Kaksi elämäni suppailukaupunkia: Helsinki ja Fort Lauderdale

On kuin minussa olisi kaksi ihmistä, jotka elävät ruumissani vuodenajan mukaan. Menninkäinen on istunut puoli vuotta himmeässä keinovalossa ruudun äärellä keräten keskivartalolihavuutta suorittaen opiskeluja ja töitä. Lämmön ja auringon saapuessa päivänsäde pääsee heräämään. Aluksi valo sattuu ja menninkäisen pois ajaminen vie aikansa. Mutta kun siitä on päästy, toivoisi, ettei häneen tarvisi ikinä enää palata.

Viime kesänä kunnolla löytämäni suppailu vei minut mennessään. Laji edusti minulle sitä maailmaa, jossa ei menninkäiset mellasta, ja jossa jokainen päivä on seikkailu ja mahdollisuus löytää itsestään uusia kykyjä ja kehittymistä. Olen kirjoittanut tästä ennenkin.

Helsinki osoittautui täydelliseksi suppailukaupungiksi, jossa tutkittavaa ja mahdollisuuksia riittää missäpäin sitten haluaakaan viilettää. Tänä kesänä naapuristamme Töölönlahdelta pääsee vetten päälle useammankin firman laudoilla, joten olen onnesta soikeana. Talvella näiden vihreiden kuvien katselu tuntui suorastaan liian kivuliaalta, mutta nyt se sitten on taas täällä, kesäkuu!

Suppailun löytäminen oli yksi kimmoke, sille että tuntui entistä tärkeämmältä muuttaa elämäänsä haluamaansa suuntaan.

Eli mihin suuntaan tarkemmin?

Siihen suuntaan, että voisin viettää mahdollisimman paljon talvikuukausia siellä missä on lämmintä. Viime talvena pääsimme viettämään kuukauden Floridassa ja tuona aikana eniten tunsin eläväni silloin kun pääsin laineille. Kävimme suppailemassa sekä Key Westissä että Fort Lauderdalessa, joista jälkimmäisestä tuli lempparimme.

Hotellimme respasta neuvottiin, että Hugh Taylor Birch State Parkissa vuokrataan lautoja ja niinpä suuntasimme sinne merenrantaa pitkin kävellen. Maailman mukavin keski-ikäinen, auringon ruskettama yrittäjä nakkasi meidät pickup’illaan sopivaan kanavan rantaan ja nauroi kysymyksellemme, että miten tietäisimme, että milloin parin tunnin vuokra-aika on mennyt umpeen, koska emme viitsi ottaa kelloa mukaan kastumisvaaran takia. ”Jos teitä ei ala auringon laskiessa näkymään, niin minä tulen etsimään.” Viesti oli, että ei ole niin justiinsa.

Koska emme saaneet parissa tunnissa kylliksemme Fort Lauderdalen loputtomien kanavien tutkimisesta ja manaattien bongailusta, tulimme seuraavana päivänä uudelleen. Mies lähetti tällä kertaa apupojan viemään meitä ja kohtelias 16-vuotias harjoittelija puhui meille ”yes, sir” ja ”yes, madam” vakavalla naamalla, kun tiedustelimme, että onko kaupungissa ollut mukava varttua. Poika kertoi miten yhteisö on tiivis ja jos trooppiset myrskyt aiheuttavat tuhoja, auttavat ihmiset toisiaan. Hänen isänsä oli murtanut kätensä, kun oli pelastamassa naapuriaan kaatuvan puun alta.

Poika esitteli meille matkalla myös koulunsa, joka sijaitsi rannan ja kanavien välissä. Hän kertoi, ettei halua ikinä muuttaa minnekään muualle. Rehellisesti sanottuna, emmepä halunneet mekään olla missään muualla juuri tuolloin. Aurinko paistoi ja kylmälaukussa oli eväät puolen päivän suppailuretkelle.

Siveltimellä-blogin Sanna on kirjoittanut sup-lautakuumeestaan. Kieltämättä ei haittaisi itseänikään, jos tuollainen laudan komistus majailisi olohuoneessamme muistuttamassa kesäpäivien onnenhetkistä ympäri vuoden. Vuokraaminen on toisaalta kätevää, kun asuu pikkuasunnossa ja tällöin ei ole laudan vesille kuljettamisen vaivaa. Toisaalta olisiko makeaa ajella jopolla kärryn kanssa, jonka perässä olisi sup-laudat? Ehkä tänä kesänä tullaan näkemään sellaista meillä täällä surffi-kaupunki Helsingissä, sillä sen verta helsinkiläiset ovat tainneet lajin tulosta tänne innostua.

Jäin vielä miettimään, että muistuttaisiko sup-lauta olohuoneen nurkassa talvellakin menninkäistä pysymään poissa?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sanna I Siveltimellä maanantai, kesäkuu 1, 2015 at 23:05

    Ulla, ihan tuo kuva sinusta Miami Beach-paita päällä suppilaudan kanssa <3 Niin onnellinen kuva, ja niin sinä!
    Suppilauta hankintaa täälläkin tosiaan kuumeisesti mietitään. Kyllähän sillä hinnalla toki monen monta vuokrausta tekisi… Mutta olishan se käheetä kun me vedettäs niillä Jopon kanssa ympäriinsä, hahaha ;DDD Mää uskon, että tähän löytyy vielä jokin ratkaisu 🙂 Surffi-Helsinki… I like it!

    • Reply ulla50 keskiviikko, kesäkuu 3, 2015 at 10:48

      Kiitos ihanainen! Onnellisuus kyllä vaikuttaa niin moneen asiaan kropassakin. Onnellisuus ja aurinko!

      Olis kyllä todellakin niin käheetä pörrätä jopoilla kärryt perässä!!! =))) Welcome back to surffi-Helsinki! 😉 Tuokaa helteet tullessanne!

    Leave a Reply