Paljon on muuttunut 4 vuodessa – vai onko?

Neljä vuotta sitten näihin aikoihin elettiin jännittäviä hetkiä. Opiskeluviisumi Yhdysvaltoihin oli taskussa ja se oli pitänyt käydä hankkimassa aina Virosta asti embassyn remontin takia. Huhtikuun alussa saavuin Manhattanille uuteen kämppääni ja (aluksi) ankealta näyttäneen luukun sisustusprosessi piti aloittaa. Ostin Martha Stewartin lakanat Macys’iltä, Columbia Universityn torkkupeiton yliopiston lahjakaupasta ja Maken vierailuja varten vieraspatjan Ikeasta.

viltti2

Nyt neljä vuotta myöhemmin sisustus näyttää jälleen melko samanlaiselta. Kolme kuvaa on New Yorkista vuodelta 2011 ja oikean alanurkan kuva on Töölöstä tältä päivältä. Teimme reklamaation vuosi sitten Netanttilasta ostamastamme sohvasta ja viime maanantaina vanha sohva haettiin pois. Tilalle ei ole vielä tullut uutta, joten jälleen olohuoneen sisustuksen keskipisteenä toimii patja, jota koristaa Columbian viltti ja sen päällä loikoileva lemmikkimme Winston.

Tämän kevään tunnelmat ovat tuoneet mieleen vahvasti vuoden 2011, jolloin tuttu ja turvallinen työ oli loppumassa ja edessä häämötti suuri tuntematon. Tarkoituksena on tänäkin vuonna säästää ankarasti rahaa siihen malliin, että töiden loputtua voisin jälleen mennä toiseen kotimaahani joksikin aikaa.

IMG_3256IMG_3302IMG_3235

Olen niin kiitollinen kaikesta kokemastani. Rakkaita muistoja virtaa päähäni New Yorkista ja tunnen kovaa ikävää sinne. Samaan aikaan on ihaninta olla tänään oman elämän tärkeimmän ihmisen kanssa Helsingissä asunnossa, joka tuntuu kodilta.

Uusien, jännittävien suunnitelmien tekeminen nyt vuonna 2015 on erilaista, sillä vuodet ovat opettaneet, että tärkeät ihmiset säilyvät rinnalla välimatkoista ja etäisyyksistä huolimatta. Ystäviäni on muuttanut ja muuttamassa asumaan eri maihin ja kaupunkeihin, mutta se ei ole muuttanut läheisiä välejämme tähänkään asti. Ja kuka tietää missä aina tavataan.

Sanotaan, että matkoilleen voi jättää palasen sydäntään. Ja koti on siellä, missä sydämesi on. Mikä sen mukavampaa, jos voi olla monta kotia.

Ihanaa aurinkoista kevätlauantaita kaikille!
Tämä unelmoija siirtyy nyt auringonoton sijaan pänttäämään kirjanpidon tenttiin.

Postauksen kolme viimeistä kuvaa on roadtripiltä New Yorkista Bostoniin kesältä 2011.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply AnskuBCN lauantai, maaliskuu 14, 2015 at 18:52

    Mä palasin juuri menneidenmuistelureissulta! Tuntui hyvin erikoiselta olla pitkästä aikaa takaisin paikassa, jossa on tapahtunut niin paljon: siellä aloitin elämäni äitinä, vaimona, pysyvästi ulkosuomalaisena… Muistot oikein tulvivat mieleen, ja kyllä Geneven seudulla tulee aina olemaan paikkansa sydämessäni, vaikka en sinne enää haluakaan palata asumaan.

    • Reply ulla50 sunnuntai, maaliskuu 15, 2015 at 01:00

      Menneiden muistelu on kyllä joskus todella mahtavaa. Yleensä en ole kovin nostalginen ihminen ja katseeni on ehdottomasti enemmän tulevassa kuin menneessä, mutta tuo New Yorkin aika oli mulle jotenkin taianomaista. Varmasti sulla on ollut jännä kokemus Genevessä, kävinkin lukemassa sun postauksen ja kommentoin sinne lisää 🙂 Kiitos kommentista, Ansku.

  • Reply Inka sunnuntai, maaliskuu 15, 2015 at 08:07

    Ah, mitä seikkailuja sulla onkaan edessä! Aikamoisia oivalluksia viime vuodet ovat tuoneet tullessaan, ja en kyllä malta odottaa mitä tää vuosi tuo. Terkkuja naapuriin!

    • Reply ulla50 sunnuntai, maaliskuu 15, 2015 at 11:21

      Terkkuja toiseen naapuriin! =) Ja sama täällä, en malttaisi odottaa mitä tää vuosi tuo tullessaan. Onneksi kesä on jo nurkan takana ja se on kyllä jo ensimmäinen super-juttu vaikka heinäkuu menee vielä duunissa. Mutta kesä, se on niin parhautta! Cu soon!

    Leave a Reply