Monthly Archives

heinäkuu 2015

Huominen, joka on täällä

On uuden elämän aattoilta. Huomenna muutama tunti töitä ja kauan odotettu kesäloma saavuttaa vihdoin meikäläisenkin (pomon pomo kävi ruskettuneena ja rentoutuneen näköisenä toimistossamme toivottamassa hyvää lomanjälkeistä aikaa ja uutta lukukautta. Hah, siinäpähän toivottelee!) Toisilla se on vasta loma alkamassa. Ja voi pojat on sitä odotettu.

aIMG_1210

Tänään kohottelin kulmakarvoja pöydälläni pyörivien työtodistusten kapulakielelle.

”Strategiasuunnittelu- ja budjetointiprosessien koordinointi sekä liiketoimintatiedon hallinnan kokonaiskehityksestä ja liiketoimintayksiköiden operatiivista toimintaa tukevan raportoinnin projektisalkusta vastaaminen.”

Huomenna laitan paperit kaappiin, siivoan pöydän, palautan avaimet ja läppärin – ja luultavasti sulattelen sekavissa tunteissa tunneryöppyä, kun sanon heipat tärkeiksi tulleille työkavereilleni. Loman lisäksi uusi aikakausi ja uusi seikkailu ovat alkamassa ja päättymispäivää ei ole tiedossa. Jossakin luetaan minun työtodistustani taas joskus – pitääkin muistaa pyytää se. Sen aika ei kuitenkaan ole nyt, sillä suorittaminen saa jäädä nyt tauolle.

surffikuva-4-51aiaUntitled-1aIMG_1234

Olen tällainen tunteilija ja ajattelija, joten mielessäni pyörii tällaisena iltana kaikenlaista. Ajattelen esimerkiksi että:

1. Minun ei enää tarvitse istua tietokoneella maalarinteipillä korjattujen silmälasien kanssa, koska voin tuoda töissä säilyttämäni ehjät lukulasit kotiin. Mikä sinnittelyvoitto ja säästyneiden kolikoiden kilinä! 

2. Mökillä on varmasti tänäkin kesänä sellaista kuin nämä viime vuosina napatut kuvat antavat muistaa. Päätöksemme siirtää juhannus reilulla kuukaudella eteenpäin takaa helteiset juhannusoltavat, eikä muusta ole puhettakaan.

aaIMG_0968 aaIMG_1108 aaIMG_1199

3. Sillä välin kun minä vielä harkitsen pakkaamisen aloittamista (kellohan on vasta 23.23, joten ehtii postata nopsasti), ystäväni varmaankin istuu laatimassa ostoslistaa mökkireissuamme varten. Ostoslista laaditaan ison marketin hyllyjärjestyksen mukaiseen säntilliseen järjestykseen (ja siitä huolimatta ostosreissu tulee kestämään ikuisuuden). Ja sen ansiosta meillä on taas kuninkaalliset eväät mökillä.

aaUntitled-1 aIMG_0866

4. Myös Maken isä laatii mielessään listaa, joka meidän Maken pitäisi hoitaa. (Minä puolestani laadin suunnitelmaa kuinka päästä mahdollisimman vähällä.)

5. Äitini puolestaan laatii menua, jolla syöttää meitä.

aIMG_0869 aIMG_0878 aIMG_1214 aIMG_1240 aIMG_1250

6. Minä laadin myös mielessäni listaa asioista, jotka tulevat kiitoskirjeeseen, jonka olen päättänyt kirjoittaa erään tärkeän ihmisen innoittamana mökkiloman aikana. Kiitollisuutta, sillä sitä on sydämeni pullollaan.

”Ei maallinen mieli voi muuttuu,
mut annan kiitosta sille, kelle kiitos kuuluu

Kiitosta mä sanon kiitos, Jah
Kiitosta mä sanon kiitos, Jah”

– Jukka Poika 

aIMG_1266 aIMG_1272 aUntitled-1 surffikuva-1-66

7. Kaksikymmentäneljä minuuttia heinäkuun kahdenteenkymmenenteenkahdeksanteen päivään. Se iso seinäkalenteri, jossa oli ne kaikki päivät, viikot ja kuukaudet, ne kaikki taskit, jotka pitää hoitaa ennen heinäkuun kahdettakymmenettäkahdeksatta. Se merkki siellä ainakin viiden kuukauden mittaisen sarakkeen päässä. Se on kahdenkymmenenkahden minuutin päässä.

surffikuva-2-64 surffikuva-3-62

8. Loman sanotaan olevan ihmisen parasta aikaa, mutta liioilla odotuksilla sen voi myös pilata. Toissailtana kävelin hakemaan kaupungille unohtunutta pyörääni pimeässä illassa ja varjoisella kohdalla minua vastaan lompsutteli kaksi ratsupoliisia, jotka oli lähetetty sinne turvaamaan minua – eihän ketään muitakaan näkynyt kadunpätkällä. Se hetki läikäytti ilon rintaani todenteolla.

Te, joiden loma meni jo, tai joilla se ei ole vielä edes alkanut, tarttukaa lupaukseen. Ilo voi läikähtää vastaan milloin missäkin, myös varjoisalla kadunpätkällä.

Minä lähden hakemaan pyykkejä alakerrasta ja aloitan heinäkuun 28:nnen (koittakaapa kirjoittaa tuo luku!) pyykkituvassa. Koitan siirtyä uuteen päivään aivan normaalilla määrällä dramaattisuutta. IIIIIIIKKKKKKKK!!!!!!

IIIIIKKKKKKKKKKK!!!

IIIIIKKKKKKKKKKKKKKKKKKK!!!

PORIN JAZZ & JÄMI FLY IN festari-newbien silmin

porinjazz_50statepuzzle

Olen hetkellisesti pohtinut, että meneekö Suomen keskikesä tältä vuodelta kokonaan ohi huonojen kelien ja töissä olon vuoksi. Mutta onneksi joskus muutama päivä jo riittää tuottamaan kokemuksia, joista riittää vaalittavaa talven pimeisiin iltoihin. Tämä viikonloppu oli sellainen.

Alkuviikosta meille järjestyi extemporee liput, seura ja majapaikka Porin Jazzeille ja päätimme tietysti tarttua tilaisuuteen. En ole ikinä ollut mikään festarikävijä ja kaupunkifestareita lukuun ottamatta kokemukseni olivat melko nollassa mitä tulee oikeisiin festareihin. Porin Jazzit oli erinomainen paikka aloittaa festaritunnelmasta nauttiminen, sillä kaikki toimi hyvin, sää oli erinomainen ja musiikki laadukasta. Tuttuja tuli vastaan pitkin iltaa ja elämä hymyili, kuten kesällä kuuluu.

Yöllä ajoimme Yyteriin syömään Hesen take away -sapuskaa ja koin ensi kertaa myös tämän kuuluisan biitsin – täydellisessä omassa rauhassamme. Keli oli muuttunut jo melko jäätäväksi, mutta se että saa viilettää ulkona päivän sarastukseen saakka on pienen hytinän arvoista. Aamun tunneilla lähdimme nukkumaan frendimme vanhemmille. Muutaman tunnin kauneusunet nautittuamme hyppäsimme autoon ja lähdimme myöhäiselle aamiaiselle paikallisen leipomon kahvilaan ja sitten Hesarin ostoon, nimittäin…

Screen Shot 2015-07-19 at 22.05.16 copy

…allekirjoittaneen haastattelu suosikkimatkakohteestani oli lauantain lehdessä ja päivä oli alkanut tekstarilla, että ”Ulla sää oot lehdessä!” Jutun voi lukea kuvaa klikkaamalla tai tästä.

Tällä kertaa emme jääneet Porin Jazzeille yhtä iltaa pidemmäksi, sillä toiset tärkeät ”festivaalit” odottivat Jämijärvellä. Jämi Fly In on ilmailun experimentalharrastajien kokoontumisesta 70-luvulla alkunsa saanut ilmailutapahtuma, joka lentonäytöksineen kaikkineen on kehittynyt merkittäväksi ja monipuoliseksi ilmailun ystävien tapahtumaksi vuosien varrella. Jämi oli minulle erinomainen paikka astua sisälle ilmailuharrastajien maailmaan syksyn suunnitelmia ajatellen.

aaIMG_0206

Korkokengät vaihtuivat buutseihin, kun Jämi otti meidät vastaan lehmilaitumineen ja traktorikuljetuksineen lauantaina. Saavuimme yhden jälkeen tapahtuma-alueelle ja pääsimme heti alkuun ihailemaan, kun taivaalla tehtiin silmukoita ja hopeakylkinen DC 3 -klassikko jyräytteli moottoreitaan odottaessaan vuoroaan ilmaan pääsyä varten. En ole ikinä ollut seuraamassa taitolentonäytöksiä ja suu auki ihmettelin lentäjien taituruutta. Miten koneet voivat lentää niin lähekkäin kieppuen ilman että törmäävät toisiinsa!

aIMG_0227aaaUntitled-1

Tapasimme Jämillä ystävämme, joiden kanssa lentelimme joulukuussa Key Westissä ja josta kaikki ilmailuun liittyvä sai alkunsa omassa elämässäni. Key Westissä pikku-lentäjäkaiffarimme oli vielä äitinsä mahassa, mutta nyt vihdoin saimme tutustua häneenkin kasvotusten – ja taas lentämisen merkeissä.

aIMG_0281

Ilmailukärpänen on todella puraissut perhettämme, sillä Make työskentelee tätä nykyä helikoptereiden parissa. Unelmia on käynyt toteen oikein olan takaa ja silti tuntuu, että paljon on vielä vasta edessä.  Ystäväni Jenna oli postannut kuvan viikonlopulta Facebookiin saatesanojen kera: ”Life is so good and it gets better everyday.” Niin hyvin sanottu, parhaat päivät ovat edessäpäin, ei takana.

Pikakatsaus Kirsin Keskilännen matkaan

Palasimme Keskilännen tourneelta 1,5 viikkoa sitten. Jetlag-freesinä viiletin seuraavana päivänä toimistolle ja loppuviikoksi Amerikan Päiville Jyväskylään. Lauantaina 11. heinäkuuta työnantajani, Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto, sai uuden puheenjohtajan, kun liittokokous valitsi Amchamin johtajan Kristiina Heleniuksen luottamustoimeen seuraavaksi 4 vuodeksi. Kristiina on ensimmäinen nainen ko. tehtävässä ystävyysseuramme 72-vuotisen historian aikana.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa syksyä ja mitä se tuo tullessaan työrintamalla… ainakin mahtavia NAME-tapahtumia, se on varmaa. Vaikka kesälomani on tällä erää ohi, aion nauttia Suomen kesästä – paljain jaloin tai villasukat jalassa – mm. melonnan alkeiskurssilla Vuosaaressa.

***

USA:n keskilänsi ja vähän etelää & itärannikkoa 2015

* 24 matkapäivää (+ lentopäivät)
* 15 osavaltiota (Virginia, West Virginia, Ohio, Kentucky, Tennessee, Arkansas, Missouri, Kansas, Iowa, Illinois, Michigan, Wisconsin, Indiana, Maryland, Pennsylvania)
* 5 osavaltion pääkaupunkia
* 9 800 ajokilometriä ja 1 öljynvaihto

Keskilännen reissumme oli erilainen kuin edelliset USA-matkat. Tällä kertaa oli luvassa enemmän kaupunkeja ja kulttuuria kuin luontokohteita, vaikka kuvat antanevat toisenlaisen käsityksen. Maisemat olivat pitkälti peltoja, niittyjä, lehmiä, metsää ja maaseutua. Michiganissa ajaessamme koivujen reunustamilla tiellä, olisimme voineet olla yhtä hyvin Suomessa. Ainoana (pienenä) eroavaisuutena oli mustakarhu, joka juoksi tien yli edestämme takaisin metsään.

Vaikkei uusien osavaltioiden kerääminen ole koskaan ollut päämissiomme, minulla on enää neljä näkemättä; Alaska, Havaiji, North Dakota ja Rhode Island. Luulen, että  olen käynyt viralliselta nimeltään pisimmässä ja pinta-alaltaan pienimmässä State of Rhode Island and Providence Plantationsissa reilut 10 vuotta sitten, mutta se pysyy vielä listalla.

IMG_4739
Elakala Falls, Blackwater Falls State Park, West Virginia

IMG_6403
Louisville, Kentucky. Etualalla Louisville Sluggerin tehdas ja museo. 

IMG_8699
Gateway Arch, St. Louis, Missouri.

IMG_7746
En osannut odottaa näkeväni kilpikonnaa ylittämässä rauhallista maantietä etelä-Illinoisissa, mukava yllätys melko tylsälle matkapäivälle!

Julistin toukokuussa, kun matkamme alkuun oli kaksi viikkoa, etten tällä kertaa osallistunut suunnitteluun ollenkaan (postaus aiheesta), kun ei napannut… no, se sitten kostautui. Melko monta iltaa kävin hotellissa läpi seuraavan päivän matkakohteita ja ”on the road”-fiilistelypostaukset jäivät kaukaiseksi haaveeksi.

Onneksi päätimme jo Suomessa kaventaa reittiämme ja päätimme, ettemme ehdi North Dakotaan/Chicagoon/ Niagaran putouksille/Detroitiin vaan ne jäävät odottamaan seuraavia kertoja. Vieläkin jäi hieman sellainen tunne, että ahnehdimme liikaa kohteita ja kilometrejä. Olevinaan sitä on matkasuunnittelun alkeet hallussa tällä kokemuksella, mutta kissan viikset…

IMG_9160
Little Rock Central High School Arkansasissa oli yksi niistä kouluista, jossa laitettiin käytäntöön rotuerottelun poistaminen vuonna 1957. 

IMG_9606
Talimena Scenic Drive Arkansasissa kannattaa laittaa ruskaretkilistalle.

IMG_2255
Pictured Rock -veneretkellä Michiganissa.

IMG_0578
Oletko nähnyt elokuvan Bridges of Madison County, jonka pääosassa ovat Clint Eastwood ja Meryl Streep? Tämä on yksi elokuvassa vilahtavista silloista, Roseman Bridge Iowassa. 

IMG_1746
Auringonlasku wisconsilaisella maaseudulla. 

Postauksia on tulossa mm. Kentuckyn osavaltiosta (josta tuli yksi suosikeistani), Lake Superiorin veneretkistä, Nashvillen Grand Ole Orpy-kantrikonsertista, keskilännen luontokohteista, Ohion amisheista/mennoniiteista sekä kahden elokuvan kuvauspaikoista.

PS. Olen maininnut aikaisemminkin, että yövymme pääsääntöisesti USA-matkoillamme IHG-ketjun hotelleissa. Päädyimme ostamaan pitkällisten laskelmien jälkeen Double Up!-kampanjan innostamina 60 000 pistettä 600 dollarilla ja IHG laittoi tähän päälle toiset 60 000 pistettä veloituksetta. Mielestämme tämä oli hyvä diili. Kiinnostaako postaus tästä aiheesta?

Suuret, lentoon lähtevät suunnitelmat

Tekemällä oppii parhaiten, sanotaan. 85 opintopistettä matkailun liikkeenjohdon opintoja on nyt kasassa ensimmäisen lukuvuoden jälkeen ja perustiedot ja -taidot hanskassa. Tulevana syksynä aion kasvattaa matkailun asiantuntemustani teorian lisäksi panostamalla vahvasti käytäntöön. Ja sillä vakavuudella, että ei muuta kuin koko elämä peliin!

aaIMG_4784 copyaaIMG_4078

Minulla on jäljellä 12 työpäivää ei-matkailualaan liittyvässä työssäni. Sen jälkeen lomailen elokuun keräten vähän lisää reissukokemusta ja näkemystä Euroopasta. Syyskuussa aloitan työharjoittelun Nordic Aerospace -pienlentokoneyhtiössä CMO:na ja tutkimuksiemme kohteena on lentoretket erityisesti Amerikassa ja Bahamalla. Haaveeni työskennellä Amerikan matkailun parissa ottaa aimo harppauksen eteenpäin, kun lennän lokakuussa ensin Los Angelesiin ja sieltä Floridaan syventämään tutkimuksia ja opittua käytännössä paikan päällä.

(Lennot ovat muuten nyt todella halpoja Norwegianilla Amerikkaan. Reilulla viidellä sadalla irtosi Hki-Los Angeles ja Miami/Fort Lauderdale-Helsinki -lennot, molemmissa vain yksi vaihto matkalla.)

1aaIMG_4721 copyaaIMG_4774

Syksyn aikana aion

1. Aloittaa normaalin lukujärjestyksen lisäksi ilmailualan opiskelun airline business -opintokokonaisuudessa Porvoossa elo-lokakuussa (tuleeko tästä suuntautumiseni opinnoissa, mahdollisesti kyllä!)

2. Osallistua maailman suurimpaan matkabloggaajakonfferenssi TBEXiin Fort Lauderdalessa

3. Tutustua Amerikassa ja Bahamalla toimiviin matkailualan toimijoihin

4. Panostaa lukujärjestyksessämme oleviin aiheisiin kohdistamalla harjoitukset tosi elämän caseihin työharjoittelupaikassani

5. Ottaa haltuun espanjankielen perustaidot harjoittelemalla Suomessa kurssikirjan ja Amerikassa käytännön kautta

6. Mennä pois mukavuusalueelta matkustamalla yksin, asumalla kaiken tasoisissa majoitusmuodoissa (resortista hosteliin), syömällä nirsoilematta maassa maan tavalla (one conch salad, please!)

7. Olla erikokoisten lentokoneiden kyydissä toisella puolella maailmaa

8. Verkostoitua ja päästä sisälle matkailualan bisnekseen.

IMG_4848

Askarruttavia kysymyksiä tästä kaikesta:

-Hirvittääkö? Kyllä ja ei. En ole ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa tuttu ja turvallinen elämä muuttuu ja kerran ennenkin olen jo yksin Amerikkaan lähtenyt, joten jotain kokemusta tästä kaikesta jo on. Mutta mahasta kyllä ottaa. Floridassa ja Losissa ei liikuta näppärästi metrolla, kuten New Yorkissa, joten mm. liikkuminen paikasta toiseen tulee olemaan jännittävää. Miehestä erossa oleminen tulee olemaan ikävää.

-Miten kaikki on ollut mahdollista? Viime vuonna mietin epätoivoisena pätkätyössä, että mitä minun tulee tehdä, jotta voin päästä unelmiani kohti. Hakijapalvelussa työskentelyn ansiosta sain selville, että työn ohessa on nykyään mahdollista opiskella kokonaisia korkeakoulututkintoja monimuotototeutuksena ja kun löysin sopivan ohjelman, aloin tehdä kaikkeni, jotta pääsen sinne. Luin kaikki tiedot opinnoista kurssikuvauksia myöten, valmistauduin huolella valintakokeisiin, pääsin sisälle, tinkasin töistä luvan olla kolme päivää kuussa palkattomalla ja päätin asettaa opintojen tavoitteeksi Amerikan matkailuun suuntautumisen. Toteutin ensimmäisen työharjoittelun freelancer-matkatoimittajana Floridasta käsin ja tutusuin sitä kautta lentoyhtiöyrittäjään. Sovimme työharjoittelusta ja aloin säästää rahaa ja tässä sitä ollaan.

7 vuotta sitten olen alkanut ottaa pienenpieniä askelia haaveitani kohden ja odottanut kärsivällisesti (tai vähemmän kärsivällisesti, hah!), että omat ajatukset selkiytyvät, rohkeus kasvaa ja elämäntilanteet ovat sopivat. Parasta on aviomieheni järkkymätön tuki ja kannustus tässä kaikessa, ilman häntä en olisi näitä suunnitelmia tekemässä.

aaaIMG_4802

-Mitä jos kaikki epäonnistuu? Tottakai se joskus käy mielessä, että mitä jos tämä ei jostain syystä johdakkaan haluttuun lopputulokseen. Alan kuitenkin uskoa koko ajan vakaammin, että elämä on seikkailu, jossa tärkeintä ei ole määränpää vaan matka (kliseistä, mutta totta). Amerikassa ajatellaan muuten, että epäonnistuminen on suurin oppimiskokemus mitä ihminen voi saada. Ja sitten loppuun todella sopiva lainaus: “What if I fall? Oh, but my darling what if you fly? Niin, mitä jos kaikki lähteekin lentoon?

En malta odottaa!

Street-kuvat Miamin Wynwoodista, lentokuvat Naplesista. Kerrostalokuvan rakennus on todella kuvan kaltainen eikä ”lentoon” lähtevää naista ole lisätty siihen. Huikeaa, että taloja voi koristella tuolla tavalla, eikö?

Kahden piknikin 4th of July

Lauantaiaamuna näytti, ettemme ehdi minnekään kaikilta juoksevilta asioilta, jotka odottivat hoitamistaan vapaapäivänä. Mutta vähän uudelleenorganisointia ja extemporee päätimmekin, että lähdemme katsastamaan IESAF:n ja yhteistyökumppaneiden järjestämää baseball-ottelua ja sen yhteydessä vietettävää 4th of July -piknikiä Ruskeasuolle. Pyöräilimme Ruskeasuon urheilutalolle, jonka ympäristö oli aivan tuntematonta aluetta meille entuudestaan. Perille päästyämme näytti kuin olisimme saapuneet amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, joka valmistautui itsenäisyyspäivän viettoon, kuten maassa on tapana.

24thofjulyhelsinki24thofjulyhelsinkihelsinki_mets4of7 IMG_2254

Amerikan lippuja, piknik-eväitä, vilttejä, grillausta, urheilua ja yhteisöllisyyttä – siitä on amerikkalainen itsenäisyyspäivä tehty. Monia tuttujakin oli ehtinyt paikalle ja iltapäivä kului kuulumisia vaihdellen ja grilliherkkuja syöden. Toiset keskittyivät toki huolellisesti myös pelin seuraamiseen…

Yksi hauska hetki päivässä oli, kun minua vedettiin hihasta ja uusi, mukava ihminen tuli jututtamaan ja kyselemään NAMEsta. Amerikka-yhteisömme jatkanee siis kasvuaan! Terkkuja vain Emilialle, jos tätä satut lukemaan.

IMG_22404thof7

Viiden maissa meidän oli pakko lähteä pikaisesti imuriostoksille, sillä vuosia sitten ystävältä saatu käytetty imuri tuli tiensä päähän. Tähän asti olemme päässeet sijoittamatta rahaa imureihin, mutta nyt sitten kai ollaan aikuisia, kun hajonneen palvelijan tilalle piti aivan itse käydä moinen laite ostamassa. Parisataa euroa siivousasioihin…(sillähän saisi jo lennot)

Mutta siivoamaan emme sentään ryhtyneet, sillä kaukaiset maat, jotka pystyvät itse tuottamaan hellettä – toisin kuin me (kiitos vain Pekka Pouta tästä karun faktan lataamisesta tietoisuuteeni!) – olivat raaskineet vihdoin lainata vähän lämmintä ilmamassaa meillekin.

Silkinsileä ilta oli täydellinen pyöräretkeä, piknikiä ja uuden oivalluksen saamista varten.

IMG_2279

Suuntasimme Hernesaren rantaan, jonne on avattu kesän ajaksi ravintolakeskittymä aivan veden äärelle. Viime kesänä Kalasataman Konttiaukio oli kaikkien huulilla ja nyt pyöräillään, veneillään, kruisaillaan tai busseillaan sitten Hernesaaren rantaan. Konttiaukiota ei enää ole ja Hernesaaren rannan keveistä rakenteista päätellen ei tämäkään kompleksi välttämättä kovin pysyvää tekoa ole.

Illan suuri oivallukseni oli, että Helsingissä, aivan kuten muissakin kunnon pääkaupungessa, on alueita, jotka nousevat ja laskevat pörssikurssien tavoin. Tottahan tämä oli jo jollakin tapaa tiedossani, mutta vasta nyt näin neljäntenä Helsinki-kesänä se jotenkin konkreettisesti näyttäytyi minulle. Eri kesinä intoillaan ja pyöräillään eri suunille kaupunkia! Aika kiva kaltaiselleni vaihtelusta pitävälle kaupunkilaismielelle!

11060028_10153435681663967_4290981911140062240_n2IMG_2298saaressaIMG_2313

Hernesaaren rannassa on tarjolla ruokaa, juomaa, biitsiä, laituria ja huvilatelttaa joka päivä klo 10-02! Alimmassa kuvassa puoleksi sisällä ja puoleksi ulkona oleva tiski toi mieleeni Key Westin rannalla olleen paikan, jossa kävimme nauttimassa illallisen erään veneretken päätteeksi joulukuussa. Lämmin meri, hyvä ruoka, juoma ja seura tekevät kyllä autuaan onnelliseksi kaikkialla. Kumpa useammin voisi mutustella eväitä kaikessa rauhassa merelle katsellen laiturin nokassa varpaita heilutellen.

Terkuin, kesänlapsi Ulla

Happy 4th of July!

Vuosi sitten vietimme Yhdysvaltain itsenäisyyspäivää New Yorkissa. Koko vuoden olen säästänyt näitä kuvia odottamaan tätä seuraavaa 4th of July’ta – ja nyt se on täällä! Tältä näytti tunnelmat Brooklyn Bridgen kupeessa.

aaaUntitled-2 aaIMG_1850aaUntitled-1aaIMG_1845aaIMG_1841 aaIMG_1849 baIMG_1868 baIMG_1901baIMG_1923baIMG_1918 baIMG_1919 baIMG_1924 aaaIMG_1937aaIMG_1904baIMG_1988

Myös Helsingissä voi viettää 4th of July’ta baseballin ja piknikin merkeissä. Itselläni on valitettavasti vielä epäselvää, että ehdinkö paikalle, mutta varmasti mukava tapahtuma tulossa.

Kirsi viettää 4th of July’ta parhaillaan Ohiossa amishien mailla. Mielenkiintoista kuulla, että miten siellä tämä Amerikassa iso juhlapäivä näkyy.

Tämän myötä: HAPPY 4TH OF JULY! Toivottavasti monet teistä lukijoista saatte viettää tänään päivää Amerikassa. Jos olette siellä, niin laittakaahan tunnelmia vaikka kommenttiboxiin.

Ps. Eivätpä äiti ja isä tienneet miten osuvan nimipäivän tyttärelleen valitsivat 😉 Terkuin, Ulla