Tyttöjuttuja

Lauantai-iltapäivänä Miamin kansainväliselle lentokentälle lipui solkenaan oransseja takseja ja siellä lomassa eräs musta Jeep, jonka kyydissä istui kaksi ihmistä. Jeepin hoidettua tehtävänsä määränpäässä, istui paluumatkalla kyydissä enää yksi henkilö. Kuljettaja, joka yritti saada jotain selvää monessa kerroksessa kulkevista, monihaaraisista ja kaistarikkaista teistä. Navigaattori pääsi kunnolla töihin laskemaan uutta reittiä vähän väliä, kun tämä kuljettaja oli taas missannut oikean exitin. Kylmähermoisesti matka kuitenkin taittui 8-kaistaista tietä pitkin Fort Lauderdaleen ja erään hotellin pihaan.

Olin saapunut viimeiseen majapaikkaani ennen kotiinpaluuta.

FUNCLICK04-PC20151129124857_1

Vihdoinkin olin vain minä – ja oma tyttöseurani. Seura on toki ollut mitä parhainta, mutta olin asennoitunut koko vuoden ajatukseen, että olen täällä osan aikaa yksin ja halusin sitäkin päästä myös kokemaan.

Eipä aikaakaan, kun olin jo löytänyt Broadway-musikaalin Fort Lauderdalesta (Newsies) ja sunnuntaina kurvasin viettämään kulttuuri-iltapäivää teatterille (katso Facebookista video siitä mitä parkkihallissa tapahtui.). Ennen esitystä ja väliajalla katselin onnentunteiden valtaamana teatterin edestä avautuvaa palmujen reunustamaa jokimaisemaa ja korkeita taloja. Kuinka kaunista täällä voikaan olla! Näistä elementeistä on urbaani sielunmaisemani tehty.

aIMG_7056aIMG_7044aIMG_7042

Musikaali oli hyvä, muttei kuitenkaan mennyt kärkikahinoihin suosikkimusikaalieni joukkoon. Parasta Newsiessä oli tanssikohtaukset, musiikki ja se, että tarina perustui tositapahtumiin. Lähdin hyvillä mielin teatterista ja laitoin tuulemaan kouluhommien kanssa. Kirjoittelin 10-sivuisen raportin syksyn tapahtumista ja aloin organisoida päässäni, että mitä kaikkea pitää vielä ehtiä hoitamaan. Kouluhommia, shoppailua, aurinkoa – siinäpä tärkeimmät taskit viimeisille päiville.

Suuntasin tänään ostoskeskukseen kaktusviittaan sonnustautuneena ja mietiskelin, kuinka osuvasti Strictly Stylen Hanna oli juuri kirjoittanut amerikkalaisten ystävällisyydestä ja siitä miten herkästi täällä sanotaan, jos tykkää jostakin toisen vaatteesta vaikkapa. En pysynyt kirjaimellisesti enää laskuissa kuinka monta kertaa minun kaktusviittaani tänään tultiin kehumaan – ja eihän siitä voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle!

aIMG_3276 aIMG_3286

H&M:ltä hankittu kaktusviitta Bahaman Harbour islandilla.

Kun kurvasin Jeepilläni hotellin pihaan hetki sitten, tuli paikan kokki sattumalta parkkipaikalla vastaan. Hieman keski-iän ylittänyt mies kutsui minua heti lempeällä äänellä sweetieksi ja tiedusteli oliko minulla ollut mukava päivä. Palmunoksat vyöryivät parkkipaikan keltaiseksi maalatun muurin yli ja taas meinasi tulla pala kurkkuun, kuten ostoskeskuksessakin oli jo käynyt. Miksi aina pitää lähteä pois sieltä, missä on niin hyvä olla…

Tietysti siihen on monta hyvää syytä ja kaikkien rakkaiden näkeminen tekee ajatuksesta paljon paremman. Ja se tieto, että tänne tulen taas palaamaan mikäli se vain minusta on kiinni. Sitä ennen on kuitenkin monta monituista postausta kirjoitettavana tästä matkasta ja näistä seitsemästä ikimuistoisista viikosta. Voi kunhan vaan pääsenkään vauhtiin…!

Ps. 24 yötä jouluun! Ensitöikseni kotiin päästyäni rakennan joulupuun ja sitä kyllä jo odotan innolla! Tänään ostoskeskuksesta mukaani tarttui lasinen kala, jonka ripustan kuuseen muistuttamaan tästä syksystä trooppisen meren äärellä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Maarit Johanna tiistai, joulukuu 1, 2015 at 07:39

    Aaaww miten ihanaa! Nämä fiilistelyt on niin parhaita <3 Väitän muka aina, että suomalainen tapa tehdä asioita on paras, mutta kyllä kun on käynyt kerran tuollaisessa paikassa, jossa ihmiset puhuu ja on kiinnostuneita toisesta vaikka vain pinnallisestikin, on niin paljon lämpimämpiä hengeltään. Australiassa ensi kertaa sitä vain häkeltyi kaikista kehuista ja sanoista, mutta juuri kun piti lähteä taas yrmeään koti-Suomeen niihin oli jo kerennyt tottua.
    Vaan kyllä mulle tähän aikaan vuodesta nuo palmutkin kelpais!

    • Reply ulla50 tiistai, joulukuu 8, 2015 at 15:49

      Tää oli ihana kommentti! =) Se on totta, että erilaiseen kohteliaisuuskulttuuriin tottuminen ottaa kyllä aikansa varmasti useimmille. Ja toiset ei kai totu siihen ollenkaan.

      Mullaki on jo palmuja ikävä! 🙂

  • Reply Mirkka tiistai, joulukuu 1, 2015 at 10:58

    Voi että, sä oot kyllä niin oikeassa paikassa just nyt mutta silti pakko sanoa että ihana saada sut takas Suomeen! Ja hassua sanoa näin mutta nähdään neljän päivän päästä <3 Onneks sä muuten pidit tuon kaktustunikan, se on ihan huippu asu!!

    • Reply ulla50 tiistai, joulukuu 8, 2015 at 15:51

      Tää kommentti sai mut ihan unohtamaan vastata näihin kommentteihin, kun niin häkellyin että nähdään niin pian. 😀 Kiitos muru vielä kun tulitte tekemään kotiinpaluusta niin ihanan! <3 Ja onneksi kannustitte ostamaan mua ton kaktusviitan!!

  • Reply Susanna maanantai, joulukuu 7, 2015 at 21:17

    Ihanat palmumaisemat siellä!:) tuonne olisi joskus päästävä..
    Olenkin miettinyt Välimeren risteilyä tai Floridan risteilyä, tai sitten Karibiansaarten+Floridan risteilyä. Vaikea vaan valita että mitä, kun vaihtoehtoja on liikaa. Se oli myös hassua kun Englannissa bussikuski sanoi myös bussiin tuleville my dear ja muuta tuollaista, ilmeisesti sama tapa kuin Amerikassa

    • Reply ulla50 tiistai, joulukuu 8, 2015 at 15:53

      Se on kyllä totta, että maailmassa on niin paljon ihania vaihtoehtoja, minne matkustaa, mutta kyllä suosittelen kovasti Floridaa. Koska se on just talvella niin ihana kun täällä Suomessa on rankin aika.

      Tuo on kyllä ihan huippua ku bussikuski tai vastaava kutsuu ”my dear”, me likes! =)

  • Reply Susanna maanantai, joulukuu 7, 2015 at 21:18

    Italiassa on myöskin hieman tuonkaltainen kehumiskulttuuri, tosin siellä miehet huutavat naisille bella, etenkin etelä-Italiassa. Paikalliset naiset ovat niin tottuneita kehuihin etteivät reagoi niihin mitenkään, toiset inhoavat ja toiset tykkäävät kuunnella kehumishuutoja kaduilla.

    • Reply ulla50 tiistai, joulukuu 8, 2015 at 15:55

      Joo varmasti tuo jakaa ihmiset, että miten kehumiskulttuuriin suhtaudutaan. Ja Italiassa en tiedä miten itsekään sellaisen bella, bellan ottaisin pidemmän päälle vastaan… Mua viehättää enemmän sellainen ei flirttaileva hellittelysanojen käyttö jos tiedät mitä tarkoitan.

      Kiitos kivoista kommenteista, Susanna!

  • Reply Outi Virenius tiistai, joulukuu 22, 2015 at 13:09

    Kyllä joulu on aina parasta Suomessa, mutta aurinko ja palmut maistuisi kieltämättä. Onneksi Ullan aurinkoiset jutut piristää harmaudenkin keskellä??

    • Reply ulla50 tiistai, joulukuu 22, 2015 at 13:16

      Aaaw, kiitos ihana! <3 Ihanaa joulua!

    Leave a Reply