Roadtrip Italian Alpeille

Joskus täytyy ihmetellä omaa toimintaansa oikein toden teolla – ja torstai oli sellainen päivä. Lensimme aamulla ystäviemme kanssa Milanoon, haimme auton vuokraamosta ja otimme suunnaksi Italian Dolomiitit. Nuo taivaalliset vuoret, joiden nimen opin vasta ihan taannoin (shame!). Nuo Unescon maailmanperintöluettoloonkin liitetyt vuoret, joilla vaihtariystävämme on asunut kaikki nämä vuodet ja kutsunut käymään. Nuo vuoret, jonne pääsee Helsingistä muutamassa tunnissa.

Ja missä me olemme olleet nämä kaikki vuodet?!

Tätä kysymystä pyörittelin mielessäni torstaina monen monta kertaa.

Onneksi parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vitsailinkin seurueellemme autossa, että kun odotuttaa vierailuaan 10 vuotta (häpeä ja katumus!), niin saa todella erityisen kohtelun, kun vierailu sitten vihdoin koittaa. Tosin luulenpa, että italialainen vieraanvaraisuus olisi ollut yhtä ylitsevuotavaista milloin tahansa olisimmekaan matkamme toteuttaneet. Niin tai näin, tämä juhannusseurueemme tuli kohdelluksi kuin kuninkaalliset ja sydän sulattelee vielä pitkään kaikkea koettua.

Matkamme ensimmäinen kohde oli Madonna di Campiglion vieressä vuorilla sijaitseva Pinzolon kylä. Matka Milanosta Pinzoloon kesti muutamia tunteja ja pysähdyimme jossakin vaiheessa ajoa kahville. Kahvilan wc sijaitsi rakennuksessa, joka näytti olevan jonkun kotitalo. Pitkästä aikaa pääsin kyykkimään vessaan, jossa pytyn sijaan oli vain reikä lattiassa. Silloin todella tuntui, että ollaan ulkomailla!

Ystävämme koti sijaitsi Pinzolon keskustan tuntumassa kolmikerroksisessa kerrostalossa. Kävimme tervehtimässä frendimme äitiä ja samalla meille oli järjestetty yllätys: toinen italiaano-ystävämme Veronasta oli myös saapunut vuorille ottamaan meitä vastaan. Jälleennäkeminen toi ilonkyyneleet silmiin ja sulattelimme kaikki hetken sitä seikkaa, että kokoonpanomme seisoi pinzololaisen kodin olohuoneessa vuorten syleilemässä laaksossa ottamassa vastaan suomalaista keskikesän juhlaa.

Sound of music -musikaalin soundtrack rupesi soimaan päässäni, kun lähdimme ulos tutkimaan Pinzoloa. Lumihuippuisia vuoria, niittyjä, vesiputouksia, turkoosin sävyissä hohtavia jokia, alppimajoja. En ole koskaan kokenut Alppeja, joten voitte uskoa, että ihmeteltävää riitti! Minä matkustin kunniavieraana italialaisten autossa etupenkillä käskystä, sillä jostain syystä olen onnistunut saamaan ystävältäni lempinimen principessa ja kohtelu piti olla sen mukaista… Voitte uskoa, että totuin helposti tähän asemaan! 😉

 

Vuoriseikkailun jälkeen palasimme kylään ja kirjauduimme suloiseen yöpaikkaamme Villa Luciniin. Paikka oli avattu meitä varten suloisen alppimajan pitäjän toimesta ja saimme yöpyä edulliseen tuttavahintaan näissä ruhtinaallisissa tiluksissa keskellä kylää.

Näkymä parvekkeeltamme oli niin syötävä, ettemme olisi malttaneet lähteä minnekään. Mutta illallinen ja Pinzolon pormestarin tapaaminen odottivat. Kyllä – ystävämme oli tiedottanut itse pormestaria myöten tulostamme ja niin hän saapui tervehtimään meitä ravintolaan. Seuraavana päivänä näimme tutun naaman julisteessa keskustassa, what’s up, pal! Hih!

Pinzolon ”walk of fameen” on listattu kaupungit, joihin paikalliset olivat lähteneet sotien aikaan etsimään töitä. New York -tyttö löysi suosikkilaattansa.

kuva

Koska juhannuslomamme oli vain neljän päivän mittainen, seuraavana päivänä jouduimme jo pakkaamaan jengimme autoihin ja lähdimme laskettelemaan kohti Gardajärveä. Seuraavassa postauksessani värimaailma ja lämpötila muuttuvat täysin toiseksi, kun pääsemme turkoosin paratiisin kaduille. Kyllä Italia on ihmeellinen!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita maanantai, kesäkuu 22, 2015 at 23:24

    Oi, kuin tilauksesta osui tämä postauksenne silmiini! Minä täällä pakkaan ja fiilistelen! Torstaina alkaa viikon mittainen vaellusmatka Dolomiiteilla! 🙂
    Kiitos tästä jutusta, joka antoi hiukan esimakua ja matkakuumekin kohosi entisestään! 🙂

    • Reply ulla50 maanantai, kesäkuu 22, 2015 at 23:40

      Voi vitsit sinua onnekasta, kun pääset Dolomiiteille kirmaamaan viikoksi – nauti täysin siemauksin! =) Olipas kiva, että postaus sattui silmiisi juuri oikeaan aikaan. Näin nämä postaukset palvelevat parhaiten, kun ovat ajankohtaisia sekä itselle ja lukijalle. Silloin on kiva postata ja lukea. Kivaa matkaa ja kiitos kommentista! =)

  • Reply Sanna I Siveltimellä maanantai, kesäkuu 22, 2015 at 23:40

    Aika kuninkaallista menoa ollut teillä! 😉 Gardajärven postauksia odotellen… Sinne on kova ikävä!

    • Reply ulla50 maanantai, kesäkuu 22, 2015 at 23:51

      Oli kyllä =) Ja en ihmettele, että Gardalle on ikävä. Se paikka on kyllä uskomattoman kaunis joka kulmalta. Toivottavasti päästään molemmat sinne taas pian – vaikka yhdessä! Sehän olisi huisia =)

  • Reply Anja tiistai, kesäkuu 23, 2015 at 08:22

    Hienoja kuvia! Oltiin Dolomiiteilla viime syyskuussa viikon reissulla Val Gardenan alueella!
    Upea paikka ja maisemat!

    • Reply ulla50 tiistai, kesäkuu 23, 2015 at 16:02

      Kiitos Anja! Teillä on varmasti ollut upea matka, hyvin valittu kohde =)

  • Reply Kea / Deep Red Blues tiistai, kesäkuu 23, 2015 at 09:17

    Kun Ulla vuorille lähti… 🙂 ihania tunnelmia ja ihania vuoria, kato kyllä mä vielä sut käännytän!

    • Reply ulla50 tiistai, kesäkuu 23, 2015 at 16:03

      Ai sää käännytät, ei nuo vuoret? ;D Mutta kyllä kyllä, ehkä vähän paremmin ymmärrän nyt sun vuorien fanitusta 🙂

  • Reply Maarit tiistai, kesäkuu 23, 2015 at 19:31

    Oijoi ihanaa! 🙂 Me ollaan lähdössä syyskuussa Itävälta – Dolomiitit akselille reissuun. Odotan kyllä niin paljon Dolomiitteja, meillä on muistaakseni kolme päivää aikaa varattuna Italian puolelle. Ihan liian vähän, tiedän jo nyt. 😀

    • Reply ulla50 keskiviikko, heinäkuu 1, 2015 at 00:08

      Onneksi kolmessakin päivässä ehtii yllättävän paljon! =) Teille tulee varmasti ihana matka! =)
      Kiitos kommentista!

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle tiistai, kesäkuu 23, 2015 at 21:17

    Ihanat maisemat teillä ollut ja kyllä kuulosta italialainen vieraanvaraisuus mahtavalta. Repesin tuolle pormestarin vierailulle 😀

    • Reply ulla50 keskiviikko, heinäkuu 1, 2015 at 00:10

      Kiitos Elina 🙂 Ja haha se oli kyllä aika huvittava juttu se pormestarin tapaaminen 😀

      Tää reissu taas muistutti, että vaihto-oppilasjärjestelmä on aivan mahtava keksintö. Vaikken itse oo ollut vaihdossa, niin onneksi on myös sitten Suomen päässä ollut mahdollista hankkia tällaisia ihania ihmisiä ystäviksi 🙂

  • Reply Jepa / Unelmatrippi torstai, kesäkuu 25, 2015 at 07:45

    Ai vitsit, Pohjois-Italia on aivan ihana matkakohde kaikin puolin. Hauskat kuvat muuten tässä postauksessa! 🙂

    • Reply ulla50 keskiviikko, heinäkuu 1, 2015 at 00:11

      Kiitos paljon! =) Oon kyllä samaa mieltä, että Pohjois-Italiaa vois koluta kyllä vaikka joka kesä ja miksei myös talvella!

    Leave a Reply