Monthly Archives

marraskuu 2015

Bahama osa 1: Avustustarvikkeita ja ylellisyyttä

On vaikea pukea sanoiksi tunnelmia, kun päässä ristiää niin monta ajatusta yhtä aikaa. (Ja ruudulla kipittää pieniä mäkäräisen kaltaisia itikoita, joita kutsutaan täällä sandfly´ksi.) Aion kuitenkin yrittää raapustaa muutaman sanan tien päältä muistiin.

On kolmas – ja viimeinen iltamme Bahamalla – jos luoja suo. Saavuimme monen haasteen jälkeen paratiisiin lauantaina 21. marraskuuta. Suunnitelmamme oli ehtinyt muuttua viisi kertaa erilaisten syiden takia, joista yksi merkittävä oli sää. Täällä kravun kääntöpiirin tuntumassa ohjaimissa ei ole ihminen vaan luonnonvoimat, kuten eräs paikallinen tänään totesi.

aIMG_2812

Continue Reading

Naples-elämää

Lauantai seitsemäs marraskuuta oli ilonpäivä. Kuten Amerikassa kuuluu, kävelin saapuvien matkustajien terminaalin kioskiin ostamaan ilmapallon ja asetuin kyltein, kukkasin ja ilmapalloin varustautuneiden ihmisten rivistöön odottamaan sitä oikeaa kasvoa. Ensin saapui Finnairin miehistö uniformuissaan ja sitten saapui hän. Lähes kuukauden yksin reissaamisen jälkeen oli taas jotain todellisen tuntuista elämässä. Sykkivä sydän ja lämmin, tuttu rinta, jota vasten painaa poski pastellisessa kuplassani, jossa olin elänyt tätä ikimuistoista syksyä.

aIMG_2557

Naplesissa päivät ovat noudatelleet uuden majapaikan ja jaetun arjen myötä seuraavaa kaavaa: Make on jetlagin ansiosta noussut tekemään töitä aikaisin aamulla ja minä olen nukkunut univelkoja pois aamun ensimmäiset tunnit. Puoleen päivään mennessä olemme ehtineet ulkona tietokoneella työskentelyn lisäksi ottaa aurinkoa ja pulikoida uima-altaalla. Floridan sää on autuaallinen, sillä mittari pysyttelee 30 asteen ympärillä yötä päivää ja hyttyset eivät ole kiusana. Niinpä ulkona voisi periaatteessa asua.

aIMG_6211aUntitled-1

On meillä kuitenkin katto päällämme. Tämän hetkinen majapaikkamme Lemon Tree Inn on kaikista Naplesissa kokemistamme viidestä hotellista paras ja kotoisin. Kun maanantaina muutimme tänne old-florida-tyyliseen huoneeseen, ei riemullani ollut rajoja! Juuri tällaiseen sisustustyyliin olen viime aikoina hurahtanut aivan täysin.

Olen jo useita vuosia käyttänyt ja kerännyt Henri Bendelin kalentereita ja uusin yksilö tuntuu sopivan vallitsevaan ympäristööni täydellisesti. Toivon, että sivut imevät sisäänsä Kalifornian ja Floridan huolettomuutta ja tuleva vuosi täyttyy päivistä täynnä näitä samoja tunteita kuin olen täällä saanut kokea.

aIMG_2509 aIMG_6238

Aurinko laskee täällä klo 17.40 ja silloin olemme olleet yleensä rannalla. Majapaikkamme sijaitsee mailin päässä Naplesin biitsiltä, joten sinne voi kävellä joko iltalenkin, uimisretken tai piknikin merkeissä. Nämä kuvat on otettu iltalenkiltämme.

aIMG_2511 aIMG_2524aIMG_6249 aIMG_6262 aIMG_2521

Jenni hoksautti Key Westissä ollessamme, että auringon laskettua pitää odottaa vielä hetki (useat nimittäin kääntyvät kannoillaan heti, kun aurinko on painunut meren taakse). Vähän auringon mailleen painumisen jälkeen tulee ihana sininen pastellihetki, joka on vähintän yhtä taianomainen kuin itse auringonlaskukin.

aIMG_2538aIMG_2543aIMG_2534

Eilen illalla olimme toisella rannalla – sillä vähän pelottavalla autiolla sellaisella – kolmistaan ja näimme taas tulikärpäsiä. Kävelimme pimeässä ehkä tunnin ja en ollut enää ollenkaan niin säikky kuin ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen ajoimme Fort Mayers Beachille jäätelölle. Kävimme läpi mitä Bahamalle omalla koneella matkustamisessa tulee ottaa huomioon ja tänään tehtäväni on soittaa Eleutheran FBO:lle, jotta saan lisää kokemusta yksityislentämiseen liittyvistä käytännönasioiden hoitamisesta. Mahastani ottaa vähän väliä, että onko tämä kaikki totta. Ja jännittää. Mutta hyvällä tavalla.

Päätän tämän postauksen eiliseen Oton postaamaan ajatukseen, joka sopii elämäntilanteeseeni juuri nyt täydellisesti:

aIMG_6335

Yksin, kaksin vai paikalliskavereiden kanssa reissuun?

*Yhteistyössä Helsingin Suomi-Amerikka Yhdistyksen kanssa*

Luin juuri Vaihda vapaalle -blogista hyvän postauksen siitä, että minkä vuoksi hän matkustaa ja aiheesta oli tosi mielenkiintoista lukea näin itsekin parhaillaan reissun päällä ollessa. Viime päivinä olen miettinyt omalla kohdallani erityisesti kolmea asiaa:

  1. Yksin matkustaminen ja pelkojen voittaminen
  2. Paikallisen kanssa vieraan maan kokeminen
  3. Ystävien ja/tai aviomiehen kanssa reissaaminen

taco_naplesIMG_6086

Aion kirjoittaa oman postauksen yksin matkustamisesta ja pelkojen voittamisesta. Tiedän, että olen ehkä keskivertoa rohkeampi lähtemään tai keskivertorohkea ainakin. Vaikka tämän syksyn viime hetken (ihanien!) muutosten vuoksi en ole tällä matkalla paljon yksin aikaa viettänyt, olen tälläkin matkalla kokenut sitä tunnetta, minkä yksin kaiken selvittäminen eri kulttuurissa tuo: se on huikeaa! Niinä hetkinä sitä voi korvissa kohisten kasvaa henkisesti, niin että sen voi itse huomata ja tuntea.

Yleensähän oman kasvun huomaa lähinnä jälkeenpäin ja hiljalleen (oli kyse sitten lihomisesta tai henkisestä kasvusta, haha!) Olen myös saanut oppia, että vaikka New Yorkin tai Los Angelesin kaltasiin metropoleihin matkustaminen yksin ei pelota vaan lähinnä jännittää, olen luontomatkailijana varsinainen vellihousu. (Mutta tämä aihe vaatii vielä työstämistä päässäni, joten kirjoitan sitten, kun olen edennyt tässä aiheessa ja päässyt eteenpäin pelkojen voittamisessa.)

taco3

Tänään minulla on mielessä se, miten paljon olen saanut irti tästä maasta tänä syksynä, kun minulla on ollut hyvin paikat tuntevia paikallisoppaita seuranani. Los Angelesissa matkustin ystävien kanssa, jotka tuntevat kaupungin todella hyvin. He olivat viettäneet paljon aikaa kaupungissa paikallisten ystäviensä kanssa ja sitä myöten oppineet kaupungin salat.

Naplesissa minulla on ollut paikallisoppaana täällä paljon aikaa viettänyt henkilö, jonka firmalle teen työharjoittelua. Tutustuin Maken kanssa Janneen viime joulukuussa Key Westissä yhteisten kavereidemme kautta ja siitä syntyi pikkuhiljaa ajatus, että voisin edistää opintojani yhteistyön merkeissä. Eilen söimme lounasta syrjässä kaikesta olevassa pienessä ravintolassa, jonne sisälle astuttuani tuntui kuin olisin saapunut Meksikoon. Taisimme olla ainoita valkoihoisia asiakkaita ja minua tuijotettiin suurella mielenkiinnolla. Nappasin postauksen kuvat lähtiessämme, jolloin ravintola oli tyhjentynyt lounasvieraista.

taco

Ravinolassa mietin, että mistä kaikesta tavallinen turisti jääkään paitsi, jos ei ole ketään hyvin paikan tuntevaa tuttua olemassa. Kolmatta kertaa itsekin olen jo Naplesissa ja niin paljon on edellisillä reissuilla jäänyt kokematta.

Olen varmaan kirjoittanut ennenkin siitä, että kun matkustin vuonna 2011 New Yorkiin opiskelemaan, enkä alussa tuntenut Amerikan mantereelta yhtään ihmistä (se oli villi tunne se myös!). Nyt olen todella onnellinen, että Amerikka-perheeni on kasvanut niin valtavasti neljässä vuodessa. Toissa yönä yritin alkaa katsomaan Suomenkin tv:ssä pyörivää Jane the Virgin -telenovelaa ja sain ladattua tietokoneeseeni sen täysin lamauttaneen viruksen. Suomessa oli aamuyö, joten oli todella helpottavaa, että oli hereillä olevia henkilöitä joihin ottaa kännykällä yhteyttä, kun pieni paniikki meinasi iskeä. Ja niin ongelma ratkesi.

taco2

Mistä niitä paikallisia tai oman lempimaan hyvin tuntevia ihmisiä sitten voi löytää? 

Oma neuvoni on, että kannattaa hakeutua harrastustoiminnan kautta ”piireihin”. Minun elämän käänteentekevä hetki on ollut liittyä Suomi-Amerikka Yhdistykseen ja sitä kautta verkostoni ovat hiljalleen alkaneet kasvaa.

Toinen hyvä tapa on perustaa matkablogi – tai lukea muiden blogeja.

Ilman näitä kahta asiaa en olisi ikinä tavannut Amerikka-siskojani enkä olisi nyt kokemassa tätä marraskuuta auringossa. Sain kesällä Helsingin Suomi-Amerikka Yhdistykseltä Suomi-Amerikka-ystävyysstipendin, joten ihan rahan arvoista etuakin jäsenyys on tuonut tullessaan. Suurin höyty on kuitenkin ehdottomasti henkinen pääoma, jota olen saanut niistä ihmisistä, joihin olen tutustunut.

Suomi-Amerikka Yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa (paikallisyhdistyksiä löytyy eri puolilta Suomea) ja NAME-verkostoomme ei tarvitse edes liittyä vaan voi tulla vain mukaan. Toki kavereita saa myös matkoilta ihan vain sillä, että alkaa juttelemaan ihmisille. Etenkin, kun on yksin liikenteessä, on tutustuminen melkeinpä pakollista ja automaattista.

IMG_6136

Kiitos paikallisoppaan, pääsin myös näkemään auringonlaskun eilen valkohiekkaisella autiolla rannalla. Siitä lisää tulevassa pelkojen voittamis -postauksessa. Nyt on tullut aika lähteä hakemaan omaa kultaani Miamin lentokentältä! Ystävien kanssa matkustamisen, paikallisoppaan kanssa hengaamisen ja yksin reissaamisen palettiin on aika ottaa nyt mukaan vielä yksi säe nimeltä parisuhdematkailu.

Ps. Arvatkaa muuten mitä hassua eilen sattui? Pesukarhu tuli ja vohki eväsleipäni uima-altaalta! Olin illalla poolilla ja jätin leivät hetkeksi tuolin viereen maahan, kun varas iski. Ovela pikkuvaras oli pitänyt minua ilmeisesti koko ajan silmällä, sillä näin pesukarhun tuolini takana ennen kuin siihen istuin.

Pps. Näin eilen myös tulikärpäsiä ensimmäistä kertaa elämässäni! Huikeita olentoja!

Arkea ja lentokoneita Floridan Naplesissa

Uusi viikko, uusi kaupunki. Olen siirtynyt pitämään tukikohtaa tällä viikolla Naplesiin Meksikonlahden rannalle ja joutunut opettelemaan nukkumaan taas yksin, kun Sanna lähti maanantaina kotimatkalle Suomeen. Onneksi enää ei ole kuin kaksi yötä nukuttavana ennen kuin elämäni rakkaus saapuu kaupunkiin – sitä en malta enää odottaa! Toisaalta aika kyllä kuluu siivillä, kun joka päivä eteen tulee uusia mielenkiintoisia kokemuksia, kuten eilinen lentokoneen pesupäivä.

FullSizeRender-5

Pastellinen Naples on kylpenyt yli 30 asteen helteissä ja aloitin päiväni eilen myöhäisellä aamupalan ja lounaan yhdistelmällä kaupungin pääkadulla, 5th avenuella. Kelpasi mutustella kreikkalaista salaattia ulkona ja katsella kaunista kaupunkikuvaa. Naples on tähän aikaan vuodesta aika rauhallinen kaupunki, sillä sesonkiaika on alkamassa vasta vähän myöhemmin syksyllä.

IMG_6021

Kaupungilta siirryimme lentokentälle pesemään lentokonetta, jolla olimme tehneet viikonloppuna Key Westin retken. Rakastan lentokenttiä ja olen päässyt käymään nyt Floridassa ollessani jo viidellä eri kentällä: Pompano Beach Airpark, Fort Lauderdale-Hollywood international, Miami international, Key West international ja Naples Muncipal.

IMG_6005IMG_5999 FullSizeRender-6 aIMG_6011

Lentokentillä riittää kuvattavaa, kun on palmuja ja toinen toistaan hienompia ilma-aluksia. Fort Lauderdalessa alkaa tänään suuri Boat Show, jota mainostettiin myös lentokentillä kertoen, että alueen FBOille (termi, josta kirjoitin viime postauksessa) laskeutuu yli 1000 yksityiskonetta näiden venemessujen takia. 32 maata on edustettuna ja vieraita saapuu kaikkialta maailmasta. Tapahtuma on mainoksen mukaan verrattavissa vaikutusvaltaisuudeltaan Super Bowliin. Meilläkin on tarkoitus mennä käymään tutustumassa messuihin jonain päivänä, koska maassa maan tavalla! 😀

IMG_6035FullSizeRender-4

Mutta välillä pitää tehdä ylläpitotöitä ja niinpä työnsimme koneen hallista pesupaikalle iltapäivän helteessa. Ensin kone kasteltiin letkulla kauttaaltaan ja sen jälkeen harjattiin ja hinkattiin sienellä ja vielä loppuhuuhtelu. En ole tainnut ikinä pestä edes autoa, joten kokemus oli minulle taas aivan uutta. Lopussa Janne otti vähän kuvia, kuinka helppoa elämä on, kun on työharjoittelija ;D

IMG_6052aIMG_6024

Lentokoneen peseminen oli hauskaa puuhaa. Hommien tultua valmiiksi Janne lähti katsomaan auringonlaskua luonnonpuistoon ja minä siirryin omaan ”puistooni” Coastland Center -ostoskeskukseen, jossa viihdyin koko illan. Yritin etsiä uutta uikkaria FLL:ssä rikkimenneen tilalle, mutta hinnat olivat alkaen 100 dollaria, joten projekti jäi edelleen kesken. Sen sijaan löysin käsilaukun (koululaukun!), topin ja kengät.

IMG_6047

Nyt vatsa kurnii siihen malliin, että lähden aamupalahommiin. Tänään aion tehdä hommia vähän koneella ja vastailla rästissä olleisiin viesteihin. TBEXiä on vielä paljon purkamatta ja muistiinpanot pitää tehdä puhtaaksi ja luoda kontaktirekisteri kaikista henkilöistä, joilta sain käyntikorit (niitä on noin 40!). Toimistopäivä siis tänään tiedossa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja kommentoikaa, jos on jotain juttuja, josta haluaisitte lukea tästä blogista. Kirjoitustahti on ollut nyt harmillisen epätasaista, mutta instagrammia päivitän aika säännöllisesti -> @ulletin

Miami skyline ja lentoseikkailu Key Westiin

aIMG_5750

”Ensimmäinen tehtäväsi tarinankertojana on elää elämääsi mahdollisimman täydesti ja rikkaasti. Voit kuvailla kokemuksiasi vain niin täydesti ja rikkaasti kuin olet kokenut ne. –– Mitä enemmän lähetät maailmalle positiivista energiaa, sitä enemmän sitä tulee sinulle takaisin.” – Don George

Matkabloggajakonferenssi TBEX päättyi perjantaina kuuluisan matkakirjoittaja Don Georgen puheeseen. Vapaasti suomennettuna hän kehotti meitä kaikkia elämään elämäämme mahdollisimman täydesti ja rikkaasti – ja täytyy sanoa, että niin olemme viime viikot tehneet. Lauantaina lensimme pikkukoneella Key Westiin aikeenaamme viettää siellä päivä halloweenin ja Fantasy Fest -karnevaalin merkeissä, mutta illan tultua erinäiset sattumukset johtivat siihen, että jäimme Sannan kanssa Key Westin kuuman kosteaan yöhön, kun lentokoneemme lähti takaisin kohti Fort Lauderdalea.

aaIMG_5747

Mutta palataanpa hieman taaksepäin. Tärkein syy sille, miksi olen täällä Amerikassa nyt on matkailun ja ilmailuliiketoiminnan opiskelut, joita voin tehdä siis täältä käsin tämän syksyn käytännön kautta. TBEX-konferenssi oli loistava startti aloittaa Florida-aikani, sillä sain viikon aikana hyödyllisiä kontakteja tapaamistamme ihmisistä. Meitä oli konferenssissa vain kolme suomalaista tyttöä ja eurooppalaiset ylipäänsä olivat vähemmistönä, joten jäimme helpoti ihmisten mieleen. Viimeisenä päivänä moikkailimme koko ajan uusia tuttavia käytävillä.

Konferenssin annista tulen kirjoittamaan vielä paljon täällä blogissa, mutta juuri nyt aika on kortilla. ”Työnantajani” on saapunut kaupunkiin ja kohta lähdemme palaveriin Miamiin. Sitä ennen on kuitenkin pakko jakaa tunnelmat viikonlopulta. Lauantaina TBEXin hädin tuskin loputtua huristelimme Sannan kanssa Uberilla Pompano Beachin yksityislentoterminaaliin. Kapteenia ja konetta odotellessamme tutustuimme suomalais-irlantilaiseen työntekijään terminaalissa. Suomalaiset ovat kyllä levittäytyneet kaikkialle; jatkuvasti törmäämme johonkin ihmiseen, jolla on Suomi-connection!

aaIMG_2109

Yhden aikaan nousimme ilmaan ja kaarsimme lentokoneen nokan kohti Miamin rantaviivaa.

aaIMG_2112aaIMG_5765-2 aaIMG_2175aaIMG_2132aaIMG_2170aaIMG_2178aaIMG_2187 aIMG_2126aaIMG_2182 aaIMG_2195

Lensimme maisemareittiä Key Westiin ja Key-saarten jono kulki allamme turkoosin veden helminä. Puoli kolmen jälkeen saavuimme perille Floridan eteläisimpään kärkeen. Kapteeni nakkasi meidät Sannan kanssa kylille ja lähti noutamaan kavereitamme Fort Lauderdalesta. Meidän oli alunperin tarkoitus lentää isommalla koneella, mutta sattumusten takia jouduimme ottamaan B-suunnitelman käyttöön, joka edellytti kahteen ryhmään jakautumista.

aIMG_2279

Key Westissä meitä oli vastassa railakas meno saarelaisten juhliessa kahdeksatta päivää Fantasy Festiään mitä kreiseimmissä asuissa. Key West vaatii oman tarinansa joten jatketaan eteenpäin lentoseikkailuamme.

Ilta koitti ja olimme haahuilleet aikataulun niin, että yhdeltätoista illalla kumpikaan ryhmä ei ollut lähtenyt paluumatkalle ja lennettävänä olisi siis kaksi keikkaa. Ulkona oli hiostavan kuuma, mutta meillä ei olisi ollut ongelmaa jäädä odottelemaan juhlivien kaupunkilaisten kanssa paluukyytiä. Unettomaksi yöksi se olisi kuitenkin mennyt ja lentäjälle olisi koittanut todella raskas ilta. Hotels.com kertoi, että tililläni on käyttämätön palkintoyö ja aloimme selailla olisiko kaupungissa mitään majataloa jäljellä meille täksi yöksi. Löysimme hotellin ja päätin, että menemme sinne. Samalla saimme extra-päivän tässä ihanassa tropiikissa!

aUntitled-1

Päiväretkelle varaamissa kamppeissamme lähdimme Sannan kanssa sitten Fairfield Marriottiin, joka osoittautui todella mahtavaksi yöpaikaksi. Yövartija toi meille huoneeseen hammasharjat ja suuvettä respaan soitettuamme ja niinpä pääsimme virkistyneinä – vaikkakin hikisissä vaatteissa – nukkumaan muhkeisiin jenkkisänkyihin 90 mailin päässä Kuubasta.

Aamulla runsaan aamupalan jälkeen odottelimme uima-altaalla paluukyytiä. Onneksi bikinit olivat tulleet mukaan. Päätimme jäädä vielä päiväksi Key Westiin, kun kerran olimme kaikki siellä eikä kenelläkään ollut mitään aikatauluja sunnuntaina. Katselimme auringonlaskun ja lähdimme lentokentälle. Koneeseen astuessani tukkani nousi kirjaimellisesti pystyyn – olihan viikonloppu ollut sen verran nostattava!

aIMG_5937aa_miami

Yölento oli jännittävä kokemus ja Miamin valomeri viimeistään sai haukkomaan henkeä. Liisimme aivan pilvenpiirtäjien tasolla ja pääsimme laskeutumaan Fort Lauderdalen kansainväliselle kentälle kaupungin yli kulkevaa reittiä. Perillä opin uuden ilmailualaan kuuluvan termin: FBO eli Fixed-based operator. FBO tarjoaa yksityislentäjille lentämiseen tarvittavat fasiliteetit kuten tankkauspalvelut ja terminaalin. Kävimme tutustumassa miehistön tiloihin illan päätteksi ja löysimme jopa saunan Helo-kiukaineen. Keräsin laukun täyteen yksityisilmailijoille suunnattuja luksuslehtiä ja mietin, että tähän alaan voisin kyllä tottua. Mulla on todennäköisesti  maailman upein työharjoittelupaikka, vai mitä! 😉