Monthly Archives

toukokuu 2015

Miltä tuntuu lähteä roadtripille, kun ei tiedä mihin on menossa?

Melko jännittävältä! Matkamme alkuun on reilut kaksi viikkoa.

Päätin aikaisemmin keväällä, etten osallistu tämän kesäisen USA-roadtrippimme excel-sulkeisiin. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että olen potenut siitä huonoa omaatuntoa useampaan otteeseen, kun mieheni on painanut illat osavaltio-exceleiden parissa ja minä olen lusmuillut sohvalla tekemättä mitään järkevää. Sen verran on ollut tiedossa tammikuusta lähtien, jolloin ostimme lennot, että pääpaino tulee olemaan USA:n Keskilännen osavaltioissa.

Aikaisempien reissujen kasaaminen on ollut lähes yhtä hauskaa kuin itse roadtrippaaminen. Sitä on voinut fiilistellä jo kotisohvalla tulevia huikeita kokemuksia, elämyksiä ja maisemia. Tällä kertaa en löytänyt samaa motivaatiota. Ehkä pinnan alla on ollut ajatus siitä, etten tule kokemaan länsirannikon kansallispuistojen kaltaisia maisemia, joten miksi nähdä vaivaa… äärimmäisen lapsellista & ennakkoluuloista, tiedän. Varsinkin kun yhdessä päätimme, että viiden huikean länsirannikon reissun jälkeen on aika nähdä uusia osavaltioita.

Sen verran olen kuikuillut kuvia Keskilännen maisemista Google mapsista, että odotan innolla viittä vaille valmiin reittisuunnitelman näkemistä ja hyppään mukaan suunnitteluun loppumetreillä, kun pitää vielä varmistaa nähtävyyksien ja kauppojen aukioloaikoja, varata tapahtumalippuja, etsiä mielenkiintoisia ruokapaikkoja ja sekä tärkein: löytää tieto minkä kokoisiin hyttysiin meidän on varauduttava… ne ovat varmasti vähintään mehiläisen kokoisia, kun ollaan USA:ssa.

WP_20141013_08_05_08_Pro
Aion nauttia hyvistä tarjoiluista sekä leveämmistä penkeistä ja nukkua Icelandairin Saga Classissa menomatkalla niin, etten ole kärttyisä kuten yleensä pitkän, huonosti nukutun lentomatkan jälkeen ensimmäisinä lomapäivinä. Turistiluokassa nukkuminen ei onnistu minulta. 

WP_20141003_14_14_34_Pro
Pizza skins (deep dish pizza crust filled with mashed potatoes(!), topped with bacon, cheddar and sour cream) on ehdottomasti potatoes skins-nimisen herkun serkku.

Roadtrippimme faktat tässä vaiheessa:
– meno-paluulennot Icelandairilla Washington D.C:hin
– aikaa roadtrippailuun on reilut 3 viikkoa
– Dodge Charger tai vastaava vuokra-auto odottaa lentokentällä
– ensimmäistäkään hotelliyötä ei ole vielä varattu emmekä varmaan varaakaan kovin montaa etukäteen vaan matkan edetessä.

Sain tänään esimakua tulevasta sen verran, että tiedän meidän suuntaavan amisheistaan kuuluisan Lancasterin (Pennsylvania) kautta Detroitin (Michigan) lukuisiin automuseoihin ja Great Lakesin rannoille sekä jopa Fargoon North Dakotaan saakka. Paluumatkalla käymme maistamassa kuuluisaa kansasilaista BBQ:tä ja poikkeamme St. Louisissa Missourissa Gateway Arch-kaarella sekä Mammoth Caven kansallispuistossa Kentuckyssa. Tai sitten ajamme reitin vastakkaiseen suuntaan tai päätämme jäädä koko ajaksi pääkaupunkiin. Ei voi tietää – vielä.

kartta
Missään nimessä lopullinen reittimme ei tule olemaan näin lyhyt tai näin suora…

Vaikka mieheni hahmottelee etukäteen tarkkoja ajopäiviä ja ulkopuolisten silmissä matkamme näyttävät varmaan todella pilkulleen etukäteen päätetyiltä, päiväohjelmamme joustavat tarpeen mukaan kun olemme tien päällä. Kun ekan viikon jälkeen jetlag alkaa painamaan tai kun muuten vaan alkaa hapottamaan, pidämme lepopäivän. Meille se tarkoittaa, että nukumme pitkään, pakkaamme tavarat autoon, pysähdymme kaupoissa kaikessa rauhassa & syömme hyvin ja ajamme tunnin tai kaksi seuraavaan hotelliin. Roadtrippausta parhaimmillaan.

Missä tunnelmissa sinä olet lähdössä kesämatkalle – Suomeen tai ulkomaille? Onko taustatyöt tehty ja reittisuunnitelma valmiina?

EDIT 24.5. klo 20.06: Olen kyllä katsellut netistä Keskilännen osavaltioiden must see-kohdelistauksia, mutta meidän matkasuunnittelumittakaavassa tämä on sama kuin ei olisi tehnyt mitään. Exceleissämme on keskimäärin satoja rivejä nähtävyyksiä / osavaltio. 

Opiskelijaelämää New Yorkissa

Ongelma #1: tyytymättömyys vallitsevaa asuinympäristöä kohtaan.
Onglema #2: jatkuva polte päästä New Yorkiin.
Ongelma #3: epävarmuus englanninkielen käyttämisessä.

Ratkaisu: Mene New Yorkiin yksin ja opiskele englantia. Asu Manhattanilla kevät, niin ei loputtomat mäntymetsät ja harmaus vaivaa. The world is your oyster! 

a-aloitus0

Olin kertomassa elämän muuttavasta New Yorkin keväästäni muutama kuukausi sitten NAME:n ja HSAY:n yhteistyössä järjestämässä matkailuillassa ja lupasin jakaa esityksen sisältöä myös blogipostauksen muodossa. Tämä postaus on omistettu Inkalle ja Millalle ja kaikille New Yorkille sydämensä menettäneille.

– – LET THE SHOW BEGINNING.

Eletään vuotta 2010 ja kipuilen suuren maailman kaipuuni kanssa Pohjois-Pohjanmaan erämailla. On talvi, istutaan autossa, mäntymetsät vilisevät silmissä, kyyneleet valuvat. Kiukku, sisuuntuminen ja ratkaisu -> Seuraavan vuoden säästän rahaa ja kun määräaikainen työni päättyy, suuntaan Isoon Omenaan. Kyllä, niin teen. Vähemmän valittamista, enemmän tekoja, young lady! 

aIMG_1384koulu_nyc

Vastaus tarpeeseen löytyy Kaplanin kansainvälisestä kielikoulusta, jossa järjestetään aikuisten kielikursseja. Opiskelun keston ja majoituksen voi valita omien tarpeidensa mukaiseksi. Lasken, että saan rahat säästettyä 2,5 kuukauden New Yorkin jaksoon.

Kun lähes 10 vuotta silloin jo naimisissa olleena lähden yksin suureen maailmaan, haluan ottaa kokemuksesta kaiken irti. Oma huone pilvenpiirtäjästä Manhattanilla kuulostaa juuri sopivan tajunnanräjäyttävältä ideani suuruudenhulluuteen nähden.

aasunto0

The New Yorker. Huhtikuussa 2011 asetun taloksi yhteen Manhattanin legendaarista arkkitehtuurin taidonnäytteistä. Kaplan tarjoaa opiskelija-asuntoja New Yorker -pilvenpiirtäjän tietyissä kerroksissa, joihin on yhteinen sisäänkäynti talossa toimivan hotellin kanssa. Elämä ei juuri epätodellisemmalta voi tuntua, kun iltaisin laitan nukkumaan uudessa kämpässäni ja ulkoa kaikuvat New Yorkin äänet hälyytysajoneuvojen piipauksen ja lurituksen säestämänä. (Kuva on lainattu http://nyc-architecture.com -sivulta.)

aasunto2

Huoneeni sijaitsee 17. kerroksessa ja pitää sisällään oman suihkun, vaatehuoneen, langallisen internetin ja ikiaikaisen putkitelkkarin. Esitystä varten kaivelin ennen julkaisemattomia kuvia valokuvakansioideni kätköistä ja löysin tämän, hahah, rehellisen kuvan opiskelijaboxistani… (äiti on kertonut, että minulla on ollut lapsesta saakka aina niin kiire sopia kaikkia menoja, etten oikein ole koskaan ehtinyt paneutua taloudenhoitoasioihin…)

aIMG_1295

Siivouksesta puheen ollen, nämä olivat käytössä olevat siivousvälineeni (ihan itse ostin). Näiden kanssa sitten konttasin neliöitäni läpi säännöllisesti. Kun siivousta oli tarjolla talon puolesta harvakseltaan ja melko heikolla laadulla, siivousinto tai jopa -hulluus alkoi puhkeamaan lopulta.

apyykkipäivä

Uutuutena kokemusvalikkooni saapuivat pyykkihetket talon pyykkituvassa. Kotona Suomessa meillä oli oma pesukone, joten pyykkäys laundry roomissa oli minulle vierasta. Onneksi oli oppimateriaalia Frendeistä ja sekin alkoi sujua.

aasunto4

Yksi asumiseen liittyvä ihmetyksen ja ihastuksen aihe minulle oli myös roskakuilu. Ennen kevättä 2011 en ollut kadulla kävellessäni tullut ajatelleeksi, että siellä pilvenpiirtäjien sisällä ne roskapussit kiitävät huimaa vauhtia kohti maanpintaa, viuh viuh vaan. Jokaisella silmänräpäyksellä jossakin syntyy vauva ja jossakin kiitää roskapussi roskakuilussa, how amazing is that?! 

aIMG_0065

Ensimmäisenä päivänä lähdin kävelylle uuteen naapurustooni ja päädyin 5th avunuelle. Tuolloin tallentamani Louis Vuittonin strutsi kuvastaa suurta löytöretkeäni. Olin toki käynyt kaupungissa jo kaksi kertaa lomalla, mutta olla nyt yksin maailman mahtavimman kaupungin kaduilla – olihan se jotain maailmaa järisyttävää pikkukaupungin kasvatille.

– – OPINTIE

opiskelukevat_newyorkakoulu3

Koulu alkoi heti seuraavana maanantaina. Ensimmäiset päivät menivät tutustellessa eri ihmisiin ja löytyi myös uusia kavereita ja lopulta sydänystävä Angela, josta olen kertonut tässäkin blogissa ennenkin. Angelan kanssa osallistuimme aktiivisesti koulun järjestämiin opiskelun jälkeisiin tapahtumiin, kuten pääsiäismunajahtiin Empire State Buildingissä ja prom-tanssiaisiin. Suosikkipuuhiimme kuuluivat myös omat löytöretket kaupungin sisällä eri boroughseissa.

aaloitus1
aIMG_2584

Sen lisäksi, että sain uusia ystäviä ja opin englantia New York opetti minulle paljon itsestään. Opin esimerkiksi seuraavaa:

aIMG_0667

1. Ihmisiä on joka lähtöön. Eri kulttuurit ja tyylit ovat edustettuina kaikissa väreissään. Täti vihreään törmäsin New Yorkissa kaksi kertaa. Salakuva on napsastu Brooklynissä sijaitsevan Ikean pihalla kyltin takaa. Myöhemmin näin täti vihreän myös Macy’silla.

aIMG_0712
aIMG_0701

2. Kulkuneuvot ovat erilaisia. Kun Oulusta ajetaan Haaparannan Ikeaan omalla autolla mäntymetsien halki, taittuu matka New Yorkissa Vapaudenpatsaan ohi vesitaksin kyydissä hintaan 0 dollaria. Minä ja vieraspatjani putkuteltiin kotisatamaan samana päivänä, kun suomalaiset valitsivat vaalivoittoon ensi kertaa perussuomalaiset.

aIMG_2539

3. Kaikki on urbaania. Kun ensimmäistä kertaa näin kuvan Roosevelt tramista, arvelin, että kuva on photoshopattu lainaus jostakin tulevaisuuteen sijoittuvasta tieteiselokuvasta. Tämä hökötys ei kuitenkaan osoittautunut fiktioksi eikä hiihtohissiksi vaan julkiseksi kulkuvälineeksi Roosevelt Islandille.

aIMG_1280

4. Ruokakaupat ovat erilaisia – kun ne lopulta löytyvät. Jos haluaa asua ruokakauppojen ympäröimänä, Midtown ei ole oikea valinta. Manhattanin keskikaupungilla asuttaessa syödään ulkona, eihän monissa pienissä asunnoissa ole kunnon keittiöitäkään. Kokkauksen puuttuminen elämästä ei suuremmin minua harmittanut lyhyellä ajanjaksolla, mutta pidemmän päälle valitsisin ehdottomasti jonkun muun alueen asuinalueekseni.

aIMG_1944

5. Kaikki on suurta. Vaikken lukeudu erityisemmin urheilun ystäväksi, oli Yankeesien matsi yksi kevään elämyksistä. Ihmetyksen aihe oli, kuinka hyvin kaikki voikaan toimia vaikka ihmisiä on kuin pipoa.

aIMG_0893

6. Kaikki on telkkarista tuttua. Huiskutus Monicalle, Chandlerille, Rachelille, Rossille, Joeylle ja Phoebelle vaan! Koskaan ei tiedä, että keneen tai mihin tulee kadulla törmäämään… aina Obamasta, Mr. Bigiin – kyllä, kaikki on New Yorkissa mahdollista tuikitavallisena tiistaipäivänä.

aIMG_1306 aIMG_1335 aIMG_1390

7. Mikään idea ei ole kyllin hupsu tai suureellinen toteutettavaksi. Vai mitä sanotte kuninkaallisten häiden hääkatsomosta keskellä Times Squarea siten, että häitä näytetän eri kuvakulmista talon kokoisilta screeneiltä – kello viideltä aamulla. Kansa on laittautunut kuin häihin kuuluukin siis kello viideltä aamulla. Käyn ihmettelemässä menoa ja palaan omaan sänkyyn parahiksi todistamaan kuninkaallista suudelmaa upeasta putkitelkkaristani.

IMG_2742 aIMG_2760

8. Valmistujaisten juhliminen New Yorkissa on ikimuistoista. Opiskelun kestosta huolimatta, opiskelija saa aina kokea valmistujaiset ja saa final diploman, joka kertoo kielitaidon tason. Keskimäärin 8 viikossa etenee seuraavalle levelille ja näin myös minulle kävi. Parhaat ystäväni Suomesta saapuivat juhlimaan koulun päättymistä New Yorkiin. Parhaat uudet ystäväni koulusta järjestivät minulle juhlat erään brooklyniläisen talon katolla.  Kattobileet oli yksi unelma, joka minulla oli ollut, joten ilta oli jotain jota en ikinä tule unohtamaan.

aboyfriendintown

– – EPILOGI

Alussa kerroin, että New Yorkissa viettämäni aika mullisti elämäni. Mikä sitten oli mullistavinta?

Mullistavinta oli se, että opin konkreettisesti, että pärjään yksin eri kultuurissa ja kaikki on mahdollista. Avioliittomme ei kärsinyt tempauksestani vaan vahvisti sitä. Opimme, että on tärkeää, että molemmat saavat toteuttaa unelmiaan, olivat ne sitten kuinka suuria tahansa. Vaikka nautin omista seikkailuistani Isossa Omenassa, parasta olivat ne ajat kun elämäni rakkaus oli jakamassa kokemusta kanssani. Ensi syksynä suuntaan samalla periaatteella Floridaan. Yksin ja yhdessä jälleen opiskelemaan uutta. Tällä kertaa fokuksessani on matkailuala, mutta kokemuksesta tiedän, että vähintään yhtä paljon tulen oppimaan jälleen myös itsestäni.

”You got your start, you went to New York.”

Amerikan valokuvauksellisimmat kohteet – länsirannikko

Roadtrippers-sivusto aloitti toukokuun alussa neliosaisen The Most Photogenic Places in America -sarjan, jossa ensimmäisenä esittelyssä olivat länsirannikon valokuvauksellisimmat kohteet. Postaus on samalla erään kuvankäsittelyohjelman markkinointikamppis kuvausvinkkien muodossa, älä anna niiden häiritä.

Tässä on meidän näkemys näistä samoista maisemista. Jos olen tehnyt kohteesta/osavaltiosta postauksen, siihen on linkki otsikossa. Enjoy!

1. Yellowstone National Park (Wyoming, Montana ja Idaho); Grand Prismatic Spring
IMG_6271

2. White Sands National Monument (New Mexico)
IMG_3720

3. Palouse Falls State Park (Washington)
Ööh… miksi juuri tämä monista länsirannikon vesiputouksista on listalla. En ymmärrä.
IMG_2593

4. Horseshoe Bend (Arizona)
IMG_2349

5. Crater Lake National Park (Oregon)
IMG_0917

6. Canyonlands National Park ja Arches National Park (Utah)
IMG_3312
IMG_2597

7. Frog Lake, Mt Hood National Forest (Oregon)
Sammakko-järvelle emme ole eksyneet, mutta Mt Hood on nähty monesta suunnasta.
IMG_1631

8. Space Needle (Seattle, Washington)
Seattlen maamerkkiä olen ihaillut vain ulkoapäin. Oli sen verran pitkät jonot näköalatorniin, ettemme malttaneet jäädä odottamaan.
IMG_3096

9. Bixby Creek Bridge (Highway 1, Kalifornia)
IMG_4200_4201_4202_HDR2_B

10. Columbia River Gorge (Oregon-Washington); kuva Bridal Veil Falls
IMG_1973

11. Grand Canyon National Park (Arizona); kuva Grand Canyon North Rimiltä
IMG_2829

Mikä länsirannikon valokuvauksellinen kohde puuttuu mielestäsi listauksesta? Itse lisäisin ainakin Arizonan Waven, Monument Valleyn ja Antelope Canyonin sekä San Franciscon Golden Gaten ja…

IMG_6204b

 

Venice of California

Montakohan Venetsiaa maailmasta mahtaa löytyä? Itse olen tainnut kokea kolme Veniceä. Italian originellissa Venetsiassa kävimme siskoni kanssa, kun voitin ilmaiset lennot opiskelijabileistä joskus kymmenisen vuotta sitten. ”Floridan Venetsiaksi” kutsutussa Fort Lauderdalessa olemme vierailleet jo useampaankin otteeseen ja sinne olen jälleen syksyllä suuntaamassa TBEX-blogikonferenssiin. Mutta jostain syystä tänään minulla tuli ikävä kolmatta suuren vaikutuksen tehnyttä Veniceä, Los Angelesin Venetsiaa.

2IMG_9589 copy aIMG_9603aaIMG_9531 aIMG_9083 aIMG_9096 aIMG_9395aIMG_9384 aIMG_9437 asIMG_9479 aIMG_9413 aUntitled-1

Ystäväni Sannan Calin kuvilla on varmasti osuutensa asiaan, että Kalifornia on pyörinyt minulla tänään mielessä. Voi kuinka haluaisinkaan päästä itselleni vielä kokemattomina juttuina näkemään Salvation Mountainin, Joshua Treen kansallispuiston sekä Palm Springsin kaupungin, jos nyt Kaliforniaan pääsisin.

On niin harmillista, että Amerikkaan on niin pitkä matka. Ellei huomenna olisi työpäivä (ja muut elämän realiteetit plaaplaaplaa), voisin lähteä välittömästi istumaan lentokoneeseen, jotta pääsisin huristelemaan Venicen rantatielle beach cruiserilla, kuten kaksi vuotta sitten kesällä.

Kun on isot haaveet, pitää harjoitella kärsivällisyyttä. Muistan kuinka ensimmäisellä Kalifornian reissulla meillä ei ollut aikaa vuokrata pyöriä ja lähteä huristelemaan rantatietä. Silloin itkukurkussa päätin, että jonain päivänä! Kolme vuotta myöhemmin haave sitten toteutui. Kun muut lähtivät Universal Studioille, minä halusin vain jäädä pyöräilemään tuota rantareittiä.

Tänä keväänä mieleeni on noussut myös toinen huvittava muisto, joka liittyy kärsivällisyyteen.  Eräänä kesänä varmaan 10 vuotta sitten olimme Helsingissä kesälomareissulla ja lähdön hetken koittaessa, puhkesi totaalinen niagara. Itkulle ei tullut loppua, kun ajattelin, että pitää lähteä pois Helsingistä. Jouduimme parkkeeraamaan auton Katajanokan terminaalin parkkipaikalle, että saatiin kyyneleet tyrehtymään ja vältyttiin vedenpaisumukselta. Nyt aina kun näen tuon parkkipaikan, muistuttaa se siitä, että kyllä ne haaveet toteutuvat, kun on vain sitä kärsivällisyyttä.

Muistetaan unelmoida!

Opiskelijaelämää ja motivointiyrityksiä

Kaikki ei mene aina ihan kuin Strömsössä, sehän tiedetään. Tämä oli niitä päiviä. Opiskeluun motivoituminen on ollut hieman haasteellista viime aikoina, kun kevät on ottanut harppauksia eteenpäin. Tänään itse itseni motivointiyritykset alkoivat saada jo koomisia piirteitä.

IMG_0360

Sain idean, että lähden lukemaan ravintolapalveluiden ja hygieniaosaamisen tentteihin kaupungille, kahvilaan. Visioin miten istun Starbucksilla koko päivän viisaan näköisenä hankkimassa tuikitarpeellista tietoutta päähäni siellä asioiden ytimessä.

Ennen lähtöä iski siivousinnostus, joka on mitä tyypillisintä lukemisen välttelytoimintaa. Sitten tuli laittautumisinnostus, eihän se tieto mene suttuiseen päähän. Sitten pyöränkumien pumppaus ja vihdoin matkaan reppu pakattuna.

Jahas, äitienpäivä. Kaupat on kiinni, no ei Starbucks ei voi olla kiinni.

Paitsi että voi. (Miten Starbucks voi olla kiinni? Eikö sen kuuluisi olla 24/7 auki?)

IMG_0362

No, kyllähän varmasti joku muu paikka löytyy. Päädyin Hard Rock Cafeen, josta sain hyvän pöydän, ruokalistan ja  kaivoin läppärin esille. Jäin odottamaan tarjoilijaa, jotta voisin hoitaa tilaamisen ja keskittyä lukemiseen. Aika kului ja henkilökuntaa suihki ohi. Kukaan ei vaan pysähtynyt kohdalleni. Lopulta pitkän odotuksen jälkeen lähdin pois tympääntyneenä. Olihan edessäni opiskelumateriaali, jossa kuvattiin ironisesti juuri sitä, miten palveluprosessi ravintolassa etenee.

”—Asiakas huomioidaan välittömästi.— Yksi palvelun kriittisimmistä vaiheista. —Odottaminen on tarpeen mukaan tehtävä miellyttäväksi. Odottavan aika on pitkä.”

Siirryin Kiilaan, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi – äitienpäiväbrunssille. Ei, valitettavasti, muita ruokailuvaihtoehtoja ei ole tarjolla. Päätin, että ehkä sittenkin on parempi lähteä vain kiltisti kotiin opiskelemaan. Matkalla haen Fafa’sin pitakebabit mukaan.

Paitsi että en, koska, kiinni.

Niinpä paluu sohvalle, jossa tuntuu, että olen viettänyt vähintään kaksi viimeistä kuukautta. Make ilmoitti lähtevänsä autopesulaan ja minä pongahdin välittömästi pystyyn: mä haluan mukaan!

Kukapa olisi aamulla arvannut, että päädyn Nesteelle autopesulaan pänttäämään hygieniasäädöksiä tietokoneen kanssa. Mutta pääsin kuin pääsinkin sinne asioiden äärelle oppimaan. Puhtaus on puoli ruokaa ja kahdeksan tunnin päästä sitten nähdään, jäikö mitään päähän.

Loppuun vielä pieni laskutoimitus piristykseksi:

– Yhteen putkeen töitä&koulua kotimaassa ilman kunnon breikkiä: 120 päivää
– Tämän kevään jäljellä olevien koulupäivien lukumäärä: 3
– Työpäivien määrä nykyisessä työpaikassa: 50
– Kesäreissujen määrä kotimaahan: 3
– Kesäreissujen määrä ulkomaille: 3

Valoa on siis hurjasti näkyvissä tunnelin päässä! Tsemppiä kaikille kevätkiireiden parissa painiskeleville. Pian se suvi koittaa!

Toivottavasti äidilläni oli aivan erilainen päivä kuin tyttärellä. Hyvää äitienpäivää vielä tätä kautta! Selvästi olisi pitänyt viettää päivää juhlimisen merkeissä.

M A T E R I A L G I R L

MOI! Mun tekee tänään mieli käyttää isoja kirjaimia. Olen nimittäin breikillä tylsästä elämästäni tänä iltana. Kävin työpäivän jälkeen hakkaamassa ruotsin tentin ja luulenpa, että se menee läpi ja ruotsin opiskelut ovat mun osalta nyt paketissa tämän elämän koulun osalta. Tuntuu, etten ole pitkään aikaan voinut kaikelta kiireeltä kunnolla elää täysiä ja rutistusta valitettavasti jatkuu vielä muutama viikko – muttei nyt tänä iltana!

Olen yksin kotona ja telkkarista näkyy Blondin kosto. Madonnan Material Girl soi kaiuttimista. Mikä onkaan sopivampi hetki vastata Pako Arjesta Jerryn heittämään brändi-haasteeseen! Mitkä ovat mun luottobrändit – miksi? (Onkohan tämä ihan selviö kaikille mut tunteville…)

brands1aIMG_1739-2kuvavaat

L E M P I …

…elektroniikkabrändi: Apple
…kaupunkibrändi: New York
…teehuone Helsingissä: Salutorget
…kuohuva: Korbel – California-style champagne
…ravintolabrändit: Ihop & Margaritaville
…musikaali: Mamma mia!
…kauppa: Henri Bendel
…vaate/asustebrändi: Michael Kors
…mehu: Tropicana

M I K S I  ?

1.) Apple: Vastustelin kohtuullisen pitkään Applen tuotteisiin siirtymistä aikoinaan. Oamk-aikoina mulla oli käsitys, että Macit ovat vaikeita käyttää, kun en ollut niihin tottunut. Ostin ulkonäköperusteisesti PC-läppärin ja samaan aikaan sain työläppäriksi MacBookin. Aloin vihata huonosti toimivaa rakkinetta kotona. Kun työt Oamkilla loppuivat ja lähdin New Yorkiin, kävelin ensitöikseni 5th Avenuen lasikuutioon ja hain sieltä itselleni oman MacBook Pron. En ikinä unohda sitä tunnetta, kun heilautin kättä taksille lasikuution edessä oma Mac sylissäni! Pieni askel Steve Jobsille, iso askel Ulletimelle. (–vaiko toisinpäin?)

iPhonen ostamiseen ei liity mitään yhtä ikimuistoista tarinaa. Itse asiassa en muista milloin ja miksi aikoinaan tähän puhelimeen siirryin.

2.) New York: Miten jokin kaupunki onkaan voinut luoda itselleen niin arvostetun brändin kuin New York? Miettikääpä, voit ostaa varmaan jokaisesta maailman kaupungista tuotteita, joissa lukee New York… Toimii ihmiskunnalle – toimii mulle.

nyc

3.) Salutorget: Ruotsintunnilla minulle selvisi, että salutorget tarkoittaa kauppatoria (minulle ja Kirsillehän se tarkoittaa arjen pakopaikkaa ja hyvää teetä). Vänkäsin opettajalle, että kyllä Salutorget pitää kirjoittaa isolla, koska se on brändin nimi. Opettaja jäi miettimään, että onko kauppatori brändi… Hyvin toimittu Salutorget – minulle sinä olet tunnetumpi ravintolana vaikka 10 miljoonalle ihmiselle olet kauppatori.

4.) Korbel: Oli pakko nostaa Korbel listalle, koska brändi on tuonut Valkoisen talon eleganssia NAMEn tilaisuuksiimme. Us Embassy Helsinki tarjosi aikoinaan ensimmäisen kerran minulle tätä juomaa ja opin, että (meidän tilaisuuksiemme ohella) juomaa on tarjottu mm. kuuden viimeisimmän Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisissa.

5.) Ihop & Margaritaville: Margaritavillesta olenkin vaahdonnut täällä jo vast’ikään. Ihop pannukakkuineen ja amerikkalaisine aamiaisineen vei sydämemme vuonna 2010 Honolulussa ja sen jälkeen olemme palanneet eri osavaltioissa Ihopiin varmaankin joka reissulla. Ihop on vähän menettänyt suurinta suosiotaan meidän mielissä viime aikoina, mutta on se silti pakko pitää suosikkibrändilistalla.

6.) Mamma mia!: En tiedä onko Mamma mia! paras musikaali, mutta mitään muuta soundtrackiä en ole kuunnellut yhtä paljon vuosien varrella kuin Mamma mian eri versioita. Vuonna 2010 mun piti ajaa työreissulle Oulusta Ylivieskaan aikaisin aamulla -launataisin- ja meinasin aina nukahtaa rattiin pimeällä, umpitylsällä reitillä. Ainut tapa selvitä oli kuunnella täysillä Lontoon musikaali-crew’n ja välilä elokuvaversion cd:itä ikkuna vähän auki, itseään poskille läpsien ja täysillä laulaen energiajuomia juoden… synkkää. Toisin oli siellä Lontoossa. Koettiin pamauttava musikaalihurmos Miksun kanssa broadway-ensikertalaisina ja show’n jälkeen ajeltiin riksalla ostamaan vaaleanpunaiset puuhkat meille kaulaan. Siitä yhdestä kokemuksesta riitti jotain kaikille niille Oulu-Ylivieska-matkoille!

mammam

Pinkit puuhkat löytyivät Priscilla-teatterista. Seuraavana päivänä hotellihuone oli saanut höyhenpeitteen ja kaveriporukkamme nimen Puuhkat.

7.) Henri Bendel: Tuntuu, että olen jankuttanut tästä kaupasta jo tarpeeksi, joten sanon vain, että joka päivä kultareunaista kalenteria katsellessani tylsätkin päivät ovat vähän parempia.

8.) Michel Kors: Sain ensimmäisen Korsin laukkuni joululahjaksi Makelta vuonna 2008 New Yorkin Macysiltä. Sitten sain 30-vuotislahjaksi herra Hamiltonin yllätyslahjaksi ystäviltäni. Korsin vaatteiden tai laukkujen saaminen ei ole ikinä ollut merkityksetön tapahtuma, joten brändille on kehkeytynyt erityinen arvo. Lisäksi MK:n instakuvat on mun mielestä aika ihania…

9.) Tropicana: Ja jostain vielä pulp-ahti (haha) tämäkin brändi vielä mieleeni. Ei ole Tropicanan appelsiinimehun voittanutta, extrapulpilla (hedelmälihalla) tietenkin!

Kylläpäs piristi ajatella jotain kepeää ja ihan muuta kuin töitä tai opiskelua! Haaste menee nyt eteenpäin Auringon alla -blogin Heidille, Love Da Helsinki -blogin Hannalle, Siveltimellä-blogin Sannalle, Marika – World -blogille  ja kaikille muillekin, jotka haluavat olla hetken ”in the material world.”

Säännöt:

Brändit voivat olla aivan mitä tahansa – kunhan ne ovat sinulle tärkeitä. Mainitse ja linkkaa Pako Arjesta -blogi ja haastajablogi postaukseesi. Lisää vielä oma linkkisi Pako Arjesta -blogin alkuperäisen postauksen kommenttiosioon (www.rantapallo.fi/pakoarjesta/brandiuskollisuus ).

Auringonnousu Colorado National Monumentilla

IMG_1758

Kun kyseessä on toinen matkapäivä Amerikassa ja herää aikaerojen takia viimeistään neljän maissa, ei ole vaikea päästä sängystä ylös hyvissä ajoin ennen auringonnousua.

Istumme lähtövalmiina autossamme hotellin parkkialueella Grand Junctionissa Coloradossa klo 5.30, auton lämpömittarissa on vasta 18 astetta. 20 minuuttia myöhemmin ajamme Colorado National Monumentin porteista sisään. Tähän aikaan aamusta park ranger ei ole keräämässä portilla 10 dollarin sisäänpääsymaksua. Meillä on vielä edellisen kesän matkaltamme voimassa oleva America the Beautiful-kortti, joka käy myös National Monumenteille. Maksupuoli on siis kohdallamme kunnossa.

Kuvat avautuvat isommiksi niitä klikkaamalla.

Kaksi tunnelia ja lukuisia loivia neulansilmämutkia myöhemmin aamumme valkenee näissä majesteetillisissa Colorado National Monumentin kanjonimaisemissa. Voisin maalailla silmiemme eteen aukeavaa maisemaa miljoonalla ylistävällä adjektiivilla, mutta sen sijaan totean vain, että luonto on ylivertainen kauneudessaan.

Parhaan käsityksen The Monumentissa saa ajamalla 37 kilometrin pituisen Rim Rock Driven. Sen varrella on useita pysähdyspaikkoja, scenic overlookeja. Colorado National Monument on suosittu myös patikoijien, (moottori)pyöräilijöiden ja kiipeilijöiden keskuudessa.







Kun ajamme ulos puistosta reilut viisi tuntia myöhemmin, mittarissa on jo 30 astetta. Alkaa tuntua jo kesälomalta…

Ei kannata jättää välistä nähtävyyttä, jonka nimen perässä lukee National Monument. Tämän ja National Parkin ero on vain se, että kansallismonumentit ovat -puistoja pienempiä, yksittäisiä kokonaisuuksia. Yleensä ne ovat kuitenkin vähintään yhtä hienoja kuin kansallispuistot.

Kuuluvatko aikaiset aamuherätykset roadtrip-ohjelmaasi?