ARIZONAN KUUMIMMAT NÄHTÄVYYDET

Viisi vuotta sitten kesällä seikkailimme Lounais-USA:ssa. Parhaana ajopäivänä mittariin kertyi 950 kilometriä ja kuusi osavaltion rajanylitystä. Matkamme taittui vuoristoisessa maastossa, jonka vuoksi alussa reitti kulki vuoroin Arizonan ja vuoroin Utahin puolella jatkuen Nevadan halki Kaliforniaan. Mieleen on jäänyt, miten lämpömittarin ennätyslukemat Nevadan aavikolla olivat 123F eli 50,5 astetta! Autonikkunat hohkasivat kuumuutta järjettömällä tavalla ja tuuletus huusi täysillä.

Kyseisen tason kuumuuden kanssa ei ole leikkiminen – sen sain tällä matkalla tuntea nahoissani. Arizonan Horseshoe bendillä vierailun jälkeen minulle iski lämpöhalvaus, joka päätyi jopa Iltalehden matkajuttusarjaan. Lue tarina tästä.

Ennen Horseshoe Bendiä kävimme tutustumassa toiseen Arizonan Pagen pikkukaupungin liepeillä sijaitsevaan upeaan nähtävyyteen, Antelope Canyoniin. Varasimme retken kanjoneille netistä jo ennen matkalle lähtöä Suomesta käsin. Kanjonille ei omin päin pääse vaan kaikki kierrokset ovat Navajo-intiaanien järjestämiä, sillä kanjonit sijaitsevat heidän maillaan. Meidän isäntänä toimi päällikkö Tsosie, joka esitti meille kaupungissa sijaitsevan retkitoimiston parkkipaikalla intiaanitanssin kierroksen aluksi.

Tanssin jälkeen meidät lastattiin hassuihin avoautoihin ja kärrättiin ensin maantietä ja sitten kuivunutta joenuomaa pitkin Antelope kanjonille. Joenuoman hiekka oli asettunut aaltomaisesti maahan ja kyyti autossa oli todella pomppuista. Mutta tämä pomppuilu ei saanut pahaa oloa aikaiseksi vaan oli tosi hauskaa. Naiskuskimme kaahasi oikein kunnolla ja me kiljahdeltiin ja naurettiin hiekan ratistessa hampaissa ja hien valuessa silmiä kirvelemään.

Olimme varanneet tavallisen kierroksen parhaaseen aikaan eli klo 10.30. Auringon asento teki ajasta parhaan, sillä käsittääkseni vain tähän aikaan pystyi näkemään auringon säteet kanjonin pohjalla. Tavallisen kierroksen lisäksi olisi ollut mahdollista ottaa puolet kalliimpi ja pidempi valokuvaus-tour, mutta kohtuu hyvin normikierroksellakin ehti kuvata. Kierros maksoi noin 45 dollaria per henki.

Kaikilla autokunnilla oli kanjonin sisällä oma opas, joka kertoi muodostumista. Kun kuvat ottaa oikeasta kohdasta pystyy toisaalla näkemään sydämen ja toisaalla Abraham Lincolnin profiilin. Huomaatteko yllä meidän vieressä: Aben parta, jykevä leuka, nenä ja silmät? Ja sen alla sydän.

Alhaalla on taas kanjonin kohta, josta kuvan ottamalla sai tallennettua neljä eri väriä.

Auringon säteitä kuvattiin kaikkein innokkaimmin. Ja jotta saatiin vahva efekti aikaiseksi, säteeseen heitettiin hiekkaa. Niinpä oppaat kauhoivatkin jatkuvasti jossakin hiekkaa työkseen.

Kanjon oli miellyttävän viileä ulkoilmaan verrattuna. Ja kapea! Kanjonin sääntö oli, että pitää pysyä oikealla, jotta pois tulevat pääsevät kulkemaan ”vastaantulevaa kaistaa” vasemmalla. Tätä sääntöä oli tosi vaikea muistaa noudattaa, sillä kanjonin jännittävyydet saivat hurmaantumaan etenkin kameran kanssa heiluessa ja parasta kuvauskohtaa etsiessä. Porukkaa oli vuoren sisällä todella paljon ja siellä oli melko ahdasta. Alla oleva kuva kertoo, miltä sisällä todella näytti…

Arizona osoittautui todella monipuoliseksi ja mielenkiintoiseksi osavaltioksi. Muita osavaltion huippunähtävyyksiä ovat mm. Grand Canyon, Sedona, Monument Valley, Hooverin pato, Phoenixin kaupunki sekä villin lännen kylä Tombstone. Lisää kirjoituksia Arizonasta löytyy täältä.

Previous Post Next Post

5 Comments

  • Reply Laura Laakso maanantai, kesäkuu 11, 2018 at 06:16

    Kyllä luontokohteet ovat upeita! Minä vasta haaveilen Pohjois-Amerikan kohteista, mutta kun sinne suunnalle pääsen, niin sun blogista saan valtavasti vinkkejä.

    • Reply ulla50 maanantai, kesäkuu 18, 2018 at 14:13

      Moi Laura ja pahoittelut kun vastaamisessa on kestänyt. Oon ollut vähän offline pahan käsi-ihottuman takia. Mutta siis kiitti tosi paljo tästä kommentista. Tosi kiva kuulla, että blogi tuo inspiraatiota. Toivottavasti pääset pian seikkailemaan noihin upeisiin maisemiin, joita Amerikasta kyllä löytyy kutakuinkin loppuelämän tarpeisiin asti – niin valtavan laaja maa se on! Ja täynnä niin upeita kohteita. =)

  • Reply Aron / Ja sitten matkaan... maanantai, kesäkuu 11, 2018 at 07:10

    Juuri eilen muistelimme Arizonan ihanaa lämpöä. Aihe muistui mieleen käytyämme katsomassa leffan nimeltä Lucky, joka on kuvattu jossain pikkupaikassa Phoenixin liepeillä. Kovasti oli maisema täynnä isoja saguaroja.

    Me jouduimme jättämään Pagen väliin edellisellä roadtripillä, kun aika ei vain riittänyt. Minä en ihan tuommoisiin melkein tuhannen kilometrin päivätaipaleisiin taivu. Täytyy yrittää ujuttaa Page jonkin tulevan matkan reitille. Tuo kanjoni on kyllä upean näköinen.

    • Reply ulla50 maanantai, kesäkuu 18, 2018 at 14:19

      Moikka! Ja pahoittelut hei tännekin, että vastaamisessa on kestänyt. Mää katoin muuten just tota Luckyn traileria viikonloppuna ja en yhtään ihmettele, että tuli Arizonan kuumat muistot mieleen. Se välittyi jo hyvin traileristä. Ne saguarot on ihan mahtavia, voisin mennä kattoon kyllä leffan jo ihan niiden takia hih! Oliko se muuten hyvä, kandeeko käydä kattoon?

      Siis ymmärrän ihan täysin, ettei tollasiin melkein tuhannen kilsan ajoihin lähde. Meilläkin se oli sen sanelema, että sain Pagessa lämpöhalvauksen ja jäi väliyö Las Vegasissa sen vuoksi välistä. Page on kyllä niin kaukana kaikesta, vaikka kartalla kun kattoo niin ne välimatkat ei tunnu niin isoilta. Amerikassa tarttis aina vähintään jonku kuukauden että ehtis roadtripata kaikki lähiseudun kiinnostavat kohteet, eikä sekään todennäköisesti riittäis. Nälkä vaan kasvaa aina syödessä 😀 Muistan et meki tuota Pagen matkaa suunnitellessa katottiin, et oisko se Monument Valley vielä tosta niin kaukana… Onneksi ei sinne lähdetty, koska nuo ajopäivät oli pitkiä jo muutenki. Uus reissu tarvitaan sinne 🙂

      • Reply Aron / Ja sitten matkaan... lauantai, kesäkuu 23, 2018 at 15:09

        Lucky oli kyllä katsomisen arvoinen elokuva. Semmoinen hidastempoinen, mutta ehdottomasti hyvän mielen elokuva.

        Meillä tuo Page olisi osunut reitille juuri Monument Valleyn jälkeen. Päätimme kuitenkin palata sieltä mieluummin takaisin Route 66 -reitille. Pagen kohteet menetettiin, mutta niiden tilalle saimme mahtavan Petrified Forestin, upean Canyon de Chellyn ja ihan kivan Meteor Craterin. Tosiaan aina jää jotain näkemättä, vaikka aikaa olisi kuinka paljon tahansa. 🙂 Mutta sitten voi palata takaisin.

    Leave a Reply