Luulomerisairaan veneretki Key Westissä

Kun tokaluokalla matkustimme pikkupurtilolla perheeni kanssa Kreikasta Turkkiin, päätti Välimeri ilmaista mahtinsa ja pyöritti meitä aalloilla kuin pyykkikone pesupalloa konsanaan. Kaikki makasivat lattialla ja voivat pahoin. Siitä lähtien olen suhtautunut vesillä oloon melkoisen varauksellisesti. Seuraa tunnustus: en ole esimerkiksi koskaan aikuisiällä käynyt Tukholmassa! Tiedän. Tähän pitäisi tehdä parannus a.s.a.p.

key_west_sailor

Huomenna astun taas laivaan ja suuntaamme Rantapallon järjestämälle matkabloggaajaristeilylle Tallinnaan. Nyt jo ellottaa mahassa – niin meriluulosairas tai luulomerisairas voi ihminen olla! Olen päättänyt, etten anna millekkään mielen heikkoudelle voittoa tällaisessa asiassa. EN! Joten säännöllisesti haastan itseni ja astun veneeseen. Näin tapahtui myös joulukuussa Key Westissä ja päätinkin muistella huomisen risteilyn kunniaksi edellistä kertaa, kun aalloilla öklötti.

kwPC200021ilmassa_keywest

Viime postauksessa liitelimme Key Westin taivaalla ja maisemat pienlentokoneesta olivat melkoista karkkia. Edellisenä päivänä olimme olleet kurkistelemassa tämän turkoosin turmeluksen pinnan alle snorklausreissullamme. Key West maalta, mereltä ja ilmasta oli ehdottomasti pienen öklötyksen ja jännittämisen väärti.

Key_west_sailing

Silti olin valitettavan pettynyt meriretkeemme. Tämä oli toinen kerta, kun olimme vesillä Key Westin maisemissa ja Sunset-niminen retkenjärjestäjä ei vetänyt vertoja edelliselle kokemukselle (josta voi lukea täältä). Henkilökunta ei juurikaan vaivaantunut tekemään vieraiden oloa erityiseksi ja kaikki saivatkin olla pääasiassa omissa oloissaan.

Päivään liittyi myös ilmiö, johon emme olleet törmänneet ensimmäisellä kerralla: meduusat. En ole ikinä nähnyt niin paljon meduusoja kuin nyt veneestä näin. Löllykät uiskentelivat isoissa parvissa, joissa saattoi olla satoja isoja yksilöitä vieretysten. Suoraan sanottuna olin varma, ettei meduusojen sekaan hyppää kukaan selväpäinen snorklailemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvittele tällaisia XL-koossa satamäärin uiskentelemaan liiveihin.

Henkilökunta pyöritteli silmiään kun kävin kyselemässä asiasta. ”Pyh, mitä meduusoista, ei ne ole vaarallisia, korkeintaan vähän nipistää, jos niihin osuu.” Päätimme uskoa paikallisia ja hyppäsimme muiden mukana veteen. Minä kuitenkin nössöilin sen verran, että vuokrasin veneestä märkäpuvun, sillä en halunnut ottaa riskiä, että allergisena olisin saanut jonkun pahemman reaktion kuin ei-allergikot.

key_west_snorkeling

Kapteenilla oli aluksi haasteita löytää paikka, johon voisimme ankkuroitua snorklaamaan, sillä päivä oli hyvin tuulinen. Tietynlaisen tuulen seurausta oli myös meduusakavereidemme runsaslukuinen läsnäolo ja kapteeni näytti etsivän kohtaa, jossa ei juuri veneen vieressä uiskentelisi ihan tuhansia möllyköitä parvessa.

Ehkäpä näiden seikkojen vuoksi emme hypänneetkään veteen parhaiden korallien keskelle. Olimme tyytyväisiä, kun pääsimme turkoosiin veteen ja näimme kaloja, mutta Key-saarilla sijaitsee maailman kolmanneksi laajin koralliriutta ja maailmanluokan kohteeksi vedenalainen anti oli tässä kohtaa aika laihaa.

keywest_snorkelkeywest_fishkw_snorkeling keywest_underthesurface keywest_fish2 aPC200080

Paluumatkalla muistin alkaa miettiä luulomerisairauttani ja henkilökunnan tarjotessa elegantisti muille likaisen näköisistä kannuista olutta (yök), keskityinkin vain horisonttiin tuijotteluun.

Näissä maisemissa ajan viettäminen ei ole koskaan huono idea, mutta reissu opetti sen, että on järkevää pysähtyä turisti-infoon tiedustelemaan, että minkä järjestäjän retkille kannattaa lähteä ja mitkä toimijat tekevät työtä liukuhihnatyönä rahasta, ei intohimosta.

Edellisen retken oppaamme ovat jääneet vuosiksi mieleeni esimerkkeinä ihmisistä, jollaiseksi haluaisin tulla. He olivat tehneet unelmistaan totta ja intohimo työtä kohtaan näkyi palvelun ylivertaisuutena tehden retkikokemuksesta ikimuistoisen. Tavoitteena on, että syksyllä, kun uudet tuulet puhaltavat elämässäni, tiedän seuranneeni esikuvieni jalanjäljissä.

Ps. Olipas hurjaa lukea tämän kirjoituksen tekemisen jälkeen kaksi vuotta sitten tekemäni vastaava postaus. Sehän loppui tismalleen samoihin mietteisiin kuin tämä tänään! Ihana huomata kuinka paljon pidemmällä tänään olen.

1962746_651973971601274_8551325338964441540_n

Kuvalähde: tuntematon

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sandra torstai, maaliskuu 12, 2015 at 07:27

    Odotan kovasti kuulevani, mitä sitten syksyllä tapahtuu. Jos olet tästä jo kirjoittanut, on ainakin minulta päässyt ohi :).

    En ikinä uskaltaisi lähteä meduusojen kanssa uimaan. Niistähän on varoituksia vähän väliä uimarannoilla, joten ei luulisi niiden olevan ihan harmittomiakaan. :/

    • Reply ulla50 lauantai, maaliskuu 14, 2015 at 12:10

      Hei Sandra! Nykyinen työni loppuu kesällä ja ensi syksystä alkaen pääsen keskittymään täysipainoisesti matkailualaan ensimmäistä kertaa =) Pääsen tekemään työharjoittelua joka liittyy Amerikkaan ja tarkoitus on osallistua Fort Lauderdalessa järjestettävään matkabloggaajien TBEX-konfferenssiin. Kaikenlaisia suunnitelmia on työn alla =) Viittauksessani tuli mieleen se, että miten kaukaiselta moinen tuntui minulle tuolla ekalla reissulla Key Westissä, kun mietin että jotkut elävät unelmaansa myös työn kautta. Nyt sitten ollaan toivottavasti itsekin matkalla siihen, että se mitä rakastaa yli kaiken voisi olla jonain päivänä myös oma työ.

      Tuo meduusa-juttu on kyllä kummallinen. Niistähän tosiaan varoitetaan rannoilla, mutta nämä paikalliset oppaat eivät pitäneet niitä minään. Jos olisimme ollut ainut venekunta jonka pitäisi mennä uimaan meduusojen sekaan, en olisi ehkä mennyt. Mutta matkalla näimme myös paljon muita veneitä joista ihmiset olivat hypänneet veteen, joten arvelin että ei kai se sitten voi olla liian vaarallista. Tuskinpa retkien järjestäjät ottaisivat sellaisia riskejä. Ehkä noita meduusoita on erilaisia ja jotkut lajit eivät ole myrkyllisiä…?

  • Reply Inka lauantai, maaliskuu 14, 2015 at 08:17

    Jes hyvinhän se risteily meni! Mun täytyy kyllä olla samaa mieltä sun kanssa tuosta Key Westin snorkkeliristeilystä, sillä hajontaa asiakaspalvelussa kyllä riittää! Meillä meni silloin kaikki muuten ihan mainiosti mutta siinä vaiheessa kun mulla iski paniikki vedessä, olisin kyllä toivonut järjestäjän taholta pikkuisen toisenlaista suhtautumista, mutta ehkä vika oli tällä kertaa asiakkaassa.

    Ilmaiset kaljat paluumatkalla ihmetytti muakin, ja jätin silläkin kertaa väliin.

    Ja siis Ulla, on se Tukholmakin näkemisen arvoinen, eli sinne siis!!

    • Reply ulla50 lauantai, maaliskuu 14, 2015 at 12:13

      No niin meni, ei yhtään ehtinyt luulomerisairailla kun oli niin paljon parempaakin tekemistä ja mietittävää =) Kiitos tosi paljon vielä että järjestitte sen mahtavan risteilyn =))

      Ainiin tekin olitte tuollaisella retkellä Key Westissä. Pitääkin mennä etsimään se postaus sun blogista ja käydä lukemassa se uudelleen mielenkiinnosta. Etkö kirjoittanut siitä, mulla on sellainen hatara muistikuva?

      Ja joo kyllä, haluaisin jo päästä kokemaan Tukholman! =) Kaikki kehuu sitä niin paljon.

    Leave a Reply