Monthly Archives

lokakuu 2015

TBEXin ensimmäinen päivä – unelmista totta

Muistan elävästi sen alkukevään harmaan päivän, kun uutisvirtaani pamahti mainos maailman suurimmasta matkabloggaajakonferenssista Amerikassa, Floridassa. Välitön ajatus päässäni oli: tuonne mun on päästävä! Olin lukenut Veera Biancan blogista kutkuttavia kirjoituksia matkailulle sydämensä menettäneiden matkakirjoittajien kokoontumisesta Espanjassa ja haaveillut, että voisin jonakin päivänä myös itse päästä kokemaan vastaavan. Ja tietysti mieluiten juuri Amerikassa. Ja sitten eilen koitti päivä, jolloin tämä unelma tuli todeksi täällä Fort Lauderdalessa. Huisia!

Rehellisyyden nimissä kerrottakoot, että konferenssia edeltävänä päivänä meitä lähinnä ahdisti ajatus tilaisuudesta. Kaiken menemisen ja tekemisen jälkeen väsytti ja tuntui absurdille lähteä tapaamaan ventovieraita ihmisiä, joista monet ovat aivan täyspäiväisiä matkailijoita ja blogi-ammattilaisia. Mietitytti, että kiinnostaisikohan ketään tällainen pikkubloggaaja, joka kirjoittaa harvinaisella suomen kielellä omia juttujaan pienelle, sievälle lukijakunnalleen. Paikallisilla bloggaajillahan saattaa olla kymmeniä- ellei satojatuhansia seuraajia! TBEX on kuitenkin kaikille bloggaajille tarkoitettu tapahtuma ja todellisuudessa konferenssiin osallistuu bloggaajia aina alottelijoista ammattilaisiin, joten aivan ok tänne oli tulla meikäläistenkin.

Konferenssi alkoi tiistaina pre tour -retkillä, joista kukin oli saanut valita mieleisensä paristakymmenestä eri vaihtoehdosta. Sanna lähti aamulla kajakoimaan ja palasi sieltä puolenpäivän jälkeen uuden kaverin kanssa tämän autolla majapaikkaamme. ”Ulla, olen tulossa Twitter-kaverisi kanssa hotelliin!”

Olin äimänkäkenä, että kenestä Twitter-kaverista nyt puhutaan! Sitten muistin, että tosiaan minähän löysin sen yhden TBEXiin tulevan tytön, josta kerroin täällä blogissakin, kun hän olisi halunnut alkaa jopa kämppiksekseni Floridassa. En voinut uskoa silmiäni, että Sanna oli bongannut juuri tämän ihanan Daniellen kaikista konferenssivieraista ja täällä he nyt olivat meidän hotellilla yhdessä! Meillä synkkasi hyvin heti ensikohtaamisesta lähtien.

Läksimme yhdessä lounaalle ja sen jälkeen Danielle nakkasi minut messukeskukseen, josta  oli bussikuljetus katamaraani-retkelle, jonka minä olin valinnut.

  aIMG_5465

Bussissa istuin naisen viereen, joka kertoi olevansa kotoisin Karjalasta. Hän tunnisti nimestäni, että minun täytyy olla suomalainen ja aloimme jutella. Nainen asui nykyisin Washington DC:ssä ja oli poliittinen neuvonantaja Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä kauppasuhteissa. Hän oli siirtynyt reilu vuosi sitten tekemään työtään freelancerina ja oli matkustellut 14 kuukautta ympäri maailmaa miehensä kanssa.

Tsekkaa Annemarien blogi tästä (kuvassa oikealla).

Veneellä tutustuminen ihmisten kanssa kävi vastoin odotuksiani helposti ja kivuttomasti. Kaikki olivat matkalla yksin, joten jokaisella oli tarve löytää kavereita. Käyntikortteja vaihdettiin ja esittelyjä tehtiin. Kapteeni soitti reggae-musiikkia ja tunsin miten onni kupli suonissani.

aUntitled-1

Päivä oli tuulinen, joten kapteeni sanoi, että jätämme avomerelle menon tänään, jottei meidän tarvitse alkaa pilaamaan hyvää retkeä merisairaudella. Vene ankkuroitiin paikallisten suosiman ”honeymoon-saaren” edustalle ja sitten vain veteen!

Laivasta poistuttiin veteen kiemurtelevaa vesiliukumäkeä pitkin.

Veteen laskettiin trampoliini ja kellumispatja, jonne uimaan pulahdettuamme saimme kiivetä kuljailemaan. Trampoliini koitui ihanan valkoisen uima-asuni kohtaloksi, sillä trampalta poistuessani takerruin kiinni metalliseen lukkoon ja jäin roikkumaan uimapuvusta trampoliinin ja veden väliin. Kaksi ihmistä tarvittiin irrottamaan uikkarini pinteestä… (Niin niitä uusia ystäviä saadaan! Hahah!) Kotona huomasin, että uikkari oli aivan revennyt, joten uikkariostoksille kai tässä täytyy jossakin välissä ehtiä.

 

Veneretken jälkeen kiirehdin Uberin kyydissä hotelliin vaihtamaan vaatteita. Löysin huoneestamme Sannan ja Daniellen, jotka olivat juuri heränneet päikkäreiltä ja olivat laittautumassa iltaa varteen. Käpsyttelimme lähistöllä sijaitsevaan hienoon W-hotelliin kahdeksaksi, sillä siellä oli Travel Massive Miamin järjestämä verkostoitumistilaisuus alkamassa. Olin hiljattain Helsingissä Suomen ensimmäisessä Travel Massivessa ja täytyy sanoa, että vaikka täällä puitteet olivat luksukkaat, oli Suomessa järjestelyt vielä enemmän aivan omaa luokkaansa. Hyvä Veera!

aFullSizeRender-2

Danielle, minä ja Sanna W hotellin sisäänkäynnillä

aIMG_5486aFullSizeRenderaIMG_5488

Travel Massiven teema oli Silent Disco, jossa jokainen vieras pystyi kuuntelemaan omista kuulokkeistaan haluaamansa DJ:tä. Jostain syystä tämän kanssa samaan aikaan vielä paikallinen DJ soitti musiikkia tilassa, joten verkostoitumisen kannalta kovalla soiva musiikki oli hieman huono valinta. Mutta emme antaneet sen häiritä menoamme, olihan meillä uusia ystäviä päivän retkiltä ketä esitellä toinen toisillemme.

Illan päätteeksi lähdimme pizzalle rantabulevardille ja Danielle kämppiksineen saatteli meidät hotellille. Olipahan melkoinen ensimmäinen päivä! Tämän perusteella minua alkoi houkuttaa ajatus suuresti seuraavasta TBEXistä ensi vuonna Tukholmassa, mutta pitää nyt katsoa ensin tämä konferenssi loppuun ja sitten alkaa suunnittelemaan Ruotsin reissua 😉

Hollywoodin parhaat maisemapaikat

hollywood

”Now this is not the time or the place
for a broken-hearted,
’cause this is the end of the rainbow
where no one can be too sad

No I don’t wanna leave
but I must keep moving ahead
’cause my life belongs to the other side
behind the great ocean’s waves

Bye bye, Hollywood Hills
I’m gonna miss you, where ever I go
I’m gonna come back to walk these streets again
Bye bye, Hollywood Hills forever.”

Nämä osuvat Sunrise Avenue -yhtyeen Hollywood Hills -biisin sanat kaikuivat tänään kuulokkeistani uuden majapaikkamme uima-altaalla maatessani. Fyysisesti siirryimme eilen maagisesta Los Angelesista kuuman kosteaan Floridaan, jossa meitä oli toden totta vastassa melkoinen trooppinen rankkasadekuuro, jota emme olleet aivan odottaneet.

 Henkisesti siirtyminen paikasta toiseen kestää kauemmin. Koimme Kaliforniaa täydellä sykkeellä ja sydämellä yhdeksän ihanan päivän ajan ja kyyneleet valuivat kuin Floridan sade, kun piti sanoa heipat Marialle Hollywoodin Sunset boulevardilla. Sinne jäi tyttö kävelemään värivalojen loisteeseen ja muuttui hetki hetkeltä pienemmäksi kuvassa, kun katsoin auton avonaisesta ikkunasta taakseni. Bye bye Hollywood Hills, I’m gonna miss you, I’m gonna come back.

hollywood2hollywood7

Viimeinen päivämme Los Angelesissa ei sujunut kuten olisimme odottaneet. Frendini yskä oli pahentunut sen verran, että päätimme lähteä käymään paikallisessa sairaalassa tarkistuttamassa hänen keuhkonsa. Päädyimme vakuutuksen ohjeistamana Cedars Sinai -sairaalaan Beverly Hillsiin, jossa Hollywood-julkkiksetkin käyvät synnyttämässä ja hoidattamassa itseään. Sairaalakompleksi oli valtava ja jo perille oikeaan paikkaan löytämisessä kesti melkoinen tovi.

Lopulta heitimme vuokra-automme valet parkingiin kuten hienossa ravintolassa konsanaan ja lähdimme odottamaan. Byrokratian hoitamisen jälkeen ystäväni puettiin elokuvista tuttuun sairaalakaapuun ja laitettiin sänkyyn makaamaan. Minä sain istua vieressä tuolilla. Röntgenkuvat ja verikokeet kertoivat, ettei mitään vakavaa ole ja yskänlääkkeen kanssa pääsimme lähtemään juuri sopivasti auringonlaskun aikaan. Painelimme katsastamaan Hollywood-kyltin viimeisen illan kunniaksi.

hollywood6

En osaa sanoa mikä taika kyltissä on, mutta sen näkeminen lähietäisyydeltä on jotain todella upeaa. Reitti kyltille on hieman mystinen ja sen löytäminen vaatii omat niksinsä. Aivan kyltin viereen ei ole edes sallittua mennä ja iltaisin kylttiä ei ole valaistu, koska alueen asukkaat eivät sitä halua. Löysimme kuitenkin hyvän paikan päästä ihmettelemään kylttiä suht läheltä ilman haikkausretkeä, kun aloimme juttelemaan erään tiesulun päässä partioineelle vartijalle. Hän neuvoi meitä ajamaan Lake Hollywood Park overlook -nimiseen paikkaan.

Mutkittelimme ensin North Beachwood Drive -nimistä katua ylös hillseille upeiden omakotitalojen ohitse halloween-koristeluja ihastellen (niistä kuvia blogin Facebook-sivulla) ja kirjoitimme vartijan ohjeistamana Lake Hollywood Park -osoitteen navigaattoriin ja se löysi meille reitin. Jalkauduimme ulos nappaamaan muutaman kuvan ja ihastelemaan alas mailleen painuvaa aurinkoa vielä viimeisen kerran. Kalifornian auringonlaskut ovat kerta toisensa jälkeen sanoin kuvaamattoman upeita ja ne kannattaa aivan tietoisesti aikatauluttaa omaan ohjelmaan, jottei missaa päivän maagisinta hetkeä.

hollywood3

Eräänä toisena iltana samalla viikolla ihastelimme auringonlaskua toisessa Hollywoodin top-nähtävyyspaikassa. Griffith Observatory on tähtitieteestä ja avaruudesta kiinnostuneiden suosikkikohde, mutta paikka tarjoaa elämyksen kenelle tahansa upean sijaintinsa ansiosta. Paikka on parhaimmillaan juuri auringonlaskun aikaan, jolloin voi ihastella Los Angelesin muuttumista pastellivärien kautta timanttien avenueksi. Kuvat kertonevat kaiken olennaisen tästä kohteesta.

griffith2 griffith3griffith7griffith5griffithaIMG_5137a_kollaasiaIMG_5179

Mulholland drive on Hollywoodin kolmas must-kohde auringonlaskun aikaan. Valitettavasti se jäi meillä tällä reissulla aikapulan vuoksi välistä, mutta olen päässyt kokemaan kyseisen reitin ensimmäisellä Los Angelesin matkallani. Tässä siis kolme kohdetta, joissa kannattaa ottaa Kalifornian ilta vastaan Losin lukuisten ihanien palmurantojen lisäksi.

Nyt lähdemme ottamaan Floridan illan vastaan hotellimme kuumaan jacuzziin palmujen alle. Olen loputtoman onnellinen ja onnekas, että tällainen määrä onnea ja toinen toistaan suurempia elämyksiä on suotu kohdalleni tänä syksynä. Koko kevään tätä kaikkea mietin mielessäni ja suunnittelin päässäni. Voisiko joku nipistää, että tämä todellakin on nyt totta!

M A L I B U

Ensimmäiset seitsemän päivää LAssa ovat nyt takanapäin ja aika on lentänyt siivillä. Tänään siirryin Hollywoodin tähtipölyyn asumaan ja ihmeissäni nyt naputtelen tätä postausta elokuvista tutussa kaksikerroksisessa motellissa sunset boulevardilla. Meinasin sanoa, että kaikki kaupunginosat ovat täällä toinen toistaan legendaarisempia, mutta todellisuudessa se olisi väärin sanottu. Opin Sannan paikalliselta ystävältä, että Los Angeles on yleisesti käytetty nimitys suuresta alueesta, jossa on lukuisia itsenäisiä kaupunkeja kaupungintaloineen kaikkineen. Niinpä esimerkiksi Hollywood ja Malibukin ovat omia kaupunkejaan, eikä Los Angelesin kaupunginosia.

aIMG_1603 aIMG_1675aIMG_1669

Tiistaina hengasimme Malibun kaupungissa Sannan synttäreiden kunniaksi. Olen lukuisia kertoja lukenut Sannan Siveltimellä-blogista siitä, miten he ovat käyneet syömässä laiturin päässä olevassa Malibu Farmissa ja nyt olin siellä itsekin mukana. Olenkin nauranut, että vähän väliä minusta tuntuu kuin olisin seikkailemassa Sannan blogissa, koska maisemat ovat sieltä niin tuttuja. Tällä kertaa ei vain tarvitse istua toimistossa virtuaalisesti haaveilemassa Malibun auringosta, joka muuten paistaakin kuumasti vielä vaikka on lokakuu! Tänään auton mittari näytti 82 fahrenheitia, joka vastaa 27,8 celsiusta.

aIMG_1690 aIMG_1696 aIMG_1700 aIMG_1713 aIMG_1702aIMG_1716 aIMG_1751aIMG_1579

Näiden kuvien myötä hyvää yötä ja huomenta! Hollywoodissa sammuu nyt yhden ikkunan valot.

Ps. Blogi päivittyy epäsäännöllisen säännöllisesti sen mukaan miten aikaa ja wifiä on tarjolla, mutta instagramiin tulee laiteltua kuvia suht säännöllisesti, joten sieltä voi seurailla lisää nimimerkillä: @ulletin

Pps. Blogin Facebook-sivuille tulee myös eri matskua, kuten videoita. Sinne pääsee tästä.

Päivä reissukukkarossa – matka Cape Hatterasille

Paljonko rahaa kuluu ”tavallisena” reissupäivänä? Meillä ei ole päiväkohtaista budjettia vaan mieheni hahmottelee edellisten matkakulujen perusteella arvion kokonaisbudjetista. Kuluneet dollarit laskemme yhteen matkan jälkeen. Näin paljon meillä kului maanantaina (summat postauksen lopussa):

Ma 19.10 klo 4.15
Puhelimen herätyskello soi majapaikassamme Morehead Cityssä North Carolinassa kukonlaulun aikaan, tänään on nopea lähtö eli lippispäivä! Koska hotellin aamupalaa ei ole tarjolla ennen kuutta, nappaamme 24h Harris Teeter-kaupasta eväät päiväksi ja limsatölkkejä useamman päivän tarpeisiin. Kunnon kokoinen kylmälaukku kylmäkalleineen on ehdoton varustus roadtripeillä, näin syksylläkin.

Olen varannut etukäteen autopaikan Cedar Island – Ocracoke -lautalle klo 7 lähtevään vuoroon, matkaa sinne on noin 60 mailia (=96km). Paikalla on oltava viimeistään klo 6.30, muuten menetämme paikkamme. Liikenne on hiljaista aamun tunteina ja olemme perillä jo vähän yli 6.

Kesäaikana ferryt ovat tupaten täynnä, joten etukäteisvaraus on ehdoton. Nyt meidän lisäksi jonossa on kymmenisen autoa, alukseen mahtuisi noin 40. Otan tunnin päikkärit etupenkillä meren keinuttaessa autoamme ferryn kannella. Matka kestää reilut 2 tuntia, perillä Ocracoken satamassa olemme klo 9.10.

AdobePhotoshopExpress_09d31219777f4604b1494828a33c432b
(Postauksen kuvat otettu Lumia 1020:lla.)

Haen ensimmäisenä maihin päästyämme kartan Cape Hatteras National Seashoren visitor centeristä ja suuntaamme ensimmäiselle majakalle. Huomaan, että kylässä on myös postitoimisto (ei ole niin pientä kylää, ettei siellä olisi omaa postitoimistoa).  Nyt saan vihdoin Blue Ridge Parkwaylta ostamiini kortteihin postimerkit. Mahtaako kukaan muu lähettää enää postikortteja matkoiltaan, mietin…

Saaren kuuluisat ”villihevoset” ovatkin aitauksessa, mikä pettymys! Ehdimme klo 11 Ocracoke – Hatteras -lautalle, joita lähtee tähän aikaan vuodesta puolen tunnin välein. Tämä matka kestää noin tunnin ja on maksuton. Alus on edellistä pienempi ja heittelehtii ajoittain aallokossa melko rajusti.

AdobePhotoshopExpress_806253a672434382acf48dbc49f322fc

Hatteras on Cape Hatterasin saarista suurin ja täällä on eniten nähtävää. Olemme siirtyneet ”island timeen”, etenemme hitaasti pysähdellen Outer Banks Scenic Bywaylla. Säännöllisin väliajoin on taukopaikkoja, joista on lyhyt kävelymatka Atlantin rannalle. Erikoisluvalla rannalle saa myös ajaa autolla.

Mittarissa on reilut 50 F (=10C), tuuli on kova, mutta aurinko lämmittää vielä. Valkoista hiekkaa, nousuveden tuomia simpukoita…  voisin jäädä rannalle tunneiksi tutkimaan simpukoita ja haistelemaan merituulta. Tunne on sama kuin vuosi sitten Acadialla Mainessa.

AdobePhotoshopExpress_d93bf51e132d4e6d8c3923ff78cdc3e8
WP_20151019_15_22_44_Pro
WP_20151019_10_03_41_Pro

100 mailin (=160 km) matkalla näemme pastellinvärisiä kartanoita ja vaatimattomampia kesäasuntoja, kalastajia, perinteisiä surffaajia ja leijalautailijoita, aiheeseen liittyviä värikkäitä kauppoja, kalaravintoloita sekä kolme majakkaa. Voin vaan kuvitella minkälainen meno päätiellä on kesäkuukausina, kun asunnot täyttyvät lomalaisista. Nyt vain muutaman talon pihassa on autoja ja liikenne rauhallista.

AdobePhotoshopExpress_336c9a6572b6439eaa1b965ddc55b96f
AdobePhotoshopExpress_5dbc6f9479e04062acbfe53699803b1c

klo 18.00
Päivämme päättyy 160 mailia (=258 km) ja 14 tuntia myöhemmin Kill Devil Hillsiin (NC). Käymme pikapesussa, koska auton etuosaan räiskyi merivettä toisella lauttamatkalla niin, että se on täynnä valkoisia suolaläiskiä.

Idyllinen Kill Devil Hillsin lomakaupunki on täynnä seafood-ravintoloita, emme jaksa lähteä enää istumaravintolaan vaan käymme hakemassa purilaiset Five Guysista ja kirjauduimme hotelliin. Tämän iltainen hotelli on matkamme kallein, tosin Washington DC:n majoitus ei ole vielä varattu. Huoneen ikkunasta pilkahtaa meri, mutta vetäydyn lakanoiden väliin hymy huulilla. Ihana aurinko, ihana meri.

– Eväät Harris Teeteristä 26,80 $
– Yhdensuuntainen autopaikka Cedar Island – Ocracoke -lautalle 15 $ (varattu ja maksettu etukäteen)
– 10 x postimerkki 12 $
– Deluxe autopesu 10 $
– 2 x hampurilainen ja 1 x cajun-ranskikset Five Guys Burgers and Friesistä 19,91 $
– Yöpyminen Holiday Inn Express Kitty Hawk Beachillä 153,50 $ (varattu etukäteen, hinnassa mukana 5 000 ostettua IHG-pistettä)

Päivän kulut yhteensä 237,21 $ (noin 209 €)

Tässä vielä maanantain reittimme kartalla:
kartta

Auringonlasku ja toimistohommia Venice beachillä

Kolme päivää sata lasissa painettuamme päätimme tänään viettää rauhallista ”toimistopäivää” ja hoidella vähän velvollisuuksia. Toimistomme sijaitsi kolmessa eri lokaatiossa, jotka olivat seuraavat:

office_in_la

  1. Hotellihuoneen ja käytävän välinen kynnys ja sen ympäristö
  2. Firehouse-niminen diner-ruokapaikka
  3. Venice beach, CA

Herättyämme kävelimme aamupalalle läheiseen dineriin ja tilasimme ruokaisat amerikkalaiset aamiaiset. Minulle pannukakkuja, munakokkelia ja makkaraa, Sannalle juustoleipiä ja hash browns -perunoita. Ruuan jälkeen hoitelimme asioita siihen saakka kunnes tietokoneestani alkoi loppua akku. Ravintolassa ei saanut käyttää pistorasiaa, ettei kukaan asiakkaista vaan kompastuisi johtoon ja ravintola joutuisi siitä vastuuseen. Ei siis akkujen latauksia tässä internet-ravintolassa, joten palasimme hotellin officelle. Huoneessamme ei tahdo netti toimia muuta kuin oviaukon kohdalla, joten datailut pitää hoitaa ovi auki käytävän ja huoneen kynnyksen ääressä istuskellen.

Ja koska LA, päivän viimeinen toimistomme oli Tyynenmeren ranta Venice biitsillä. Kiireiset bloggaajat eivät olleet ennen tätä päivää ehtineet edes järkkärikameroitaan ulkoiluttaa, joten vahinko piti ottaa takaisin ja hoidella blogihommiakin!

11IMG_1369 aIMG_1378 aIMG_1364aIMG_1379 aIMG_9986aIMG_1387

Ennen rannalle menoa kävimme hakemassa päivän toista ateriaamme varten eväät Whole Foods -ruokakaupasta. Grillattua maissia, salaattia, hedelmiä, marjoja, smoothieta ja pieniä leivoksia sen kunniaksi, että Sannalla oli jo Suomen ajassa syntymäpäivä. Lisäksi napostelimme edellisen päivän autoreissulta jääneitä sipsejä ja poppareita auringonlaskua katsellen.

aIMG_1399 aIMG_1407 aIMG_1419 aIMG_1427 aIMG_1448

Ollaan tykätty paljon Venice beachistä asuinpaikkana. Auringonlaskut ovat valtavan kauniita ja täällä on jotenkin mukavan boheemi ja hyvä tunnelma. Viimeisiä auringonlaskukuvia puhelimella ottaessamme rannalla, huomasimme, että puhelin meni kiinni hotellin wifiin. Naureskelimme, että tästä tuleekin sitten varmaan oikeasti toimistomme, kun netti toimii paremmin täällä kuin huoneessa.

Nyt on nukuttu yö ja on LA:n ajassakin Sannan syntymäpäivä. Suuntaamme kaveriporukalla aamiaiselle läheiseen aamupalapaikkaan ja sen jälkeen tarkoitus on lähteä Malibun suuntaan ja bongailla matkalla pumpkin patch -paikkoja. Pumpkin patch tarkoittaa kurpitsapeltoja tai paikkoja, joissa on runsaasti kurpistoja koristeltavaksi halloweenia varten. Kuulostaa ihanalle!

Tämä postaus on omistettu superihanalle kämppikselleni Sannalle! *HAPPY BDAY SWEETIE!* This is your day! <3 Kiitos, kun lähdit reissukaveriksi, näin on kaikki ollut niin paljon kivempaa!

La La Land ja kesken loppuvat päivät

Voi kääks, miten paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran! Los Angeles on ottanut Suomi-tytöt vastaan imaisemalla meidät pauloihinsa ensi minuutista lähtien. Viime päivien fiilikset ovat muistuttaneet ensimmäisen New Yorkin matkani fiiliksiä: ”en tarvitse lepoa, en ruokaa enkä väsy mistään.” Näin niinkuin ympäripyöreästi sanottuna. Uudet Cali-siskoni Sanna ja Maria (ennen oltiin vain Amerikka-siskoja) ovat olleet Losi-hulluja jo aiemmin,  minulle kaupunki on iskenyt kunnolla vasta nyt kolmannella visiitillä. Kaikki on ollut aivan täydellistä joka henkäyksellä, joten varautukaa pyyhkimään siirappia näytöiltänne, hah.

La1

Maailman toiselta reunalta tänne matkustettuamme tämä oli näkymä, kun kaarsimme automme uudelle kotikadullemme torstai-iltana. Viime postauksessa paljastin, että en olekkaan tosiaan yksin liikkeellä, sillä ystäväni Sanna päätti viime hetkellä liittyä seuraan ja palata jälleen tänne henkiseen kotikaupunkiinsa kolmatta kertaa tänä vuonna. (Love the spirit!)

En ole ikinä juuri kokenut kämppiselämää muuta kuin Maken kanssa, mutta nyt totesimme, että on kaikista kätevintä, että asumme yhdessä varaamassani rantakämpässä, jotta voimme aina autoilla yhdessä. Kolmen päivän kokemuksella ajaminen on ollut aika helppoa, kunhan on kartanlukija apuna suunnistamisessa tässä jättimäisessä metropolissa. Parhaillani olen nähnyt 12 samaan suuntaan menevää kaistaa, joten liittymistä ajaa todella helposti harhaan ellei kaksi silmäparia vilkuile oikeita exit-kylttejä.

Lauantai-iltana ajoimme Hollywoodiin Florence and the Machinen keikalle ja pääsin kruisailemaan Walk of Famen tähtien reunustamaa katua pitkin ja taskuparkkeeraamaan ekaa kertaa ikinä ylämäessä keskellä Hollywoodia autojen tööttäillessä takana. Se oli kuumottavaa, mutta Sannan loistavalla ohjeistuksella auto luikahti koloon. Me pystytään nyt mihin vaan! Girl power!!!

La4 la6 la5

Meidän pikkuinen, mutta hyvin varustettu huone Air Venice -hotellissa tarjoaa omien sanojensa mukaan HIP Beachfront Living’iä ja sitä se kyllä tekee. Ikkunan takana palmun oksat huojuvat sängynpäädyssä, kolibrit pörräävät ja aaltojen kohinan voi kuulla sisälle saakka öisin, kun on hiljaista. Päivällä rantakadulta kaikuu rytmikkäät soundit, kun boheemit taiteilijat viettävät päiväänsä ulkona matkamuistoja myyden ja auringosta nauttien.

Meillä on sujunut kämppiselämä erinomaisesti, koska jaamme samat kiinnostuksenkohteet. Nytkin molemmat tässä datailee omia juttujaan ennen kuin lähdemme rannalle piknikille. Maria liittyy seuraamme omat askareensa hoidettuaan. Olen nukkunut yöt hyvin, sillä iltaisin on ollut aina aivan kaikkensa antanut, sillä jetlagin ja intopiukeuden takia päivämme ovat alkaneet jo noin kuuden aikaan aamulla. Ja aikaisin ei olla maltettu ryhtyä nukkumaan minään iltana.

la7

Kahtena ensimmäisenä aamuna aloitimme päivämme reippailla aamulenkeillä. Ensimmäisen päivän jälkeen sain jäätävän rakon varpaanväliin flipflopeista ja jouduimme lenkkariostoksille. Rakkolaastarit (tai hyvät kengät…) ovat kyllä matkailijan paras ystävä, ai että mikä helpotus!

la8aIMG_4276la11

Lenkkeily näissä maisemissa on mahtavaa ja energiaa riittää vaikka kuinka pitkälle lenkille. Surffarit purkautuvat siisteistä pakuistaan lautoineen rannalle ja aurinko tekee kaikesta kauniin värikästä. Kävelimme Valentine’s day -leffasta tutuille kanaaleille ja ihastelimme jälleen toinen toistaan ihanampia taloja. Halloweenin lähestymisen seurauksena ihmiset ovat jo alkaneet koristella pihojaan kurpitsoilla, pääkalloilla ja hämähäkin seiteillä. Olen laittanut muuten lennossa blogin Facebook-sivulle videoita ja yhdessä pätkässä on juuri näitä Venicen pihoja kuvattuna. En osaa kuvitella miten satumaista olisi asua näissä kanaalien taloissa ja valmistautua aina seuraavaan juhlapyhään omine koristeineen. Voihan onnenmyyrät!

la9

Olen ollut aikaisemmin Losissa tammikuussa ja kesäkuussa. Tammikuussa kaupungissa ei ole kesähellekelit ja kesäkuussa on niin kutsuttu June Gloom eli ajanjakso, jolloin taivas on usein rannikolla pilvivaipan peitossa. Lokakuu kurpitsoineen ja aurinkoisine keleineen on todella hyvää aikaa kaupungissa viettämiseen.

la3 la10

Ostimme toisella lenkillämme paikallisen taiteilijan puukylttejä, joissa oli puhuttelevia tekstejä. ”Eat well, travel often.” Syö hyvin, matkusta usein. Word!

Loppuun laitan vielä toiset kauniit auringonlaskukuvat eiliseltä. Kävimme Castaic lake -nimisellä järvellä motoristien hyväntekeväisyystapahtumassa kuuntelemassa Foo Fightersia ja pääsimme vuoren tai kukkulan päälle todistamaan upeita maisemia ihan vahingossa. Tapahtuma veti paikalle kymmeniä tuhansia ihmisiä ja saapuessamme viralliset parkkipaikat olivat jo täynnä. Niinpä neuvokkaat amerikkalaiset olivat järjestäneet vuoren huipulta kuljetuksen tapahtumapaikalle shuttle-busseilla ja sellaisella mekin köröttelimme kauniissa maisemissa.

la1512112384_10153674901318967_194469719245797218_n12087983_10153674900878967_6276902840806451013_n

Lisää seuraavassa postauksessa. Nyt saa datailut loppua tältä päivää hiljalleen ja lähdemme ottamaan aurinkopäivästä vielä kaiken irti. Nyt kun on kaksi kaupungin hyvin tuntevaa opasta mukana, Los Angelesissa päivät ovat aivan liian lyhyitä. Tekemistä ja näkemistä on vaikka muille jakaa. Terkkuja kaikille täältä eräältä todella onnelliselta bloggarilta. Joskus elämä osaa kyllä olla mahtavaa!

Ps. MacBookissani on sellainen vika ilmaantunut, että Finder toimii todella hitaasti vaikka kaikki muuten toimii. Kuvien selaaminen on hidasta ja vaivalloista. Sattuisiko kukaan tietämään, että mistä ko ongelma voi johtua ja mitä sille voi tehdä?

Reality check – yksi päivä lähtöön!

Huomenta Porvoon aamubussista! Tyttöä ei ole paljon näkynyt linjoilla eikä sosiaalisissa riennoissakaan. On vähän pitänyt kiirettä viime viikot opiskelujen kanssa, mutta nyt on melko makea fiilis, kun viimeistä kertaa ainakin tälle syksyä körryyttelen Porvooseen. Tänään on laajan airline business -kurssin päätöskerta ja huomenna tähän aikaan istun lentokoneessa nokka kohti Los Angelesia!! Iltapäivällä paikallista aikaa huomenna olen jo näissä alla olevien kuvien maisemissa Venice beachillä, ei voi tajuta!

IMG_9509 IMG_9600 IMG_9584 IMG_9519

Opiskelut

Lentokoneet ovat täyttäneet ajatukseni aika tehokkaasti viime aikoina. Olimme viime perjantaina koko päivän Finnairin pääkonttorilla ja kävimme läpi lentoliikennebisnestä eri alan ammattilaisten näkökulmasta. Kaikkia kuulemiamme puheenvuoroja tekniikasta, suunnitteluun, rahoitukseen, HR:ään, johtamiseen, myyntiin ja markkinointiin yhdisti se, että puhujat olivat superinnostuneita edellisenä päivänä Helsinkiin saapuneesta ensimmäisestä A350-koneesta. Finnairin strategia on tuplata Aasian liikenne vuoteen 2020 mennessä vuoden 2010 tasolta ja tavoitetta varten on tilattu 19 suurta, huipputekniikkaa edustavaa A350-konetta. Koneet on laitettu tilaukseen jo 10 vuotta sitten ja niiden rakentamista on seurattu rakkaudella, joten eipä ihme, että ensimmäisen uuden vauvan saapuminen oli valtavan suuri asia koko henkilöstölle. Vierailumme päättyi siihen, että kipusimme muun henkilöstön kanssa kattoterassille katsomaan A350:n ensimmäistä laskeutumista kaupalliselta lennoltaan.

Yritysvierailun lisäksi nyt on taskussa kolme lentokenttätyöhön vaadittavaa sertifikaattia, yli 40 sivua kirjoitettua tekstiä ja monta mielenkiintoista luentoa. Koska lentoliikenne on niin kansainvälinen asia, on meilläkin ollut puhujia luennoilla eri puolilta maailmaa aina Etelä-Afrikasta asti.

naples11

Amerikka

Mutta sitten on jo aika puhua Amerikasta, eikö! Mun mielestä ainakin on. Mun jalat tanssii täällä pöydän alla (olen jo päässyt Porvooseen asti), kun mietin, että tänään voi – ja on pakkokin, heh – pakata kaikki valmiiksi! Koulun jälkeen menen kaupungille hakemaan dollarit, tuliaisia Amerikkaan ja muuta sen sellaista. Toivon, että kaikki stressaava ja pahin on nyt hoidettu. Olen mm. siivonnut ja päivittänyt tietokonetta ja ei pahemmasta väliä. Viimeiset kolme päivää ovat olleet jotenkin stressin multihuipentuma ja olo oli aika karsea, mutta tänään voi pojat aurinko paistaa, mieli on kirkas ja elämä hymyilee!

Asiat ovat saaneet uusia käänteitä ihan viime viikkojen aikana ja paljastettakoot tässä vaiheessa, että en juurikaan joudu olemaan matkalla yksin! Amerikka-perheeni on ilmeisesti kasvanut siihen malliin, että tuttuja alkaa olemaan toisessa kotimaassani kiitettävästi etenkin seuraavien kuukausien aikana. Tekemistä ja mahdollisuuksia tulee olemaan vaikka muille jakaa. Los Angelesissa meitä on kolmen tytön kopla ja kaikilla on myös töitä/kouluhommia tehtävänä, joten kaupungin halttuun ottamisen lisäksi tulemme istumaan jossakin ihanissa kahviloissa näpytellemässä kukin omia läppäreitämme. Päätin jäädä Losiin 9 päiväksi ja asun ensimmäiset 6 päivää Venice beachillä ja lupun ajan Hollarissa eli Hollywoodissa. Auto on vuokrattu koko Kalifornian ajaksi.

aaIMG_8687

Lauantaina 24.10. on lento Floridaan ja seuraava viikko on varattu Fort Lauderdalelle ja matkabloggaajakonferenssille TBEXille. Sekä Losissa että Floridassa on tarkoitus tavata uuden alani ihmisiä eli matkailualan toimijoita. Lokakuu päättyy halloweenin juhlimiseen Fort Lauderdalessa ja sen jälkeen siirryn Naplesiin länsirannikolle ja keskityn 100% työharjoittelutaskeihin, jotka kulkevat tässä rinnalla koko ajan.

Marraskuussa Make tulee kolmeksi viikoksi Floridaan osittain etätöihin, osittain lomalle. Tähän osuuteen tulee liittymään lisää lentokoneilla lentämistä ja turkooseja tunnelmia… *en kestä!* Thanksgivingiä suuntaamme näillä näkymin viettämään Miami beachille, josta on varattuna kahdeksi yöksi melko mukava majapaikka. Treffit Miamissa, tällaiseen marraskuuhun haluan tottua!

a1IMG_5359e1IMG_5462e1IMG_5516e1IMG_5463

Joulukuun alussa koittaa paluu arkeen. Olen saanut monenlaisia kommentteja syksyyni liittyen. ”Miksi olet niin vähän aikaa?” tai ”En ikinä lähtisi yksin Amerikkaan, vaikka maksettaisiin!” tai ”Koko syksy Amerikassa, niin uskomatonta!”. Ensimmäistä ja viimeistä kommenttia olen itsekin ajatellut usein. Välillä tuntuu, että olisi pitänyt järjestellä vielä pidempi reissu, koska täällähän on vielä koko talvi edessä. Mutta sitten toisaalta tällaisena parisuhdeihmisenä en halua alkaa rakentamaan meille eri elämiä. Joskus yöllä valvoessani olen ollut aivan onnellinen, ettei reissuni kestä esim. viittä kuukautta! =)

Kello 12.13

Tunnit ovat ohi, kaikki tehtävät palautettu, uunimakkaralounas nautittuna. Aika harppoa viimeisen kerran kuulaan ja aurinkoisen Porvoon läpi bussiasemalle ja ajaa Helsingin keskustaan ostamaan tarvittavat asiat. Kello soi neljältä aamulla ja suuri seikkailu saa alkaa! Palataan asiaan Enkelten kaupungista!

Ps. Ajattelin kuvata videotervehdyksiä ja jaan niitä ainakin blogin Facebook-sivuilla. Seuratkaahan siis myös mun ja Kirsin Amerikan valloituksia myös osoitteessa www.facebook.com/50statepuzzle.

Pps. Kirsille terkkuja itärannikolle leaf peepingin eli ruskalehtien tiirailun pariin!

13. hääpäivä

Oveluudella ja viekkaudella minut voitettiin. Vuoden olin hänelle vaikeasti tavoiteltava ennen kuin alkoi lämpenemään. Millainen olisikaan elämäni, jos hän ei olisi päättänyt saada minua vaan olisi tyytynyt siihen, kun 17-vuotiaana pamautin: ei todellakaan kiinnosta! Onneksi mieheni ei ole luovuttajatyyppiä vaan kolme vuotta myöhemmin kävelytti minut alttarille.

FullSizeRender-10

Aika lentää hyvässä seurassa ja tänään vietetään jo kolmattatoista hääpäiväämme. En voisi olla onnellisempi, kun saan aamuisin herätä elämäni rakkauden vierestä ja pusutella hänet matkaan.

Toinen minulle draivin antava voima, Amerikan matkailu, tuli elämäämme myöhemmin. Hääpäivän kunniaksi päädyin kaivelemaan muistoja yhteisiltä Jenkki-reissuiltamme ja niitäpä onkin kertynyt jo muutama mokoma.

ausa2008

Vuosien 2008-09 vaihteessa teimme reissun kaveriporukan valmistumisen kunniaksi New Yorkiin ja luoteis-USA:han. Pahaa aavistamattomina painelimme myös Meksikon Tijuanaan, jossa totesimme olevammme ainoita turisteja huumesodan kiristämällä näyttämöllä. Ensimmäistä New York -joulua en unohda ikinä.

havaiji

Vuonna 2010 talouskriisi koetteli Yhdysvaltoja ja nappasimme 1300 eurolla matkan Havaijille. Honolulu ja Oahun saari vei sydämemme 12 päivän aikana, jotka saimme helmikuun auringossa kylpeä.

new_york2011

Keväällä 2011 olin opiskelemassa New Yorkissa yksinäni. Make tuli katsomaan minua pääsiäisenä huhtikuussa…

boston2011

…ja kesälomien kynnyksellä toukokuussa! Kesäkuussa teimme kaveriporukalla roadtripin Bostoniin ja USAn koillisrannikolle.

newYork_2011_2

Palasimme vielä saman vuoden jouluksi New Yorkiin.

new_york2013

Ja seuraavanakin vuonna matkustimme jouluksi New Yorkiin ja jatkoimme sieltä kavereiden kanssa Miamiin.

white_sands2013

Kesällä 2013 roadtrippasimme Texasin El Pasosta San Francisoon ja pääsimme kokemaan monta luonnonihmettä matkan aikana. Yksi niistä oli White Sandsin -kansallispuisto New Mexicossa.

naples2013

New York -joulujen aikakausi sai tehdä hiljalleen tilaa Floridalle pari vuotta sitten. Vuoden 2013 jouluksi matkustimme Washington DC:n kautta Fort Lauderdaleen ja Naplesiin jouluksi. Auringon saaminen talvella oli tullut koko ajan tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi tälle pariskunnalle.

kesa_2014

Kesällä 2014 kuitenkin palasimme jälleen New Yorkiin ja teimme itärannikon roadtripin käyden mm. Hamptonsissa, Atlantic Cityssä ja amishien mailla Pennsylvaniassa.

key_west2014

Viime joulun vietimme jälleen Floridassa ja paluumatkalla – no taas kävimme moikkaamassa rakasta New Yorkia. <3

Ensi viikolla suuntaan jälleen yksin Amerikkaan, mutta saan tärkeän vieraan luokseni marraskuussa. Onnellisen avioliiton salaisuus meillä on se, että jaamme mieluiten kaikki huippuhetket yhdessä, mutta parisuhde ei kuitenkaan ole esteenä sille, ettei myös yksin voisi haaveitaan toteuttaa.

Olen maailman onnekkain nainen. Hyvää hääpäivää rakas! Tämä postaus on sinulle. Jatkukoot kuvasarjamme siihen saakka, että ollaan harmaahapsisina viettämässä eläkepäiviämme Floridassa =)