Bahama osa 2: työharjoittelussa pienlentokonefirmassa

Joskus joku kokemus on niin suuri, että sitä tarvitsee hetki pitää vain itsellään. Bahaman lentoseikkailumme taisi olla sellainen, sillä en ole saanut kirjoitettua siitä vielä juurikaan tänne. Yhden postauksen olen kirjoittanut paikan päältä Long Islandilta ja pystyn palaamaan mielessäni aika tarkalleen siihen hetkeen, jossa pienet sandfly-itikat hyppivät ruudulla ja purivat nilkkojani. Istuin hotellin tikibaarissa, koska se oli ainut paikka, jossa oli internet.

aIMG_6865

Tässä istuin kirjoittamassa ja jännitti, sillä oli vielä epäselvää, että miten pääsemme lentämään takaisin pienellä koneellamme. Olimme säästä riippuvaisia ja viimeisenä päivänä trooppinen sade piiskasi palmuja ja vilkuilin ulos pilviä tutkien ja tuulen voimakkuutta arvioiden. Ei sillä, että minä olisin niistä pystynyt mitään päättelemään. Lähtiessämme takaisin kohti Amerikkaa tuuli lujaa ja olin varma, että se estää nousun. Ei estänyt. Floridassa puolestaan aurinko paistoi, mutta ensimmäinen yritys lähteä kohti Bahamaa ei onnistunut sään vuoksi. Ulos vilkuilu ei siis sinänsä ollut hyödyllistä.

aIMG_6926

Eräs lentokentällä työskennellyt mies totesi meille osuvasti sään parantumista odotellessamme, että on niin paljon parempi toivoa maassa olevansa ilmassa kuin ilmassa toivoa olevansa maassa. Sen opin ilmailusta.

Toinen minkä opin ilmailusta on, että lentokone kyllä kestää kovempaakin kyytiä, mutta kestääkö sen sisällä istuvat ihmiset?

Kolmas asia, jonka opin pienlentokonella matkustamisesta oli, että on rauhoittavaa nähdä maata ikkunasta. (Päivänvalossa on myös vähemmän jännittävää lentää kuin pimeässä.)

Kaikkea pääsimme kokemaan. Muuttuneita suunnitelmia (welcome to the aviation business!), radioyhteyden menettämistä lennonjohtoon, maisemista nautiskelua, aavaa merta, rentoa matkantekoa, jännitystä, hermojen hallintaa, korpikentille ja suurille kansainvälisille kentille laskeutumista – ja taas ilmaan nousemista. Kaiken kaikkiaan syksyyni mahtui laskujeni mukaan 15 lentoa, joista suurin osa tapahtui pikkukoneella. Tästä koneesta taisi tulla minulle vähän rakas, pääsinhän puunaamaan sitä omin kätösin ja se kuljetti meidät ilmojen halki turvallisesti.

aIMG_6639naples_bahama

Bahaman lentoseikkailu oli osa työharjoitteluani pienlentokoneyrityksessä. Firman omistaja ja lentäjä halusi tutkia mahdollisuutta aloittaa lentoretkitoiminta Bahamalle ja teimme testimatkan, jonka aikana keräsimme materiaalia ja tapasimme paikallisia majoitusalan yrittäjiä. Alunperin meidän oli tarkoitus lentää isommalla koneella, mutta tämä kone olikin huollossa, joten teimme lopulta matkan nelipaikkasella Piper Archerilla.

Yhden korkeakoulututkinnon ja vuosien työkokemuksen omaavana roolini työharjoittelijana oli hyvinkin itsenäinen. Toin firmalle hallinnollista, markkinointi- ja sisällöntuottamisosaamista ja sain puolestani oppia ilmailutoimialasta.

aIMG_6889

Bahaman retkikuntamme oli kolmihenkinen, sillä Make tuli kolmeksi viikoksi katsomaan minua Atlantin taakse ja osallistui Bahaman seikkailuumme. Matkamme sai hyväntekeväisyysaspektin, kun hurrikaani Joaquin oli tehnyt tuhojaan alueella kuukautta ennen saapumistamme ja päätimme käyttää joululahjabudjetin avustustarvikkeisiin saarelaisille. Yllä olevassa kuvassa puramme lastiamme Stella Mariksen lentokentällä.

bahama_lentokartta

Kävimme kaiken kaikkiaan kuudella eri saarella ja merkitsin rasteja retkemme paikoista postikorttikarttaan, jonka ostin eräästä lentäjien kaupasta. Kartan punaiset viivat kuvastavat alueen päämerireittejä ja katkoviivat risteilyalusten reittejä. Eri sinisillä on kuvattu meren syvyyttä ja kartasta voikin lukea, että Great Exumas -saarten edustalla ei näy laivareittejä. Koska olimme liikkeellä omalla pikkukoneella, pystyimme valitsemaan reittimme itse ja meitä ei haitannut veden korkeudet tai kiitoratojen lyhyydet. Kävimmekin alueilla, joille pääsy on todella eksklusiivista.

TUKIKOHDASSA

Yövyimme kaikki yöt Long Islandilla Stella Maris Resortissa, joka oli lentäjämme suosikki syrjäisen sijaintinsa vuoksi. Useat matkustajat olivat tulleet majapaikkaamme resortin oman 8-paikkaisen Piper Navajon noutamana Bahaman pääkaupungista Nassausta. Satuimme itse asiassa saapumaan yhtä aikaa Navajon kanssa ja lentäjät keskustelivat ennen laskeutumista radioiden kautta toisilleen. Vastassa meitä oli lentokenttä, jolla ei muuta elämää sitten ollutkaan. Kenttä meni kiinni pimeän tultua, joten saavuimme paikalle viime hetkellä.

aIMG_2955
aIMG_2957

Stella Mariksen lentokenttä auringonlaskussa.

aIMG_2961 aIMG_2963

Valitsemamme majapaikka Stella Maris Resort koostui erilaisista rakennuksista, jotka olivat melko kaukana toisistaan isolla tontilla. Me asuimme rivitalotyyppisessä huoneistossa. Erikoista oli, että majapaikassa ovia ei lukittu koskaan, emme edes saaneet avaimia! Resortiin vievällä tiellä oli kyltti, jossa varotettiin varastamasta, sillä alueella toimii ”naapurivahti-järjestelmä” – mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan…

aIMG_3139

Aamun valjettua selvisi, että asuntomme näytti tälle ulkoapäin, ei ollut naapureita paikalla ja portaiden alta lähti…

aIMG_3137

…tälläinen polku kohti uima-allasta ja merta. Siellä täällä palmut olivat kasvaneet läpi kävelysillan laudoista. Resort-sanalla on täällä hieman erilainen merkitys kuin mitä mielikuvia se oli minulle tuonut aiemmin. Ei huonompi, mutta vähemmän luksukas. Aito.

aIMG_3127aIMG_3136aIMG_6831

Päärakennus sijaitsi korkealla rinteen päällä ja rannan ja sen välissä oli pienimuotoinen viidakko. Alue oli siis todellakin melko kookas. Liekö hurrikaanin, saaren syrjäisen sijainnin, kulkuyhteyksien vai kaikkien näiden tekijöden vuoksi, resortissa ei ollut ruuhkaa, ja suurimmaksi osaksi siellä saikin vaellella ihan itsekseen.

aIMG_3143

Meillä oli melko paljon ohjelmaa Bahaman päiville, mutta yhden päivän otin pysähtymiseen majapaikassamme. Jo kolmessa päivässä voi saada elämysähkyn, kun on kyseessä Bahaman lentoseikkailu, ja halusin käyttää hieman aikaa kaiken koetun omaksumiseen vain olemalla ja antamalla ajatusten virrata.

aIMG_3092 aIMG_3084

TUTKIMUSRETKIÄ SAARIVALTIOSSA

Bahaman matkan päätarkoitus oli tutustua saariin, joten kävimmekin lentäjämme opastuksella kokemassa ja ikuistamassa monta elämyksellistä kohdetta. Ajattelin tehdä oman postauksen jokaiselta saarelta ja esitellä löytöjämme sitten tarkemmin.

a12239534_10206596226759254_6246919024475940383_n

Kuvasimme matkallamme paljon materiaalia kameralla ja lentävällä videokameralla, dronella, jonka ikuistama yllä oleva kuva on Columbus Pointista.

Vuokraamamme maasturi oli muuten surkeassa kunnossa (pakoputki mm. irtosi ja auto piti hirveää meteliä) ja yritimme saada uutta tilalle. Uusi tilalle tulossa ollut auto kuulemma hajosi matkalla, joten saimme jatkaa retkiämme rämällä autollamme. Alle 3000 asukkaan Long Island tuntui saarelle, joka oli saanut säilyä omanlaisenansa. Saaren pääelinkeino on kalastus matkailun ja maanviljelyn ollessa sivuelinkeinoja. En saanut ostettua Bahamansaarilta jääkaappimagneettia äitini kokoelmaan, sillä turistikräässää ei tullut vastaan siellä missä me liikuimme.

aUntitled-2

Viimeisenä päivänä juttelimme paikallisten yrittäjien kanssa ja kuulimme, että mikäli haluaa tehdä bisnestä Bahamalla, on parasta olla rahaa taskuissa. Toki olimme jo huomanneet itsekin, että kaikki Bahamalla oli todella kallista, mutta sen lisäksi kuulimme, että jos kohteessa haluaa saada asiat tapahtumaan, niin rahaa vilautetaan oikeille tahoille. En tiedä valtion korruptiotasosta virallista tietoa, mutta tällaisen epävirallisen vihjeen saimme suullisena tietona. Näin kyllä kylttejä, jossa kannustettiin investoimaan Bahamalle, meidänkin resortissa toimi taho, jolta olisi saanut lisätietoja vaikkapa asunnon ostamiseen tai palveluyrityksen perustamiseen.

aIMG_3067

Helppoa ja nopeaa tapaa aloittaa lentoretkibisnestä Bahamalle ei taida olla, ellei istu rahakasassa ja ole valmis perehtymään erilaisen yhteiskunnan toimintatapoihin. Tulevaisuus näyttää, että mitä hyötyä tästä seikkailustamme oli meille kaikille osallistuneille. Kokemuksena se oli joka tapauksessa ikimuistoinen.

Jatketaan seuraavassa osassa Staniel Cayn possusaarelle… joko kuulette uivien possujen röhkintää? TO BE CONTINUED.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Teija / Lähdetään taas tiistai, tammikuu 5, 2016 at 21:58

    Wau!
    Ei voi olla mahtavampaa, kuin päästä kokemaan jotain noin ainutlaatuista.
    Ja hyvä muuten, että kerrot saarista osissa. Ehdin minäkin vauva-arjessa lukea postauksen alusta loppuun, ja jopa kommentoimaan.

    • Reply ulla50 keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 13:12

      Kiitos kovasti Teija tästä kivasta kommentista! =) Mukava kuulla, että vauva-arjen keskellä haluat lukea meidän Bahaman seikkailusta. <3 =)

  • Reply Kea | Deep Red Blues torstai, tammikuu 7, 2016 at 00:24

    Aikamoinen seikkailu sun työharjoittelu. Harva pääsee kokemaan moista! Oot ollu todella onnekas että oot päässyt tuollaiseen mukaan. Sun draivia ei voi kuin ihailla, Ulletin. <3

    • Reply ulla50 perjantai, tammikuu 8, 2016 at 18:18

      Kiitos Kea <3 <3 Ihanasti sanottu. Pus! Viime syksy oli kyllä aivan epätodellinen.

  • Reply Sanna I Siveltimellä sunnuntai, tammikuu 10, 2016 at 21:53

    Samaa mieltä, että aika ikimuistoinen seikkailu ja työharjoittelu 🙂 Odotin oikeaa hetkeä lukea nämä Bahama-postaukset kaikki yhteen putkeen. Seuraavaksi possujen pariin 😉 *enkestä* 🙂

    • Reply Ulla maanantai, lokakuu 24, 2016 at 21:56

      Kiitos sisko tästä kommentista! <3 Huomaan, että se on mennyt multa ohi! :/ Voihan Bahama! Huh tuntuu kuin unelta.

    Leave a Reply