JOSHUA TREE & ROUTE 66 – KUUMUUTTA UHMATEN

”Tilanne pahenee: Ennätyshelle piinaa USA:n länsiosia – ”Ihmisiä kuolee täällä” huusi iltapäivälehden otsikko 21. kesäkuuta. Loikoilimme Venice Beachin hotellissamme, kun otsikko tavoitti meidät. Tarkoituksenamme oli suunnata muutaman päivän päästä valloittamaan Joshua Tree ja Grand Canyon sisämaassa. Vilkaisimme sääennustetta ja se lupaili seuraaville päiville 49 astetta ko. alueelle.

Mitä voi tehdä, kun varjossa on 50 astetta?

frendie2Esimakua yli 40 asteen lämmöstä saimme heti Nevadaan saavuttuamme ja Kalifornian rajalla, kun pysähdyimme Mojaven autiomaassa. It’s getting hot in here, baby!

Voiko olla liian kuuma?

Juttelimme hotellissa paikallisen miehen kanssa, jonka vanhemmat asuivat Palm Springsissä. ”Siellä on yksinkertaisesti liian kuuma, älkää menkö sinne.” PAHUS. Hotellivarauksiamme selatessamme saimme todeta, että menetämme yhden yön hinnan, jos muutamme suunnitelmaa.

Los Angeles, lämmin meri ja miellyttävällä tasolla oleva kuumuus olivat kuitenkin saaneet meidät jo hullaantumisen valtaan, joten totesimme, että mieluummin jäädään rannan lähelle kuin istutaan sisällä arvokkaat neljä reissupäivää. Niinpä nielimme tappiomme ja aloimme etsiä majoitusta meren läheltä.

Lopulta löysimme hyvältä vaikuttavan majapaikan naapuripiirikunnasta, Orange Countystä. Pojat keksivät, että ajamme viikon lopulla viimeiseen määränpäähämme, Las Vegasiin (josta paluulentomme oli) Palm Springsin, Joshua Treen ja Mojaven autiomaan kautta. Näin emme missaa ihan kaikkea, mitä suunnitelmissa oli. Kun pitkä ajopäivä sitten koitti, mittasi auton lämpömittari korkeimmillaan 46 asteen lämmöt Mojavessa.

mojaveautossa roadtripfrendiejoshua_tree hyppykuva_joshua_treejoshua_tree2minä_joshua_treeNiin kauan kuin muistan, olen haaveillut Joshua Treestä ja Palm Springsistä. Viime sunnuntaina haaveeni sitten toteutui – lyhyesti, mutta toteutui kuitenkin. Ajoimme ensin lounaalle Palm Springsin hehkuvaan kaupunkiin. Kaikkialla sumutettiin ilmaan vesihöyryä, että autosta ravintolaan tai kauppaan pystyi juuri ja juuri harppomaan polttavassa kuumuudessa.

Palmukeitaasta ajoimme eteläistä reittiä kohti Joshua Treetä ja valitsimme kansallispuistoa halkovan aavikkotien, joka olikin ainut kansallispuiston halkova tie. 40 mailin verran saimme nauttia tämän erikoisista puistaan tunnetun alueen jylhistä maisemista. Joshua Tree -puita ei todellakaan ollut koko puiston täydeltä vaan saimme ajaa lähes kasvittomassa autiomaassa suurimman osan ajasta. Maiseman äärettömyyttä on mahdoton kuvailla sanoin.

palm_springsPalm Springs jäi polttelemaan minua. Tänne haluan palata paremmalla ajalla hieman viileämpänä ajankohtana. 

joshuatree Joshua Tree. Puu ja kansallispuisto. 

joshua_Näitä kasveja emme uskaltaneet nousta katsomaan autosta ulos, sillä pysähdysalueella oli paljon varoituskylttejä janoisista ampiaisista, jotka iskevät kiinni ulos menijöihin. Avasimme hetkeksi ikkunan ja toden totta pian ampiaisia ilmestyi auton viereen! Äkkiä ikkuna kiinni. Emme jääneet ottamaan selvää, että miltä tuntuu janoisen ampiaisen pisto keskellä autiointa erämaata.

Route 66:n karua kauneutta

Legendaarinen Route 66 kulkee Chicagosta Kalifornian Santa Monicaan. Paikoitellen pääsimme taittamaan matkaa pitkin tätä elokuvista tuttua reittiä. Suureksi iloksemme satuimme Amboy-nimiseen tuppukylään, joka oli tullut minulle tutuksi mm. Auringon alla -blogista. Menomatkalla Las Vegasista Kaliforniaan olin ihaillut montaa hylättyä tai vanhan tyylistä bensa-asemaa auton ikkunasta, nyt meillä oli tilaisuus pysähtyä yhdelle legendaarisimmista bensiksistä Amboyssa! Bliss!

route66_ route66amboyAmboyn ympäristö on muuten täysin käsittämätöntä seutua. Rähjäisiä taloja keskellä ei mitään. Silti näytti, että näissä surkeissa röttelöissäkin asuttiin. Pistimme merkille, että alueen liikennemerkkejä oli ammuskeltu ja niitä ”koristivat” luodinreiät. Paikallista huviako? Veikkasimme, että jos jonkun tontille menisi tutkimusretkeilemään, voisi päästä tuijottamaan aseenpiippua muualtakin kuin elokuvista.

Wikipedia kertoo, että 15 % alueen asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Onkin mielenkiintoista miettiä, että mitä töitä täällä keskellä ei mitään valtavassa kuumuudessa voi tehdä? Joka paikkaan on pitkä matka. Kaliforniaa ei syyttä kutsuta todella monipuoliseksi osavaltioksi.

Lähdimme puolenpäivän aikaan meren ääreltä O.C:sta ajamaan ja saavuimme kymmenen jälkeen illalla Las Vegasiin. Matkaa reitille kertyi yli 700 kilometriä. Jokainen autossa vietetty hetki oli pyllyn puuduttamisen arvoista. USA-roadtripeissä on yksinkertaisesti jotain todella taianomaista.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta sunnuntai, heinäkuu 3, 2016 at 11:10

    Okei, sanon aina, ettei koskaan voi olla liian kuuma, koska lämmöstä pitää nauttia, mutta hyi helvetti! Tuo on jo liikaa :P. En suoraan sanoen osaa kuvitellakaan, miltä se tuntuu, kun astuu ilmastoidusta autosta ulos tuohon paahteeseen :O. Mutta hienoja maisemia, kieltämättä. Kiva kun pääsit toteuttamaan taas yhden unelmistasi! Roadtripit eivät tavallaan kiinnosta pätkän vertaa (siis itse toteutettuna), mutta taas toisaalta ne kiehtovat ihan tajuttomasti. Varsinkin USA:n erilaiset ajelut, kuten myös Euroopan mutkaiset vuoristotiet tai Ranskan Riviera yms. voisivat olla aivan mielettömiä kokemuksia. Vaikken siis tykkää ajella pitkiä matkoja, haluan silti joskus kokea nuo :).

    • Reply ulla50 sunnuntai, heinäkuu 3, 2016 at 11:27

      Mää oon aina kans sanonut, ettei voi olla liian kuuma. Mirkka totes, että 46 asteessa tuli meidän raja kuitenki vastaan ;D Mutta ei se mua haitannut, kun pystyi tosiaan muuttamaan suunnitelmia.

      Nuo mainitsemasi reitit on kaikki kiinnostavia myös mun mielestä. Itsekin tykkään enemmän kohtuullisista ajopätkistä kuin sellaisesta, että oltais koko loma autossa. Kun saat hienon kärryn alle, oot varmsti ihan liekeissä roadtrippailija! 😉

      Yks kerrallaan toteutellaan näitä unelmia, niinhän sen kuuluu mennä! Kiitti kivasta kommentista! =)

      • Reply Jerry / Pako Arjesta sunnuntai, heinäkuu 3, 2016 at 15:29

        Jep, itsellä ois yks isoimmista osista sitä roadtrippiä juurikin se upea auto, eli tietysti joku superauto tai jotain ;). Varmasti olisin ihan fiiliksissä! Juuri näin! Yksi kerrallaan :). Eipä kestä ;).

        • Reply ulla50 sunnuntai, heinäkuu 3, 2016 at 15:42

          Niin määki heti asian näin, että sun roadtripiin ei todellakaan kuulu mikään peruskärry 😉 Jään innolla odottamaan, että milloin valloitat Amerikan moottoritiet!

  • Reply Sara I Sara's Fab Life sunnuntai, heinäkuu 3, 2016 at 11:42

    Ite oon aina jostain syystä tykänny 50-luvun tyylistä, niin vaatteissa kuin sisustuksenkin suhteen, mikä on yks syy jenkki trippailuun kadunvarsi kahviloissa. Onkohan 66:n varrella vielä Drive-In leffateattereita? Sellasessa olis kiva käydä. On ollu kiva seurata Snapissa teijän matkaa 🙂

    • Reply ulla50 sunnuntai, heinäkuu 3, 2016 at 15:44

      Ooh enpä kyllä tiedä tuota leffateatteri-juttua Route 66:n varrelta. Losissa ainakin varmasti on. 50-luvun tyyli on kyllä jees munki mielestä ja Amerikasta löytyy paljo fanitettavaa ko. aikakauteen liittyen. Kiitos Sara tästä kommentista ja että oot ollut messissä eri kanavissa =)

    • Reply Aron / Ja sitten matkaan... torstai, huhtikuu 27, 2017 at 18:24

      Route 66:n varrella on drive-in -leffateattereita. Tai siis itse tiedän yhden, mutta olettaisin niitä olevan enemmänkin. Illinoisin Springfieldissä olisimme sellaisessa käyneet, jos aikataulu olisi sen sallinut. Paikka on mielikuvituksellisesti nimetty: Route 66 Drive-In (http://www.route66-drivein.com/now-showing). 🙂 Kannattaa muuten sitten varmistaa missä osavaltiossa on, noita Springfieldejä kun on vähän joka nurkalla. 🙂

  • Reply Heidi / Auringon alla sunnuntai, heinäkuu 3, 2016 at 13:40

    Teidän reissua oli niin kiva seurata sekä Instassa että Snäpissä! Huippua, että pysähdyitte Amboyssa, se on kyllä tosi kuvauksellinen paikka! Ja jotenkin surullinen. Hirveitä noi helteet, taitaa olla joka kesä ihan vakio nuo 50 ympärillä pyörivät lämpötilat. Mietinkin, että pääsisköhän ensi kesänä lähtemään jo kesäkuun alkupuolella, niin välttäis niitä ehkä vähän. Aikaisemmin ollaan lähdetty juhannuksena. Palm Springs oli jotenkin kiehtova, kun siellä oli niin vahvasti se erämaa siinä läsnä. Ihan hirveän tuulista ja kuuma! Ihan kuin föönillä kärvennettäis. Silti siellä olis hauska käydä uudelleen, se vaaleanpunainen auringonlasku oli upea palmujen täyttämällä näkymällä 🙂

    • Reply ulla50 sunnuntai, heinäkuu 3, 2016 at 15:50

      Me kyllä diggaillaan niin samoista jutuista! Aina sitä jaksan ihmetellä =)

      Meilläkään ei ollut eka kerta, kun satuttiin superhelteisiin noille huudeille, joten taitaa tosiaan olla vakiohommia siellä, vaikka lämpöennätyksiä rikottiinkin molemmilla kerroilla. Pari astetta vähemmän ei juuri tee eroa tuolla 😀 Mielenkiinnolla odotan, jos pääset tsekkaamaan, et millaista tuolla on kesäkuun alussa. Itsekin mietin, että mikähän olis paras aika mennä Palm Springsiin, että ois lämmin muuta ei noin kuuma? Tuo föönivertaus on just oikea! Vaaleanpunainen auringonlasku kuulostaa joltain todella ihanalta!

      Seuraavia reissuja sitten vaan suunnittelemaan, puolin ja toisin 😉

  • Reply Hanna sunnuntai, heinäkuu 3, 2016 at 18:48

    Pistäydyimme viime kesänä Palm Springissä, ja muistan kun saavuimme iltamyöhään hotelliin ja respa totesi että näihin aikoihin ihmiset vasta kömpivät ulos, kun päivällä on niin karmean kuuma :D. Joshua Treestä haaveiltiin, mutta jäi näkemättä -mukavaa fiilistellä paikkaa näin kuvien välityksellä!

    • Reply ulla50 maanantai, heinäkuu 4, 2016 at 22:59

      Kiitos Hanna kommentista ja olipa kiinnostavaa kuulla noita kokemuksiasi Palm Springsistä! Vai yöllä siellä vasta kömmitään ulos, kun kuumuus helpottaa 🙂 Tämä herättää vain lisää kiinnostusta ko. kaupunkia kohtaan! 😉 Toivottavasti päästään molemmat noille huudeille vielä uudestaan pyörimään ja koetaan missatut jutut.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää maanantai, heinäkuu 4, 2016 at 16:37

    Joo kyllä juuri sitä, eli paikallista huvia on ammuskella noita kylttejä. Mitä maaseudummalla ollaan, sitä enemmän ja ihan varmasti löytyy reikiä jos kyltissä kielletään ampuminen 🙂

    Tuosta aavikkoalueen asukkaista ja köyhyysrajasta vielä sellainen asia, että jotkut muuttavat sinne kun jäävät eläkkeelle. Ostavat jonkun röttelön tai trailerin jossa asuvat. Siellähän elinkustannukset ovat erittäin pienet eikä tarvitse olla kaupungin hälinässä. Toinen paikka on sitten vuoret jonne voi erakoitua erittäin halvalla, kuten mieheni isoisä teki. Ajamme sitten kerran vuodessa häntä sinne moikkaamaan.

    • Reply ulla50 maanantai, heinäkuu 4, 2016 at 23:04

      Moikka Paula ja happy 4th of July! Kiitos valaisevasta kommentista! Mekin tavattiin ihmisiä, jotka kertoivat tuosta, että monet tykkäävät muuttaa eläkepäivillä aavikolle tai vuorille. Muuten ajatus tuntuu jokseenkin ymmärrettävälle, mutta miten ne siellä pärjää tossa kuumuudessa? :O Kaipa kaikkeen tottuu jollain tapaa. Tai jos ei ole muuta vaihtoehtoa, niin se onlä kyllä surullista.

      Haha voin vain kuvitella, että kyltteihin, joissa kielletään ampuminen taatusti ammutaan 😉 Kiitti mielenkiintoisesta kommentista!

  • Reply Aron / Ja sitten matkaan... torstai, huhtikuu 27, 2017 at 18:32

    Päädyin matkakuumeen vaivaamana lueskelemaan näitä tarinoita eilisen NAMEn matkailuillan jälkeen. Tästä helteestä olikin siellä puhetta. Me olimme kesän 2016 route 66 -matkalla Kaliforniassa vasta elokuussa. Kävimme Palm Springsissä ja siellä oli ehkä 42 astetta lämmintä. Olimme juuri olleet pari yötä Death Valleyssä, jossa käytiin 49 asteessa. Tykkäämme lämmöstä, mutta ihan rehellisesti sanottuna ei noissa lukemissa enää kauheasti tee mieli lähteä patikoimaan. Sen verran lämpöön ehti kuitenkin tottua, että seuraavaksi San Diegon 25 astetta tuntui todella kylmältä. Piti laittaa farkut jalkaan ja takki päälle. 🙂

  • Leave a Reply