P a r a s a i l i n g

Kyllä loma on ihmisen parasta aikaa, siitä ei pääse mihinkään. Huristelimme tänään skootterilla Torremolinoksesta Marbellaan ja paluumatkalla poikkesimme vuoristokyliin. Tämän päivän elämykset vaativat sulattelunsa, joten sen vuoksi haluankin kertoa eilisestä, jolloin kohosimme kirjaimellisesti innostuksesta ilmaan.

aaIMG_1066

Loikoilin aurinkotuolissa ja katselin laiskana merelle, jossa ihmiset harrastivat erilaisia vesiurheiluaktiviteetteja. Olimme päättäneet, että tiistai on vesiurheiluaktiviteettipäivä ja piti tehdä vaikea valinta. Vesijetteilyä, jota olen aina halunnut? Vaiko kenties suppailua, polkuveneilyä, BananaBoat-ajelua? Make oli luvannut, että minä saan valita. Siinä lojuessa yks alkoi nousta ylitse muiden, nimittäin se, joka pääsi korkeimmalle ilmaan. Valinta oli selvä: tänään mennään kokeilemaan nousuvarjokyytiä!

Parasailing, nousuvarjoilu. Piti ihan googlettaa, että mitä parasailing on suomeksi. Minulle laji ei ollut entuudestaan mitenkään tuttu, mutta myyntikojun nainen kertoi, ettei sillä välilä. Puhelu veneeseen toi vastauksen, että kello 18.00 pääsisimme ilmaan. Tarvoin tulikuumassa hiekassa tiedustelemaan aurinkotuoliin jääneeltä kaiffariltani, että sopiiko se. Asia oli ok ja lähdin takaisin tekemään varausta kuullakseni vain, että rahat olisi pitänyt olla mukana jo varaushetkellä. Joten jälleen tarpomista kuumassa hiekassa ja hotellista rahoja hakemaan.

Lysti kustansi 40 euroa per henki ja sillä sai kieppua 10 minuuttia ilmassa.

Hyvissä ajoin ennen kuutta jälleen kerran tarvoimme paikalle. Pian komea keltakylkinen vene kaarsikin jo näkökenttäämme liidättäen neljää paria jalkoja korkeuksissa. Innostus alkoi nousta käsin kosketeltavaksi ja odotimme kuumeisesti, että meidän vuoromme koittaa. Veneen kuljettajat saapuivat kuitenkin rantaan vain huikkaamaan, että seuraavaksi heidän täytyy lähteä tankille, menee vartti, adios!

Istuimme odottamaan vielä kuudeltakin kuumana hehkuvalle hiekalle ja minuutit kuluivat. Kun lähes tunti oli vierähtänyt, meinasi hermoa jo alkaa kiristää. Mitä pelleilyä tämä nyt oikein on. Muistuttelimme toisiamme, että nyt ollaan maassa, jonka kielestä ”Mañana” tulee. Minuuttien tuijottaminen on syytä unohtaa.

aaIMG_9650-Recovered

Vihdoin rantakojun nainen käski meidän pukea pelastusliivit päällemme ja meitä kehotettiin lähtemään veden äärelle. Sitten vain uimaan veneeseen, joka ei aivan rantaan asti pystynyt tulemaan. Innostus kasvoi jokaisella vedolla, kun uimme kohti venettä. Keltaiseen veneeseen kipusi kanssamme kolme ranskalaista tyttöä, joiden kanssa venettä ajavilla nuorilla miehillä oli yhteinen kieli. Niinpä me keskityimme lähinnä maisemiin, kun pojat pitivät tunnelmaa yllä veneessä lirkutellen tytöille. Painelimme auringossa edelleen kylpevän kaupungin rantaviivaa pitkin ja hiukset hulmusivat villinä tuulessa vauhdin hurmassa.

Sitten pojat kiinnittivät huomionsa meihin ja kysyivät painoamme ja oli aika pukea ylle valjaat. Poikien saatua setvittyä valtavan suuren nousuvarjon köydet ja nostettua se ilmaan, oli meidän vuoromme Maken kanssa siirtyä veneen perälle. Saimme lyhyen ohjeistuksen, vaijerit kiinni ja lattialle istumaan. Ennen kuin ehdimme juuri tajutakaan, leijailimme veneen perässä korkealla ilmassa ja allamme kimalteli turkoosi Välimeri auringonlaskussa. Pojat huiskuttelivat meille ilmaan ja käskivät pussailla. Sitten poseerattiin hetki kameralle ja jäimme omaan todellisuuteemme leijumaan kahdestaan. Kohosimme yhä vain ylemmäs ja pian olimme vuorien kanssa linjassa. Alla oli meri ja me lensimme! Romanttisempaa hetkeä saa hakea.

aIMG_9650

Aivan liian pian aika tuli täyteen ja pojat alkoivat laskea meiltä korkeutta. Venettä lähestyessämme he huusivat vain, että tällä kertaa älkää istuko. Ja niinpä varjo vei meidät veneen kohdalle ja jalkamme tavoittivat kannen. Valjaat irrotettiin ja oli ranskalaisten tyttöjen vuoro päästä ilmojen herroiksi. Onneksi kyydissä oli muitakin, sillä saimme vielä kokea tyttöjen riemun kautta kokemuksen uudelleen toisesta perspektiivistä.

Kun irrotimme myöhemmin valjaita päältämme, totesin toiselle pojista, että hänellä on varmasti siistein työ ikinä. Hän vastasi siihen, että näin hänelle aina sanotaan, mutta todellisuudessa hän on töissä jokaisena päivänä ilman vapaapäiviä vähintään kellon ympäri. En tiennyt mitä vastata tähän, mutta mielessäni mietin, että vaikka pitäisi kaikki päivät viettää siinä tyrmäävässä keltaisessa pikaveneessä, turkoosin veden päällä – selvästikin hyvän kaverin kanssa tytöille flirttailen – ja nousuvarjoa vedellen, niin voisi asiat varmasti huonomminkin olla!

Kun pääsimme lähelle rantaa, ranskalaiset tytöt saivat pyllylle taputuksen ja valittavana oli uintiretki tai moottoroidulla kumiveneellä maihin paluu, joka oli tullut meitä ja muistikortteja noutamaan. Minun hypätessä kumiveneeseen, pojat eivät uskaltaneet antaa läpsäytystä pyllylle vaan kiusasivat Makea tehden niin vain melkein minullekin. Melkein harmitti, että kumivene oli noutamassa, sillä siinä adrenaliinissa olisi vielä uintiretki maihin vain lisännyt amazing race –fiilistä, joka kokemuksesta jäi elämään.

Rantakojussa muistikortilta ladattiin kuvamme tietokoneelle ja saimme valita, että ostammeko yhden kuvan hintaan 5 euroa, kaksi kympillä tai kaikki kahdellakympillä. Päädyimme ottamaan vain yhden kuvan, koska kuvaaja ei ollut kovin keskittyneesti tehtävään kohdallamme paneutunut. Illalla tutkailin netistä parasailing-mahdollisuuksia Floridassa. Tarjontaa löytyy, mutta hinnat tuntuivat olevan noin puolet kalliimpia. Luultavasti tosin myös palvelu ja kokemus on osattu amerikkalaiseen tapaan tuotteistaa hieman kokemaamme viimeistellymmäksi.

Until next time! 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Marikaw torstai, elokuu 27, 2015 at 08:18

    Parasailing on huippua! 🙂 Me käytiin key westissä fury water adventuresilla enkä nyt muista tarkkaa hintaa mut ei se varmaan ainakaan paljoa yli 40€ maksanut? Meil oli tosi ihana ja hauska kapteeni ja nuori tyttö joka hoiti jengin valmistelun. Sen lisäksi kahellakympillä sai cd-levyllisen jolla oli joku 60-100 kuvaa! Oli huikee.

    • Reply ulla50 perjantai, elokuu 28, 2015 at 22:11

      Oooh Key West ja parasailing! Ei vois varmaan parempaa olla!! Kiva tietää, ettei se siellä maksanut tuon enempää, koska omat tutkimukset toi hintoja, jotka oli tyyliin 150 dollaria + verot kahdelta. Ja vähän siistiä nuo kuvat! Ootko julkassu niitä, tahdon nähdä!!

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle torstai, elokuu 27, 2015 at 20:53

    Tuo on varmaan niiiiin hauskaa. Eikä edes pahan hintaista. Olen aiemmin ajatellut, etten haluaisi parasailingiin, mutta mieli muuttui kuumailmapallolennon jälkeen. Tuohan on vähän sama 😀

    • Reply ulla50 perjantai, elokuu 28, 2015 at 22:12

      Totta, varmasti aika samanlainen kokemus kuin kuumailmapallolento. Siitä ei tosin itsellä ole mitään kokemusta. Mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan myös parasailingia, yksi siisteimmistä kokemuksista ikinä! 🙂

  • Reply Sanna I Siveltimellä perjantai, elokuu 28, 2015 at 21:04

    Huuuuuikeeta!!! Oon aina katsellut noita ja te sitten uskalsitte mennä tuohon! Wau! Mulla kalvaa myös jokin tappajahai-tyyppinen leffa tuon lajin taustalla. Sori 😉 Mutta varmasti siisti kokemus!

    • Reply ulla50 perjantai, elokuu 28, 2015 at 22:14

      Ahahah määhän en oo onneksi sellasia leffoja kattelut niin ei hait vaanineet meitä ;D Lähinnä mietitytti jos joudutaan veteen ja siellä on ällöjä meduusoita kun oltiin juuri nähty yksi sellainen. Mutta eipä niitä näkynyt ja ihan vähän vaan päädyttiin vedessä olemaan (se uintimatka veneelle). Joskus veneen kuljettajat dippaavat asiakkaita vedessä niin että jalat kastuu ja sitten uudelleen ylös, mutta meille ei niin valitettavasti tehty vaikka vähän toivottiin salaa sitä =)

      Kannattaa kokeilla jos tilaisuus tulee! Ei oo yhtään vaikeeta!

    Leave a Reply