Monthly Archives

syyskuu 2015

Syksyn piristys – autokisa ja ruskaretki itärannikolle

Vaihdoin tänäkin vuonna osan lomarahoista lomaksi ja sen takia minulla on vielä pitkän kesäloman jälkeen pari viikkoa vuosilomaa jäljellä… kohta se lomasaldo on NIIN nollassa.

Reilun viikon päästä nousemme Icelandairin siiville ja lennämme Washington D.C:hin, toista kertaa tänä vuonna. Sieltä matkamme jatkuu melkoisella tohinalla seuraavaksi illaksi noin 500 kilometriä lounaaseen Charlotte Motor Speedwaylle North Carolinaan, jossa ajetaan Nascar-autokisa.

Sukat eivät pyöri jaloissani innostuksesta, kun mietin, että autot viuhahtavat ohitsemme 333 kertaa ennen kuin kisan voittaja on selvillä. Kyllä, 3-3-3 kertaa. Enemmän minua kiinnostaa nähdä miten näin massiivinen tapahtuma on järjestetty, koska sen amerikkalaiset osaavat. Kuten miten liikennejärjestelyt ja katsomoon opastus toimivat, kun Charlotte Motor Speedwaylle mahtuu kaikkiaan 135 000 katselijaa.

Nascarin lippuvaraus hoitui helposti Ticketmasterin nettisivujen kautta Lippupalvelun käyttäjätunnuksilla. Meillä on 52 dollarin paikat ovaalinmuotoisen radan kaarteessa, ja valitsimme alkoholittoman perhekatsomon… ettei vaan meno ylly liian rajuksi. Meidän lippumme ovat edullisimmasta päästä, kalleimmat taisivat olla reilut 200 dollaria. Lisäksi mieheni halusi Fan Scanner -palvelun, jonka kautta voi kuunnella kuskien ja varikon välistä kommunikointia. Tämänkin varaaminen sujui kätevästi lippuvarauksen yhteydessä 27 dollarin hintaan.

Postauksen kuvitus on syksyn 2014 New Englandin ruskamatkalta.
IMG_6373b
IMG_6666b
IMG_5504

Nascar-elämyksen jälkeen pörräämme kaksi viikkoa kolmen osavaltion alueella; North Carolinassa, Tennesseessä ja Virginiassa. Erilaiset ruskan etenemistä ennustavat sivustot ovat olleet kovassa käytössä viime viikkoina ja pidämme sormet ja varpaat ristissä, että Great Smoky Mountainsin, Blueridge Parkwayn ja Shenandoah National Parkin lehtipuut ovat värikkäimmillään juuri kaksiviikkoisen matkamme aikana.

Great Smokey Mountainsilla käy vuosittain yli 9 miljoonaa turistia, joten puiston tiet ja lähistön hotellit ovat varmuudella tukossa syysviikonloppuisin. Normaalisti 100 dollarin Holiday Inn Expressin hinta vähintäänkin tuplaantuu tällöin. Mieheni on kääntänyt ja vääntänyt reittisuunnitelmaa ihailtavalla sitkeydellä niin, että pysymme poissa näiltä kulmilta pe-su yöt. Yhdeksi viikonlopuksi ajamme North Carolinan edustalle olevalle Cape Hatterasin saarelle.

Kuvasta linkki sivustolle, josta kuva on napattu.
fallfoliage
IMG_2143b IMG_2333b

Reissusuunnitelman ”mennään ehkä?”-listalla on  kuuluisan ja upporikkaan Vanderbuilt-suvun rakentama Biltmore Estate -kartano Ashevillessa North Carolinassa. Biltmore on Amerikan suurin yksityisomisteinen talo, jossa on 250 huonetta. Vaikka en lähde venyttämään senttejä matkalle, hieman mietityttää voiko 60 dollarin pääsymaksulle (+10 $ audio tour + 18 $ valet parking) saada vastinetta, kun kyse ei ole edes opastetusta kierroksesta. Vielä uskomattomampaa on se, ettei kartanossa saa kuvata. Ei edes yksityiseen käyttöön. Jos olet käynyt Biltmoressa, olisi kiva kuulla ajatuksiasi paikasta.

Vielä pitää varata vuokra-auto (”voidaanko ottaa maailman hienoin auto? Dodge Challenger”, mieheni on kysynyt valehtelematta sata kertaa kuluvan viikon aikana) ja vaihdettava pari sataa dollaria käteistä. Hotellit olemme varanneet kahden ensimmäisen yön osalta, ehkä pari lisää pitää vielä buukata ennen lähtöä.

Mitä kuuluu syksyn reissusuunnitelmiisi – kotimaassa tai ulkomailla? 

Tavallinen arkipäivä kanssani

Moikka! Parille viime viikolle on sattunut kaikkea normaalista poikkeavaa ja tähtipölyä on suorastaan leijaillut ilmassa, kun Yhdysvaltain Suomen suurlähetystössä oli vieraana Guns N’ Rosesin kitaristi Ron Thal sekä Mike Monroe. Olimme Kirsin kanssa mukana, kun uusi suurlähettiläs Charles Adams tilasi muusikoilta mm. Beatlesiä, jota sitten yhdessä siellä lauleskeltiin. Keskiviikkona puolestaan meillä oli NAMEn oma tilaisuus, jossa Sipe Santapukki oli kertomassa omista Amerikka-kytköksistään. Kuvia ja videoita näistä häppeningeistä olemme postailleet blogin Facebook-sivulle, NAMEn sivulle ja instagramiin, käykäähän tsekkaamassa, jos kiinnostaa.

Tänään kuitenkin on ollut tuikitavallinen maanantai ja ajattelin tarttua matkablogeissa kiertäneeseen päivä mun kanssa -haasteeseen.

IMG_6284

10:15
Koko syksynä en ole juuri nukkunut näin myöhään, mutta tänään päätin sallia itselleni myöhäisen heräämisen, koska olin kirjoittanut esseetä edellisenä yönä yhteen saakka ja tänään ei ollut luentoja.

10:35 
Aamupalan jälkeen päätin soittaa äidille ja puhuimme muiden asioiden lomassa siitä, ettei meillä eikä heillä ole vielä joulusuunnitelmia. Samalla yritin keittää aamukahvit, mutta huomasin kahvin olevan lopussa.

12:00
Puhelun jälkeen pohdin lähteäkö kauppaan vai ollako ilman kahvia. Siinäpä vasta pulma! Päädyin keittämään puolikuppia teeltä maistuvaa kahvia viimeisillä poroilla ja vetäydyin sohvalle läppärin kanssa. Aloin täyttää sähköistä matkustuslupa-anomusta (ESTA) Amerikkaan ja ihmettelin, että lomakkeeseen oli tullut lisää kysymyksiä viimeisen kahden vuoden aikana.

Soitin pari puhelua lisää.

13:15
Harkitsen esseen kirjoittamisen jatkamista, mutta päätänkin selata vähän hotelleja Hotels.comista – joka on lempipuuhaani. Pitäisi päättää missä kaupungissa Thanksgivingiä vietämme Maken kanssa Floridassa. Key West, Miami, Fort Lauderdale vai Naples? En saa tehtyä päätöstä, mutta totean sähköpostiin tulleen mainoksen perusteella, että Ostohyvityksen tuplabonus-kampanja loppuu keskiviikkona, joten siihen mennessä jotain on varattava!

IMG_5751 1

Täällä lentokentällä taas pian ollaan – tällä kertaa vähän enemmän alaan perehtyneenä

13:45
Olen päässyt Airline Business -kurssin esseen kimppuun ja löytänyt suureksi ilokseni lentoliikenteen kilpailutuksesta hyvää materiaalia ja oppinut uutta reittiliikenteen toteuttamisesta dokumenttien perusteella. Olen saanut myös selvitettyä Suomen syöttöliikenteessä käytössä olevat lentokonetyypit ja opiskellut Finavian hinnoittelua lentokenttäpalveluista. Ei ole helppoa settiä, mutta saan kirjoitettua kaksi sivua esseetä eteenpäin.

”Esimerkki: Laskeutuminen Helsinki-Vantaan lentoasemalle ilma-aluksella, jonka MTOW on 16 100 kg. MTOWtonni = 17 ja p = 138,24 EUR
T = (17/50)0,7 × 138,24 EUR = 0,47 × 138,24 EUR = 64,97 EUR.”

-Finavia Palveluehdot 2015

15:40
Esseen kirjoitukseni keskeytyy, kun italialainen ystäväni soittaa facetime-puhelun ja esittelee videopuhelussa aurinkoisia vuorimaisemia Dolomiiteiltä. Jutustelemme hetken ja hän tiedustelee, että miten aiomme viettää joulua. Joulua! Jo toinen kerta, kun joulu on mainittu tänään – pitäisikö tässä kaivaa Bublen joululevy esille?!

16:00
Totean, että olen unohtanut syödä lounasta ja nälkä on huutava. Päätän syödä vain muroja ja sekoittaa joukkoon mysliä, sillä olen menossa kuudeksi Virgin Oiliin syömään.

IMG_3834

Tällä sohvalla ja lattialla on suurin osa päivästä kulunut läppärin kanssa

16:30
Lähden suihkuun ja alan valmistautumaan kaupungille lähtöön. Huomaan, että selkä on niin jumissa, että on pakko venytellä. Samalla kaivan läppärin esille ja luen Matkakuume.net-blogista päivä matkabloggaajan kanssa -postausta ja saan idean tästä postauksesta.

17:15 
Olen venytellyt ja meikannut. Joulusta uteleminen + Patrickin puhelu Dolomiiteiltä + Gian ja Miikan blogin lukeminen saavat päässäni syttymään idean, että mitä jos menisimmekin viettämään joulua Italiaan, sinne vuorille! Ottaisimme äitin ja isän mukaan ja vaikka kaikki sukulaiset ja ystävät, jotka haluavat lähteä! Kaivoin jälleen Hotels.comin auki ja aloin etsiä majoituksia Pinzolosta. Edukkaita alppihotelleja näytti löytyvän ja lennotkaan eivät olleet pahan hintaiset. Airbnb voisi olla myös mahdollinen. Naputin Makelle viestin Facebookissa, että mentäisiinkö jouluksi Pinzoloon? Vastaus ei ollut tyrmäävä, joten ajatus jäi muhimaan.

17:30
Hiusten kuivaus, pukeminen ja ulos. Päätin kävellä keskustaan, jossa minulla oli tärskyt NAMEn tapahtumien tiimoilta Kirsin, Satun ja Ville Markuksen kanssa.

IMG_3861

21:00
Tuntematon mies tarjoutui ottamaan meistä kaverikuvan ja sitten heipat kavereille rautatieasemalla ja lähden hyppelehtimään kotiin Mark Ronsonin Uptown Funkin tahtiin. Pizza ja jälkkäri lämmittävät mahaa, kivat ystävät mieltä. Ajatuksissa pörrää kaikki suunnitelmat, joita saimme illan aikana luotua. Päätimme järjestää bisnes-aiheisen tapahtuman tammikuussa ja alamme tavoitella alan parhaita puhujia – koska NAMElle kelpaa vain paras!

22:34
Nyt kello on kahtakymmentä vaille yksitoista ja viimeistelen tätä postausta. Huomenna taas Porvoo kutsuu ja on vuorossa kolmas ja viimeinen sertifikaatti-tentti. Tällä kertaa aiheena on lentorahti. Seuraavaksi hyvänyön puhelu Ouluun murulle, joka on siellä työmatkalla.

Idea ”päivä mun kans” -haasteesta lähti London & Beyond -blogista, josta voi lueskella lisää vastaavia postauksia. Mukavaa arkiviikkoa kaikille!

Järviristeily Lake Superiorilla – Pictured Rocks National Lakeshore

Miksi kukaan suomalainen haluaisi matkustaa USA:han ja mennä siellä järviristeilylle, kun on kotoisin kymmenien tuhansien järvien maasta? No, kun kyseessä on yksi maailman suurimmista/syvimmistä/kylmimmistä järvistä, Lake Superior, ja Pictured Rocks National Lakeshoren kauniit rannat ja kivikaaret näkyvät parhaiten vesiltä käsin, olin valmis tekemään myönnytyksen. Ja olihan siinä sekin etu pusikossa samoiluun, ettei tarvinnut taistella vihaamieni hyttysten kanssa. Michiganin metsissä on nimittäin melkoisesti inisijöitä kesäisin.

IMG_2104

Hyppäsimme Pictured Rock Cruisen alukseen Munisingissa Michiganissa iltakuudelta kesäkuun lopulla. Paikat olimme varanneet pari päivää aikaisemmin puhelimitse PRC:n asiakaspalvelusta, koska nettivaraus ei onnistunut luottokorttini ulkomaalaisen osoitteen takia. Arvoimme Spray Falls ja Sunset -risteilyjen välillä, mutta päädyimme ensimmäiseen, koska halusimme nähdä 20 metriä korkean vesiputouksen. Kummatkin risteilyt maksavat 37 dollaria ja niiden kesto on suunnilleen sama, 2,5 tuntia.

Reilun 2000 asukkaan Munisingista ei ole paljon raportoitavaa, pääkadulta Munising Avenuelta löytyy pari bensa-asemaa, ruokapaikkaa (Subway on varmuudella pienemmässäkin kylässä) ja hotellia. Kuten muuallakin Michiganissa, suomalaisia sukunimiä näkyy siellä täällä. Munisingin asukkaista 10% on suomalaiset juuret.

lakesuperior
IMG_1985

Näiden maisemien takia ajoimme melko pitkän matkan Lake Superiorin rannoille:

IMG_2122
IMG_2219
IMG_2239
IMG_2255
IMG_2308
IMG_2290

Porukka pakeni illan viiletessä paatin sisätiloihin, meille se tuntui tavanomaiselta kesäillalta. Sen verran oli pilvistä, ettemme päässeet nauttimaan auringonlaskusta, mutta olipas mukava tuulettaa tukkaa Lake Superiorilla.

IMG_2361
IMG_2380
IMG_2381
IMG_2412b

Vinkkinä kesäviikonloppuna risteilylle aikovalle; jos haluaa jäädä Munisingiin yöksi, hotelli kannattaa varata ajoissa. Samoin haluamansa risteily. Ajoimme risteilyn jälkeen 40 mailin päähän Marquetteen sen takia, ettei Munisingissa ollut enää tilaa.

Kaksi päivää myöhemmin reissuohjelmassamme oli toinenkin järviristeily samalla järvellä… ja siellä näimme uivan mustakarhun!

Kimallusta Norwegian Star -laivavierailulla

Sain kutsun tulla laivavierailulle Helsingissä pysähtyneelle Norwegian Star -laivalle ja suuntasimme tänään muutaman matkabloggaajan kanssa tutustumaan alukseen neljän tunnin keikalle. Olen ihastellut kyseisen varustamon laivoja Floridan satamissa, mutta mitä tulee risteilykokemuksiin, niiden suhteen olen täysi nolla. Viime vuonna suunnittelimme kovasti Karibian risteilyä, mutta se ei toteutunut, joten nyt pääsin hieman tunnelmoimaan Helsingissä, olisiko risteily kannattanut toteuttaa.

aIMG_1333aIMG_1329aaIMG_1314

Ala-asteella sain pienimuotoisen laivakammon, kun seilasimme Välimerellä pikkualuksella perheeni kanssa ja jouduimme kovaan myrskyyn. Kesti vuosia, että merelle pääsy alkoi maistua sen kokemuksen jälkeen. ”Isoja” laivoja minulle on edustaneet lähinnä Tallinnan laivat ja niiden suuri ystävä en voi sanoa olevani vieläkään. Alkuun alakannella laivaan noustessamme kaikki oli tavallista laivameininkiä enkä ollut vielä vakuuttunut, että tuleeko laiva viemään sydäntäni. Mutta kun päästiin syvemmälle laivaan ja näin ensimmäiset Art Deco -sisustukset – laiva sai niin sanotusti huomioni!

aIMG_1291

Tässä yllä ja alla on kuvat ravintoloista, joissa ruokaileminen kuuluu aina risteilyn hintaan. Olin positiivisesti yllättynyt, että ravintolat olivat niin hienoja puitteiltaan ja menut ylellisiä. Pääsimme syömään neljän ruokalajin lounaan ja voi pojat, risteilyllä ei varmasti nälkää nähdä näiden herkkujen äärellä!

aIMG_1339aIMG_1272aIMG_1301 aIMG_1327aIMG_1302 aIMG_1312 aaIMG_1326

Kävimme kurkistamassa nopeasti laivan teatteriin, jossa oli show-harjoitukset menossa. Teatteri kimalteli kuin Broadwayllä konsanaan ja pitkin hampain lähdin pois harjoituksista – olisi ollut niin mielenkiintoista jäädä katsomaan!

aIMG_1277

Vierailimme myös kannella, kylpylälässä ja monessa lisämaksullisessa ravintolassa. Itämerellä kauden viimeistä reissuaan tekevä laiva oli aivan täynnä matkustajia, joten hytteihin emme päässet kurkistamaan.

aIMG_1346

Täytyy sanoa, että pienimuotoinen risteilykuume laivalta jäi kytemään. Kyllä tällaisella aluksella varmaan stressi lähtisi ja rentoutuminen olisi taattu. Joskin kokenut risteilijäkaveri sanoi, että laivalla on niin paljon ohjelmaa tarjolla, että kyllä sielläkin voi joutua suorittamismoodiin, jos haluaa kaiken kokea!

Yllätystuliaiset arvottu – tunnustusten aika!

Suurkiitos kaikille tuliaisarvontaan osallistuneille. Oli todella hauska lueskella teidän arvauksianne. Nyt lienee aika noloille(?) tunnustuksille – mikä on totta, mikä puppua!

Väittämä 1 / Ulla
”Siirsin omia häitäni ja sitä varten jo varattuja juhlatiloja muutama kuukausi ennen h-hetkeä matkan takia.”

255431_10151188774928967_840396831_n

Tämä on totta. Minua kosittiin tammikuussa 2002 ja päätimme pitää häät samana vuonna. Matkailufriikeille oli heti selvää, että häistä seuraavana päivänä pitää lähteä häämatkalle. Valitsimme häämatkakohteeksi Thaimaan Khao Lakin, jonne oli tarkoItus matkustaa marraskuussa.

Jossakin vaiheessa vuotta lööpit täyttyivät uutisista, että Khao Lakissa oli jokin hyttysten levittämä epidemia, joka oli sairastuttanut monia suomalaisiakin matkailijoita. Kohde ei enää näyttäytynytkään niin houkuttelevalle häämatkan kannalta ja päätimme vaihtaa sen toiseksi mieluisimpaan vaihtoehtoon: Kreikkaan. Koska Kreikkaan ei voinut matkustaa enää marraskuussa pakettimatkalle, piti häät siirtää lokakuun alkuun, jotta edelleen pääsimme lähtemään matkalle alkuperäisen suunnitelman mukaan häistä seuraavana päivänä. Yllä olevassa kuvassa päivän vanha rouva odottaa lentoa Kreikkaan.

Väittämä 2 / Kirsi
”Päätin toisena lukiovuotenani, että pidän lukion jälkeen välivuoden ja lähden vuodeksi au pairiksi Yhdysvaltoihin. En halunnut minkään tai kenenkään horjuttavan päätöstäni, joten päätin myös etten ala seurustella vakavasti ennen lähtöäni.”

Tämä pitää paikkaansa. En edes muista mistä USA-innostukseni sai alun perin alkunsa, mutta niin paljon sinne halusin lähteä lukion jälkeen, että päätin pelata varman päälle. Au pair-keikka venyi lähes kahdeksi vuodeksi, kun vuoden päätteeksi aloitin matkailualan opinnot paikallisessa koulussa. Hieno elämänkokemus parikymppiselle, josta on voinut oppia amerikkalaisuudesta vielä vuosien jälkeenkin.

Väittämä 3 / KEKSITTY
”Lupauduin ystäväni lapsen kummiksi sillä ehdolla, että kastetilaisuutta siirrettäisiin kahdella viikolla. Virallinen selitykseni oli perhepiirissä juhlittavat syntymäpäivät, mutta oikeasti halusin hyödyntää edullisen lentotarjouksen Madridiin ja nähdä samalla Ricky Martinin konsertin.”

Kumpikaan meistä ei ole ollut Ricky Martinin keikalla Madridissa, eikä pyytänyt ketään siirtämään kastetilaisuutta.

Väittämä 4 / Kirsi
”Nostin täydet opintolainat ammattikorkeakouluaikaan, jotta pääsin poikaystäväni ja ystävämme mukana Euroopan autokiertomatkalle punaisella paholaisella. Palasimme Suomeen monta kokemusta rikkaampana ja takaluukku täynnä ranskalaisia viinejä & juustoja.”

Eikö ole melko yleistä, että opintolainalla matkustellaan? Näin jälkikäteen en voi muuta kun ihmetellä, miten me kolme mahduimme tavaroinemme ystävämme pieneen Volkswagen Golfiin (=punainen paholainen) ja miten huoletta viiletimme sillä Saksan motareilla tuhatta ja sataa. Muistan elävästi, kun istuimme Pariisissa Riemukaaren juuressa mutustelemassa PIM’sin suklaakeksejä.

Riemukaaren alla piparilla

Väittämä 5 / Ulla
”Lähdin opiskelemaan uuden ammatin alunperin sen innoittamana, että olin kateellinen miehelleni, että hän pääsi Amerikkaan työmatkalle. Halusin päästä alalle, jossa se olisi mahdollista myös minulle.”

Heheh heh, tämä on myös totta! Antakaahan mun selittää. Todentotta käänteentekevä hetki elämässäni oli, kun mieheni soitti minulle töihin eräänä pakkaspäivänä ja kertoi lähtevänsä kahdeksi viikoksi Seattleen työreissulle. Mies oli reissanut aiemminkin eri puolilla maailmaa, mutta että Amerikan matka! Minut valtasi valtava kateus ja samalla hetkellä tajusin, että olin ajautunut ammatillisesti sellaiseen tilanteeseen, että asialle täytyy tehdä jotain. Koulutus- ja työhistoriani olivat lähteneet eri suuntiin ja ajelehdin työpaikasta toiseen vähän sen mukaan mitä oli saatavilla.

Tajusin, etten halua olla kateellinen kenellekään vaan minun pitää alkaa tavoitella sellaista elämää, ettei tarvitse moista alhaista tunnetta tuntea. Ymmärsin, että matkailuala on suuri intohimoni; sille annan kaiken vapaa-aikani matkabloggaamisen, Amerikka-verkoston pyörittämisen, tapahtumissa käymisen, matkasuunnittelun ja reissaamisen muodossa. Olin hakenut alan töitäkin, mm. matkamyyjän paikkoja, pääsemättä edes haastatteluun, koska koulutus ja kokemus puuttuivat. Päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja lähteä tavoittelemaan sellaista elämää, jossa työ voi olla alalta, josta haluaa oppia kaiken.

Toinen vuosi matkailualan opiskelijana on nyt menossa ja en voisi olla onnellisempi. Ensi kuussa koittaa myös minun oma työ(harjoittelu)matkani Amerikkaan!

If there is a will, there is a way.

IMG_5975

50 State Puzzle-blogin Facebook-sivulle sunnuntaihin 20.9. klo 18 mennessä vastanneiden arvottiin Randomizer.org:n avustuksella kahden tuliaispaketin voittajat, joihin ollaan yhteydessä Facebookin inboxin kautta maanantain aikana. Onnea kummallekin!

Olisi kiva kuulla mikä on kahjointa/hulluinta/hauskinta mitä sinä olet tehnyt matkailun nimissä?

Mukavaa sunnuntai-iltaa!
Ulla & Kirsi

Miksi matkustan matkabloggaajakonferenssiin?

Lokakuu lähestyy ja Amerikasta on alkanut tipahdella sähköposteja mailiboxiini kiihtyvällä tahdilla. Kuten olen maininnut, olen osallistumassa 28.-30.10. Fort Lauderdalessa pidettävään TBEX-matkabloggaajakonferenssiin ja järjestävät tahot ovat alkaneet valmistella meitä tulijoita nyt tilaisuutta varten, jotta saisimme siitä kaiken irti. On ollut webinaaria, jossa on opetettu, miten osallistua yritysten ja bloggajien välisiin speed networkingeihin eli ”pikadeitteihin” potentiaalisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Lisäksi on pitänyt päivittää itselleen nettiprofiilia, tilata käyntikortteja, ilmoittautua pre- & fam-toureille (ennen varsinaista konferenssia järjestettäviä, hintaan kuuluvia teemamatkoja) ja määritellä hieman itseään bloggaajana.

aIMG_5619

Fort Lauderdale joulukuussa 2013

Toimenpiteet ovatkin saaneet minut pohtimaan itseäni bloggaajana. Miksi olen osallistumassa tällaiseen konferenssiin? Tahdonko tehdä bloggaamisesta itselleni ammatin, kuten jotkut ovat tehneet? Minkälaisiin yhteistöihin olen valmis, mihin en? Määrittelyjen tekeminen ei ollut aivan helppoa.

Miksi bloggaan? 

Aloin pitää blogia ensimmäistä kertaa vuonna 2008 Amerikan reissulla kavereiden kesken ja sen jälkeen tavaksi jäi blogata tekemistäni matkoista. Vuosien varrella minulle on käynyt hyvin selville, että minulle tärkeä motivaattori bloggaamiseen on itseilmaisu. Kerran eräässä haastattelussa sanoin, että koska en osaa soittaa pianoa tai laulaa (paitsi varmaan äidin mielestä), voin ilmaista itseäni blogiin sisältöä tuottamalla.

Bloggaaminen kehittää valokuvaus- ja kirjoitustaitoja (jälkimmäisestä on muuten suuri etu nyt opiskelijana) ja tänä syksynä Amerikassa haluaisin kokeilla myös videon tekemistä (mutta en tiedä voinko katsella ja kuunnella itseäni…). Bloggaajana saan myös kutsuja monenlaisiin tilaisuuksiin ja koulutuksiin, joten kaikin puolin bloggaus on sivistävä harrastus.

Olen ollut useissa erilaisissa työpaikoissa ja asemissa urani aikana. Ammatti-identiteettini on vaihdellut sateenkaaren väreissä, kun olen ollut milloin assistenttina, milloin suunnittelijana, milloin esimiehenä, milloin opiskelijana.

Mutta yksi asia on säilynyt koko ajan samana: rakkaus matkailuun.

15-vuotiaasta saakka minulla on ollut jatkuva matkasäästäminen käynnissä ja ”siellä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Siinä haluaa kehittyä ja siihen haluaa keskittyä, mikä itselle on kallisarvoista.

Screen Shot 2015-09-17 at 16.06.30Screen Shot 2015-09-17 at 16.04.49 copy

Päädyin tilaamaan ja suunnittelemaan käyntsärit MOO:ssa, koska sitä monet bloggaajakollegat ovat suositelleet

Tehdessäni käyntikortteja kirjoitin tittelikseni ”Freelance Writer & Travel Blogger” ja tunsin, että tämä oikeasti määrittää minua ja tämän takana voin seistä. Työelämätutkijan mukaan keskivertotyö on katoamassa, yhä harvempi saa kuukausipalkkaa ja työpaikat on luotava itse. Ihailemani professori Liisa Välikangas kertoi taannoisessa Hesarin jutussa, että nykyään kovinkaan monen työn ei tarvitsisi olla sidoksissa tiettyyn paikkaan tai edes yhteen työnantajaan. Hommia tehdään lyhyissä projekteissa ja monelle työnantajalle yhtä aikaa. Minusta tämä kuulostaa jännittävältä suuntaukselta ja olen tietämättäni alkanut valmistaa itseäni sellaiseen maailmaan.

Olen vapaa kirjoittaja ja matkabloggaaja riippumatta siitä kenelle milloinkin teen töitä. Haluan kirjoittaa siitä, missä ajatukseni ovat. Ja useimmiten ne ovat matkailussa.

Sydämessäni läikähtää joka kerta, kun saan palautetta, että kirjoitukseni on koskettanut jotakuta tavalla tai toisella (esim. tänään Friolandiassa-blogin lukeminen sai minut onnelliseksi, että olin uskaltanut tunnustaa olevani highly sensitive person, koska se oli auttanut myös Eveä. Tätä juuri bloggaaminen parhaimmillaan on!)

Kaupalliset yhteistyöt tulevat kysymykseen vain siinä tapauksessa, että aihe oikeasti kiinnostaa, liittyy tähän blogin teemaan ja mieluiten hyödyttäisi matkailun toteuttamisessa jotenkin joko meitä kirjoittajia tai teitä lukijoita. Tässä blogissa ei toistaiseksi siis ole paljon nähty yhteistöitä, koska Amerikka on niin kaukana maantieteellisesti ja se vähän hankaloittaa asioita. Mutta matkailuala ja markkinointi kiinnostavat minua yleisesti, joten toimialan sisällä olevista ansaintalogiikoista oppiminen on joka tapauksessa kiintoisaa.

Miksi sitten halusin ehdottomasti TBEXiin?

Huomasin yksi päivä, että eräs Danielle huhuili Twitterissä, että onko ketään muita Fort Lauderdalen TBEXiin tulijoita. Kävi ilmi, että hän myös bloggaa Amerikan matkailusta ja vaihdoimme twiittejä. Hän olisi jopa halunnut alkaa kämppiksekseni Fort Lauderdalessa ja olin siitä aivan mielissäni! Miten siistiä löytää tällaisia ihmisiä! Meistä ei kuitenkaan taida tulla kämppiksiä, mutta sovimme tapaavamme muuten Floridassa. Tapaan myös Globe Called Home -blogin Jennin, jota en ole myöskään koskaan tavannut livenä, vaikka bloggaaminen onkin tehnyt meistä jo kavereita virtuaalisesti.

Tällaisten heimolaisteni kohtaaminen onkin minulle se suurin syy osallistua TBEXiin sen lisäksi tietysti, että palan halusta oppia kaiken Amerikan matkailusta. En tiedä onko olemassa parempaa tapaa verkostoitumiseen kuin bloggaaminen. Oma tuttavapiirini Helsingissä on varmaan tuplaantunut juuri bloggaamisen takia. Odotin kuumeisesti, että joku järjestäisi blogitapaamisen Amerikassa ja kun TBEX North America ilmoitettiin, päätin välittömästi, että tuonne minun on päästävä.

Screen Shot 2015-09-17 at 16.11.01 copy

Pitkään uinunut Twitter-tilini on hiljalleen herännyt horroksesta ja olen alkanut löytää asioita, joihin Twitteriä tarvitaan…

Matkabloggaaja-guru Nella on sanonut viisaasti, että oman jutun löytäminen vie aikaa ja löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta. Tänään juhlin sitä, että pystyin empimättä kirjoittamaan käyntikorttiini erikoistumisalani: American travels & aviation management. Näihin keskityn täällä tällä hetkellä sata lasissa, yrittäen ja erehtyen.

Nämä teemat mielessä matkaan TBEXiin ja Amerikkaan ja katson mitä/ketä vastaan tulee. Aika näyttää mitä tästä syksystä ja näistä valinnoista seuraa. Ainakaan jännitystä ei tule puuttumaan!

Yllätystuliaiset jakoon – Arvaa mikä väittämistä ei ole totta!

Kirsi toi kesän USA-matkaltaan yllätystuliaisia, jotka menevät nyt jakoon teille ihanille lukijoillemme leikkimielisen kilpailun myötä. Alla on viisi tarinaa aiheesta ”Hulluinta mitä olen tehnyt matkailun nimissä”, kaksi niistä on tapahtunut Ullalle ja kaksi Kirsille, yksi on täysin keksitty.

50statedudettes_arvonta

Mikä seuraavista kuulostaa liian oudolle ollakseen totta?

  1. Siirsin omia häitäni ja sitä varten jo varattuja juhlatiloja muutama kuukausi ennen h-hetkeä matkan takia.
  2. Päätin toisena lukiovuotenani, että pidän lukion jälkeen välivuoden ja lähden vuodeksi au pairiksi Yhdysvaltoihin. En halunnut minkään tai kenenkään horjuttavan päätöstäni, joten päätin myös etten ala seurustella vakavasti ennen lähtöäni.
  3. Lupauduin ystäväni lapsen kummiksi sillä ehdolla, että kastetilaisuutta siirrettäisiin kahdella viikolla. Virallinen selitykseni oli perhepiirissä juhlittavat syntymäpäivät, mutta oikeasti halusin hyödyntää edullisen lentotarjouksen Madridiin ja nähdä samalla Ricky Martinin konsertin.
  4. Nostin täydet opintolainat ammattikorkeakouluaikaan, jotta pääsin poikaystäväni ja ystävämme mukana Euroopan autokiertomatkalle punaisella paholaisella. Palasimme Suomeen monta kokemusta rikkaampana ja takaluukku täynnä ranskalaisia viinejä & juustoja.
  5. Lähdin opiskelemaan uuden ammatin alunperin sen innoittamana, että olin kateellinen miehelleni, että hän pääsi Amerikkaan työmatkalle. Halusin päästä alalle, jossa se olisi mahdollista myös minulle.

Kilauta kaverille/tiedä/arvaa/heitä nopalla ja kerro mikä väittämistä EI ole tapahtunut meistä kummallekaan.

Osallistuminen on yksinkertaista. Mene 50 State Puzzle –blogin Facebook-sivulle ja vastaa siellä kysymykseen, mikä väittämistä on keksitty. Tavoitteenamme on saavuttaa 400 tykkääjää syksyn aikana, joten ilahtuisimme, jos tykkäät samalla blogimme Facebook-sivusta. Kiitos ja kumarrus osallistumisesta!

Kilpailu päättyy 20.9. klo 18. Kahden yllätystuliaispaketin voittajat arvotaan kaikkien vastanneiden kesken ja voittajiin ollaan suoraan yhteydessä. Sen verran voimme vinkata, että makeasta ja matkailusta pitävien kannattaa osallistua!

35 päivää

Kaksi viikkoa ilmailuopintoja takana – ja millaisia viikkoja ne ovatkaan olleet! Kello on soinut kuuden-seitsemän aikaan ja olen istunut bussissa, Porvoossa luennoilla ja tietokoneen äärellä kotona. Päivät ovat venyneet ympäripyöreiksi. Tästä syystä blogin kirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa eikä energiaa. Tänä aamuna laskin, että Los Angelesiin lähtööni on aikaa 35 päivää! Tasan viiden viikon päästä uuteen alaani syventyminen jatkuu Amerikassa ja veikkaan, että asiaa Amerikka-blogiin tulee riittämään. Olkaa siis kärsivällisiä nämä viisi viikkoa kanssani, joohan!

1torremolinos

Kesälomalla osasin vain hatarasti arvella kuinka tarpeen akkujen lataaminen tulee. Nyt on jälleen suupielet rohtuneet, iho kutisee, hehku on kadonnut, joten arkiselle tuntuu. Mutta kyllä aurinkoenergialla lataaminen on silti kantanut. Niin paljon energisempänä tämä syksy on alkanut kun vertaa lomaa edeltäneeseen olotilaan!

Niin, ja on tässä huhkimisen välissä ollut myös muutamia erityisiä herkkuhetkiä. Viikonloppuna ehdimme Kirsin ja muiden tyttöjen kanssa käydä katsastamassa Gloria Fashion Show’n 10-vuotisjuhlanäytöksen Kattilahallissa ja sunnuntaina kahvittelin kummilapsiseurassa. Maanantaina puolestaan lounastin amerikkahullujen ystävieni Sannan ja Marian kanssa ja sain hyviä vinkkejä Losissa pärjäämiseen. Sanna matkusti juuri tänään taas Kalifornian aurinkoon, joten matkajuttuja hänen takuulla ikimuistoisesta reissusta voi lukea täältä. Luvassa on mm. kaverin häät Las Vegasissa ja kaason hommia. Mitenhän itse pystyn lukemaan juttuja niin että pysyn nahoissani! 35 päivää!! 

11988617_10153587082003967_8830247003375043937_n

Minä ja Kirsi hetki ennen Glorian show’n alkua Suvilahdessa

MITÄ TÄHÄN MENNESSÄ…

Monet ovat toivoneet, että kirjoitan opinnoistani, joten tässä pieni väliraportti kahden viikon jäljiltä. Olemme käyneet läpi lentoyhtiöiden markkinoinnin perusteita, lainsäädäntöä ja muuta säätelyä alalla, historiaa ilmailutoimialan vapautumisesta, lentoturvallisuuteen liittyviä aiheita, lentokonetyyppejä, kulujen muodostumista, reittisuunnittelua, halpalentoyhtiömallia verrattuna hybrideihin ja perinteisiin täydenpalvelun lentoyhtiöihin, oheistuoteiden ja palveluiden myyntiä jne. On näköjään hieman vaikeaa kuvailla näitä suomeksi, sillä terminologia on tullut tutuksi vain englanniksi.

Olen kirjoittanut jokaisesta aiheesta sivun verran oppimispäiväkirjaa ja pureksinut käsiteltyjä asioita omien motiivieni näkökulmasta. Lisäksi olen suunnitellut laajaa loppuraporttia ja kerännyt siihen lähteitä ja sisältöä, varsinaista kirjoittamista en ole vielä aloittanut. Oma aiheeni käsittelee kotimaan reittiliikennettä (kannattavuutta ja seikkoja, jotka reittisuunnittelussa tulee ottaa huomioon). Aiheen valinta liittyi työharjoitteluuni, sillä ko. tutkimuksen myötä pääsen perehtymään ilmailubisnekseen syvällisesti monelta eri kantilta.

JA MITÄ ON TEKEMÄTTÄ?

Viisi viikkoa aikaa suorittaa vaaditut kolme alan sertifikaattia, tehdä oppimispäiväkirja ja loppuraportti. Oma lukujärjestykseni Haagassa alkaa ensi viikolla, joten saa nähdä mitä lisäpuuhaa sen jälkeen tulee. Lisäksi olen menossa pitämään luentoja matkabloggaamisesta Haaga-Heliaan, joten täytyy valmistella esityksiä muutamasta eri näkökulmasta eri tunneille.

Ulkomaan jaksoon liittyen on vielä myös tehtävää. Uuden passin hankkiminen, ESTA, lentoyhtiötiedot, rahanvaihtamien, uuden pankkikortin hankkiminen, uusien käyntikorttien tekeminen blogikonferenssia varten ja on tässä vielä pari majoitusyötäkin varaamatta ja varaukset tulostamatta. Ja se autonvuokraus… liikkumisen Kaliforniassa ratkaisen luultavasti vasta paikan päällä!

PÄÄLLIMMÄISET FIILIKSET?

Ensimmäisen päivän euforia on häipynyt monta kertaa, mutta päällimmäisenä tunteena on edelleen suuri kiitollisuus, että saa keskittyä täysillä aiheisin, jotka kiinnostavat. Maailman uutisia olen seurannut vain harvakseltaan, mutta jostakin eteeni tupsahti amerikkalaisen unelman määritelmä ja se tuntui äärimmäisen osuvalta tämän hetken Euroopan tilannetta ajatellen.

”Elämän tulee olla parempaa ja rikkaampaa sekä täydempää jokaiselle, kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, riippumatta sosiaaliluokastaan tai niistä olosuhteista joihin on syntynyt.”

Oma elämäni on juuri nyt niin rikasta, että voisin sanoa saavuttaneeni amerikkalaisen unelman. On ollut lottovoitto syntyä sairaanhoitajan ja rautatieläisen perheeseen 80-luvun Suomeen. Jotta mahdollisimman moni voisi saada paremman huomisen, bloggaajilla on oma keräyslipas, johon voi osallistua tästä.