Yllätystuliaiset arvottu – tunnustusten aika!

Suurkiitos kaikille tuliaisarvontaan osallistuneille. Oli todella hauska lueskella teidän arvauksianne. Nyt lienee aika noloille(?) tunnustuksille – mikä on totta, mikä puppua!

Väittämä 1 / Ulla
”Siirsin omia häitäni ja sitä varten jo varattuja juhlatiloja muutama kuukausi ennen h-hetkeä matkan takia.”

255431_10151188774928967_840396831_n

Tämä on totta. Minua kosittiin tammikuussa 2002 ja päätimme pitää häät samana vuonna. Matkailufriikeille oli heti selvää, että häistä seuraavana päivänä pitää lähteä häämatkalle. Valitsimme häämatkakohteeksi Thaimaan Khao Lakin, jonne oli tarkoItus matkustaa marraskuussa.

Jossakin vaiheessa vuotta lööpit täyttyivät uutisista, että Khao Lakissa oli jokin hyttysten levittämä epidemia, joka oli sairastuttanut monia suomalaisiakin matkailijoita. Kohde ei enää näyttäytynytkään niin houkuttelevalle häämatkan kannalta ja päätimme vaihtaa sen toiseksi mieluisimpaan vaihtoehtoon: Kreikkaan. Koska Kreikkaan ei voinut matkustaa enää marraskuussa pakettimatkalle, piti häät siirtää lokakuun alkuun, jotta edelleen pääsimme lähtemään matkalle alkuperäisen suunnitelman mukaan häistä seuraavana päivänä. Yllä olevassa kuvassa päivän vanha rouva odottaa lentoa Kreikkaan.

Väittämä 2 / Kirsi
”Päätin toisena lukiovuotenani, että pidän lukion jälkeen välivuoden ja lähden vuodeksi au pairiksi Yhdysvaltoihin. En halunnut minkään tai kenenkään horjuttavan päätöstäni, joten päätin myös etten ala seurustella vakavasti ennen lähtöäni.”

Tämä pitää paikkaansa. En edes muista mistä USA-innostukseni sai alun perin alkunsa, mutta niin paljon sinne halusin lähteä lukion jälkeen, että päätin pelata varman päälle. Au pair-keikka venyi lähes kahdeksi vuodeksi, kun vuoden päätteeksi aloitin matkailualan opinnot paikallisessa koulussa. Hieno elämänkokemus parikymppiselle, josta on voinut oppia amerikkalaisuudesta vielä vuosien jälkeenkin.

Väittämä 3 / KEKSITTY
”Lupauduin ystäväni lapsen kummiksi sillä ehdolla, että kastetilaisuutta siirrettäisiin kahdella viikolla. Virallinen selitykseni oli perhepiirissä juhlittavat syntymäpäivät, mutta oikeasti halusin hyödyntää edullisen lentotarjouksen Madridiin ja nähdä samalla Ricky Martinin konsertin.”

Kumpikaan meistä ei ole ollut Ricky Martinin keikalla Madridissa, eikä pyytänyt ketään siirtämään kastetilaisuutta.

Väittämä 4 / Kirsi
”Nostin täydet opintolainat ammattikorkeakouluaikaan, jotta pääsin poikaystäväni ja ystävämme mukana Euroopan autokiertomatkalle punaisella paholaisella. Palasimme Suomeen monta kokemusta rikkaampana ja takaluukku täynnä ranskalaisia viinejä & juustoja.”

Eikö ole melko yleistä, että opintolainalla matkustellaan? Näin jälkikäteen en voi muuta kun ihmetellä, miten me kolme mahduimme tavaroinemme ystävämme pieneen Volkswagen Golfiin (=punainen paholainen) ja miten huoletta viiletimme sillä Saksan motareilla tuhatta ja sataa. Muistan elävästi, kun istuimme Pariisissa Riemukaaren juuressa mutustelemassa PIM’sin suklaakeksejä.

Riemukaaren alla piparilla

Väittämä 5 / Ulla
”Lähdin opiskelemaan uuden ammatin alunperin sen innoittamana, että olin kateellinen miehelleni, että hän pääsi Amerikkaan työmatkalle. Halusin päästä alalle, jossa se olisi mahdollista myös minulle.”

Heheh heh, tämä on myös totta! Antakaahan mun selittää. Todentotta käänteentekevä hetki elämässäni oli, kun mieheni soitti minulle töihin eräänä pakkaspäivänä ja kertoi lähtevänsä kahdeksi viikoksi Seattleen työreissulle. Mies oli reissanut aiemminkin eri puolilla maailmaa, mutta että Amerikan matka! Minut valtasi valtava kateus ja samalla hetkellä tajusin, että olin ajautunut ammatillisesti sellaiseen tilanteeseen, että asialle täytyy tehdä jotain. Koulutus- ja työhistoriani olivat lähteneet eri suuntiin ja ajelehdin työpaikasta toiseen vähän sen mukaan mitä oli saatavilla.

Tajusin, etten halua olla kateellinen kenellekään vaan minun pitää alkaa tavoitella sellaista elämää, ettei tarvitse moista alhaista tunnetta tuntea. Ymmärsin, että matkailuala on suuri intohimoni; sille annan kaiken vapaa-aikani matkabloggaamisen, Amerikka-verkoston pyörittämisen, tapahtumissa käymisen, matkasuunnittelun ja reissaamisen muodossa. Olin hakenut alan töitäkin, mm. matkamyyjän paikkoja, pääsemättä edes haastatteluun, koska koulutus ja kokemus puuttuivat. Päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja lähteä tavoittelemaan sellaista elämää, jossa työ voi olla alalta, josta haluaa oppia kaiken.

Toinen vuosi matkailualan opiskelijana on nyt menossa ja en voisi olla onnellisempi. Ensi kuussa koittaa myös minun oma työ(harjoittelu)matkani Amerikkaan!

If there is a will, there is a way.

IMG_5975

50 State Puzzle-blogin Facebook-sivulle sunnuntaihin 20.9. klo 18 mennessä vastanneiden arvottiin Randomizer.org:n avustuksella kahden tuliaispaketin voittajat, joihin ollaan yhteydessä Facebookin inboxin kautta maanantain aikana. Onnea kummallekin!

Olisi kiva kuulla mikä on kahjointa/hulluinta/hauskinta mitä sinä olet tehnyt matkailun nimissä?

Mukavaa sunnuntai-iltaa!
Ulla & Kirsi

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Katie maanantai, syyskuu 21, 2015 at 10:09

    Olen elämäni aikana muutamankin kerran varannut lomia tyyliin ”viimeiset rahat tilliltä lentolippuihin kun oli hyvä diili eikä mitään hajua mistä säästää reissua varten”…:-) mut onpa ollut hyviä reissuja!

    • Reply Ulla perjantai, syyskuu 25, 2015 at 12:35

      Heiii! Kiitos kokemuksen jakamisesta ja pahoittelut, että vastaamisessa on kestänyt.

      Heh ja just niin, kyllä matkailu aina kannattaa! Aina sitä jotain keksii ja priorisoi, kun on hyvästä reissusta kyse.

  • Reply Jenni / Globe Called Home tiistai, syyskuu 22, 2015 at 01:12

    Ei vitsi, missasin tämän! Aivan mahtava idea arvonnalle. 😀

    Mä en taida olla tehnyt mitään erityisen kahjoa, tai sitten en vaan itse ole tajunnut asioiden kahjoutta. ”Hulluin” mitä tulee mieleen oli, että palasin vaihdosta Tsekeistä matkustamalla ensin 23 tuntia bussilla Kieviin ja lentämällä sieltä, koska 1) oli halvempaa 2) kaverit oli menossa Kieviin ja sain näin ylimääräiset kilot heidän laukkuihinsa ja 3) hei Ukraina, why not. Tosin huomioiden nämä kohdat 1+2+3 niin ei minusta ollut ollenkaan hullua.

    • Reply Ulla perjantai, syyskuu 25, 2015 at 12:36

      Heh kiva tuo sun stoori! 😀 Ei hullua kun oli noin hyvä syy!

      Kiva, että arvonta oli toimiva, vaikka tällä kertaa missasit sen. Ens kerralla sit mukaan!

    Leave a Reply