35 päivää

Kaksi viikkoa ilmailuopintoja takana – ja millaisia viikkoja ne ovatkaan olleet! Kello on soinut kuuden-seitsemän aikaan ja olen istunut bussissa, Porvoossa luennoilla ja tietokoneen äärellä kotona. Päivät ovat venyneet ympäripyöreiksi. Tästä syystä blogin kirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa eikä energiaa. Tänä aamuna laskin, että Los Angelesiin lähtööni on aikaa 35 päivää! Tasan viiden viikon päästä uuteen alaani syventyminen jatkuu Amerikassa ja veikkaan, että asiaa Amerikka-blogiin tulee riittämään. Olkaa siis kärsivällisiä nämä viisi viikkoa kanssani, joohan!

1torremolinos

Kesälomalla osasin vain hatarasti arvella kuinka tarpeen akkujen lataaminen tulee. Nyt on jälleen suupielet rohtuneet, iho kutisee, hehku on kadonnut, joten arkiselle tuntuu. Mutta kyllä aurinkoenergialla lataaminen on silti kantanut. Niin paljon energisempänä tämä syksy on alkanut kun vertaa lomaa edeltäneeseen olotilaan!

Niin, ja on tässä huhkimisen välissä ollut myös muutamia erityisiä herkkuhetkiä. Viikonloppuna ehdimme Kirsin ja muiden tyttöjen kanssa käydä katsastamassa Gloria Fashion Show’n 10-vuotisjuhlanäytöksen Kattilahallissa ja sunnuntaina kahvittelin kummilapsiseurassa. Maanantaina puolestaan lounastin amerikkahullujen ystävieni Sannan ja Marian kanssa ja sain hyviä vinkkejä Losissa pärjäämiseen. Sanna matkusti juuri tänään taas Kalifornian aurinkoon, joten matkajuttuja hänen takuulla ikimuistoisesta reissusta voi lukea täältä. Luvassa on mm. kaverin häät Las Vegasissa ja kaason hommia. Mitenhän itse pystyn lukemaan juttuja niin että pysyn nahoissani! 35 päivää!! 

11988617_10153587082003967_8830247003375043937_n

Minä ja Kirsi hetki ennen Glorian show’n alkua Suvilahdessa

MITÄ TÄHÄN MENNESSÄ…

Monet ovat toivoneet, että kirjoitan opinnoistani, joten tässä pieni väliraportti kahden viikon jäljiltä. Olemme käyneet läpi lentoyhtiöiden markkinoinnin perusteita, lainsäädäntöä ja muuta säätelyä alalla, historiaa ilmailutoimialan vapautumisesta, lentoturvallisuuteen liittyviä aiheita, lentokonetyyppejä, kulujen muodostumista, reittisuunnittelua, halpalentoyhtiömallia verrattuna hybrideihin ja perinteisiin täydenpalvelun lentoyhtiöihin, oheistuoteiden ja palveluiden myyntiä jne. On näköjään hieman vaikeaa kuvailla näitä suomeksi, sillä terminologia on tullut tutuksi vain englanniksi.

Olen kirjoittanut jokaisesta aiheesta sivun verran oppimispäiväkirjaa ja pureksinut käsiteltyjä asioita omien motiivieni näkökulmasta. Lisäksi olen suunnitellut laajaa loppuraporttia ja kerännyt siihen lähteitä ja sisältöä, varsinaista kirjoittamista en ole vielä aloittanut. Oma aiheeni käsittelee kotimaan reittiliikennettä (kannattavuutta ja seikkoja, jotka reittisuunnittelussa tulee ottaa huomioon). Aiheen valinta liittyi työharjoitteluuni, sillä ko. tutkimuksen myötä pääsen perehtymään ilmailubisnekseen syvällisesti monelta eri kantilta.

JA MITÄ ON TEKEMÄTTÄ?

Viisi viikkoa aikaa suorittaa vaaditut kolme alan sertifikaattia, tehdä oppimispäiväkirja ja loppuraportti. Oma lukujärjestykseni Haagassa alkaa ensi viikolla, joten saa nähdä mitä lisäpuuhaa sen jälkeen tulee. Lisäksi olen menossa pitämään luentoja matkabloggaamisesta Haaga-Heliaan, joten täytyy valmistella esityksiä muutamasta eri näkökulmasta eri tunneille.

Ulkomaan jaksoon liittyen on vielä myös tehtävää. Uuden passin hankkiminen, ESTA, lentoyhtiötiedot, rahanvaihtamien, uuden pankkikortin hankkiminen, uusien käyntikorttien tekeminen blogikonferenssia varten ja on tässä vielä pari majoitusyötäkin varaamatta ja varaukset tulostamatta. Ja se autonvuokraus… liikkumisen Kaliforniassa ratkaisen luultavasti vasta paikan päällä!

PÄÄLLIMMÄISET FIILIKSET?

Ensimmäisen päivän euforia on häipynyt monta kertaa, mutta päällimmäisenä tunteena on edelleen suuri kiitollisuus, että saa keskittyä täysillä aiheisin, jotka kiinnostavat. Maailman uutisia olen seurannut vain harvakseltaan, mutta jostakin eteeni tupsahti amerikkalaisen unelman määritelmä ja se tuntui äärimmäisen osuvalta tämän hetken Euroopan tilannetta ajatellen.

”Elämän tulee olla parempaa ja rikkaampaa sekä täydempää jokaiselle, kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, riippumatta sosiaaliluokastaan tai niistä olosuhteista joihin on syntynyt.”

Oma elämäni on juuri nyt niin rikasta, että voisin sanoa saavuttaneeni amerikkalaisen unelman. On ollut lottovoitto syntyä sairaanhoitajan ja rautatieläisen perheeseen 80-luvun Suomeen. Jotta mahdollisimman moni voisi saada paremman huomisen, bloggaajilla on oma keräyslipas, johon voi osallistua tästä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Heidi / Auringon alla perjantai, syyskuu 11, 2015 at 09:22

    Onpa mielenkiintoisia aiheita teillä! Ja voi vitsi, enää viisi viikkoa ja sitten kohti Kaliforniaa 🙂 Olisin tietty ihan superkade, jos en samaan aikaan istuisi itsekin koneessa kohti Jenkkejä. Syysloma ja New York!!! Sillä kyllä sitten taas jaksaa loppusyksyn 🙂

    • Reply ulla50 lauantai, syyskuu 12, 2015 at 11:50

      Voiiiii mulla on hirveä New York -ikävä, ihanaa, että olette siellä! Tekin ootte kyllä yhtenään Amerikassa ja sanon tämän erittäin suurella arvostuksella! Jeeeeee! Pitääpäs taas alkaa seuraileen teidän menoja!

  • Reply Sanna I Siveltimellä lauantai, syyskuu 12, 2015 at 07:45

    Nyt lähtöön on vielä vähemmän aikaa kuin tuo 35 päivää. Niin siistiä! Iiiiiiks! Terkkuja täältä Calista ja huippua että pääset tänne pian <3 Ja kiitos kaunis linkkauksesta.

    • Reply ulla50 lauantai, syyskuu 12, 2015 at 11:51

      No iiik tottapa totta! Ja kiitos murunen. Ihanaa Calia! Voi nauttikaa niin paljon!

    Leave a Reply