Highly Sensitive Person

Tänään minun täytyy kirjoittaa eräästä aiheesta, jotten unohtaisi sitä itse enää. Berliinin reissulla ystäväni kanssa keskustellessa hän vastasi minulle johonkin pohtimaamme asiaan, että ”no hei, koska highly sensitive person!” Tajusin, että olemme diagnosoineet tämän luonteenpiirteen ja persoonallisen ominaisuuden meille molemmille vuosia sitten – ja jotenkin olin onnistunut unohtamaan sen!

Untitled-1

Luin tänään lounaalla Me Naiset -lehdestä Anne Kukkohovin haastattelua, jossa hän kertoi omasta elämästään erityisherkkänä, joka on siis highly sensitive personan suomenkielinen nimitys. Anne kertoi kuuluvansa siihen erityisherkkien 20 prosenttiin, joka on samaan aikaan ekstrovertti ja tunnistin tästä myös itseni. Tällainen luonteenpiirteiden yhdistelmä takaa sen, että elämä on jatkuvaa tasapainottelua ulospäinsuuntautuneisuuden ja herkkyyden kanssa.

Koska tämä on matkablogi ja elän parhaillani aktiivista reissaamisen aikaa elämässäni, päätin pohdiskella, että miten tällainen luonteenpiirre vaikuttaa minuun matkailijana. Mutta otetaan esin käsitteet haltuun.

hsp

Törmäsin pari päivää sitten myös Maikkarin erityisherkkyydestä kertovaan juttuun, jossa on lista väittämiä, joiden avulla voi kartoittaa onko itsellä taipumusta erityisherkkyyteen. 24 kohdan listasta muutamaa väittämää lukuunottamatta pystyin liittämään kaikki väittämät itseeni. Kyseessä ei ole mikään sairaus tai edes ongelma, josta pitäisi päästä eroon, vaan asian tunnistaminen auttaa ymmärtämään itseään jossakin tilanteissa paljon paremmin ja sen vuoksi se on hyvää tietää ja muistaa. Käytän muutamia Maikkarin jutussa listattuja väittämiä kertomaan minusta matkialijana.

> KOHTEEN VALINTA <

”Tunnen olevani tietoinen ympäristön vivahteista. Tunnen voimakkaasti empatiaa.” Nämä ovat meille erityisherkille tyypillisiä piirteitä ja esimerkiksi kodittomat, kerjäläiset ja kurjuus ahdistavat minua todella voimakkaasti. Viihdyn alueilla, jotka on rakennettu kauniiksi, värikkäiksi, jossa ihmiset ovat hyvällä tuulella (esim. vaikka Riviera). Usein ”todellisten matkailijoiden” keskuudessa parjatut turistipaikat saattavat vetää minua puoleensa huolettomuuden ja lomaletkeyden takia. Valmiiksi pureksitut valmismatkat ja laivaristeilyt eivät kuitenkaan ole ominta aluettani vaan tykkään siitä, että saa olla omatoiminen. Matkalle lähden mielelläni arkea pakoon lataamaan akkua arjen haasteiden kohtaamista varten.

> MAJOITTUMINEN <

”Tunnen kiireisen päivän aikana tarvetta vetäytyä vuoteeseen tai paikkaan, jossa saan olla yksin ja joka lieventää ärsykkeitä.” Majoitun mieluummin omassa hotellihuoneessa kuin teltassa, kyläpaikassa tai kaveriporukan kesken jaetussa majapaikassa. Matka on todennäköisesti onnistunein, kun saan välillä omaa rauhaa ärsykkeiltä ja muiden huomioimiselta. Hostellidormissa nukkuminen tuntuu tällä hetkellä ylitsepääsemättömälle ajatukselle, vaikka olinkin ajatellut haastaa itseni kokeilemaan sitä tulevalla matkallani.

> TURVALLISUUS ENNEN EKSOTIIKKAA <  (jos pitää valita)

”Pidän tärkeänä järjestää elämäni niin, että vältän järkyttäviä tai ylivoimaisia tilanteita.” Matkailijana tämä näkyy siinä, että matkustan mielelläni kohteisiin, jossa asiat toimivat länsimaalaiselle ihmiselle ymmärrettävällä tavalla. Rakastan kyllä eksotiikkaa, mutta etsin sitä mieluiten sieltä, jossa puitteet tuntuvat tarpeeksi tutulle, jotta voin kokea hallinnan tunnetta. Trooppinen etelä-Florida ja eksoottinen Key West ovat täydellisiä esimerkkejä tällaisesta kohteesta.

aaaUlla-6

> NICHE <

”Muiden ihmisten mieliala vaikuttaa minuun.” Kuten kaikki tätä blogia lukevat ja minut tuntevat tietävät, minulle hyvin sopiva matkakohde on Amerikka. ”Have a nice day, ladys!” -tyyppiset hyväntuuliset huudahdukset kaupoissa ja kadulla ystävällisesti juttelemaan alkavat ihmiset saavat mielialani kattoon kerta toisensa jälkeen. Myös musiikki vaikuttaa meihin herkkiksiin todella voimakkaasti ja saatankin jäädä kuuntelemaan katusoittajia tai ulkoilmakonsertteja ja liikuttua musiikin kauneudesta aivan tiloihin, hih.

> ITSENSÄ HAASTAMINEN <

”Asiat, kuten kirkkaat valot, voimakkaat hajut, karheat kankaat tai lähellä kuuluvat sireenit tuntuvat minusta helposti ylivoimaisilta.” Kuten Anne Kukkohovikin, myös minä järjestän itseäni jatkuvasti pois mukavuusalueelta. Tunnen vieläkin suurta ylpeyttä siitä miten opin nukkumaan Manhattanin jatkuvien hälyytyssireenien ympäröimänä. Totesimme ystäväni kanssa, että jos ihminen rakastaa ja haluaa jotakin kovasti, hän kääntää siihen liittyvät asiat positiiviseksi mielessään, kun toisaalla sama asia voisi olla kauhistus.

Kun ajattelen Aasiaa, tulee minulla ensimmäisenä mieleen hirvittävät ruuhkat, jossa skootterit ajavat päättömästi autojen, kanojen ja lehmien seassa ja ajatus tuntuu minusta hirvittävältä. Mutta kun ajattelen Times Squaren loputonta ihmismassaa ja psykedeelisinä loistavia valotauluja, ei se ahdista minua laisinkaan.

aaUlla-11

Luulenpa siis, että ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, että tällaiset highly sensitive person -jututkin tulee ottaa aika kevyesti, etteivät ne ala ohjata omaa käyttäytymistä. Mutta silti, kyllä tällaisen oivaltaminen myös tekee elämästä helpompaa.

Eihän kaikki sovi kaikille ja on positiivista, että löytää omalle persoonalleen ne sopivimmat jutut myös matkailijana, kunhan muistaa välillä aina haastaa itseään, ettei pääse liiaksi kaavoihin kangistumaan.

Tunnistaako kukaan teistä tätä ominaisuutta itsessään?


Kuvat minusta: Inka Khanji 

Previous Post Next Post

12 Comments

  • Reply Säppä keskiviikko, elokuu 19, 2015 at 22:49

    Hep! Muistan, miten ekan kerran erityisherkkyydestä luettuani moni palanen loksahti päässäni kohdalleen – tuollainen MINÄ olen 🙂

    • Reply ulla50 torstai, elokuu 20, 2015 at 11:57

      Aivan! Tiedän hyvin mitä tarkoitat tuolla että moni palanen loksahti paikoilleen, kun luki tästä. Joskus tieto ei lisää tuskaa vain päin vastoin 🙂 Kiitos kommentista, Säppä.

  • Reply Kea / Deep Red Blues torstai, elokuu 20, 2015 at 12:03

    Aamen. Muhun pätee melkein kaikki kohdat! Joskus toivoisin että voisin tuntea vähemmän niin välttyis paljolta turhalta murheelta… mutta toisaalta, minä olen minä ja näin olen onnellinen.

    • Reply ulla50 torstai, elokuu 20, 2015 at 12:15

      Löysin äsken Twitterin kautta Hidasta elämää -sivun jutun aiheesta ja siellä oli tämä ihana kohta: ”Sinulla on kapasiteetti tuntea ääretöntä iloa.
      -Jos tunnet asiat tavallista voimakkaammin, se pätee kaikkiin tunteisiin — niin hyviin kuin huonoihin. Tämä tarkoittaa, että olet kykenevä myös äärettömään iloon ja rajattomaan onneen!” Uskon, että me tiedetään tämä käytännössä molemmat. Huiput. Tässä lisää aiheesta jos kiinnostaa: http://hidastaelamaa.fi/2015/02/muistutuksena-erityisherkille/

      Ja se on totta, mitä sanoit. Sää oot sinä just sen takia, että olet sellainen kuin olet <3

  • Reply Veera Bianca torstai, elokuu 20, 2015 at 16:18

    Mielenkiintoinen juttu! Ja ihan hurjan kauniita kuvia ja ihana asu <3 Mutta siis, enpä ole oikeastaan ennen kuullut erityisherkkyydestä, mutta tuntui heti siltä että mut on vihdoin diagnosoitu. Monesti olen elämän aikana kuulut kommentteja kuten 'Oot liian yliherkkä, reagoit liian vahvasti, et voi välittää kaikista, et voi pelastaa kaikkia,…' Sillä monesti koen tuntemani tunteet todella vahvasti niin hyvässä kuin pahassa ja koen empatiaa jokaista pientä kärpästäkin kohtaan. Ehkä tämä siis selittää paljon! 🙂

    • Reply ulla50 torstai, elokuu 20, 2015 at 19:02

      Hei kiitos tästä kommentista, Veerulainen! Mää en osannut oikein arvioida, että kuinka tuttu juttu tämä on kaikille ihmisille, mutta hyvä että tuli kirjoitettua ja sait saman oivalluksen kun me muut erityisherkät, jotka ollaan ymmärretty itseämme hieman paremmin tästä kuulemisen jälkeen.

      Mää itse asiassa voin hyvin ajatella, että sinäkin kuulut tähän ryhmään. Sunki kantsii tsekata tuo Kealle ylemmäs linkkaamani juttu. Se on hyvä!

      Kiitos kehuista ja mukavaa kesän jatkoa <3

  • Reply Jenni / Globe Called Home torstai, elokuu 20, 2015 at 18:46

    Mun systeri on erityisherkkä, ja musta tuntuu, että olen vasta aikuisena oppinut asennoitumaan oikein kyseiseen luonteenpiirteeseen. Teininä tuli useaan otteeseen kiusattua systeriä milloin mistäkin nössöydestä, mikä näin jälkikäteen ajateltuna ei ollut kovinkaan reilua. Kiva, että näistä luonteenpiirteiden välisistä eroista puhutaan enemmän, jotta ihmiset ymmärtävät syitä toistensa käyttäytymiselle paremmin.

    • Reply ulla50 torstai, elokuu 20, 2015 at 19:20

      Hyvä kommentti, Jenni! Varmasti läheisten on haastavaa ymmärtää tällaista, kun erityisherkällä itselläänkin menee varmasti usein pitkään ennen kuulee moisesta termistä edes. Mulla oli teininä unihalvaus-kohtauksia, kun matkustin bussilla aamuisin Raahesta Ouluun kouluun. Heräsin unesta, mutten voinut liikuttaa mitään jäsentä ehkä muutamaan sekuntiin tai minuuttiin, mutta aika tuntui paljon pidemmältä ja sydän hakkasi ihan satasella paniikista. Kun sitten luin unihalvauksesta ja ymmärsin, että ilmiössä on kyse siitä, että tietoisuus herää ennen lihaksia, niin jo tuo tieto alkoi purkaa vyyhtiä ja koko homma loppui pikkuhilijaa. Tavallaan kun tiesi mistä on kyse, pystyi opettamaan itsensä heräämään tuosta tilasta ja lopulta lopettamaan kokonaan. Mielen ja kehon yhteys on uskomaton!

  • Reply Lahja perjantai, elokuu 21, 2015 at 13:00

    Muhun ei pätenyt montakaan kohtaa, enkä kyllä oo koskaan ajatellutkaan että olisin kovin herkkä. Just ehkä päinvastainen, introvertti mutta en erityisen herkkä. Silti osa tuosta listauksesta toki osui kohdalleen, mutta kyse on varmaan tottumuksesta. En juurikaan esim. katso mitään väkivaltaisia ohjelmia enkä tykkää kovista äänistä. Matkustamisen suhteen kanssa eksotiikaksi riittää maisemat, ei tarvita mitään äärioloja.

    • Reply ulla50 perjantai, elokuu 21, 2015 at 17:11

      Tää oli mielenkiintoinen näkökulma, tää tottumus. Ja tuo, että kaikkia luonteenpiirteiden kombinaatioita löytyy! Kiitos kommentista, Lahja.

  • Reply eve perjantai, elokuu 21, 2015 at 15:50

    No hei olipa kiva kun kirjoitit aiheesta… Kahta kohtaa lukuunottamatta nuo asiat osuvat myös minuun ihan täydestä! Hmm… eihän tämä nyt mitenkään uutta itselleni ole, mutta en ollut osannut itseäni kuitenkaan lokeroida highly sensitive persoonaksi. Ehkä tämän jälkeen osaa olla itselleen myös armollisempi, koska se nyt vaan on osa minua eikä mitään pöhköilyäni, kuten monesti tunnen sen olevan muiden silmissä… 🙂

    • Reply ulla50 perjantai, elokuu 21, 2015 at 17:12

      Hei, kiva että tää ei oo ollut turha juttu 🙂 Ja tuota armollisuutta juurikin, sitä kai tuollainen tiedostaminen tuo ja se on se paras hyöty. Kiitti kommentista! =)

    Leave a Reply