On uuden elämän aattoilta. Huomenna muutama tunti töitä ja kauan odotettu kesäloma saavuttaa vihdoin meikäläisenkin (pomon pomo kävi ruskettuneena ja rentoutuneen näköisenä toimistossamme toivottamassa hyvää lomanjälkeistä aikaa ja uutta lukukautta. Hah, siinäpähän toivottelee!) Toisilla se on vasta loma alkamassa. Ja voi pojat on sitä odotettu.
Tänään kohottelin kulmakarvoja pöydälläni pyörivien työtodistusten kapulakielelle.
”Strategiasuunnittelu- ja budjetointiprosessien koordinointi sekä liiketoimintatiedon hallinnan kokonaiskehityksestä ja liiketoimintayksiköiden operatiivista toimintaa tukevan raportoinnin projektisalkusta vastaaminen.”
Huomenna laitan paperit kaappiin, siivoan pöydän, palautan avaimet ja läppärin – ja luultavasti sulattelen sekavissa tunteissa tunneryöppyä, kun sanon heipat tärkeiksi tulleille työkavereilleni. Loman lisäksi uusi aikakausi ja uusi seikkailu ovat alkamassa ja päättymispäivää ei ole tiedossa. Jossakin luetaan minun työtodistustani taas joskus – pitääkin muistaa pyytää se. Sen aika ei kuitenkaan ole nyt, sillä suorittaminen saa jäädä nyt tauolle.
Olen tällainen tunteilija ja ajattelija, joten mielessäni pyörii tällaisena iltana kaikenlaista. Ajattelen esimerkiksi että:
1. Minun ei enää tarvitse istua tietokoneella maalarinteipillä korjattujen silmälasien kanssa, koska voin tuoda töissä säilyttämäni ehjät lukulasit kotiin. Mikä sinnittelyvoitto ja säästyneiden kolikoiden kilinä!
2. Mökillä on varmasti tänäkin kesänä sellaista kuin nämä viime vuosina napatut kuvat antavat muistaa. Päätöksemme siirtää juhannus reilulla kuukaudella eteenpäin takaa helteiset juhannusoltavat, eikä muusta ole puhettakaan.
3. Sillä välin kun minä vielä harkitsen pakkaamisen aloittamista (kellohan on vasta 23.23, joten ehtii postata nopsasti), ystäväni varmaankin istuu laatimassa ostoslistaa mökkireissuamme varten. Ostoslista laaditaan ison marketin hyllyjärjestyksen mukaiseen säntilliseen järjestykseen (ja siitä huolimatta ostosreissu tulee kestämään ikuisuuden). Ja sen ansiosta meillä on taas kuninkaalliset eväät mökillä.
4. Myös Maken isä laatii mielessään listaa, joka meidän Maken pitäisi hoitaa. (Minä puolestani laadin suunnitelmaa kuinka päästä mahdollisimman vähällä.)
5. Äitini puolestaan laatii menua, jolla syöttää meitä.
6. Minä laadin myös mielessäni listaa asioista, jotka tulevat kiitoskirjeeseen, jonka olen päättänyt kirjoittaa erään tärkeän ihmisen innoittamana mökkiloman aikana. Kiitollisuutta, sillä sitä on sydämeni pullollaan.
”Ei maallinen mieli voi muuttuu,
mut annan kiitosta sille, kelle kiitos kuuluuKiitosta mä sanon kiitos, Jah
Kiitosta mä sanon kiitos, Jah”– Jukka Poika
7. Kaksikymmentäneljä minuuttia heinäkuun kahdenteenkymmenenteenkahdeksanteen päivään. Se iso seinäkalenteri, jossa oli ne kaikki päivät, viikot ja kuukaudet, ne kaikki taskit, jotka pitää hoitaa ennen heinäkuun kahdettakymmenettäkahdeksatta. Se merkki siellä ainakin viiden kuukauden mittaisen sarakkeen päässä. Se on kahdenkymmenenkahden minuutin päässä.
8. Loman sanotaan olevan ihmisen parasta aikaa, mutta liioilla odotuksilla sen voi myös pilata. Toissailtana kävelin hakemaan kaupungille unohtunutta pyörääni pimeässä illassa ja varjoisella kohdalla minua vastaan lompsutteli kaksi ratsupoliisia, jotka oli lähetetty sinne turvaamaan minua – eihän ketään muitakaan näkynyt kadunpätkällä. Se hetki läikäytti ilon rintaani todenteolla.
Te, joiden loma meni jo, tai joilla se ei ole vielä edes alkanut, tarttukaa lupaukseen. Ilo voi läikähtää vastaan milloin missäkin, myös varjoisalla kadunpätkällä.
Minä lähden hakemaan pyykkejä alakerrasta ja aloitan heinäkuun 28:nnen (koittakaapa kirjoittaa tuo luku!) pyykkituvassa. Koitan siirtyä uuteen päivään aivan normaalilla määrällä dramaattisuutta. IIIIIIIKKKKKKKK!!!!!!
IIIIIKKKKKKKKKKK!!!
IIIIIKKKKKKKKKKKKKKKKKKK!!!