Skootterilla Marbellaan

Haluan olla skootterityttö. Tukka ponnarille, aurinkolasit päähän, valkoinen kypärä päähän ja baanalle! Itsekseen pärräämään tai boyfriendin olkapäätä vasten, sama se kunhan mennään lujaa. Ja kun pysähdytään, kypärä päästä, hiusten hulmautus ja menoksi. Ei parkkiongelmia! Keskiviikkona sain olla päivän ajan tuollainen skootterityttö ja oh boy, life was goood!

1aIMG_0996 aIMG_1083

Hotelli Melian respa tuntui olevan valjastettu ajatuksella, että mitä tahansa asiakas tuleekaan tiedustelemaan, järjestyy se muitta mutkitta. Kun menimme tiedustelemaan skootterin vuokraamisesta, kaivoi neiti laminoidun esitenivaskan tiskin alta, jossa näytti olevan aivan kaikkea Boombox-musiikkimasinoista lähtien. Puolivälistä esitettä löytyi skootterit ja muutaman tunnin päästä respaan käveli hemmo kahden kypärän ja avainten kanssa. Nimi vuokrasopimukseen, 36 euroa herralle ja skootteri oli vuorokauden meidän käytössämme. Lähtiessä vuokrafirman mies sopi vielä hotellin henkilökunnan kanssa, että saamme parkkeerata menopelin parkkihalliin yöksi ilmaiseksi.

Tälle lomalle olimme lähteneet niin takki auki, ettei mitään ennakkosuunnitteluja oltu tehty. Sen verran olin ehtinyt karttaa tutkia, että Miljonääriäitien tunnetuksi tekemä Marbellan kaupunki näytti sijaitsevan 45 kilometrin päässä Torremolinoksesta. Koska kaikki kimaltava houkuttaa tätä harakkaa, asetimme Marbellan päämääräksemme.

aIMG_0988 aIMG_1013

Minulla ei ole moottoripyöräkorttia ja pelimme oli sitä sorttia, että sillä pääsi pienestä koostaan huolimatta yli satasta, joten paikkajärjestys oli selvä. Satasta ajaminen oli kyllä niin jännittävää, etten olisi missään nimessä puikkoihin halunnut. Mukavinta oli ajella pienempiä teitä rauhallisempaa vauhtia, jolloin pystyi juttelemaan ja ihastelemaan maisemia kaikessa rauhassa.

Kahden tunnin ajon jälkeen olimme perillä määränpäässämme. Olimme päätyneet ajelemaan vuoristoteillekin, koska emme jaksaneet kartan tuijotteluun käyttää arvokasta seikkailuaikaa juuri, joten reitti ei kulkenut suorinta tietä. Suunnistaminen oli kuitenkin helppoa meren puikahtaessa näkyviin vähän väliä.

aIMG_1014 aIMG_1018

Ensimmäinen rannalle vievä katu Marbellassa toi eteemme täydellisen kauniin rantamaiseman ylellisine rantaklubeineen ja pystyyn nostettuine surffilautoineen. Yritimme ottaa yhteiskuvaa itseksemme, kun klubin työntekijä kiiruhti luoksemme ja tiedusteli, että voiko hän auttaa meitä.

bbIMG_0999

Klik, klik! Peace & love. 

Kysäisin miekkoselta, että missä se kuuluisa satama-alue sijaitsee ja hän viittasi oikealle. Lähdimme jatkamaan matkaamme Puerto Banústa kohti. Kun kaikkialla alkoi näyttää ylellisen hemaisevalle, pistimme pyörämme parkkiin ja lähdimme rikkaiden ja kuuluisten jalanjäljille. Iltapäivän kuumuudessa oli rauhallista, sillä ilma oli jo melkein liian kuuma ulkona oleiluun.

aIMG_1024 aIMG_1029 aIMG_1032 bbIMG_1049aIMG_1034 aIMG_1050 aIMG_1059

Olikohan Hermèsin edestä parkkipaikkaa etsivä rouva valinnut autotallista näyteikkunan sävyyn sopivan kärryn päivän kulkupeliksi?

aIMG_1065aIMG_1061

Meikitön ja kauttaaltaan hikinen skootterityttö (joka oli vaihtunut möröksi) ei tuntenut Calle De Riberaa kävellessä enää oloaan kovin kotoisaksi, joten päätimme lähteä välipalalle jonnekin vähän tavallisemmille huudeille. Paikka löytyi Marbellan länsipuolelta merenrannalta ja patongit ahmaistuamme päätimme jättää Marbellan taaksemme. Paikallista espanjalaista elämänmenoa huokuvat vuoristokylät kutsuivatkin meitä fiiniä Marbellaan enemmän.

Ajelimme vähän lähemmäksi Torremolinosta naapurikaupunki Benalmádenaan ja sitten vain ensimmäistä ylöspäin kipuavaa tietä kohti korkeuksia.

aIMG_1072

Tämä söpö matkalla ohittamamme paikka oli nimeltään La Cala de Mijas.

aIMG_1098 aIMG_1099 aIMG_1104 aIMG_1105 aIMG_1110 aIMG_1132 aIMG_1136 bIMG_1117aIMG_1141

Jo menomatkalla olimme sattuneet ohittamaan näköalapaikan, jonne nyt suuntasimme, koska aiemmin emme olleet pysähtyneet tiirailemaan maisemia. Aurinko porotti tulisena ja yhtäkkiä kenkäriepuni tippui jalastani. Kumarruin katsomaan, että mitä ihmettä – ja no sitä ihmettä, että kenkä oli hajonnut siten, ettei se enää pysynyt jalassa mitenkään! Siellä korkealla kuumassa seisoin sitten paljain varpain ja mietimme, että missähän mahtaisi olla lähin kenkäkauppa…

aIMG_1149

Hupsis!

aIMG_1160

Hetken ajeltuamme ohitimme Plaza De Andalucia -nimiselle aukiolle johtavan pikkukadun, josta tarkkaavaiset silmäni spottasivat yhden kaupan, joka oli vieläpä siestasta huolimatta auki. Sinne!

aIMG_1162

Viidellä eurolla irtosi uudet flipflop-kengät ja päätimme palkita itsemme hyvistä kaupoista paikallisella perunamunakkaalla, joka oli ehkä parasta ruokaa jota reissulla söimme!

aaIMG_3290aaaIMG_3291aaIMG_1159aIMG_1156

Sitten olikin aika lähteä laskettelemaan kohti Torremolinosta, jotta ehdimme perille ennen pimeän tuloa ja uimaan. Päivääkään meressä ei saanut jäädä välistä.

Kiinnostaako/haittaako teitä muuten lukea näitä matkakertomuksia muista kohteista tästä Amerikka-blogista? Aika ajoin mietin, että pitäisikö kaivaa vanha Stilettikorkokanta-blogini naftaliinistä vai keskittää vain kaikki energia tähän yhteen blogiin… Ajatuksia otetaan mielellään vastaan!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

45 Comments

  • Reply Sanna I Siveltimellä perjantai, elokuu 28, 2015 at 22:50

    Ihana skootterityttö siellä! Toi Mijasin valkoinen kylä on aivan ihana! Tuttu paikka meillekin <3
    Ja mitä blogijuttuihin tulee, niin näitä on kiva lukea vaikkei kaikki Amerikkaan aina liitykään, mutta ei haittaa 🙂

    • Reply ulla50 sunnuntai, elokuu 30, 2015 at 02:22

      Ai teki ootte käyny tuolla huudeilla! Pitääkin haastatella sua joskus aiheesta. =) Kiitos kommentista! Kiva kuulla, että kaikki jutut käy. Ja niinhän se pitää ollaki varmaan et kirjoittaa siitä mistä haluaa omaan blogiin ja lukijat lukee niitä juttuja jotka kiinnostaa ja jättää lukematta ne jotka ei kiinnosta =)

  • Reply Jenni / Unelmatrippi sunnuntai, elokuu 30, 2015 at 18:21

    Miksipäs sitä ei välillä lukisi mielellään muitakin juttuja, joten minua tällaiset muuta kuin USA:ta käsittelevät postaukset eivät ainakaan haittaa millään tavalla.:)

    Piti oikein kaivaa Google maps esiin ja katsoa, mitä kaikkea tuolla rannikolla noilla tietämillä sijaitsee. Mietin nimittäin, että kovin tutulta kuulosti tuo La Cala de Mijas. No, selvisihän se karttaa vilkaisemalla: tuli käytyä noilla seuduilla Calahondassa vuosia sitten ja tutkittua rannikkoa bussilla akselilla Torremolinos – Marbella, ja Mijasissa tuli toki käytyä silloin myös.

    • Reply ulla50 sunnuntai, elokuu 30, 2015 at 20:26

      Tuolla on kyllä paljon kivoja paikkoja joita tutkia. Kiva, että sääkin olet päässyt siellä pörräämään joskus =)

      Tuo pelkästään Amerikkaan rajaaminen on siinä mielessä kakspiippunen juttu, että toisaaltahan selkeyden vuoksi on kiva jos blogi pysyy teemassaan. Mutta kun me ihmiset ollaan rönsyileviä ja sitten blogissa myös se ihminen on keskiössä, joten luontevasti blogi seuraa sitä missä ihminen menee 🙂 Kiva kuulla, ettei sua ainakaan se haittaa.

  • Reply Annika | travelloverblogi sunnuntai, elokuu 30, 2015 at 18:34

    Toinen skootterityttö täällä! Mikään ei ole parempaa kuin ajella skootterilla! Oma mopo-Vespa minulla oli monta vuotta, ja reilu vuosi sitten se vaihtui kortin ajamiseen ja vähän järeämpään moottoripyörä-Vespaan. En nauti kovaa ajamisesta, mutta vapauden tunne on ihan riittävä hiljaisemmissakin vauhdeissa. Päivänne näyttää täydelliseltä!

    • Reply ulla50 sunnuntai, elokuu 30, 2015 at 20:28

      Kuulostaa kyllä juuri siltä, miten minäkin ajattelen. Sellainen hitaampi vauhti on mullekin riittävää vauhdin hurmaa, tärkeintä että pääsee! Olisi ihana asua niin lämpimissä olosuhteissa, että voisi käyttää skootteria kulkupelinä läpi vuoden tai ainakin vähän pidemmän aikaa kuin Suomen kesässä. Olenkin miettinyt, että olisiko skootterin vuokraaminen mulle ratkaisu Jenkkilässä liikkumiseen… 🙂 Kiitos kommentista, skootterityttö!

  • Reply Jenna sunnuntai, elokuu 30, 2015 at 18:53

    Skootterin kyydistä ehtii yhden päivän aikana näkemään paljon. Päivänne tosiaan näyttää täydelliseltä ja maisemissa ei ole mitään valittamista. 🙂

    • Reply ulla50 sunnuntai, elokuu 30, 2015 at 20:29

      Kiitos paljon Jenna! =) Se on aivan totta, että skootterin kans päivästä saa todella paljon irti.

  • Reply Panu / Panun matkat sunnuntai, elokuu 30, 2015 at 20:58

    Aina joskus tuntuu, että tällaisia ajeluja tehdään vain tv-sarjoissa tai elokuvissa. Mukava nähdä, että niitä tekevät ihan oikeatkin ihmiset. 🙂

    Ja siistit maisemat ja meininki! Pystyin jotenkin samastumaan päivän fiilikseen. 🙂

    • Reply ulla50 tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:02

      Ihana tuo vertaus tv-sarjoista ja elokuvista, mullaki tuli kieltämättä sellainen olo siinä alussa, että ihan niinku ois elokuvassa! =) Kun nuo maisemat vielä 🙂 Kiitos hyvänmielen kommentista, Panu!

  • Reply Ansku BCN sunnuntai, elokuu 30, 2015 at 21:24

    Ihanan raikkaita kuvia (vaikka oletan, että oli melkoisen lämmin sää :)). Minä en ole kuuden Espanjan vuoden aikana ehtinyt kuin kerran noille hoodeille, ja pitäisi kai taas joskus lähteä tutkimaan Espanjaa Katalonian ulkopuolella 🙂

    • Reply ulla50 tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:03

      Hei, suosittelen ehdottomasti tutkimaan myös tuota etelää =) Oli kyllä ihanan lämmintä, mutta kiva että kuvista tuli raikkaan näköisiä. Kiitos kommentista!

  • Reply Anna Koskela sunnuntai, elokuu 30, 2015 at 21:42

    Puerto Banús. Ihan ”kiva”. Tuli sielä ja Mijaksessa pyörittyä tässä keväällä.

    Kyselin ajatuksia siitä, kuinka tällainen postaus sopii selkeästi ”Ameriiikkaan” profiloituneeseen blogiin. En näe tässä mitän ongelmaa. Jos juttu on kivasti kirjoitettu, niin ei maanosan tai aiheen vaihto lukijoita karsi. Oman kokemukseni mukaan aihesurffailu blogeissa voi olla myös piristävää.

    • Reply ulla50 tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:04

      Arvostan blogikonkarin mielipidettä, kiitos Anna! =)

  • Reply Pirkko / Meriharakka sunnuntai, elokuu 30, 2015 at 22:33

    Te näitte sitten ihan erilaisen Marbellan kuin me marraskuussa joku vuosi sitten – satoi nimittäin melko kaatamalla kun pääsimme kaupunkiin asti. Mutta kävimme sitten syömässä ja taukosi se sadekin. Aika hassua jotenkin mikä määrä merkkitavaramyymälöitä tuollaisessa pienessä kaupungissa.
    Sateisia kuvia Marbellasta ja uhkaavan tummien pilvien verhoamaa rantaa Puerto Banuksesta voit halutessasi katsoa täältä.

    • Reply ulla50 tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:05

      Ohhoh olipas tosiaan vähän eri näköistä, kun eri vuodenaikana olitte liikkeellä. Kun katseli niitä palmuja biitsien määrää, tuli sellainen olo, että täällä on tällaista aina, vaikkei se tietenkään aivan niin olekaan.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita maanantai, elokuu 31, 2015 at 07:11

    Olen sen verran arkajalka etten ole ikinä ajanut muulla moottoriajoneuvolla kuin autolla, mutta aina ihailen tyyppejä jotka huolettomasti hurauttavat mopoilla, skoottereilla, moottoripyörillä paikasta toiseen! Se on taatusti näppärä ja huoleton kulkuväline tuollaisissa maisemissa!
    Tosi upeita kuvia ihanista maisemista!

    Ja minua ei ainakaan yhtään haittaa vaikka kaikki jutut blogissanne eivät käsittelisi Amerikkaa. Päinvastoin, on ihan piristävää saada tuulahduksia muualtakin!

    • Reply ulla50 tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:06

      Kiva kuulla ja kiitos! =) Minäkin vähän vastustan, että meille ostettaisiin moottoripyörä kotiin, koska se tuntuu niin vaaralliselle harrastukselle :/

  • Reply Mirka/ Reason for a Season maanantai, elokuu 31, 2015 at 10:22

    Ei minua haittaa muut aiheet :). Aivan ihanan näköisissä maisemissa olette liikkuneet. En tiedä uskaltaisinko itse enää skootterin kyyttiin, koska olen kerran ollut onnettomuudessa. Mutta on siinä varmasti mahtava fiilis. Nyt kun alkaa olla syksy täällä Suomessa niin alan kaivata eteeni tällaisia maisemia 8).

    • Reply ulla50 tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:08

      Huh mää voin kuvitella, että onnettomuuden jälkeen olisi todella nihkeää nousta kyytiin tuollaiseen värkkiin, jossa ei ole mitään suojaa ympärillä ja vauhti on kova. Mutta kun ei ole sattunut mitään, on se kokemus aivan mahtava. Häämatkalla ajeltiin Kosin saarella ilman kypäröitä aikoinaan, typerää hommaa.

  • Reply Mia / Elämää ja Matkoja maanantai, elokuu 31, 2015 at 18:30

    Skootteri on kyllä näppärä peli retkeilyyn, ei parkkihuolia ja ilmastointi pelaa. Joskus nuorena tyttönä tuli sellaisen kyydissä etelän lämmössä kurvailtua, nykyään kuitenkin vain autokyydillä! 🙂

    • Reply ulla50 tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:09

      Mukavia muistoja varmasti =) Itselläkin olisi vaikea kuvitella, että vaihdettaisiin autoroadtripit pysyvästi moottoripyörällä kruisailuun. Mutta kiva kokemus!

  • Reply Henna /suurin onni maanantai, elokuu 31, 2015 at 20:02

    Kuulostaa mukavalta retkipäivältä! Tuollainen menopeli antaa varmasti aika kivan vapauden tunteen. Ei haittaa yhtään lukea muitakin kuin USA-juttuja, vaikka nekin kovasti kiinnosta, niin kyllä kaikki muutkin matkajutut 🙂

    • Reply ulla50 tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:10

      Juurikin niin – vapauden tunne, se on hyvin kuvattu! Ja kiitos mielipiteestäsi matkajuttujen kohteen rajaamisen osalta =)

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net maanantai, elokuu 31, 2015 at 23:13

    Skootterointi! ♥

    Mulla oli pitkään kotona Helsingissä skootteri, ihana valkopinkkinen, kunnes mälläsin sen keskellä Hämeentietä liikenteen keskellä niin huonoon kuntoon ettei se enää kulkenut. Pieni murtuma kädessä ja jalat mustelmilla, puhumattakaan autoista ja busseista, jotka eivät pysähtyneet, vaan jatkoivat vaan vähän väistellen kun keskellä liikennettä siellä makasin. Vähän hillitsi skootteri-intoilua varsinkin kun samaan aikaan kaverin päälle ajoi auto, ja kävi aika paljon hassummin. :/

    Fiilis on kuitenkin ihana kun pääsee skootterilla vetelemään, ja pitkästä aikaa tällä reissulla ollaan taas menty itsekin tuolla menopelillä, ihan jopa me kaikki kolme. Hyvinhän se on aina mennyt, mutta silti lievästi aina jännittää.

    Teillä on ollut ihania maisemia tuolla. ♥

    • Reply ulla50 tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:14

      Hyi aivan kamalaa jo se onnettomuus, mutta vielä se ettei ihmiset tule auttamaan! Miten voi joku toimia niin!! Onneksi ei käynyt sulle pahemmin. Tuo on tosiaan se puoli jonka vuoksi itsekään en haluaisi omaan talouteen moottoripyörää, vaikka mies sitä välillä hinkuaa. Se tuntuu niin riskialttiille. Toisaalta ei pitäisi antaa pelolle valtaa, mutta toisaalta on kiva pitää myös jotkut asiat sellaisia spessuina juttuina joita voi harrastaa esim. reissussa. Ihana, että olet uskaltanut ”nousta uudelleen hevosen selkään” noista kokemuksista huolimatta. Voin vain kuvitella kuin ihanissa maisemissa myös te olette siellä maailmalla pörränneet!

  • Reply Terhi / Muru Mou tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:02

    Ei minuakaan haittaa muut aiheet! Skootteriajelut on parasta! En ole hurjien nopeuksien ystävä, mutta skoballa pääsee minulle riittävän lujaa (teidän satanen kylläkin kuulostaa jo vähän liian kovalta vauhdilta, heh). Kreikan pienissä kylissä skootteri on paras menopeli, ja sikäläisen ja silloisen poikaystävän kanssa vapaapäivien huvi oli lähteä vain ajelemaan päämäärättömästi. Ilman kypäriä kylläkin, ei siellä sellaisia kylissä käytetä…

    • Reply ulla50 tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:17

      Joo mää muistan saman, että kun oltiin Kreikassa häämatkalla, ei mekään käytetty kypärää! Nyt se tuntuu aivan hassulle. Mutta liekö se kypärä pelastaisi jos satasen vauhdista lentäisi ilman muita suojia? Joo pienempi vauhti on parempi ja Kreikka on kyllä just paikka jossa oli kans maailman ihaninta vain pörrätä ympäriinsä. Kateellisena katselin silloin paikallista elämänmenoa, että ollapa tuo omaakin arkea. Ihana, että oot päässyt kokemaan skootteriretkiä siellä!

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi tiistai, syyskuu 1, 2015 at 09:51

    Ahhhh, miten tuttuja maisemia 🙂

    • Reply ulla50 tiistai, syyskuu 1, 2015 at 10:08

      =) Sää olet tainnut tutkia tuon seudun hyvin ja ottaa siltä hyviä vaikutteita blogiin ja elämään. Way to go!! Alue oli kyllä niin ihana, että ottaisin mielelläni lisää vaikuttteita omaankin arkeen sieltä. Harmi vain, ettei tuo kokkauspuoli oikein suju ;D

      • Reply kirsi50 keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 18:54

        Sä osaisit tehdä helposti espanjalaisen perunamunakkaan 🙂

        • Reply ulla50 keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 21:17

          Opeta mua!! Se on niin hyvää!

          • kirsi50 keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 21:59

            Mähän opetan, mut sanon jo ettei ekalla kerralla tuu välttämämttä niin hyvää kuin mitä söitte Espanjassa. 🙂

  • Reply Saana · Live Now - Dream Later tiistai, syyskuu 1, 2015 at 10:14

    Oi, onpa ihana päästä katselemaan kuvia entiseltä asuinseudulta jonkun toisen kuvaamana! <3 Kahteen eri otteeseen olen Aurinkorannikon alueella asustellut, ensimmäisen kerran Fuengirolassa (yäh, liikaa suomalaisia), ja toisella kertaa vuoden verran Esteponassa ja San Pedrossa, joka on muutaman kilometrin päässä Banúksesta. Skootteroitteko muuten sinne asti? Aivan ihana pikkukaupunki! Mijaksessa kävin ekalla asuinkerralla, siitä on tosin 8 vuotta aikaa. Äh, nyt tuli "koti-ikävä"… kiitos tästä postauksesta, herättelee aivan ihania tunteita syvällä sisimmässä! 🙂 Torremolinoksestakin on hauskoja muistoja… vietettiin yö rannalla kun missattiin viimeinen bussi San Pedroon. Aamulla kun herättiin, Danielin kengät olivat kadonneet. Toivottavasti menivät tarpeeseen!

    • Reply ulla50 keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 21:19

      Wau, en osaa edes kuvitella miten makeeta on varmasti ollut asua tuolla! Kiinnostava kokemus olis itsellekin. Tosin ei tuota Fuengirolaa ehkä 😉 Banus oli kaukaisin paikka, jonne skootteroitiin, joten ens kerralla sitten tonne sun suosittelemaan paikkaan =)

      Uskomatonta, että olette viettäneet yön rannalla! Jaiks, mikä kokemus varmasti! =)

  • Reply Mirje / Kotona kaikkialla tiistai, syyskuu 1, 2015 at 13:30

    Hienoja maisemia! Ja ihan parhaita retkiä tuollaiset suunnittelemattomat 🙂
    Me oltiin tuolla seudulla isommalla porukalla ja ajeltiin ympäriinsä autolla. Mutta skootterissa ois kyllä ollut paremmin sitä tunnelmaa 🙂 Skootterilla on jotenkin paljon enemmän ympäristön osana, kuin auton lasien takana.
    Meillä mies hoitaa yleensä skootterilla ajon ja minä istun kyydissä. Osaisin kyllä varmaan ajaa sellaista (maaseudun kasvattina teinivuosieni kulkupeli oli mopo), mutta en ole autonratissakaan kuin pari hassua kertaa vuodessa (ja yleensä vain Suomen syrjäkylillä), joten liikenteessä selviäminen jännittää.

    • Reply ulla50 keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 21:20

      Tuo on hyvin sanottu, että skootterin kyydissä on enemmän osana ympäristöä kuin autossa. Mulla ei ole koskaan ollut mopoa eikä edes poikakaveria jolla ois ollut mopo. Mutta kerran taisin tyttökaverin mopon kyydissä päästä istumaan ;D

  • Reply Heidi tiistai, syyskuu 1, 2015 at 14:28

    Espanjasta on aina ihana lukea juttuja! Asuin yhden kesän Malagassa ja silloin tuli tehtyä ex-tempore-reissu myös Marbellaan (tylsästi kylläkin junalla). Marbella oli kiva päiväretkikohde, vaikka Andalusiassa on kyllä muita vielä plajon ihanampia paikkoja. Erityisesti Valon rannikko on vienyt sydämeni. MInäkin olen haaveillut vespasta, mutta olen sen verran tohelo liikenteessä, että mieheni on sitä mieltä, että ”todella huono idea”.

    • Reply ulla50 keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 21:21

      Vitsi määki haluan kokea Espanjassa asumisen! Kiitos inspiksestä sinullekin! =)

  • Reply Jenna / Journey Diary keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 13:00

    Voi vitsi! Oon moneen kertaan haaveillut skopon vuokraamisesta reissussa, mutta oon niin uuni liikenteessä, että en oo uskaltanut..

    • Reply ulla50 keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 21:22

      Hihii joo onhan se tavallaan hurjaa hommaa mutta sitten kun ajaa niin siihen turtuu äkkiä eikä enää mieti sitä mitä vois käydä. (Hyvä sanoa näin kun ei ole käynyt onneksi ikinä mitään). Toivottavasti ei käykkään. Kannattaa joskus kokeilla, tykkäät varmasti =)

  • Reply Tiia/reisereise keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 21:26

    Luin juuri aamubussissa töihin mennessä vanhasta blogistasi juttuja Amerikasta, mutta eivät nämä muutkaan koohteet todellakaan haittaa. 🙂

    • Reply ulla50 keskiviikko, syyskuu 2, 2015 at 21:32

      Voi tämä lämmittää mun mieltä tosi paljon! <3 Kiitos, että olet pysynyt mukana näin pitkään. =)

  • Reply Kohteena maailma perjantai, syyskuu 4, 2015 at 23:25

    Tuttuja maisemia myös itselle, varmaan viitisen eri kertaa siellä ollut viikon golfia pelaamassa ja ajeltu kyllä autolla ristiin rastiin kaikki rantakaupungit ja kylät. Sitä vain mietin, että ihan ensimmäiseksi itselle ei tulisi mieleen lähteen sille ”rantamoottoritielle” ajamaan skootterilla – autollakin täytyy ajaa niin kuin Jerezin ajoissa, että pysyy edes jollain tasolla valtavirran vauhdissa 😀 Tähän tietysti on vielä hyvä huomioida se, että itseä ei juurikaan kukaan kyllä ohita, kun Suomessa ajelen. Mutta joo, ilmeisesti matkailittekin pienempiä teitä ja nuo vuoristotiet on varsin mukavia ja tarjoavat kauniita maisemia. Aurinkorannikko on mielestäni kiva paikka – paljon nähtävää ja koettavaa, vaikka onkin monet ”hardcore-matkailijat” sitä ei niin arvosta.

    Ja tosiaan itse luen matkakertomuksia maasta riippumatta 🙂

    • Reply Ulla sunnuntai, syyskuu 6, 2015 at 15:45

      Kiitos mukavasta kommentista Rami! Joo ei taidettu onneksi tuolle kaikista suurimmalle tielle osua. Sellainen tie oli vielä ok, jossa kahdeksaakymppiä pystyi ajamaan ja se taisi olla rajoituskin. Aurinkorannikko oli kyllä todella kiva kokemus, uskon, että palaamme sinne uudelleenkin 🙂

    Leave a Reply