Elämästä nauttimisen taito

Olen pohtinut viime aikoina onnellisuutta ja suorittamista. Nykyinen elämäntilanteeni on täynnä menoa ja meininkiä työn, opiskelun, harrastusten ja ihmisten parissa. Iltaisin avaan koneen ja kanavani täyttyvät muiden aktiivisten ihmisten päivityksistä. Joku on maailmanympärimatkalla, joku on juuri kiivennyt vaaralliselle vuorelle, joku on siirtynyt täysvegaaniksi. Sitten se välillä väsyneenä iskee – riittämättömyyden tunne. Jos ponnistelisi enemmän, voisinko toteuttaa enemmän unelmiaan tai toisaalta olla parempi ihminen tälle pallolle, ihmisille ja eläimille?

IMG_5929

Onko Key Westin palmuillakin riittämättömyyden tunne? Niiden pitää aina jaksaa seistä pää pystyssä, kun toiset vaan makoilee ja ui vieressä. 

Keskustelimme asiasta ystävieni kanssa ja kaikki myönsivät kokeneensa samaa riittämättömyyttä, vaikka keneltäkään ei puutu määrätietoisuutta tai kenenkään elämä ei oikeasti ole tylsä tai merkityksetön. Kun aiheeseen alkoi kiinnittää huomiota, alkoi myös mediassa tulla artikkeleita vastaan siitä, miten sosiaalinen media luo tätä riittämättömyyden tunnetta meille, koska somessa jaetaan lähinnä vain ne elämän huippuhetket. Arkiset ja mitättömät päivät eivät ole enää suuressa huudossa sosiaalisessa mediassa.

Processed with VSCOcam with f2 preset

”Tuntuu, että kukaan ei enää tee voikkuleipää ja istu kurkkukivussa kotisohvalla peittojen alla” virkkoi ystäväni, kun keskusteltiin, mistä somessa kirjoitetaan.

KELLÄ ONNI ON

Pitkälle on tultu siitä, mistä on lähdetty. Johtamisen opettajamme muistutti meitä minkälaisista arvoista kulttuurimme on lähtöisin. Suomalaiset sananlaskut ovat suoranaisia lannistamisen mestareita: ”Joka kuuhun kurkoittaa, se katajaan kapsahtaa”, ”Kellä onni on, se onnen kätkekööt…”

Kalevassa oli hiljattain kirjailija Tommy Hellstenin artikkeli onnellisuudesta.  Artikkelissa Hellsten sanoo, että elämme kulttuurissa, jossa koko ajan tavoitellaan jotain muuta kuin nyt on. Hänen mukaansa kuviteltujen tarpeiden täyttäminen vie ajatukset pois nykyhetkestä.

”Saamme koko ajan mainonnasta viestejä, että onni on kiinni tietyistä olosuhteista. Kun meillä ei ole niitä olosuhteita, ajattelemme, että meiltä puuttuu jotain. Ja sitten alamme paikkaamaan sitä puutetta. Syntyy tilanne, että alamme hiljalleen fokusoida ajatuksiamme siihen, mitä meillä ei ole. Vaikka pitäisi fokusoida siihen, mitä meillä on.”

Koko artikkeli on täyttä asiaa ja lukemisen arvoinen. Minulla opettelussa oleva asia kuitenkin on se, että mikään ei ole mustavalkoista. Minulla on luontainen draivi koko ajan eteenpäin menemiseen ja sen seurauksena päädyn toimimaan niin, että sitä voisi välillä varmasti suorittamiseksikin kutsua.

Haaveeni ovat suuria ja juuri se pitää minut liikkeellä. En osaa kuvitella, että miten eleltäisiin ”valmista elämää” jossa onni olisi vain tämän hetken asiat. Eikö silloin jäisi paljon kokematta, jos lopettaisi ponnistelun ja itsensä kehittämisen? On silti tärkeää huomata onni myös tässä hetkessä ja varoa, ettei se mene ohi kuuhun kurkotellessa. Kultainen keskitie on tässä varmasti paras.

INSPIRAATION VALLASSA

Törmäsin tänään uutisvirrassa artikkeliin, joka käsitteli Margaritaville-ketjua. Muistin kuulleeni, että tällä ihanalla trooppisella ravintolaketjulla on mielenkiintoinen omistaja ja googletin hetken mielijohteesta lisätietoja herra Jimmy Buffettista. Valtaisa inspiraatioaalto otti minut välittömästi haltuunsa, kun ruudulle ilmestyi kuvia surffaavasta papparaisesta, leveistä hymyistä ja palmurannoista.

Screen Shot 2015-04-02 at 00.14.59 copy

Screen-Shot-2015-04-01-at-22.37.26

Minulle selvisi wikipediasta, että ”James William ”Jimmy” Buffett (s. 25. joulukuuta 1946) on laulaja, sanoittaja, kirjailija, liikemies sekä elokuvatuottaja. Hänet tunnetaan parhaiten musiikistaan, josta usein heijastuu ”saarieskapismi”-elämäntyyli.”

SAARIESKAPISMI-ELÄMÄNTYYLI! (Mitä se on?)

Lisää wikipedian tutkimista ja pieni tiivistys: Eskapistit usein tuntevat olevansa pettyneitä todellisen maailman arkipäivän stressiin ja pyrkivät ”pakenemaan” sieltä esimerkiksi matkustelun kautta. Nyky-yhteiskunnan suorituskeskeisyys sekä lisääntyvät paineet työtä ja opiskelua kohtaan voidaan nähdä myös syynä eskapismin lisääntymiseen.

Buffett on luonut brändejä, jotka todella purevat tämän ajan ihmisiin. Buffettin musiikki on tekijänsä kuuloista, letkeää saarimusiikkia. Ja koko hänen henkilöbrändinsä huutaa nauttimaan elämästä palmurannalla. Mutta herra itse – tuskin hän on vain riippumatossa saanut luotua kaikkea sitä mitä hän on saavuttanut.

IMG_3429-1

Atlantic Cityssä hotellin ravintolamme oli Margaritaville, joka tarjoili saaritunnelmaa aamusta iltaan 

Minä en ole arkirealismin ihannoija tai dokumentoija. Tykkään kuvata ja keskittyä siihen mikä on kaunista ja koitan sivuuttaa ja ignoorata arkiankeutta niin paljon kuin mahdollista. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Joka tapauksessa Buffettiin törmääminen teki minuun vaikutuksen. Voisin olla kuin hän: tavoitella suuria uuteruudella ja määrätietoisuudella, mutta myydä letkeää saarielämää unohtamatta itse nauttia siitä. Pitäähän sitä tietää mitä myy! Tässäpä minulle oiva opinnäytetyön aihe matkailun liikkeenjohdon opintoihini vai mitä!

Tämä postaus on osa joka kuun ensimmäinen torstai järjestettävää Instagram Travel Thursdayta. Suomessa IG Travel Thursdayn järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca

Minut löydät Instagramista nimellä @ulletin

Previous Post Next Post

23 Comments

  • Reply Jenni / Globe Called Home keskiviikko, huhtikuu 1, 2015 at 23:56

    Mulla on aika samat fiilikset kuin sulla. Siis että suuret on haaveet, ja välillä kokee itsensä riittämättömäksi, kun ne eivätkään toteudu heti-just-nyt – ja kun kaikilla muilla näyttää toteutuvan! Olen jotenkin tottunut jo siihen, että somessa hehkutus on mitä on, joten sen osaan jossain määrin ignoroida, mutta itsellä tulee verratua omaa toimintaa niihin tuttavapiirin Todellisiin Taitajiin. Siihen yhteen, joka perusti kansanliikkeen itselleen tärkeästä asiasta ja sai siihen mukaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. Siihen toiseen, joka perusti yrityksen ja myi sen miljoonista Yhdysvaltoihin. Siihen kolmanteen, joka päätti viisi vuotta sitten ryhtyvänsä kansanedustajaksi ja saattaa hyvin näissä vaaleissa päästä läpi. Siihen neljänteen, joka unelmoi maailman muuttamisesta ja onnistui pitchaamaan itsensä töihin maailmaa juuri sillä tavalla muuttavaan startuppiin Manhattanille, ja sitten palasi Suomeen ja kirjoitti aiheesta kirjan. (Ja kyllä, nämä on kaikki MYÖS mun Facebook-feedissä! Ettei mitenkään voi välttyä näiltä!)

    Pitäisi vaan todeta, etten ole supermies- tai nainen (vaikka jotkut tutut saattaisivatkin olla), ja että oon oikeastaan joka tapauksessa todella tyytyväinen omaan elämääni juuri sellaisena kuin se on, just nyt. Ja kyllähän sekin ihan kivaa vauhtia menee eteenpäin.

    • Reply ulla50 perjantai, huhtikuu 3, 2015 at 11:34

      Wau, mitä kavereita sulla on, Jenni! 🙂 Itsensä vertaaminen muihin on ihan turhaa, sillä jokaisen oma elämä tuntuu ja näyttää aina erilaiselta kuin muiden. Sinäkin olet todellinen cosmopoliitti, joka kiipeilee niille vaarallisille vuorille minun silmissä. Jokainen on oman elämänsä supermies tai -nainen 🙂

      Me ollaan vain liian vaativia itseämme kohtaan. Se ainakin on itselläni se vaivaava asia. Ei se, etten iloitsisi toisten huippuhetkistä Facebookissa. Se riittämättömyys tulee siitä, että ajattelee, että voisi olla parempi ystävä toisille (ei aina niin kiireinen), tai ajatella enemmän maapalloa tai eläimiä (ei olla niin itsekäs) mutta toisaalta myös ottaa itsestään enemmän irti.

      Lempisanontani on if there is a will, there is a way, ja se toisaalta johtaa myös siihen, että jos ja kun ne haaveet on todella isoja, niin sitten voi piiskata itseään liiaksikin suorittamaan. Tämä on juuri se paradoksi mielestäni. Toisaalta onni on sitä, että näkee sen mitä nyt on. Toisaalta mitään ei saavuta ellei koko ajan työskentele sen eteen. Esimerkiksi nyt vaikka jos ajattelee kroppaa: se vaatii rääkkäämistä välillä, jotta pysyy terveenä, joten aina sekään ei tuo onnea, ettei piiskaa itseään 😀 Minä nimittäin ainakin joudun piiskaamaan itseäni, että saan lähdettyä salille.

      Wou tulipa pitkä vastaus, aihe on niin laaja. Kiitos kommentista, Jenni.

  • Reply Anna / Tämä matka-blogi torstai, huhtikuu 2, 2015 at 07:43

    Hyvä pohdintaa ja hyvä kirjoitus. Oli vain niin pitkä ja täynnä asiaa, että täytyy palata uudestaan ajan kanssa ja lukea linkkien takaa löytävä aineistokin.

    Sen nyt heti sanoisin, että oman elämänsä vertaaminen toisen elämään, ei johda mihinkään. Se saattaa ihmiset vain tekemään vääriä asioita. Jos oman Fb feedin seuraaminen saa aikaa riittämättömyyden tunteen, on kyllä hukassa oman elämänsä kanssa. Eivät ne kaverit ole väärässä kuvineen, vaan itse ajatuksineen.

    • Reply ulla50 perjantai, huhtikuu 3, 2015 at 12:03

      ”Eivät ne kaverit ole väärässä kuvineen, vaan itse ajatuksineen.” Näinkö todella tulkitsit tätä? Huoh. Itseilmaisu on vaikea laji. Kts. ylempi kommenttini Jennille.

  • Reply Jerry / Pako Arjesta torstai, huhtikuu 2, 2015 at 08:31

    Hienoa, että päädyit sitten vielä tekemään postauksen tästä aiheesta saman inspiraatioaallon mukana :). Sanon muuten heti alkuun, että kun mainitsit eilen Jimmy Buffettin, sekoitin hänet Warreniin xD. Siis yhteen maailman rikkaimmista miehistä. Jimmystä en ollut kuullutkaan ennen tätä, mutta hän vaikuttaa perehtymisen arvoiselta mieheltä :).

    On ihan totta, että pitää osata olla tyytyväinen elämänsä nykyhetkessä oleviin asioihin. Jos ei ole tyytyväinen niihin, on paljon vaikeampaa jaksaa tavoitella mitään muutakaan. Mutta olen ihan samalla kannalla kanssasi siinä, että tavallaan ”paikalleen jämähtäminen” ei sovi minulle elämäntyyliksi. On hienoa arvostaa nykyisiä asioita, mutta pelkkä ajatuskin on ahdistava, että ”tämä on nyt sitten tässä”. En halua sitä tilannetta, ettei minulla ole varaa kehittyä eikä tehdä tavoitteita. Miksei ihminen saisi pyrkiä olemaan parempi huomenna kuin mitä oli tänään? Sitähän kaikki olennot tekevät jo evoluutionkin kautta. Jotkut näkevät tällaisen etenemisen pelkästään tyytymättömyytenä elämään ja sellaisena asenteena, ettei mikään riitä, mutta kolikolla on aina kaksi puolta. Itse näen kehittymisen ja etenemisen asiana, joka tuo elämään mahtavia hetkiä (eikä pelkästään hetkiä vaan myös pysyvämpiä juttuja), oivalluksia, onnellisuutta ja yksinkertaisesti paremman tulevaisuuden.

    Eskapismi-termi on tainnut tulla tutuksi vain alkuperäiskielellään, mutta kyllähän se suomeksikin kääntyy hyvin :). Ja arvaa vain, miksi blogin nimi on Pako Arjesta ;)?

    Hieno postaus, joka toi kivasti potkua uuteen päivään :D!

    Tuli tässä vielä mieleen sellainen juttu, että oletko nähnyt Yes Man -elokuvan? Ensinnäkin jos et, katso se tänä viikonloppuna :P. Oletan nyt, että olet nähnyt sen. Alussa Jim Carrey tapaa vanhan kaverinsa työpaikkansa ulkopuolella ja kuulee tämän kokemuksista: ”Söin lepakkoa Laosissa. Kiipesin vuorelle x. Surffasin siellä ja täällä… I have lived!” Halusin sanoa tämän siksi, että vaikka monet sanoisivat, ettei unelmiaan kannata tavoitella, koska ne ovat mahdottomia niin mitä sitten? SO WHAT! Jos haluat lähteä lentämään pienlentokonetta Karibialle, mutta firma ajautuu konkurssiin ja joudut palaamaan Suomeen, mitä sitten? Ainakin on hieno tarina kerrottavana ja luultavasti Suomen tilanne on ihan sama kuin lähtiessäsi. Tarkoittaen tällä myös, että pystyt tuosta vain palamaan vanhaan elämääsi, jos niin haluat. Mitään menetettävää ei ole, jos yrittää, mutta siinä on pelottavan paljon menetettävää, jos ei yritä. POW! Mindgrenade 😛

    • Reply ulla50 perjantai, huhtikuu 3, 2015 at 11:48

      Ihanaa pohdintaa Jerry! Kiitos! =) Minä en olekkaan perehtynyt Warreniin, mutta täytyypä sivistää itseäni puolestaan tämän osalta.

      Olen ihan samaa mieltä, että paikalleen jämähtäminen ei sovi kaikille ja se on hyvä vaan, että jokainen uskaltaa elää elämäänsä juuri sen mukaan, johon ”veri vetää”. Ja voi vitsi tuo sun blogin nimi PAKO ARJESTA! Ensinnäkin se on niin hyvä matkablogin nimi, ettei mitään rajaa, mutta vitsi miten se istuukin tähän postaukseen! Wau Jerry, sää olet askeleen edellä mua ;D

      Mun pitääkin kaivella tuo Yes, man -leffa esiin. Olen joskus kattonut sen, mutten enää muista juonta kovin hyvin. ”I have lived” se on se mitä minäkin haluan vanhana ajatella. Kiitos kun rohkaisit noilla kivoilla sanoilla ottamaan riskejä ja kokeilemaan siipiään!

      Katoin muuten eilen Yle Areenasta Au pairit Los Angelesissa -ohjelmaa ja siinä oli niin hyvä kohta, kun se eräs au paireista oli treffeillä amerikkalaisen designerin kanssa ja sen englanninkieli meni ihan solmuun ja suomalaisena alkoi pyydellä sitä anteeksi ettei osaa puhua enkkua. Siihen se designer sanoi oikein painokkaasti, että älä pyytele anteeksi, kyllä sinä osaat ja virheitä ei saa pelätä! Tuli mieleen myös ne lukuisat kerrat, kun suurlähettiläs Oreck on puhunut siitä, miten me suomalaiset pelätään virheiden tekemistä yli kaiken ja sen takia ei uskalleta edes yrittää. Meidän on katkaistava tämä ajattelu tähän sukupolveen, vai mitä! 🙂

      • Reply Jerry / Pako Arjesta lauantai, huhtikuu 4, 2015 at 21:28

        Kiitos itsellesi :).

        Kiitos kovasti :D! Monikaan ei tiedä, että tuossa nimen taustalla on ihan syvemmätkin ajatukset eikä pelkkä nimi ;). Mutten nyt sentään sanoisi, että olen ”edellä” :P. Samoilla viivoilla mennään, mutta omia polkuja vaan :).

        Kannattaa tosiaan katsoa se uudestaan! Katsottiin se Tiian kanssa vasta pari viikkoa sitten :). Ja ehdottomasti pitää rohkaista toisia tekemään sitä, mitä he oikeasti haluavat!

        Katsotaan tuota ohjelmaa Tiian kanssa, mutta miten tuo kohta on mennyt meiltä ohi :O?! Toivottavasti ei ole jäänyt jaksoa välistä. Kolmehan niitä on nyt tullut, eikö? Mutta joka tapauksessa hienosti sanottu. Suomalaiset tosiaankin pelkää virheitä ihan kauheasti ja sen takia mitään ei tapahdukaan. Ne jotka uskaltaa yrittää, nousee Suomessa helposti parrasvaloihin. Eli täältä tullaan :P!

        Oreck on varmasti mielenkiintoinen juttukumppani, kun tuollaisiakin puhuu :). En ole perehtynyt häneen sen enemmin, joten en oikeastaan tiedä hänestä mitään. Mutta todellakin katkaistaan tuo omalta osaltamme juuri nyt :D!

        • Reply ulla50 sunnuntai, huhtikuu 5, 2015 at 22:37

          Au pairit LA:ssa sarja löytyy jostain syystä kokonaisuudessaan jo Yle Areenasta, vaikka telkusta on tullut vasta ne kolme ekaa jaksoa. Eli ette oo varmaankaan missanneet mitään, me ollaan vaan katsottu (kröhöm) jo se koko kausi 😀

  • Reply Heidi / Auringon alla torstai, huhtikuu 2, 2015 at 09:24

    Tästä saisi vaikka kuinka paljon keskustelua aikaiseksi. Vaikka en edes (tietoisesti) vertaa omaa elämääni muihin, on riittämättömyyden tunne hyvinkin tuttua ja varmasti täysin itse aiheutettua. Pitäisi hieman hellittää ja uskoa siihen, että kokonaiskuvassa ei pienet ”virheet” merkitse mitään. Lomalla palmun alla onkin hyvä mietiskellä tätä ja palata takaisin seesteisin mielin 😉 Hyvää pääsiäislomaa Ulla!

    • Reply ulla50 perjantai, huhtikuu 3, 2015 at 11:53

      Sitähän se juuri on, kuten Heidi hyvin sen sanoit. Jonkinlaista peilaamista muihinhan me kaikki varmasti teemme – alitajuntaisesti. Tuossa ylempänä Jennille kirjoittelinkin tuosta että miten monenlaista erilaista riittämättömyyden tunnetta voi olla. Ja Jerrylle kirjoittelin tuosta meidän virheiden tekemisen pelosta. Ihanaa, ihanaa että sää pääset nyt kaikkia näitä arjen asioita karkuun palmun alle, jossa ei tartte miettiä mitään! =) Se on kyllä aina parhautta. Hyvää ja lämmintä pääsiäistä Aasiaan!

  • Reply Kea | Deep Red Blues torstai, huhtikuu 2, 2015 at 11:20

    Tää sama teema on pyöriny viime aikoina omassakin mielessä ja haluan ehdottomasti kommentoida tähän jotain ihan ajatuksella… palaan siis asiaan kunhan saan ajatukset kasaan ja ehdin ajan kanssa kirjoittamaan.

    • Reply ulla50 perjantai, huhtikuu 3, 2015 at 11:55

      Mielenkiinnolla jään odottelemaan sun kommenttia. Toivottavasti sulla on rauhallinen pääsiäinen!

  • Reply Sofia / Liikkeellä torstai, huhtikuu 2, 2015 at 12:27

    Tämähän olisi ehdottoman hyvä opinnäytetyön aihe, lukisin! Ainahan sitä välillä kokee riittämättömyyttä, mutta oon huomannu että omalla kohdallani se harvoin liittyy suorittamiseen, vaan johonkin ihan muuhun, sellaiseen mihin ei voi itse vaikuttaa ollenkaan. Nautin arjesta, kiireestä, töistä ja opinnoista. Joskus kaipaan rentoilua, mutta huomaan, etten osaa sitä kotona tehdä – silloin on lähdettävä metsään, mökille tai reissuun. Hyväksyn luonteeni näin nykyään, nuorempana oli vaikeampaa. Kaikkeen kasvaa 🙂 Ihanaa pääsiäistä sinne! 🙂

    • Reply ulla50 perjantai, huhtikuu 3, 2015 at 11:57

      Kiitos Sofia! Tunnistan hyvin kuvauksesi. Itsekin nautin siitä, että on monta rautaa tulessa ja olen varmasti jotenkin koukussa kiireeseen. Rentoiluun heittäytyminen vaatii toisinaan totuttelua, että osaa vain olla. Hyvä, että olet sinut itsesi kanssa, se on tärkeää 🙂 Ja kiva, että tulevalla oparillani on nyt ainakin yksi lukija, hihii! Hyvää pääsiäistä myös sinne!

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, huhtikuu 2, 2015 at 18:13

    Itse olen hiukan harmitellut, että tämä 7 kuukauden vapaa on vaan jotenkin jo … mennyt …
    Aika ei riittänyt kaikkeen mihin jotenkin ajattelin sen riittävän, mutta tein ehkä kuitenkin enimmäkseen sitä mitä halusin. Ideavarastossani tapaa aina olla enemmän juttuja liittyivät ne sitten matkailuun tai johonkin muuhun ja jotenkin olen ehkä tähän mennessä oppinut laittamaan niitä vaan jonoon ja tekemään siitä jonosta mitä ehtii, mikä kulloinkin tuntuu tärkeältä ja mitä jaksaa. Tosin joskus sitä itsekin täyttää elämäänsä liikaa, 3 matkaa maaliskuussa oli melkein sitä, mutta onneksi nyt emme pääsiäisenä tee ”mitään”, joten eiköhän se tästä taas 🙂
    Toivottavasti tasapaino löytyy Sinullekin, vähitellen!

    • Reply ulla50 lauantai, huhtikuu 4, 2015 at 18:10

      Kiitos, Pirkko! Tuo ideavarasto ja haaveiden jonoon laittaminen kuulostaa hyvältä ja vastaavaa priorisointia olen itsekin väistämättä harrastanut. Haluaisin käydä tapaamassa ystäviäni Japanissa ja Koreassa, mutta Amerikkaan panostaminen on tällä hetkellä niin lähellä sydäntä, että kun on pitänyt valita, on länsi vienyt voiton idältä. On mielenkiintoista seurata teidän pitkiä reissuja toteuttavien elämää. Kaikilta kuulee samaa, että puolessa vuodessa tai vuodessakaan ei ehdi kaikkea. Se tuntuu hassulta, mutta samaan aikaan positiiviselta ongelmalta. On mahtavaa, että tällä pallolla riittää tutkittavaa =)

  • Reply satuvw torstai, huhtikuu 2, 2015 at 21:30

    Jimmy Buffet – en ole koskaan kuullutkaan ja täytyypä heti tutkia lisää!!

    Itse olen jotenkin viimeisen parin vuoden aikana löytänyt oman ”mukavuusalueen” ja ehkä oppinut ottamaan rennommin, ja en voisi sanoa että olisin tuntenut riittämättömyyden tunnetta. Toki arki on aikas hetkistä pikkumuksujen, töiden, muiden projektien ja kahden reissaavan aikuisen perheessä, mutta olen niin innoissani ja tyytyväinen omiin unelmiini ja siihen miten niitä kohti kuljen, että jotenkin tuo tunne ei mahdu kuvaan. Ja tietty kyse on välillä myös valinnoista, koti saattaa olla kaaos ja blogissa ei tapahdu yhtään mitään, mutta toisaalta taas olen seikkaillut vuorilla tai viettänyt aikaa hyvien ystävien kanssa sen sijaan.

    Tosi hyvä ja ajatuksia nostattava postaus!!

    • Reply ulla50 lauantai, huhtikuu 4, 2015 at 18:16

      Suosittelen! =) Jimmy Buffettin musiikki on soinut meillä nyt koko pääsiäisen ja olen ollut niin onnellinen pienessä saarikodissani 😉

      Sun elämä vaikuttaa kyllä uloskinpäin juuri sellaiselta, että olet löytänyt omat juttusi ja tosi upeesti toteutat omia unelmiasi (kuten vaikka se Wild ride). Voin hyvin uskoa, että sulla on kaikki mallillaan unelmien tavoittelun tiellä =) En tiedä miten kaikki ymmärsivät tämän postaukseni, mutta minäkin olen tosi tyytyväinen elämääni ja aidosti iloitsen lukea siitä että ihmiset toteuttavat suuria unelmiaan. Sellaisien ihmisten päivityksillä olen juuri kyllästänyt itseni. Mutta kääntöpuolena on se, että olen välillä liian vaativa itseäni kohtaan. Olen kuitenkin varma, että koko ajan sitä oppii ja ehkä ajoittaiset riittämättömyyden tunteetkin häviävät.

      Kiva, että tykkäsit postauksesta.

  • Reply Rimma - matkablogi perjantai, huhtikuu 3, 2015 at 13:37

    Muakin alkoi tää kyseinen tyyppi kiinnostaa! Ja jaan kyllä aatoksesi näistä somen luomista paineista… Itse elelen kuitenkin tällä hetkellä niin ihanassa vauvakuplassa, että hetkestä nauttiminen on saanut kokonaan uuden merkityksensä! Jotenkin perspektiivi muihin asioihin on tyystin muuttunut ja jotenkin on vain niin hyvä olla <3

    • Reply ulla50 lauantai, huhtikuu 4, 2015 at 18:21

      Sinusta kyllä Rimma huokuukin ulos sellainen vauvaonni =) Ihana kuulla, että on noin hyvä olla! <3 Minäkin olen kyllä aidosti tyytyväinen elämääni ja siitä ei tässä ollut kyse ettei näin olisi. Mutta ymmärrätkin varmasti mitä tarkoitin, kun sanoit, että somen luomat paineet ovat sinullekin tuttuja. Aina on niin paljon asioita, joita voisi tehdä paremmin, olla eettisempi, paremmassa kunnossa jne. Luin vasta jostakin, että kaikilla ihmisillä on vähintään yksi aihealue elämässä retuperällä, hihii. Se oli hyvin sanottu. Kuten tuossa postauksessakin jo mainitsin niin olisi kyllä tylsää jos kaikki olisi jo valmista tässä elämässä =)

      Hyvää pääsiäistä kaikille!

  • Reply Jerry / Pako Arjesta sunnuntai, huhtikuu 5, 2015 at 17:05

    Laitoin blogihaasteen. Käy katsomassa sopisiko se sinulle :).

    https://www.rantapallo.fi/pakoarjesta/brandiuskollisuus/

    • Reply ulla50 sunnuntai, huhtikuu 5, 2015 at 22:35

      Jei, tämä vaikuttaa hyvältä! Tähän pitää ehdottomasti tarttua. =)

  • Reply Susanna keskiviikko, huhtikuu 8, 2015 at 22:02

    Hyvä aihe. Matkustamalla olen oppinut paljon, myös siitä että pitää olla onnellinen siitä mitä jo on koska aina voi olla vähemmän. Trooppisista saaritunnelmista minäkin pidän kovasti 🙂 ja etelä-Amerikka olisi yksi suurista haavematkakohteista. Mutta on se pelkkä haaveilukin kivaa samoin odotus, usein matkoilla onni tulee siitä kun vihdoin lähtee

  • Leave a Reply