Joskus on hetkiä, jolloin oman kotikaupungin ja synnyinmaan näkee kuin eri silmin. Tänään oli sellainen hetki, kun pääsimme ensimmäistä kertaa purjehtimaan ystäviemme veneellä Helsingin saaristoon. Joutsenet kiihdyttivät lentoon veneen vieressä vedenpintaa hipoen ja tuntui kuin olisin katsonut VisitFinlandin mainosvideota. Olo oli kuin japanilaisturistilla. Mikä on tämä epätodellisen kaunis maa, onko tämä tottakaan?
Olen opiskellut hullun lailla viime päivät töiden jälkeen, ja koittanut saada kaiken valmiiksi reilun viikon päässä siintävään Amerikan matkaan mennessä. Mutta kun suomalaista siunataan tällaisella kesäpäivällä pitkän talven jälkeen, olisi hulluutta käyttää ilta koneella istumiseen. Onneksi en sitä tehnyt vaan lähdimme extemporee kokemaan Cali-siskon ja hänen miehensä veneen. Purjehdimme Pihlajasaareen syömään lohikeittoa ja pannaria.
Poskia kuumottaa viiden tunnin ulkona olon jäljiltä mukavasti. Suloinen meri-ilma on ravinnut sielua ja ruumista jopa siinä määrin, että veikkaan tämän päivän lisänneen elinikääni. Meri-ilman vaikutukseen uskovat myös ”onnellisten ihmisten kylässä” asuvat lukuisat yli 100-vuotiaat (kannattaa lukea tämä ihana artikkeli). Meri-ilma tekee ihmeitä!
2 Comments
Heeey! Mun heti kännykällä tekemäni kommentti on näemmä kadonnut tuhkana tuuleen…! Oh no. Tässä kuitenkin uusiks: että ihanaa kun viihdyitte ja miten upea sää saatiinkaan tälle iltapurjehdukselle! Kyllä Helsinki ja Suomen kesä antaa nyt niin parastaan. Otetaan pian uusiks – tai siis teidän Amerikan reissun jälkeen 😉
Ps. Mun blogissa on sulle pieni haaste, jos haluat tarttua siihen: https://siveltimella.blogspot.fi/2016/05/tarinani-matkailijana_27.html
Hei ja kääks en oo näköjään vastannut tähän heti! Oli kyllä niin ihana purjehdusretki meillä, että pitää ehdottomasti tehdä vastaavia spontaaneja pyrähdyksiä muulloinkin =) Kiitos haasteesta! Mää hoidin äsken tuon aiemmin tulleen ja laitan tämän nyt sitten listalle seuraavaksi.