Big Bend -kansallispuisto Teksasissa

Big Bendin kansallispuisto Teksasissa, Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla, on kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Mitä lähemmäs puistoa ja maiden rajaa ajaa, sitä useammin joutuu pysähtymään U.S. Border Patrolin tarkastuspisteessä. Useimmiten riittää pikainen stoppi; ikkuna alas, rajaviranomainen katsahtaa sisään autoomme sekä kädessä oleviin passeihimme ja matkamme jatkuu ilman lisäkysymyksiä. Tarkastuspisteet ovat liikkuvaa sorttia, huomenna rajaviranomaiset pysäyttelevät matkaajia jossain muualla.

bigbend

Turistisesonki on Big Bendissä kuumimmillaan marraskuusta huhtikuuhun, kun lämpötila on vielä siedettävä, 20 asteen kummallakin puolella. Touko-syyskuussa elohopea nousee erityisesti puiston länsiosassa päivittäin 40 asteeseen eikä puisto ole ymmärrettävästi tällöin suurten massojen suosiossa.

Mitä nähtävää ja tekemistä Big Bendissä on? Helpoin vaihtoehto, erityisesti kesäkuukausina, on ajella puiston asfaltoiduilla tiellä ja pysähdellä opastetaulujen kohdalla ihailemaan Chicos-vuoriston karua erämaamaisemaa ja kanjoneita. Siellä voi patikoida ja tutustua 60 erilaiseen kaktuslajiin, jotka tuovat keväällä väriä puistoon niiden kukkiessa. Miltä kuulostaisi melontaretki Rio Grande-joella? Ja kun ollaan kaukana suurien kaupunkien valosaasteesta, tähtitaivaan tiirailu on suosittua. Samoin lintujen bongailu.

IMG_2122
IMG_2158
IMG_2127
IMG_2234
IMG_1859

Big Bendin vierailun yhteydessä on mahdollista käydä Meksikon puolella, koska puiston läpi  kulkee 200 kilometriä USA:n ja Meksikon kansainvälistä rajaa Rio Grandea pitkin. Saavuimme NPS:n hallinnoimalle Boquillas Crossing Port of Entry -tulliasemalle vain puoli tuntia ennen sen sulkemisaikaa emmekä saaneet mennä enää rajanylitysalueelle. Emme edes vain katsomaan rajaa, mutta työvuorossa olleen park rangerin mukaan Suomen passi ja ESTA olisivat riittäneet Meksikon puolella piipahtamiseen.

Rio Granden yli pääsee veneellä (5 dollarin maksusta) tai yksinkertaisesti kahlaamalla sen yli (omalla vastuulla), kun vesi on alhaalla. Tai uimalla, jos niin haluaa. Joelta on matkaa meksikolaiseen Boquillasin rajakaupunkiin mailin verran. Matkan voi taittaa kävellen, muulilla tai autokyydillä. Lue lisää aiheesta Gone with the Wynns-blogista. 

Boquillas Crossing Port of Entry avattiin uudestaan huhtikuussa 2013, kun se oli ollut suljettuna 9/11:sta lähtien.

IMG_1705
IMG_1921
IMG_1925
IMG_1928

Big Bendiin ei lähdetä hetken mielijohteesta sunnuntaiajelulle vaan suunnitellusti. Sinne on lähes kuuden tunnin ajomatka San Antoniosta ja 4,5 tuntia El Pasosta. Vaikka Big Bend on pinta-alaltaan yksi USA:n suurimmista kansallispuistoista, syrjäisen sijaintinsa takia puistossa käy vuosittain vain 300 000 turistia. Vertailun vuoksi: pinta-alaltaan suunnilleen saman kokoisessa Yosemitessa vierailee 3,6 miljoonaa turistia. Ehkä maisemien erilaisuudellakin on osuutta asiaan.

IMG_1970
IMG_1986

Big Bendin palvelut ovat keskellä puistoa, Chisos Basinissa, joka on myös sen korkein kohta (1600 m). Siellä on 72 huoneen verran majoitusta, ravintola, patikointireittien aloituspiste sekä pieni sekatavarakauppa.

Monet länsirannikon kansallispuistoissa kesäkuukausina vierailleet tietävät puistojen sisällä olevien majoituspaikkojen olevan täyteen buukattuja 12 kuukautta etukäteen. Chicos Mountains Lodgesta oli suhteellisen helppo saada huone, ainakin heinäkuussa. Noin 130 dollarilla saa melko yhdeksi yöksi vaatimattoman huoneen motellista, hotellista tai Roosevelt Stone Cottagesta. Osassa huoneista on ilmastointi, toisissa ei.

IMG_2015
IMG_2055

Kun me nautimme auringonlaskusta Chicos Mountain Lodgessa, länsipuolella kansallispuistoa satoi ja ukkosti rankasti. Niinpä meille tuli melkoisena yllätyksenä seuraavan aamuna, kun puiston länsiosaan menevä Ross Maxwell Scenic Road tie oli poikki. Park rangerin mukaan öinen rankkasade oli aiheuttanut flash floodin ja tämän seurauksena vettä oli tiellä metrin verran. Mahdollisesti tie avattaisiin muutaman tunnin päästä, ehkä se pysyisi kiinni koko päivän… Harmistus oli suuri, mutta minkäs teit? Emme voineet muuta kuin kiittää park rangeria tiedosta ja harmitellen muuttaa päivän suunnitelmia lennosta. Länsiosan Castolon Historic Districtissa on nimittäin yksi puiston hienoimpia paikkoja, Santa Elena Canyon.

PS. Innostuin edellisen postaukseni jälkeen käymään läpi Teksasin kuvia kesältä 2014 ja halusin heittää vielä tämän eetteriin ennen kuin alan purkaa viimeisimmän reissumme kuvasatoa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jenni / Globe Called Home maanantai, elokuu 24, 2015 at 01:31

    Kävin piipahtamassa Meksikon puolella San Diegon reissun yhteydessä melkein 10 vuotta sitten, ja silloin Meksikon suuntaan ei ollut minkäänlaisia muodollisuuksia. Ei ole kuulema vieläkään, eli kannattaa oma-aloitteisesti muistaa ottaa passi mukaan. Takaisin tullessa sitten oli samanlaiset normaalit rajamuodollisuudet mitä muutenkin Yhdysvaltoihin saapuessa.

    Upean näköistä luontoa tuolla, ja hyvä tietää, että syyskuun loppuun on noin lämmintä. Ehkäpä siis roadtrip tuonne päin voisi olla paikallaan lokakuussa, kun Coloradossa vietetään siirtymäkautta patikointi- ja laskettelukausien välissä!

    • Reply kirsi50 maanantai, elokuu 24, 2015 at 16:50

      Rajamuodollisuudet ovat kevyet kumpaankin suuntaan Big Bendissäkin, näin ymmärsin.

      Luulen, että Big Bend on hienoimmillaan keväällä, kun kaktukset kukkivat, mutta ei lokakuukaan voi olla huono vaihtoehto 🙂 Jos olette telttailijoita, täällä on myös camp groundeja (upeissa maisemissa kuten ne ovat aina kansallispuistoissa).

      Kiitos kommentistasi, Jenni.

    Leave a Reply