”villihevoset” ovatkin aitauksessa, mikä pettymys! Ehdimme klo 11 Ocracoke – Hatteras -lautalle, joita lähtee tähän aikaan vuodesta puolen tunnin välein. Tämä matka kestää noin tunnin ja on maksuton. Alus on edellistä pienempi ja heittelehtii ajoittain aallokossa melko rajusti.

AdobePhotoshopExpress_806253a672434382acf48dbc49f322fc

Hatteras on Cape Hatterasin saarista suurin ja täällä on eniten nähtävää. Olemme siirtyneet ”island timeen”, etenemme hitaasti pysähdellen Outer Banks Scenic Bywaylla. Säännöllisin väliajoin on taukopaikkoja, joista on lyhyt kävelymatka Atlantin rannalle. Erikoisluvalla rannalle saa myös ajaa autolla.

Mittarissa on reilut 50 F (=10C), tuuli on kova, mutta aurinko lämmittää vielä. Valkoista hiekkaa, nousuveden tuomia simpukoita…  voisin jäädä rannalle tunneiksi tutkimaan simpukoita ja haistelemaan merituulta. Tunne on sama kuin vuosi sitten Acadialla Mainessa.

AdobePhotoshopExpress_d93bf51e132d4e6d8c3923ff78cdc3e8
WP_20151019_15_22_44_Pro
WP_20151019_10_03_41_Pro

100 mailin (=160 km) matkalla näemme pastellinvärisiä kartanoita ja vaatimattomampia kesäasuntoja, kalastajia, perinteisiä surffaajia ja leijalautailijoita, aiheeseen liittyviä värikkäitä kauppoja, kalaravintoloita sekä kolme majakkaa. Voin vaan kuvitella minkälainen meno päätiellä on kesäkuukausina, kun asunnot täyttyvät lomalaisista. Nyt vain muutaman talon pihassa on autoja ja liikenne rauhallista.

AdobePhotoshopExpress_336c9a6572b6439eaa1b965ddc55b96f
AdobePhotoshopExpress_5dbc6f9479e04062acbfe53699803b1c

klo 18.00
Päivämme päättyy 160 mailia (=258 km) ja 14 tuntia myöhemmin Kill Devil Hillsiin (NC). Käymme pikapesussa, koska auton etuosaan räiskyi merivettä toisella lauttamatkalla niin, että se on täynnä valkoisia suolaläiskiä.

Idyllinen Kill Devil Hillsin lomakaupunki on täynnä seafood-ravintoloita, emme jaksa lähteä enää istumaravintolaan vaan käymme hakemassa purilaiset Five Guysista ja kirjauduimme hotelliin. Tämän iltainen hotelli on matkamme kallein, tosin Washington DC:n majoitus ei ole vielä varattu. Huoneen ikkunasta pilkahtaa meri, mutta vetäydyn lakanoiden väliin hymy huulilla. Ihana aurinko, ihana meri.

– Eväät Harris Teeteristä 26,80 $
– Yhdensuuntainen autopaikka Cedar Island – Ocracoke -lautalle 15 $ (varattu ja maksettu etukäteen)
– 10 x postimerkki 12 $
– Deluxe autopesu 10 $
– 2 x hampurilainen ja 1 x cajun-ranskikset Five Guys Burgers and Friesistä 19,91 $
– Yöpyminen Holiday Inn Express Kitty Hawk Beachillä 153,50 $ (varattu etukäteen, hinnassa mukana 5 000 ostettua IHG-pistettä)

Päivän kulut yhteensä 237,21 $ (noin 209 €)

Tässä vielä maanantain reittimme kartalla:
kartta

Syksyn piristys – autokisa ja ruskaretki itärannikolle

Vaihdoin tänäkin vuonna osan lomarahoista lomaksi ja sen takia minulla on vielä pitkän kesäloman jälkeen pari viikkoa vuosilomaa jäljellä… kohta se lomasaldo on NIIN nollassa.

Reilun viikon päästä nousemme Icelandairin siiville ja lennämme Washington D.C:hin, toista kertaa tänä vuonna. Sieltä matkamme jatkuu melkoisella tohinalla seuraavaksi illaksi noin 500 kilometriä lounaaseen Charlotte Motor Speedwaylle North Carolinaan, jossa ajetaan Nascar-autokisa.

Sukat eivät pyöri jaloissani innostuksesta, kun mietin, että autot viuhahtavat ohitsemme 333 kertaa ennen kuin kisan voittaja on selvillä. Kyllä, 3-3-3 kertaa. Enemmän minua kiinnostaa nähdä miten näin massiivinen tapahtuma on järjestetty, koska sen amerikkalaiset osaavat. Kuten miten liikennejärjestelyt ja katsomoon opastus toimivat, kun Charlotte Motor Speedwaylle mahtuu kaikkiaan 135 000 katselijaa.

Nascarin lippuvaraus hoitui helposti Ticketmasterin nettisivujen kautta Lippupalvelun käyttäjätunnuksilla. Meillä on 52 dollarin paikat ovaalinmuotoisen radan kaarteessa, ja valitsimme alkoholittoman perhekatsomon… ettei vaan meno ylly liian rajuksi. Meidän lippumme ovat edullisimmasta päästä, kalleimmat taisivat olla reilut 200 dollaria. Lisäksi mieheni halusi Fan Scanner -palvelun, jonka kautta voi kuunnella kuskien ja varikon välistä kommunikointia. Tämänkin varaaminen sujui kätevästi lippuvarauksen yhteydessä 27 dollarin hintaan.

Postauksen kuvitus on syksyn 2014 New Englandin ruskamatkalta.
IMG_6373b
IMG_6666b
IMG_5504

Nascar-elämyksen jälkeen pörräämme kaksi viikkoa kolmen osavaltion alueella; North Carolinassa, Tennesseessä ja Virginiassa. Erilaiset ruskan etenemistä ennustavat sivustot ovat olleet kovassa käytössä viime viikkoina ja pidämme sormet ja varpaat ristissä, että Great Smoky Mountainsin, Blueridge Parkwayn ja Shenandoah National Parkin lehtipuut ovat värikkäimmillään juuri kaksiviikkoisen matkamme aikana.

Great Smokey Mountainsilla käy vuosittain yli 9 miljoonaa turistia, joten puiston tiet ja lähistön hotellit ovat varmuudella tukossa syysviikonloppuisin. Normaalisti 100 dollarin Holiday Inn Expressin hinta vähintäänkin tuplaantuu tällöin. Mieheni on kääntänyt ja vääntänyt reittisuunnitelmaa ihailtavalla sitkeydellä niin, että pysymme poissa näiltä kulmilta pe-su yöt. Yhdeksi viikonlopuksi ajamme North Carolinan edustalle olevalle Cape Hatterasin saarelle.

Kuvasta linkki sivustolle, josta kuva on napattu.
fallfoliage
IMG_2143b IMG_2333b

Reissusuunnitelman ”mennään ehkä?”-listalla on  kuuluisan ja upporikkaan Vanderbuilt-suvun rakentama Biltmore Estate -kartano Ashevillessa North Carolinassa. Biltmore on Amerikan suurin yksityisomisteinen talo, jossa on 250 huonetta. Vaikka en lähde venyttämään senttejä matkalle, hieman mietityttää voiko 60 dollarin pääsymaksulle (+10 $ audio tour + 18 $ valet parking) saada vastinetta, kun kyse ei ole edes opastetusta kierroksesta. Vielä uskomattomampaa on se, ettei kartanossa saa kuvata. Ei edes yksityiseen käyttöön. Jos olet käynyt Biltmoressa, olisi kiva kuulla ajatuksiasi paikasta.

Vielä pitää varata vuokra-auto (”voidaanko ottaa maailman hienoin auto? Dodge Challenger”, mieheni on kysynyt valehtelematta sata kertaa kuluvan viikon aikana) ja vaihdettava pari sataa dollaria käteistä. Hotellit olemme varanneet kahden ensimmäisen yön osalta, ehkä pari lisää pitää vielä buukata ennen lähtöä.

Mitä kuuluu syksyn reissusuunnitelmiisi – kotimaassa tai ulkomailla? 

Järviristeily Lake Superiorilla – Pictured Rocks National Lakeshore

Miksi kukaan suomalainen haluaisi matkustaa USA:han ja mennä siellä järviristeilylle, kun on kotoisin kymmenien tuhansien järvien maasta? No, kun kyseessä on yksi maailman suurimmista/syvimmistä/kylmimmistä järvistä, Lake Superior, ja Pictured Rocks National Lakeshoren kauniit rannat ja kivikaaret näkyvät parhaiten vesiltä käsin, olin valmis tekemään myönnytyksen. Ja olihan siinä sekin etu pusikossa samoiluun, ettei tarvinnut taistella vihaamieni hyttysten kanssa. Michiganin metsissä on nimittäin melkoisesti inisijöitä kesäisin.

IMG_2104

Hyppäsimme Pictured Rock Cruisen alukseen Munisingissa Michiganissa iltakuudelta kesäkuun lopulla. Paikat olimme varanneet pari päivää aikaisemmin puhelimitse PRC:n asiakaspalvelusta, koska nettivaraus ei onnistunut luottokorttini ulkomaalaisen osoitteen takia. Arvoimme Spray Falls ja Sunset -risteilyjen välillä, mutta päädyimme ensimmäiseen, koska halusimme nähdä 20 metriä korkean vesiputouksen. Kummatkin risteilyt maksavat 37 dollaria ja niiden kesto on suunnilleen sama, 2,5 tuntia.

Reilun 2000 asukkaan Munisingista ei ole paljon raportoitavaa, pääkadulta Munising Avenuelta löytyy pari bensa-asemaa, ruokapaikkaa (Subway on varmuudella pienemmässäkin kylässä) ja hotellia. Kuten muuallakin Michiganissa, suomalaisia sukunimiä näkyy siellä täällä. Munisingin asukkaista 10% on suomalaiset juuret.

lakesuperior
IMG_1985

Näiden maisemien takia ajoimme melko pitkän matkan Lake Superiorin rannoille:

IMG_2122
IMG_2219
IMG_2239
IMG_2255
IMG_2308
IMG_2290

Porukka pakeni illan viiletessä paatin sisätiloihin, meille se tuntui tavanomaiselta kesäillalta. Sen verran oli pilvistä, ettemme päässeet nauttimaan auringonlaskusta, mutta olipas mukava tuulettaa tukkaa Lake Superiorilla.

IMG_2361
IMG_2380
IMG_2381
IMG_2412b

Vinkkinä kesäviikonloppuna risteilylle aikovalle; jos haluaa jäädä Munisingiin yöksi, hotelli kannattaa varata ajoissa. Samoin haluamansa risteily. Ajoimme risteilyn jälkeen 40 mailin päähän Marquetteen sen takia, ettei Munisingissa ollut enää tilaa.

Kaksi päivää myöhemmin reissuohjelmassamme oli toinenkin järviristeily samalla järvellä… ja siellä näimme uivan mustakarhun!

Kannattaako yöpymisiä keskittää?

Mielestäni kannattaa, jos reissaa useampia viikkoja vuodessa. Miksi? Koska keskittämällä säästää rahaa. Oli sitten kyse Hotels.comin kanta-asiakkuusohjelmasta (joka 10. yö veloituksetta) tai hotelliketjun omasta ohjelmasta, jossa jokaisesta maksetusta yöstä saa x-määrän pisteitä ja pisteillä ilmaisen ”palkintoyön” valitsemassaan ketjun hotellissa.

Kun olemme roadtrippilla viikkoja ja menossa aamusta iltaan, en kaipaa (8-jalkaisia) yllätyksiä tai suuria elämyksiä vaan perussiistiä huonetta, jossa on toimiva ilmastointi, puhdas kokolattiamatto, sopivan kova sänky & pehmeä tyyny ja suihkusta tulee lämmintä vettä. Minua ei haittaa, vaikka huoneet ovat ilta toisensa perään edellisen kopioita.Toisin sanoen; ennalta-arvattavia ja sen takia jonkun mielestä tylsiä. Todelliset wau!-elämykset tarkoittavat mielestäni hintavampaa huonetta ja sellaisen varaamme yleensä kerran tai kaksi yhdellä reissulla (kuten Monument Valleyssa tai Las Vegasissa).

IMG_7195
Näkymä The View-hotellihuoneestamme Monument Valleyssa.

Viime vuosina olemme nukkuneet muualla kuin kotisängyssä 5-6 viikkoa/vuosi ja keskittäneet majoituksemme yhden ketjun hotelleihin. Se on ollut meille taloudellisesti kannattava ratkaisu. Ensin se ketju oli Bestwestern, koska sen hotellien kattavuus oli paljon muita parempi erityisesti länsirannikon syrjäisemmissä kolkissa. Kun matkareittimme siirtyivät isompiin kaupunkeihin, IHG tuli vaihtoehdoksi ja vaihdoimme siihen. Osittain syynä oli myös se, että BW:n laatu vaihtelee liikaa makuumme. Yövymme nykyisin USA-matkoillamme Holiday Inn Expressissä, Holiday Innissä ja silloin tällöin Crowne Plazassa. Jos näitä ei ole tarjolla, toinen vaihtoehtomme on (pitkin hampain) Best Western.

Mitä käytännön etuja?
Keskittämällä olemme (=kortissa on mieheni nimi, mutta ”me” tässä tapauksessa) saaneet  IHG Reward Clubin toiseksi korkeimman Platinum-statuksen, joka tarkoittaa mm. seuraavia etuja:

– pisteitä kertyy nopeammalla vauhdilla
Pistekertymä karttuu 50% enemmän / majoituskerta kuin alemmissa jäsenyysluokissa ja tämän päälle voi valita joko pullon vettä ja eläinkeksejä (jee!) tai 500 Welcome-lisäpistettä. Valintamme osuu jälkimmäiseen.

–  huoneluokan korotus veloituksetta (ja pyytämättä)
Tämän kesäisellä Keskilännen matkalla saimme parhaan room upgraden St. Louisin Crowne Plazassa, jossa standardihuone vaihtui parvekkeelliseen kulmasviittiin 17. kerroksessa. Huoneen kalustus oli suoraan 1980-luvulta, samoin pienen pieni kylpyhuone suihkuineen, mutta näkymä Gateway Archille oli vertaansa vailla. Myös 15-20 dollarin parkkeeraus hotellin parkkitalossa kuului yllättäen Platinum-asiakkaan huonehintaan.

Toinen huoneen avainkorteista ei toiminut ja joudun käymään sen takia respan tiskillä, jossa upgraden antaneen asiakaspalvelijan kollegani ihmetteli suureen ääneen miten olimme saaneet niin hyvän korotuksen. Jaa-a…

IMG_8822
Näkymä St. Louisin Crowne Plazan ikkunasta. 

– erilainen suhtautuminen pyyntöihin, kuten aikaisempi check in / myöhäisempi check out
Vaikka tykkään Icelandairin lennoista, sen – ei nyt varsinaisesti huono puoli – mutta tylsyys, on myöhäinen lähtöaika Suomeen päin matkustettaessa. Itärannikon paluulennot lähtevät klo 20 jälkeen ja hotellihuone pitää luovuttaa klo 12 mennessä. Lisäaikaa saa yleensä klo 14, joskus jopa klo 15 saakka. Tietenkin sitä voisi hengailla ja shoppailla kauppakeskuksessa viime minuuteille ja mennä sieltä suoraan kentälle, mutta ei sovi mulle. Haluan käydä suihkussa ennen lähtöä ja vaihtaa lentovaatteisiin kaikessa rauhassa.

Tällä ja edellisellä reissulla olemme saaneet kauniisti pyytämällä venytettyä check outin viiteen tai puoli kuuteen. Veloituksetta. Heinäkuussa Washington DC:ssa respa sanoi ensin ehdottoman ”ein” pyynnöllemme, mutta huomattuaan Platinum-asiakkuutemme, saimme pitää huoneemme viiteen.

Pisteiden ostaminen ja muut tarjouskampanjat
Törmäsimme heinäkuussa IHG:n Double Up!-kampanjaan, jossa pisteitä rahalla ostamalla ketju tuplasi ostettujen pisteiden määrän. Olimme tuolloin Keskilännessä reissun päällä, kun mieheni teki yhtenä iltana hetken laskelmia ja päätimme ostaa maksimimäärän, 60 000 pistettä, 690 dollarilla. 60 000 + 60 000 = 120 000 pistettä 690 dollarilla, jolloin 10  000 pisteen hinnaksi tuli 57,50 dollaria.

01ihg_WP_20150630_20_52_07_Pro__highres

Aihe on taas ajankohtainen, koska IHG Rewards Clubilla on vielä maanantaihin (31.8.2015) saakka meneillään Get up to Twice as Many Points -tarjous. Vuodessa voi ostaa 60 000 pistettä, joten mieheni ostopisteiden saldo on täynnä tämän vuoden osalta. Omalla olemattomalla IHG-statuksellani saisin mainitun tarjouksen puitteissa 60 000 ostopisteen päälle 30 000 pistettä, jolloin 10 000 pisteen hinta nousee 67 dollariin. Pistetarjous vaihtelee siis Club-statuksen mukaan; mitä parempi kanta-asiakas olet hotellille, sitä edullisemmin saat ostopisteitä.

Nyt on tilillä kasa pisteitä, mitä niillä saa? USA:n mantereella yö Holiday Inn Expressissä pienentää saldoa 10 000 – 30 000 pisteen verran, kalleimmat Inter Continentalit 50 000. Toisinaan huone kannattaa ottaa ehdottomasti pisteillä, toisinaan rahalla.

Esimerkki 1:
Inter Continental New York Times Squarella  2 double beds superior -huone maksaa 550 dollaria kaikkine veroineen (ajankohta 10.-11.11.2015) tai 50 000 Reward Night-pistettä. Erittäin lyhyellä lukion matikalla (5 x 57,50 USD) ostamillamme pisteillä huonehinta on puolet pienempi, noin 280 dollaria. Ja tähän ei tule päälle veroja.

Esimerkki 2:
Helsingin keskustan kaikki kolme IHG-hotellia (Holiday Inn: Helsinki City Center, Crowne Plaza ja Hotel Indigo: Boulevard) ovat 30 000 Reward Night-pisteen arvoisia. Uusimmasta näistä, Indigosta, saa 2 hh huoneen edullisimmillaan ilman aamiaista 97 eurolla (9.-10.10.2015). Pisteillä hinnaksi tulisi noin 150 euroa (172,50 dollaria).

Keskilännen reissumme aikana IHG:lla oli lisäksi kesäkamppis, jossa hiljaisempien(?) hotellien käyttöastetta haluttiin nostaa ja näistä sai yön 5 000 pisteellä. Yksi näistä kamppiksen hotelleista osui reitillemme Wisconsinissa. Saimme vahingossa kuitin/laskun (joka viskataan yön tunteina oven alta sisään huoneeseen), jonka loppusumma oli 200 dollaria veroineen. Melko tyyristä, kun meille sama setti maksoi muutamaa päivää aikaisemmin ostamillamme pisteillä 30 dollaria.
EDIT 2.9.2015: 5 000 pisteen kampanjahotelleita on ympäri vuoden, ei ainoastaan kesällä. Hotellilista päivittyy kolmen kuukauden välein. 

Lisäksi ketjulla on erilaisia kampanjoita, joista on mahdollisuus kerätä merkittävä määrä lisäpisteitä. Niissä pitää esimerkiksi majoittua 5 yötä määrättynä ajanjaksona ketjun kolmessa eri hotellissa tai yöpyä kaksi viikonloppua Holiday Inn Expressissa.

Yksi käytännön juttu vielä Rewards Night-pisteistä; niillä maksaessa pitää varata huone aina IHG:n nettisivujen kautta, tiskiltä varaus ei onnistu. Onneksi hotellien wifi-yhteydet toimivat myös parkkipaikalta.

Onko tämä makuusi aivan liian suunnitelmallista matkailua? Keskitätkö yöpymisiä?

PS. Kannattaa lukea Tarinoita maailmalta Annikan postaus ”Vinkkejä hotellin varaamiseen Pohjois-Amerikassa”.

Big Bend -kansallispuisto Teksasissa

Big Bendin kansallispuisto Teksasissa, Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla, on kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Mitä lähemmäs puistoa ja maiden rajaa ajaa, sitä useammin joutuu pysähtymään U.S. Border Patrolin tarkastuspisteessä. Useimmiten riittää pikainen stoppi; ikkuna alas, rajaviranomainen katsahtaa sisään autoomme sekä kädessä oleviin passeihimme ja matkamme jatkuu ilman lisäkysymyksiä. Tarkastuspisteet ovat liikkuvaa sorttia, huomenna rajaviranomaiset pysäyttelevät matkaajia jossain muualla.

bigbend

Turistisesonki on Big Bendissä kuumimmillaan marraskuusta huhtikuuhun, kun lämpötila on vielä siedettävä, 20 asteen kummallakin puolella. Touko-syyskuussa elohopea nousee erityisesti puiston länsiosassa päivittäin 40 asteeseen eikä puisto ole ymmärrettävästi tällöin suurten massojen suosiossa.

Mitä nähtävää ja tekemistä Big Bendissä on? Helpoin vaihtoehto, erityisesti kesäkuukausina, on ajella puiston asfaltoiduilla tiellä ja pysähdellä opastetaulujen kohdalla ihailemaan Chicos-vuoriston karua erämaamaisemaa ja kanjoneita. Siellä voi patikoida ja tutustua 60 erilaiseen kaktuslajiin, jotka tuovat keväällä väriä puistoon niiden kukkiessa. Miltä kuulostaisi melontaretki Rio Grande-joella? Ja kun ollaan kaukana suurien kaupunkien valosaasteesta, tähtitaivaan tiirailu on suosittua. Samoin lintujen bongailu.

IMG_2122
IMG_2158
IMG_2127
IMG_2234
IMG_1859

Big Bendin vierailun yhteydessä on mahdollista käydä Meksikon puolella, koska puiston läpi  kulkee 200 kilometriä USA:n ja Meksikon kansainvälistä rajaa Rio Grandea pitkin. Saavuimme NPS:n hallinnoimalle Boquillas Crossing Port of Entry -tulliasemalle vain puoli tuntia ennen sen sulkemisaikaa emmekä saaneet mennä enää rajanylitysalueelle. Emme edes vain katsomaan rajaa, mutta työvuorossa olleen park rangerin mukaan Suomen passi ja ESTA olisivat riittäneet Meksikon puolella piipahtamiseen.

Rio Granden yli pääsee veneellä (5 dollarin maksusta) tai yksinkertaisesti kahlaamalla sen yli (omalla vastuulla), kun vesi on alhaalla. Tai uimalla, jos niin haluaa. Joelta on matkaa meksikolaiseen Boquillasin rajakaupunkiin mailin verran. Matkan voi taittaa kävellen, muulilla tai autokyydillä. Lue lisää aiheesta Gone with the Wynns-blogista. 

Boquillas Crossing Port of Entry avattiin uudestaan huhtikuussa 2013, kun se oli ollut suljettuna 9/11:sta lähtien.

IMG_1705
IMG_1921
IMG_1925
IMG_1928

Big Bendiin ei lähdetä hetken mielijohteesta sunnuntaiajelulle vaan suunnitellusti. Sinne on lähes kuuden tunnin ajomatka San Antoniosta ja 4,5 tuntia El Pasosta. Vaikka Big Bend on pinta-alaltaan yksi USA:n suurimmista kansallispuistoista, syrjäisen sijaintinsa takia puistossa käy vuosittain vain 300 000 turistia. Vertailun vuoksi: pinta-alaltaan suunnilleen saman kokoisessa Yosemitessa vierailee 3,6 miljoonaa turistia. Ehkä maisemien erilaisuudellakin on osuutta asiaan.

IMG_1970
IMG_1986

Big Bendin palvelut ovat keskellä puistoa, Chisos Basinissa, joka on myös sen korkein kohta (1600 m). Siellä on 72 huoneen verran majoitusta, ravintola, patikointireittien aloituspiste sekä pieni sekatavarakauppa.

Monet länsirannikon kansallispuistoissa kesäkuukausina vierailleet tietävät puistojen sisällä olevien majoituspaikkojen olevan täyteen buukattuja 12 kuukautta etukäteen. Chicos Mountains Lodgesta oli suhteellisen helppo saada huone, ainakin heinäkuussa. Noin 130 dollarilla saa melko yhdeksi yöksi vaatimattoman huoneen motellista, hotellista tai Roosevelt Stone Cottagesta. Osassa huoneista on ilmastointi, toisissa ei.

IMG_2015
IMG_2055

Kun me nautimme auringonlaskusta Chicos Mountain Lodgessa, länsipuolella kansallispuistoa satoi ja ukkosti rankasti. Niinpä meille tuli melkoisena yllätyksenä seuraavan aamuna, kun puiston länsiosaan menevä Ross Maxwell Scenic Road tie oli poikki. Park rangerin mukaan öinen rankkasade oli aiheuttanut flash floodin ja tämän seurauksena vettä oli tiellä metrin verran. Mahdollisesti tie avattaisiin muutaman tunnin päästä, ehkä se pysyisi kiinni koko päivän… Harmistus oli suuri, mutta minkäs teit? Emme voineet muuta kuin kiittää park rangeria tiedosta ja harmitellen muuttaa päivän suunnitelmia lennosta. Länsiosan Castolon Historic Districtissa on nimittäin yksi puiston hienoimpia paikkoja, Santa Elena Canyon.

PS. Innostuin edellisen postaukseni jälkeen käymään läpi Teksasin kuvia kesältä 2014 ja halusin heittää vielä tämän eetteriin ennen kuin alan purkaa viimeisimmän reissumme kuvasatoa.

San Antonio Missions, TX – uusi UNESCOn maailmanperintökohde

San Antonio Missions lisättiin ainoana amerikkalaisena kohteena UNESCOn maailmanperintölistalle Saksan Bonnissa tänä kesänä. Samaisella listalla on kaiken kaikkiaan 23 kohdetta Yhdysvalloista (linkki UNESCOn sivuille), mm. Indepedence Hall (Philadelphia), Statue of Liberty (New York) ja useita länsirannikon kansallispuistoja.

Näimme nämä viisi Espanjan siirtovallan aikana (1700-luvulla) rakennettua lähetysasemaa kesällä 2014, kun reissasimme USA:n luoteisosissa, mm. San Antoniossa Teksasissa. Neljä missioista (Concepción, San José, San Juan Capistrano ja Espada) on lähietäisyydellä toisistaan San Antonio -joen varrella ja kuuluisin, The Alamo, San Antonion downtownissa.

san antionion missions

Espanjalaiset rakensivat ahkerasti lähetysasemia siirtomaihinsa tarkoituksenaan käännyttää paikallisia katolisen kirkon jäseniksi sekä valvomaan intressiensä toteutumista fransiskaanimunkkien avustuksella Uudessa-Espanjassa (=Espanjan Pohjois-Amerikan ja Aasian siirtomaiden nimitys vuosina 1520-1821).

San Antonion missiot valittiin UNESCO:n maailmanperintölistalle niiden espanjalaisen siirtomaavallan aikaisen koristeellisen arkkitehtuurinsa ja historiansa vuoksi. Ja koska tämänkaltaisia lähetysasemakokonaisuuksia ei ole jäljellä enää missään muualla.

IMG_0885
Kuuluisin lähetysasema viisikosta lienee San Antonion downtownissa sijaitseva The Alamo, jossa käytiin kuuluisa Alamon taistelu 1800-luvun alkupuoliskolla. Vastakkain olivat Meksiko ja Teksasin tasavalta.

IMG_1013
IMG_1035
Mission Concepciónissa kuten muillakin lähetysasemilla (Alamoa lukuun ottamatta) on edelleen toimiva seurakunta ja niissä järjestetään säännöllisesti messuja. 

IMG_1080
IMG_1093
Missio San José on kaunis ja siellä on paljon nähtävää. Muurien sisään on uudelleen rakennettu majoitustiloja 1700-luvun tyyliin sekä mylly, jota käytettiin viljan jauhamiseen. 

IMG_1145
San Juan Capistranon mailla on hautausmaa, jonne on haudattu siellä aikoinaan asuneita munkkeja. 

IMG_1168
Mission Espada oli remontissa kesällä 2014. 

Jos kaikkia viittä ei kiinnosta kiertää, mielestäni mielenkiintoisimmat ovat The Alamo sekä San José. Kummassakin on jäljellä kirkon ja muurien lisäksi historiallisia rakennuksia ja puutarha. Lisäksi Alamossa on näyttelyitä, jotka avaavat ymmärrettävästi lähetystön historiaa ja asemaa 1700-luvun Teksasissa. Kaikkiin kohteisiin voi tutustua ilmaiseksi.

Globe Called Home-blogissa on kerrottu kompaktissa paketissa kaikki UNESCOn maailmanperintökohteiden listalle tänä vuonna lisätyt uudet kohteet.

EDIT 23.8.2015 // Vaihdettu lähetystö-sanan tilalle lähetysasema, joka on oikeampi termi englanninkieliselle missio-sanalle. 

Pikakatsaus Kirsin Keskilännen matkaan

Palasimme Keskilännen tourneelta 1,5 viikkoa sitten. Jetlag-freesinä viiletin seuraavana päivänä toimistolle ja loppuviikoksi Amerikan Päiville Jyväskylään. Lauantaina 11. heinäkuuta työnantajani, Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto, sai uuden puheenjohtajan, kun liittokokous valitsi Amchamin johtajan Kristiina Heleniuksen luottamustoimeen seuraavaksi 4 vuodeksi. Kristiina on ensimmäinen nainen ko. tehtävässä ystävyysseuramme 72-vuotisen historian aikana.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa syksyä ja mitä se tuo tullessaan työrintamalla… ainakin mahtavia NAME-tapahtumia, se on varmaa. Vaikka kesälomani on tällä erää ohi, aion nauttia Suomen kesästä – paljain jaloin tai villasukat jalassa – mm. melonnan alkeiskurssilla Vuosaaressa.

***

USA:n keskilänsi ja vähän etelää & itärannikkoa 2015

* 24 matkapäivää (+ lentopäivät)
* 15 osavaltiota (Virginia, West Virginia, Ohio, Kentucky, Tennessee, Arkansas, Missouri, Kansas, Iowa, Illinois, Michigan, Wisconsin, Indiana, Maryland, Pennsylvania)
* 5 osavaltion pääkaupunkia
* 9 800 ajokilometriä ja 1 öljynvaihto

Keskilännen reissumme oli erilainen kuin edelliset USA-matkat. Tällä kertaa oli luvassa enemmän kaupunkeja ja kulttuuria kuin luontokohteita, vaikka kuvat antanevat toisenlaisen käsityksen. Maisemat olivat pitkälti peltoja, niittyjä, lehmiä, metsää ja maaseutua. Michiganissa ajaessamme koivujen reunustamilla tiellä, olisimme voineet olla yhtä hyvin Suomessa. Ainoana (pienenä) eroavaisuutena oli mustakarhu, joka juoksi tien yli edestämme takaisin metsään.

Vaikkei uusien osavaltioiden kerääminen ole koskaan ollut päämissiomme, minulla on enää neljä näkemättä; Alaska, Havaiji, North Dakota ja Rhode Island. Luulen, että  olen käynyt viralliselta nimeltään pisimmässä ja pinta-alaltaan pienimmässä State of Rhode Island and Providence Plantationsissa reilut 10 vuotta sitten, mutta se pysyy vielä listalla.

IMG_4739
Elakala Falls, Blackwater Falls State Park, West Virginia

IMG_6403
Louisville, Kentucky. Etualalla Louisville Sluggerin tehdas ja museo. 

IMG_8699
Gateway Arch, St. Louis, Missouri.

IMG_7746
En osannut odottaa näkeväni kilpikonnaa ylittämässä rauhallista maantietä etelä-Illinoisissa, mukava yllätys melko tylsälle matkapäivälle!

Julistin toukokuussa, kun matkamme alkuun oli kaksi viikkoa, etten tällä kertaa osallistunut suunnitteluun ollenkaan (postaus aiheesta), kun ei napannut… no, se sitten kostautui. Melko monta iltaa kävin hotellissa läpi seuraavan päivän matkakohteita ja ”on the road”-fiilistelypostaukset jäivät kaukaiseksi haaveeksi.

Onneksi päätimme jo Suomessa kaventaa reittiämme ja päätimme, ettemme ehdi North Dakotaan/Chicagoon/ Niagaran putouksille/Detroitiin vaan ne jäävät odottamaan seuraavia kertoja. Vieläkin jäi hieman sellainen tunne, että ahnehdimme liikaa kohteita ja kilometrejä. Olevinaan sitä on matkasuunnittelun alkeet hallussa tällä kokemuksella, mutta kissan viikset…

IMG_9160
Little Rock Central High School Arkansasissa oli yksi niistä kouluista, jossa laitettiin käytäntöön rotuerottelun poistaminen vuonna 1957. 

IMG_9606
Talimena Scenic Drive Arkansasissa kannattaa laittaa ruskaretkilistalle.

IMG_2255
Pictured Rock -veneretkellä Michiganissa.

IMG_0578
Oletko nähnyt elokuvan Bridges of Madison County, jonka pääosassa ovat Clint Eastwood ja Meryl Streep? Tämä on yksi elokuvassa vilahtavista silloista, Roseman Bridge Iowassa. 

IMG_1746
Auringonlasku wisconsilaisella maaseudulla. 

Postauksia on tulossa mm. Kentuckyn osavaltiosta (josta tuli yksi suosikeistani), Lake Superiorin veneretkistä, Nashvillen Grand Ole Orpy-kantrikonsertista, keskilännen luontokohteista, Ohion amisheista/mennoniiteista sekä kahden elokuvan kuvauspaikoista.

PS. Olen maininnut aikaisemminkin, että yövymme pääsääntöisesti USA-matkoillamme IHG-ketjun hotelleissa. Päädyimme ostamaan pitkällisten laskelmien jälkeen Double Up!-kampanjan innostamina 60 000 pistettä 600 dollarilla ja IHG laittoi tähän päälle toiset 60 000 pistettä veloituksetta. Mielestämme tämä oli hyvä diili. Kiinnostaako postaus tästä aiheesta?