Miksi menisit Nebraskaan? Missä se edes on?

Monelle pikkukaupungissa tai maalla asuvalle amerikkalaiselle itärannikon suurkaupungit ja länsirannikon kansallispuistot ovat kaukainen unelma. Ei ole ollut kerran tai kaksi, kun hotellin respa on huokaillut, kun olen kertonut mitä olemme nähneet päivän aikana ja toivonut pääsevänsä käymään kerran elämässään New Yorkissa, Grand Canyonilla tai edes ”out of state”. Neljän viikon palkallinen kesäloma aiheuttaa lisähuokauksia ja ”how is that even possible?”-ihmettelyä.

Nebraskan länsiosa tarjoilee matkailijalle puuttomia preerioita, vilja- ja maissipeltoja, uudisasukkaiden historiaa ja ystävällisiä Keskilännen ihmisiä. Sekä idyllisiä maanviljelystä eläviä kaupunkeja, joissa puimurit ja pick upit heinärullineen ovat tavallinen näky, samoin tyhjentyneet liikehuoneistot pääkadulla. Osavaltion itäosa, jossa on muun muassa kaksi suurinta kaupunkia Lincoln ja Omaha, ovat meiltä vielä näkemättä

95 prosenttia Nebraskan pinta-alasta on maanviljelys- ja karjankasvatusmaata ja osavaltio on yksi suurimmista USA:n maataloustuottajista. Tiedän, että Nebraskan pelloilla laiduntaa yli 6 miljoonaa lehmää, mutta niitä ei pahemmin näkynyt.

Kesäkuussa silmänkantamattomiin jatkuvilla pelloilla on hyörinää ja pyörinää, kun ensimmäinen viljasato odottaa puintia. Maatalouskoneetkin näyttävät suuremmilta kuin Suomessa. Harmikseni maissisato on valmis kerättäväksi vasta myöhemmin kesällä.

Selkeästi tasaisesta maastosta erottuva Scotts Bluff -kivimuodostelma on 1800-luvun Kalifornian, Oregonin ja Mormon -trailien tärkeä maamerkki lähellä Geringin kaupunkia. Kymmenettuhannet uudisasukkaat, jotka tekivät matkaa kuukausitolkulla hevosvankkureineen kohti Kalliovuoria ja Kaliforniaa paremman elannon perässä, pysähtyivät hengähtämään Scotts Bluffissa ennen kuin jatkoivat vaivalloista matkantekoa. Scotts Bluffin kallioilla näkyvät edelleen hevosvankkureiden pyörien painaumat todisteena tästä historiasta.

Nebraskassa ei ehkä näe tai koe mitään maatajärisyttävää vaan perusarkea, jota moni amerikkalainen elää. En välttämättä parkkeeraisi viikoksi autoani paikallisen motellin pihaan, mutta suosittelen ajamaan osavaltion kautta. Ja onhan Nebraskassa taidettakin; Carhenge Alliancessa – 38 harmaaksi spraijattua romuautoa pystyssä keskellä peltoa Stonehenge-hengessä.

Kaikkein parasta Nebraskan länsiosissa on kuitenkin se, että sieltä pääsee South Dakotan Blackhillsin maisemiin ja kokemaan kylmän sodan aikaa. 

Meidän Nebraska-seikkailut saavat todennäköisesti jatkoa reilun kahden kuukauden päästä, kun starttaamme 9. roadtripille Washington D.C.:stä. Emme jää itärannikon sykkeeseen vaan automme nokka kääntyy lentokentältä kohti sisämaata.

Vinkkejä Nebraskaan? 

PS. Nebraska on Keskilännessä, sen naapuriosavaltiot ovat Iowa (lännessä), Missouri (kaakossa), Kansas (etelässä), Colorado (lounaassa), Wyoming (lännessä) ja South Dakota (pohjoisessa). Suurin osa osavaltiosta on Central-aikavyöhykkeessä (8 tuntia Suomea jäljessä) ja länsiosan pandhandle noudattaa Mountain-aikaa.