The sleeping beauty – Mount St. Helens, WA

Näin sen ensimmäistä kertaa visitor centerin parkkialueelta. Kesäisessä maisemassa siintävä kaunis tulivuori sai huomioni, täydellisesti. Paikka: Mount St. Helens Washingtonissa.

IMG_7277

Mount St. Helensin tulivuori purkautui 18. toukokuuta 1980. Yli 5 Richterin maanjäristys lähetti liikkeelle muun muassa massiivisen maanvyörymän. 57 ihmistä kuoli ja 250 kotia tuhoutui. Kilometrien korkeuksiin noussut tuhkapilvi pimensi taivaan sinä sunnuntaiaamuna ja tuulet kuljettivat tuhkaa aina pohjois-Idahoon saakka. Purkaus tuhosi laajoja metsäalueita ja vuorten rinteillä on nähtävissä vieläkin paljaita, puuttomia kohtia. Yhdeksän tuntia myöhemmin Mount St. Helensin tulivuori ja sen ympäristö olivat muuttuneet peruuttamattomasti.

Mount St. Helens on osa Cascade Rangea (linkki Wikipediaan), joka on toimivien kerrostulivuorien (stratovolcano) muodostama yli 1 000 kilometriä pitkä vuorijono USA:n länsirannikolla. Osa niistä on sammuneita tulivuoria ja osa aktiivisia, uinuvia tulivuoria. Mount St. Helens kuuluu jälkimmäisiin.

maps_helens_lahi

Suosittelen pysähtymään ensimmäisenä Mount St. Helens visitor centeriin. Sieltä saa hyvät tiedolliset eväät tunnin ajomatkalle kohti Johnston Ridge Observatorya, jossa pääsee lähimmäksi tulivuorta ilman isompia patikointeja.

75 kilometrin ajomatkalla on useita viewpointeja infotauluineen, jotka kertovat ymmärrettävästi purkauksesta ja sen vaikutuksesta maisemaan vielä yli 20 vuotta jälkeenpäin.

IMG_7298
Ensimmäinen pysähdys; Forest learning center.

IMG_7307
Elk rock viewpoint.

IMG_7313
Castle lake viewpoint.

IMG_7331
Route 504 Johnston Ridge Observatoryyn on päällystettyä, hyväkuntoista tietä, nopeusrajoitus on suurimmaksi osaksi matkaa 25 mailia.

IMG_7334
IMG_7340
Loowit viewpoint.

IMG_7346
IMG_7355

Johnston Ridge Observatory on auki toukokuun puolivälistä lokakuulle, sisäänpääsymaksu on 8 dollaria. America The Beautiful -kortti käy myös täällä.  Observatoriossa on mielenkiintoisia aiheeseen liittyviä näyttelyjä ja palkittuja dokumentteja. Sieltä lähtee myös eripituisia patikointireittejä Mount St. Helensin juurelle.

IMG_7363
IMG_7359
IMG_7380_7387_pano_2mb
Panoraama, klikkaa kuvasta isommaksi.

IMG_7367
IMG_7390

Liikun luonnossa harmittavan vähän Suomessa, matkoilla sitten hieman enemmän. Tästä huolimatta minulla on suuri kunnioitus luontoa ja luonnonvoimia kohtaan. Vaikka Mount St. Helens on osoittanut viimeksi elonmerkkejä vuonna 2008, hevosenkengän muotoisen kraaterin näkeminen veti minut mietteliääksi. Uinuva kaunokainen voi herätä koska tahansa uniltaan… En voi myöskään ymmärtää miksi ihmisten pitää tunkea muutaman metrin päähän ottamaan kuvia pentunsa kanssa liikkuvasta mustakarhuemosta tai biisoneista amerikkalaisissa kansallispuistoissa. Mount St. Helensissa puistonvartija joutui selittämään aikuiselle miksei oravalle saa antaa M&M-karkkia. Siis oikeasti.

Mount St. Helens National Monumentista on lisätietoja US Forest Servicen nettisivuilla.

maps_helens_iso

Previous Post Next Post

8 Comments

  • Reply Maarit Johanna tiistai, maaliskuu 17, 2015 at 08:36

    Haluan tuonne! Ihan supermielenkiintoinen paikka. Oon nähny useita dokkareita Mount St Helensistä ja no joo, tulivuoret kiinnostaa noin yleensäkin vaikka ne pelottavia onkin. 🙂

    • Reply kirsi50 keskiviikko, maaliskuu 18, 2015 at 18:55

      Tässä lähistöllä on pari muutakin nukkuvaa tulivuorta, kuten Mt. Rainier, Three Sisters ja Mt Hood. Nekin ovat hienoja, vaikkei kaikissa paikoissa olekaan samanlaista observatoriota. Kiitos kommentistasi ja aurinkoista loppuviikkoa, Maarit Johanna!

  • Reply Jenna / Journey Diary tiistai, maaliskuu 17, 2015 at 09:14

    Nuo maisemat on kuin suoraan elokuvista! En oo yhtäkään tulivuorta nähnyt lähietäisyydeltä, olis kyllä mielenkiintoista (:

    • Reply kirsi50 keskiviikko, maaliskuu 18, 2015 at 18:56

      Maisemat olivat kyllä melko epätodellisia. Kiitos kommentista, Jenna!

  • Reply Jenni / Globe Called Home tiistai, maaliskuu 17, 2015 at 09:35

    Mä en voi käsittää noita oravien ruokkijoita. Kansallispuistoissa toitotetaan joka tuutista, että Keep wildlife wild ja älkää ruokkiko elukoita, ja silti melkein joka kerta näkee jengiä heittelemässä siiseleille suolapähkinöitä. Laitonta, epäeettistä ja yksinkertaisesti tyhmää.

    (Komea vuori, diggaan!)

    • Reply kirsi50 keskiviikko, maaliskuu 18, 2015 at 19:02

      Niinpä… kukaan ei voi todellakaan sanoa, että eläinten ruokintakielto tulisi yllätyksenä kansallispuistoissa. Toisaalta on melko uskomatonta, että jollekin tulee edes mieleen tarjota oravalle karkkia. No, joo… 🙂

      Kiitos kommentistasi, Jenni.

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle tiistai, maaliskuu 17, 2015 at 22:17

    Upean näköinen paikka ja vuori! Lueskelin St Helensistä silloin, kun ensimmäisen kerran kävimme Seattlessa. Silloin se ei kuitenkaan sopinut matkaohjelmaan, mutta ehkä vielä joku kerta 🙂 Ja ei mene meikäläisenkään ymmärrykseen tuo eläinten ruokinta, argh!

    • Reply kirsi50 keskiviikko, maaliskuu 18, 2015 at 19:03

      Toivottavasti vielä joku toinen kerta… 🙂 Aika monta roadtrippiä saa tehdä, että kaiken haluamansa saa mahtumaan matkaohjelmaan. Kiitos, Elina.

    Leave a Reply