Monthly Archives

huhtikuu 2015

Pilvenpiirtäjien Miami downtown & Brickell

Saattaa olla, että elän parhaillani tähänastisen elämäni hektisintä aikaa. Töissä on kiirettä ja paineita ylitöiden tekemiselle, koulussa puolestaan seitsemän kurssia vaatii huomiota tällä kevään viimeisellä jaksolla. Monimuoto-opiskeluissa pääpaino on etätehtävissä, joten vapaa-ajan ongelmia ei ole. Mutta ei se haittaa, kesä lähenee tällä menolla huikeaa vauhtia! Sain juuri käytyä pitkästä aikaa salilla, uimassa ja saunassa, joten uutta energiaa alkoi virrata suonissa. Yay!

miamiami_cover

Kamerassani on vielä kuvia purkamatta Floridan reissulta, joten illan piristykseksi matkataan tänään Miamin downtowniin ja Brickeliin pienelle pyöräretkelle. (Ei kirpaise tällä kertaa katsella näitä kuvia, koska syksyllä palaan jälleen Floridan maisemiin <3)

miami_brickell2

Olemme käyneet Miami Beachillä kaksi kertaa, mutta ensimmäisellä reissulla emme juurikaan nähneet varsinaista Miamia (josta nämä kuvat ovat). Miami ja Miami Beach ovat siis virallisesti kaksi eri kaupunkia, vaikka yhteen ovatkin kasvaneet. Miami on suurkaupunki, jonka ytimestä löytyy Brickell lukuisine pilvenpiirtäjineen. Jossain keskellä siellä sijaitsee kaupungin virallinen keskusta (downtown). Miami on myös paljon muuta kuin tämä pilvenpiirtäjäalue. Se on lukuisten Karibian maista saapuneiden maahanmuuttajien maustama kulttuurien sulatusuuni ja keskustan ulkopuolella autolla ajellessa voisikin melkein luulla olevansa jossakin ei niin kehittyneessä maassa. Maisema on todella värikästä ja paikoitellen myös rähjäistä. Siitä on tulossa oma postaus, kunhan ehdin.

Miami Beach puolestaan on art deco -talojen, hotellien ja loputtoman, turkoosin meren kaupunki, jonka rannan hengenpelastajien kopeista kaikki ovat nähneet kuvia telkkarissa ja lehdissä. Se on usein turistien valitsema alue Brickellin ollessa enemmänkin liikemiesten seutua.

miami_downtown_mv OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaihtaessamme maisemaa Miami Beachiltä Fort Lauderdaleen, meille tarjoutui mahdollisuus viettää päivä Miamin keskustan huudeilla pyöräillen. CitiBike on kätevä systeemi, jossa pyörät voi vain napata pyörätelineestä luottokortin swaippausta vastaan ja palauttaa johonkin lukuisista citibiken telineistä. Jätimme auton parkkiin erään asuntojen ympäröimän kadun varteen ja otimme pyörät allemme. Kerrankin kaupunkilaistyttö sai pyöräillä oiken super-urbaaneissa kortteleissa! =) JA KYLLÄ NAUTIN, AH!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA miami_brickell   miamissa

Evästauolla maisemat olivat kohdillaan

miami_downtown

Pyöräretki Miamissa jäi mieleeni yhtenä reissun kohokohdista kaltaiselleni pilvenpiirtäjärakastajalle. Suosittelen tätä aktiviteettia ehdottomasti!

Jos autojen seassa pyöräily ei kuitenkaan miellytä, on kiertelyyn autoilun lisäksi toinenkin kätevä tapa. Pilvenpiirtäjien välissä korkeuksissa puikkelehtii kiskoilla juna, joka olisi varmasti myös kiva tapa katsella näitä legendaarisia maisemia.

brickell_juna

Siellä se menee! 

Lisätietoja Miami Metrorailistä lötyy täältä.

Miksi menisit Nebraskaan? Missä se edes on?

Monelle pikkukaupungissa tai maalla asuvalle amerikkalaiselle itärannikon suurkaupungit ja länsirannikon kansallispuistot ovat kaukainen unelma. Ei ole ollut kerran tai kaksi, kun hotellin respa on huokaillut, kun olen kertonut mitä olemme nähneet päivän aikana ja toivonut pääsevänsä käymään kerran elämässään New Yorkissa, Grand Canyonilla tai edes ”out of state”. Neljän viikon palkallinen kesäloma aiheuttaa lisähuokauksia ja ”how is that even possible?”-ihmettelyä.

Nebraskan länsiosa tarjoilee matkailijalle puuttomia preerioita, vilja- ja maissipeltoja, uudisasukkaiden historiaa ja ystävällisiä Keskilännen ihmisiä. Sekä idyllisiä maanviljelystä eläviä kaupunkeja, joissa puimurit ja pick upit heinärullineen ovat tavallinen näky, samoin tyhjentyneet liikehuoneistot pääkadulla. Osavaltion itäosa, jossa on muun muassa kaksi suurinta kaupunkia Lincoln ja Omaha, ovat meiltä vielä näkemättä

IMG_8470
IMG_8662b
IMG_8477
IMG_8699

95 prosenttia Nebraskan pinta-alasta on maanviljelys- ja karjankasvatusmaata ja osavaltio on yksi suurimmista USA:n maataloustuottajista. Tiedän, että Nebraskan pelloilla laiduntaa yli 6 miljoonaa lehmää, mutta niitä ei pahemmin näkynyt.

Kesäkuussa silmänkantamattomiin jatkuvilla pelloilla on hyörinää ja pyörinää, kun ensimmäinen viljasato odottaa puintia. Maatalouskoneetkin näyttävät suuremmilta kuin Suomessa. Harmikseni maissisato on valmis kerättäväksi vasta myöhemmin kesällä.

IMG_8718
IMG_8725
IMG_8500b
IMG_8636_noframe

Selkeästi tasaisesta maastosta erottuva Scotts Bluff -kivimuodostelma on 1800-luvun Kalifornian, Oregonin ja Mormon -trailien tärkeä maamerkki lähellä Geringin kaupunkia. Kymmenettuhannet uudisasukkaat, jotka tekivät matkaa kuukausitolkulla hevosvankkureineen kohti Kalliovuoria ja Kaliforniaa paremman elannon perässä, pysähtyivät hengähtämään Scotts Bluffissa ennen kuin jatkoivat vaivalloista matkantekoa. Scotts Bluffin kallioilla näkyvät edelleen hevosvankkureiden pyörien painaumat todisteena tästä historiasta.

IMG_8514
IMG_8528 IMG_8597
IMG_8576

Nebraskassa ei ehkä näe tai koe mitään maatajärisyttävää vaan perusarkea, jota moni amerikkalainen elää. En välttämättä parkkeeraisi viikoksi autoani paikallisen motellin pihaan, mutta suosittelen ajamaan osavaltion kautta. Ja onhan Nebraskassa taidettakin; Carhenge Alliancessa – 38 harmaaksi spraijattua romuautoa pystyssä keskellä peltoa Stonehenge-hengessä.

IMG_8711 IMG_8716

Kaikkein parasta Nebraskan länsiosissa on kuitenkin se, että sieltä pääsee South Dakotan Blackhillsin maisemiin ja kokemaan kylmän sodan aikaa. 

Meidän Nebraska-seikkailut saavat todennäköisesti jatkoa reilun kahden kuukauden päästä, kun starttaamme 9. roadtripille Washington D.C.:stä. Emme jää itärannikon sykkeeseen vaan automme nokka kääntyy lentokentältä kohti sisämaata.

Vinkkejä Nebraskaan? 

PS. Nebraska on Keskilännessä, sen naapuriosavaltiot ovat Iowa (lännessä), Missouri (kaakossa), Kansas (etelässä), Colorado (lounaassa), Wyoming (lännessä) ja South Dakota (pohjoisessa). Suurin osa osavaltiosta on Central-aikavyöhykkeessä (8 tuntia Suomea jäljessä) ja länsiosan pandhandle noudattaa Mountain-aikaa.

Tänään New Yorkissa: hassuhattuparaati

New Yorkin Fifth Avenue on täyttynyt tänään mitä hullunkurisemman näköisestä päivänpaistattelijasta. Jo pitkästi yli sadan vuoden ajan New Yorkin pääsiäiseen on kuulunut Easter Parade. Minä pääsin todistamaan tätä hulvatonta tapahtumaa vuonna 2011. Suomen New Yorkin konsulaatin instagram-kuvan perusteella meno ei ole muuttunut näistä muutama vuosi sitten napsimistani kuvista. Aurinko paistaa ja ihmiset ovat sonnustautuneet mitä riemukkaimpiin asuihin – ja mikä tärkeintä – hattuihin! Only in New York!

aIMG_1103

Joskus hattu voi viedä puolet vartalostakin.

aIMG_1065

Saattaa olla, että juuri nämä ihmiset nähtyäni, rakkauteni New Yorkia kohtaan nousi nykyiselle levelille eli pilviin.

aIMG_1140aIMG_1142

Montakohan paraatia tämä pariskunta on mahtanut kokea? Tyyli ainakin on löytynyt kohdilleen.

aIMG_1183aIMG_1044

Näiden henkilöiden täytyy olla täysverisiä newyorkereita.

aIMG_1066 aIMG_1074 aIMG_1153

Sponsored by Kinder-muna?

aIMG_1101aIMG_1084  aIMG_1095

Kasvimaan kautta kaupungille.

aIMG_1112 aIMG_1121 hassuhattuparaati

Olin puhumassa New York -aiheisessa matkailuillassa tällä viikolla ja esitystäni varten kävin läpi kaikki New York -kuvani vuodelta 2011. Paljon koskaan julkaisematonta New York -materiaalia löytyi kansioiden kätköistä ja kova ikävä henkiseen kotiin valtasi mieleni.

Panetteko pahaksenne, jos tänä keväänä palataan New York -muistoihin? Matkailuillan esitystä pitäessäni tajusin, että neljän vuoden takainen kevät mullisti elämäni kaikin tavoin. Ehkä siihen nähden New York ei ole saanut tarpeeksi tilaa vielä tässä blogissa…

Elämästä nauttimisen taito

Olen pohtinut viime aikoina onnellisuutta ja suorittamista. Nykyinen elämäntilanteeni on täynnä menoa ja meininkiä työn, opiskelun, harrastusten ja ihmisten parissa. Iltaisin avaan koneen ja kanavani täyttyvät muiden aktiivisten ihmisten päivityksistä. Joku on maailmanympärimatkalla, joku on juuri kiivennyt vaaralliselle vuorelle, joku on siirtynyt täysvegaaniksi. Sitten se välillä väsyneenä iskee – riittämättömyyden tunne. Jos ponnistelisi enemmän, voisinko toteuttaa enemmän unelmiaan tai toisaalta olla parempi ihminen tälle pallolle, ihmisille ja eläimille?

IMG_5929

Onko Key Westin palmuillakin riittämättömyyden tunne? Niiden pitää aina jaksaa seistä pää pystyssä, kun toiset vaan makoilee ja ui vieressä. 

Keskustelimme asiasta ystävieni kanssa ja kaikki myönsivät kokeneensa samaa riittämättömyyttä, vaikka keneltäkään ei puutu määrätietoisuutta tai kenenkään elämä ei oikeasti ole tylsä tai merkityksetön. Kun aiheeseen alkoi kiinnittää huomiota, alkoi myös mediassa tulla artikkeleita vastaan siitä, miten sosiaalinen media luo tätä riittämättömyyden tunnetta meille, koska somessa jaetaan lähinnä vain ne elämän huippuhetket. Arkiset ja mitättömät päivät eivät ole enää suuressa huudossa sosiaalisessa mediassa.

Processed with VSCOcam with f2 preset

”Tuntuu, että kukaan ei enää tee voikkuleipää ja istu kurkkukivussa kotisohvalla peittojen alla” virkkoi ystäväni, kun keskusteltiin, mistä somessa kirjoitetaan.

KELLÄ ONNI ON

Pitkälle on tultu siitä, mistä on lähdetty. Johtamisen opettajamme muistutti meitä minkälaisista arvoista kulttuurimme on lähtöisin. Suomalaiset sananlaskut ovat suoranaisia lannistamisen mestareita: ”Joka kuuhun kurkoittaa, se katajaan kapsahtaa”, ”Kellä onni on, se onnen kätkekööt…”

Kalevassa oli hiljattain kirjailija Tommy Hellstenin artikkeli onnellisuudesta.  Artikkelissa Hellsten sanoo, että elämme kulttuurissa, jossa koko ajan tavoitellaan jotain muuta kuin nyt on. Hänen mukaansa kuviteltujen tarpeiden täyttäminen vie ajatukset pois nykyhetkestä.

”Saamme koko ajan mainonnasta viestejä, että onni on kiinni tietyistä olosuhteista. Kun meillä ei ole niitä olosuhteita, ajattelemme, että meiltä puuttuu jotain. Ja sitten alamme paikkaamaan sitä puutetta. Syntyy tilanne, että alamme hiljalleen fokusoida ajatuksiamme siihen, mitä meillä ei ole. Vaikka pitäisi fokusoida siihen, mitä meillä on.”

Koko artikkeli on täyttä asiaa ja lukemisen arvoinen. Minulla opettelussa oleva asia kuitenkin on se, että mikään ei ole mustavalkoista. Minulla on luontainen draivi koko ajan eteenpäin menemiseen ja sen seurauksena päädyn toimimaan niin, että sitä voisi välillä varmasti suorittamiseksikin kutsua.

Haaveeni ovat suuria ja juuri se pitää minut liikkeellä. En osaa kuvitella, että miten eleltäisiin ”valmista elämää” jossa onni olisi vain tämän hetken asiat. Eikö silloin jäisi paljon kokematta, jos lopettaisi ponnistelun ja itsensä kehittämisen? On silti tärkeää huomata onni myös tässä hetkessä ja varoa, ettei se mene ohi kuuhun kurkotellessa. Kultainen keskitie on tässä varmasti paras.

INSPIRAATION VALLASSA

Törmäsin tänään uutisvirrassa artikkeliin, joka käsitteli Margaritaville-ketjua. Muistin kuulleeni, että tällä ihanalla trooppisella ravintolaketjulla on mielenkiintoinen omistaja ja googletin hetken mielijohteesta lisätietoja herra Jimmy Buffettista. Valtaisa inspiraatioaalto otti minut välittömästi haltuunsa, kun ruudulle ilmestyi kuvia surffaavasta papparaisesta, leveistä hymyistä ja palmurannoista.

Screen Shot 2015-04-02 at 00.14.59 copy

Screen-Shot-2015-04-01-at-22.37.26

Minulle selvisi wikipediasta, että ”James William ”Jimmy” Buffett (s. 25. joulukuuta 1946) on laulaja, sanoittaja, kirjailija, liikemies sekä elokuvatuottaja. Hänet tunnetaan parhaiten musiikistaan, josta usein heijastuu ”saarieskapismi”-elämäntyyli.”

SAARIESKAPISMI-ELÄMÄNTYYLI! (Mitä se on?)

Lisää wikipedian tutkimista ja pieni tiivistys: Eskapistit usein tuntevat olevansa pettyneitä todellisen maailman arkipäivän stressiin ja pyrkivät ”pakenemaan” sieltä esimerkiksi matkustelun kautta. Nyky-yhteiskunnan suorituskeskeisyys sekä lisääntyvät paineet työtä ja opiskelua kohtaan voidaan nähdä myös syynä eskapismin lisääntymiseen.

Buffett on luonut brändejä, jotka todella purevat tämän ajan ihmisiin. Buffettin musiikki on tekijänsä kuuloista, letkeää saarimusiikkia. Ja koko hänen henkilöbrändinsä huutaa nauttimaan elämästä palmurannalla. Mutta herra itse – tuskin hän on vain riippumatossa saanut luotua kaikkea sitä mitä hän on saavuttanut.

IMG_3429-1

Atlantic Cityssä hotellin ravintolamme oli Margaritaville, joka tarjoili saaritunnelmaa aamusta iltaan 

Minä en ole arkirealismin ihannoija tai dokumentoija. Tykkään kuvata ja keskittyä siihen mikä on kaunista ja koitan sivuuttaa ja ignoorata arkiankeutta niin paljon kuin mahdollista. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Joka tapauksessa Buffettiin törmääminen teki minuun vaikutuksen. Voisin olla kuin hän: tavoitella suuria uuteruudella ja määrätietoisuudella, mutta myydä letkeää saarielämää unohtamatta itse nauttia siitä. Pitäähän sitä tietää mitä myy! Tässäpä minulle oiva opinnäytetyön aihe matkailun liikkeenjohdon opintoihini vai mitä!

Tämä postaus on osa joka kuun ensimmäinen torstai järjestettävää Instagram Travel Thursdayta. Suomessa IG Travel Thursdayn järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca

Minut löydät Instagramista nimellä @ulletin