Bahama osa 1: Avustustarvikkeita ja ylellisyyttä

On vaikea pukea sanoiksi tunnelmia, kun päässä ristiää niin monta ajatusta yhtä aikaa. (Ja ruudulla kipittää pieniä mäkäräisen kaltaisia itikoita, joita kutsutaan täällä sandfly´ksi.) Aion kuitenkin yrittää raapustaa muutaman sanan tien päältä muistiin.

On kolmas – ja viimeinen iltamme Bahamalla – jos luoja suo. Saavuimme monen haasteen jälkeen paratiisiin lauantaina 21. marraskuuta. Suunnitelmamme oli ehtinyt muuttua viisi kertaa erilaisten syiden takia, joista yksi merkittävä oli sää. Täällä kravun kääntöpiirin tuntumassa ohjaimissa ei ole ihminen vaan luonnonvoimat, kuten eräs paikallinen tänään totesi.

aIMG_2812

Viime kuussa tälle Long Island -saarelle iski neljännen asteen hurrikaani Joaquin, jonka vuoksi noin 100 kilometriä pitkä saari koki etelässä pahaa hävitystä ja tuhoa. Kun kirjoittelimme hotellin johtajattaren kanssa, että onko saarelle tulemista (ja meille luvattiin, että täällä pohjoisessa Stella Mariksessa on kaikki hyvin) saimme kuulla, että ehdotuksemme toimittaa avustustarvikkeita saarelle oli mitä tarpeellisin. Äidille tiedoksi, nyt hurrikaani-kausi on jo ohi!

Niinpä pakkasimme perjantaina matkaan lähtiessämme lentokoneen täyteen tyynyjä, vilttejä, pyyhkeitä ja joululahjoja lapsille, joita meiltä oli toivottu. Walmartissa avustustarvikkeita ostaessamme joululaulut soivat – aivan liian etuajassa – mutta tällä kertaa toimittaen täysin asiaansa. Tutut rallatukset muistuttivat joulun sanomasta ja tuntui hyvältä, että meillä etuoikeutetuilla oli mahdollisuus auttaa niitä, joita elämä ei ollut kohdellut yhtä lempein ottein. Kerrankin pystyimme varmistamaan, että apu todella menee varmasti perille.

IMG_6529-2 copy IMG_6558 copy

Perjantai-aamuna lensimme Meksikonlahden rannalta Naplesista Atlantin rannalle Fort Lauderdaleen. Tunteja kului Sano Jet Centerin FBOssa ja pilottimme teki laskelmia, että onko Atlantille mahdollista lähteä. Viisi tuntia myöhemmin totesimme, että mahdollisuutemme sille päivälle oli ohi, sillä sää ei ollut riittävän hyvä, että kannattaisi lähteä. Minä ja Make etsimme hotellin lähistöltä ja jäimme Fort Lauderdaleen yöksi, Janne lensi takaisin Naplesin majapaikkaansa.

Seuraavana aamuna saimme ilmoituksen kapteenilta: Olkaa valmiina FBOssa klo 8:50, lähdemme heti tankkauksen jälkeen kohti Bahamaa. Ja niin nousimme ilmaan lauantaina ja siirryimme teknisesti Bermudan kolmion ilmatilaan, josta riitti Makelle ajatuksena paljon hauskuutta. Liitelimme yli pilvien yli 2 kilometrin korkeudessa ja allamme kimalteli Atlantti kirkkaan sinisenä. Sitten lentäjämme ilmoitti, että huomaatteko, että alamme lähestyä Bahamansaaria tarkoittaen veden värin vaihtumista. Sininen vesi muuttui yhä turkoosimmaksi ollen lopulta Exumas-saarten kohdalla aivan hillitön sini-vihreiden värien ilotulitus.

aIMG_2828

Ensimmäisenä lentokoneen rattaamme iskeytyivät maahan Andros-nimisen saaren kentällä. Olimme virallisesti saapuneet Bahamalle. Lentokentällä oli meidän lisäksemme vain yksi kone, joka oli todennäköisesti lentokentän omaisuutta. Kävimme suorittamassa maahantulomuodollisuudet pienessä talossa, jossa ei ollut edes kyniä automaattisesti tarjolla lomakkeiden täyttämistä varten vaan ne kaivettiin esille vastahakoisesti, kun ilmoitimme, ettei meillä ollut kynää.

Seuraavan kerran laskuduimme Black Point –saaren korpikentälle, josta meitä oli vastassa nainen keneltä olimme netin kautta varanneet veneen. Kapteenimme naureskeli, että tällä saarella taksin saaminen toimii siten, että lentää kentälle – taksit lähtevät koneen ilmassa nähtyään kohti kenttää tarjoamaan kyytiä. Laskeuduimme Staniel Cay –saaren – jonne matkamme oli – sijaan Black Pointiin, koska ensisijainen kenttä on ollut pois käytöstä jonkin aikaa väliaikaisesti.

aIMG_2815

Staniel Cay kuuluu Exumas-saariin, jotka edustavat suurinta mahdollista luksusta. Tänne ei risteilyalukset tai isot lentokoneet pääse vaan tyypillinen alueen vierailija lipuu turkooseille vesille 22 miljoonan veneellä. Ja tämä hinta ei ole edes hatusta vedetty – nämä alukset olivat esillä Fort Lauderdalen venemessuilla!

Kolme päivää Bahamalla on avannut minulle sen totuuden, että ei ole vain yhtä Bahamaa kuten ei ole vain yhtä Amerikkaakaan. Long Islandilla olemme nähneet merestä kauas rannalle lentäneitä veneitä ja tuhoja, joita luonnonvoimat ovat saaneet aikaiseksi. Staniel Cay vesineen puolestaan edusti luonnon ylellisyyttä, jolle saa hakea vertaistaan (toki tätä löytyi myös Long Islandiltakin).

Nyt ilta on päätöksessään ja huominen näyttää miten tämä matka jatkuu. Tästä lisää tulossa blogiin vielä paljon. Toivottavasti olette verkkaisesta päivitystahdista huolimatta edelleen messissä!

Ps. Kuvat ovat täysin käsittelemättömiä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle tiistai, marraskuu 24, 2015 at 09:15

    Mä oon aivan fiiliksissä tästä! Tosi upeaa, että pääsette samalla kerralla tekemään hyvää ja kokemaan jotain näin uskomatonta.

    • Reply ulla50 keskiviikko, marraskuu 25, 2015 at 19:32

      Kiitos Elina, ihana, kun sää aina jaksat kommentoida ja ilahduttaa <3

  • Reply Sanna | Siveltimellä tiistai, marraskuu 24, 2015 at 09:31

    Mulla meinaa tulla ihan itku, kun luen tätä! Ootte niin hienolla asialla liikenteessä. Hyvä te! Ja vähän meinaa tulla itku, nähdessä näitä upeita turkooseja kuvia – mun puhelimen näytönsäästäjäkuva on Bahamalta, eikä tee mieli vaihtaa sitä 🙂
    Bermudan kolmio ei todellakaan ole mikään vitsi. Katsoin juuri dokumentin siitä taas. Palaan sulle siitä kun olette takaisin turvallisesti <3 Terkkuja sinne!

    • Reply ulla50 keskiviikko, marraskuu 25, 2015 at 19:33

      Miss you! Ihana päästä vaihtamaan taas kaikki kuulumiset kun nähdään joulukuussa <3 Nyt Bahama on yks juttu joka yhdistää meitä muiden juttujen lisäksi, jee =) Kiitos, kun kirjoitit nuin kauniisti! Oli kyllä ihanaa, että pystyi antamaan jotain takaisin siitä että pääsi itse kokemaan tuon.

  • Reply Heidi / Auringon alla tiistai, marraskuu 24, 2015 at 19:44

    Nää värit on niin upeita! Ollaan mielestäni lennetty joskus vastaavanlaisen alueen yli ja en voinut muuta kuin tuijottaa ikkunasta ulos, vaikka toki normaalissa matkustajakonekorkeudessa oltiinkin. Karibia on aivan huikean värinen, myös sen rakennukset 🙂

    • Reply ulla50 keskiviikko, marraskuu 25, 2015 at 19:34

      Oon niin samaa mieltä, että tuo värikkyys etenkin meressä mutta myös rakennuksissa on i-ha-naa! Kyllä sitä tosiaan melko hypnoottisesti tuli tuijotettua koneesta. Huippua, että teki ootte päässy kokemaan ton väriloiston. Kiitti kommentista! =)

  • Reply Jenni / Globe Called Home tiistai, marraskuu 24, 2015 at 19:59

    Tosi hienoa, että saitte idean avustustarvikkeiden perille viemisestä. Olisi kiva kuulla myös, miten ne lopulta otettiin vastaan!

    • Reply ulla50 keskiviikko, marraskuu 25, 2015 at 19:35

      Kiitos Jenni! Mää kirjoitan siitä postaukseen vielä, mutta ilolla ottivat vastaan ja kertoivat, että ilman yksityisten ihmisten lahjoituksia tuollaisesta katastrofista ei selvittäisi. Valtiolta ei ole paljon apua tullut. Oli mahtava että pääsi auttamaan.

  • Reply Veera Bianca tiistai, marraskuu 24, 2015 at 21:01

    Siis hajoonn näille kaikille kuville ja jutuille, elät ihan hullun huikeaa elämää rakas Ullanen <3

    • Reply ulla50 keskiviikko, marraskuu 25, 2015 at 19:36

      Eläpä hajoo Veeranen! Ihana, että olet messissä! Kyllä sun elämä on yhtä huikeaa murunen! <3

  • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, marraskuu 25, 2015 at 08:01

    Nuo kuvat on niin upeita :O! Bahama on ollut yksi sellaisista ”hiljaisista unelmakohteista” jo monta vuotta muun Karibian kera, joten tällaista on niin kiva lukea ja katsella :). Hienoa vielä, kun teette samalla avustustyötä! You are living the dream, my friend :).

    • Reply ulla50 keskiviikko, marraskuu 25, 2015 at 19:38

      Kiitos paljon näistä sanoista Jerry, arvostan jokaista niistä! Ja olen kyllä itsekin ajatellut, että tämä syksy on makiaa mahan täydeltä. Oon varma, että sää vielä pääset toteuttamaan sun tämänkin haaveen. Sää oot niin hyvä siinä, että pistät haaveet tulemaan todeksi 🙂

      • Reply Jerry / Pako Arjesta torstai, marraskuu 26, 2015 at 07:33

        Ansaittu joka sana :). ”Syksy” enemmänkin elämä :D! Kiitos, Ulla :). Tuo on niin kiva kuulla! Myönnetään, että olen itsekin sitä mieltä, että kyllähän tuokin toteutuu ;).

        • Reply ulla50 tiistai, joulukuu 1, 2015 at 07:17

          Ah ihanasti sanottu, Jerry. Elämä. Sitä oon pitänyt mielessäni siitä lähtien kun sen kirjoitit. Noin pitää ajatella =)

          Ja niin hyvä kuulla, että uskot itsekin sun unelmiin, sillä silloin mikään ei ole esteenä =)

  • Reply Susanna maanantai, joulukuu 7, 2015 at 21:20

    Oi miten ihanat maisemat! just tuollaiseen kohteeseen lähtisin, koska vaan..
    Oletko käynyt tai suunnitellut käymistä esim. Malediiveillä, Tahitilla tai Havaijilla? ajattelin vaan että minkäköhänlaisia kohteita nämä ovat jos vertaa toisiinsa? Florida (ja Bahama) kiehtoo kumminkin kovasti muiden kohteiden lisäksi 🙂

    • Reply ulla50 keskiviikko, joulukuu 9, 2015 at 22:37

      Moi Susanna! Oon käynyt Havaijilla ja se on kyllä aika erilainen kuin Bahama mielestäni. Vehreämpi ja amerikkalainen. Malediivit ja Tahiti olisivat kyllä unelmakohteita. Jälkimmäinen taitaa olla vaan superkaukana ja superkallis, jopa näitä kohteita verrattaessa…

      Florida on ihana aloitus, jos ei ole vielä noissa paratiiseissä käynyt. Se on verrattain lähellä ja siellä ei sairastu mihinkään suurella todennäköisyydellä ja rannat on upeita ja kaikki on helppoa ja kaunista =)

  • Reply Susanna maanantai, joulukuu 7, 2015 at 21:25

    Hyvä tuo avustusidea, kumpa muutkin matkailijat tarttuisivat tuumasta toimeen aina jos on tarpeen auttaminen

    • Reply ulla50 keskiviikko, joulukuu 9, 2015 at 22:38

      Mää luulen, että jos auttaminen on tehty helpoksi ja/tai on tietoa kuinka auttaa, niin varmasti moni haluaisi niin tehdä. Meillä oli mahtava yhdistää matka ja avun perille toimittaminen yhteen. Kiitos näistä sun kommenteista, Susanna! =) Niitä aina piristää saada!

  • Reply Bahama osa 2: työharjoittelussa pienlentokonefirmassa - 50 State Puzzle sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 20:55

    […] taisi olla sellainen, sillä en ole saanut kirjoitettua siitä vielä juurikaan tänne. Yhden postauksen olen kirjoittanut paikan päältä Long Islandilta ja pystyn palaamaan mielessäni aika tarkalleen […]

  • Leave a Reply