Monthly Archives

maaliskuu 2015

20 New Yorkin parasta elämystä

”Maailma muuttuu Eskoseni.”

Yksi parhaimmista ystävistäni muuttaa huomenna ulkomaille ja vaikka olen tottunut jo siihen (tämä ei ole ensimmäinen kerta) ja tiedän, että yhteys säilyy – olo on haikea. Vietimme viikonlopun tiiviisti ystävien seurassa (muutamia kuvia löytyy instagrammista @Ulletin) ja nyt talo on tyhjä ja hiljainen.

Selailin Facebookia ja eräs brasilialainen kaveri oli postaillut kuvia New Yorkista otsikolla: ”NYC 4 years after our first meeting!” Lisää nostalgiaa virtasi hämärtyneeseen olohuoneeseen. Neljä vuotta sitten koimme tämän kaverin kanssa Ison Omenan yhdessä yhden kevään ajan ja tein tuolloin listauksen New Yorkin suosikeistani. Lista on vieläkin pätevä ja päätin, että haluan jakaa sen nyt tässäkin blogissa (hieman päivitettynä).

Haluan muistuttaa sen myötä itselleni, että elämä on lähtemistä ja palaamista. Vai miten se sanonta menikään: pitää palata, että voi taas lähteä? Circle of life? Ja haikeus on vain merkki hyvistä kokemuksista.

newyork_trump_tower

New Yorkin suosikit by Ulletin sekalaisessa järjstyksessä (julkaistu ensimmäisen kerran 12.6.2011 vanhassa blogissa) 

1. Times Square Church: Tajunnan räjäyttävää gospelia 200-päisen kuoron tarjoilemana. Iso kuoro sunnuntaisin klo 10 ja tiistaisin klo 19.

2. Coney Island: Parhaat päivänsä nähnyt friikkishow-huvipuistosaari, jossa pitkä rantabulevardi.

3. Jimmy Jazz. Beyoncen ja hänen äitinsä vaatekauppaketju. Liikkeitä Brooklynissä. Persoonallisia musavideotyylisiä vaatteita joka koossa edullisesti.

4. Rudy’s Bar&Grill. Vanha ei-turisti-baari kauniissa Hell’s Kitchenin kaupunginosassa. Baari tarjoaa ilmaiset hotdogit. Hintataso halpa.

5. DSW. Designer-tuotteita ”tehdashinnoin”. Esim. Union Squaren liikkeessä uskomattoman laaja kenkävalikoima, jossa kaikki koot kätevästi esillä. (Melkein kaikki mun kengät on ostettu nykyisin tämän ketjun liikkeistä!)

high_line_park

6. High Line Park. Vanhoille ratakiskoille rakennettu puisto, jossa kasvaa vain alueen alkuperäiskasvillisuutta. Upea paikka tutustua boheemiin Chelsean kaupunginosaan.

7. Hotel Marriotin maisemaravintolat Times Squarella. Oiva paikka nauttia drinkeistä tai ruuasta Times Squaren näköalapaikalla yläilmoissa. Hotellin panorama-hisseissä ottaa mahanpohjasta. Aika kallis.

8. Forever 21. Hemppa-maukka kakkonen. Valtavirtamuotia edullisin hinnoin.

9. Leijona kuningas -broadway-musikaali, Mamma mia -musikaali tai joku muu. Leijona kuningas on kaikkia aisteja ja tunteita tykittävä ykkösmusikaali, josta ei harmita maksaa kallista lippua ($100-200). Mamma Mia on hauska, loistomusiikkia sisältävä kevyt viihdepläjäys, jonka jälkeen huomaa tanssivansa ja taputtavansa seisaaltaan. Ti-to mahdollista saada superhalpoja opiskelijalippuja teatterista paikan päältä hintaan $31,50 (tieto tarkistamaton vuoden 2015 osalta).

queens

10. Laituripuisto Queensissa. 7-juna ja Vernon Blvd Jackson Av -pysäkki ja siitä rantaan. Rauhallinen paikallisten onkijoiden suosima puisto, josta lähtee useita laitureita kohti ylväänä kohoavaa Manhattanin silhuettia. (New Yorkin paras paikka!)

11. Sohon Spring Street. Tyylikkäitä ulkoilmaravintoloita, kauniita katuja, persoonallisia kauppoja ja boheemia tunnelmaa ennen vilkasta Sohon ykkösostoskatua (Broadway).

12. Yankees -baseball-peli Bronxissa. Amerikkalaisempaa tunnelmaa saa hakea. Kohtuuhintainen elämys (liput $30 v.2011).

13. Raj Mahal -intialainen ravintola. East Villagessa sijaitseva naurettavan halpa intialainen, jossa syö herkullisen kolmen ruokalajin illallisen kympillä! Live sitransoittaja useina iltoina ja rähjäisen tunnelmallinen ympäristö.

14. Ellen’s Stardust -diner Times Square -kirkon vieressä. Erikoisuutena laulavat tarjoilijat, jotka tarjoavat broadway-musiikalia ruokailuun. Normihintaiset ruuat, ylivertainen ruokailuelämys. Lihamureke ja jälkkärit, njam!

IMG_1994

15. Vesitaksit. Edullinen-ilmainen tapa nähdä New Yorkia vesiltä käsin. Esim. Brooklynissä sijaitsevaan Ikeaan pääsee viikonloppuisin ilmaiseksi vesitaksilla ja matkalla voi ihastella Vapaudenpatsasta (tosin ei niin läheltä kuin ilmaisella Staten Island Ferryllä, joka on ihan must ekalla New York -reissulla.)

16. 230 Fifth. New Yorkin suurin kattopuutarha, jossa voi palmujen lomasta ihastella vieressä kohoavaa Empire State Buildingia ja muita New Yorkin pilvenpiirtäjiä. Kannattaa mennä alkuillasta ja/tai ei kesäviikonloppuna, jos haluaa välttää tungoksen. Ilmainen sisäänpääsy. Aika kallis hintataso. Tsekkaa pukukoodi.

17. Brooklyn heights. Toinen paikka, jossa voi ihastella Manhattanin silhuettia sekä katsella miten paikalliset hyväosaiset elävät ja nauttia ihanista puutarhoista. Elämys päivällä ja illalla. Samaan reissuun voi yhdistää Brooklyn bridgen ylittämisen ja Brooklynin ostoalueen koluamisen (mm. Jimmy Jazzit Fulton Streetillä).

nyc_metro

18. Columbia university. Harlemissa sijaitseva Ivy League -yliopisto, jonne näytti voivan pujahtaa sisälle luokkahuoneita myöten. Kauniit rakennukset ja älykäs tunnelma…

19. Roosevelt tram. Köysivaunumatka Manhattanin ja Queensin välissä sijaitsevalle pienelle ja kapealle saarelle maksaa vain metrolipun vetäisyn verran, mutta elämys kaupungin yllä on huikea.

20. United Nations tour. Kiertokävely Yhdistyneiden kansakuntien monikansallisella maaperällä ja organisaation pääkonttorissa on sivistävä ja edullinen vierailukohde. Varaa aikaa pari tuntia.

coney_islandnyc

Bonus: Pakko laittaa vielä yksi kohta extraa. Eli West Village, jossa on hauska käydä katsomassa Gay Streetia ja Frendien taloa (Bedford Streetin ja Grove Streetin kulma).

Tietysti myös kaikki tosi perinteiset nähtävyydet kuten esim. Central Park, Empire State Building, 5th avenue, China town ja Times Square ovat mielettömiä, mutta kaikkihan tietää, että ne pitää nähdä 🙂

–  –  –

Lisää New Yorkin ihkutusta luvassa tiistaina NAMEn ja Helsingin Suomi-Amerikka Yhdistyksen yhteisessä matkailuillassa tiistaina. Kirsiltä voi kysellä paikkoja vielä huomenna maanantaina. Lisätietoja New York State of Mind -illasta löytyy täältä.

Antelope Canyon AZ – ja mitä muuta Pagessa voi nähdä?

Page on muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupunki Arizonan ja Utahin osavaltioiden rajalla. Se on suosittu pysähdyspaikka turistibusseille, jotka kiertävät osavaltioiden kansallispuistoja. Näiden bussien takia kaupungin parisenkymmentä hotellia ovat useimmiten täyteen buukattuja kesäkuukausina tai jos huoneita on tarjolla, niiden hinta/laatu-suhde ei ole kovin ihmeellinen. Ihan perusmotellihuoneesta joutuu maksamaan helposti 150 euroa yöltä. Jos Page on matkareitilläsi tänä kesänä, toivottavasti majoituspuoli on jo hoidossa.

IMG_0998_1000

Monelle Page Arizona on yhtä kuin Antelope Canyon ja Horseshoe Bend. Näillä kulmilla on kuitenkin pari muutakin paikkaa, jotka kannattaa lisätä listalle.

1. Antelope Canyon
Monissa matkablogeissa on hehkutettu viime vuosina Antelope Canyonia, ja ihan syystä. Nämä kanjonit olivat ekan pitkän roadtrippimme suunnitelmassa jo vuonna 2008, mutta koska emme olleet varanneet etukäteen hotellia Pagesta, joudumme ajamaan ohi. Kesäkuun 2013 reissua varten varaukset tehtiin ajoissa…

Antelope Canyon on kahdessa osassa; Upper ja Lower. Upperille pääsee vain opastetulla kierroksella ja Lowerille omatoimisesti – pääsymaksusta. Valitsimme useammasta vaihtoehdosta Tripadvisorin kommenttien perusteella Adventurous Antelope Canyon Photo Tourin ja heidän kahden tunnin opastetun Upper Antelope-kierroksen (hinta nyt 88 usd/hlö), josta noin puoli tuntia menee matkoihin. Tällä kierroksella saa mukana olla myös tripod.

IMG_1472
Upper Antelope Canyonin sisäänmeno ei anna odottaa kovin ihmeellisiä, mutta ”prepare to be surprised”.

IMG_1296
IMG_1055
IMG_1271

Kuvien perusteella saa sellaisen kuvan, että olisimme olleet kanjonissa kolmestaan navajo-oppaamme Joshuan kanssa. Porukkaa oli kuitenkin kuin pipoa. Valokuvakierroksen hyvä puoli olikin se, että me olimme eturivissä ja etusijalla kameramme kanssa, kun valosäteet tiettyyn aikaan keskipäivästä osuvat kanjonin pohjalle. Eikä meitä juoksutettu samalla tavalla ympäri kanjonia kuin lyhyemmällä kierroksella olleita.

2. Horseshoe Bend
Toinen Pagen suosituista luonnonnähtävyyksistä on Horseshow Bend, jonne on Pagesta matkaa 6 kilometriä. Colorado-joen meanderoima huikea hevosenkengän muotoinen maisema avautuu reilun kilometrin patikoinnin päätteeksi.

Koska olimme Pagessa, kun alueella oli superhelteet ja edellisenä iltana Ulla makoili viileässä hotellihuoneessamme reporankana Horseshoe Bendin jälkitunnelmissa, olimme liikkeellä jo ennen auringonnousua. Emmekä olleet ensimmäiset asettelemassa tripodia kallion reunalle.

IMG_2370
IMG_2360
Pehmeässä hiekassa kävely on yllättävän raskasta erityisesti helteellä, ja opimmekin, että kannattaakin kävellä polun reunoilla, jossa hiekka on hieman kovempaa.

IMG_1900
IMG_1915
IMG_2351
IMG_2349
IMG_2276_mv

3. Glen Canyon Dam ja sen ympäristö
Glen Canyon Dam on yksi monista Colorado-joen padoista ja sen muodostama Lake Powell-tekojärvi on suosittu veneily- ja vesiaktiviteettikohde. Ensimmäisenä kannattaa pysähtyä Carl Hayden Visitor Centerissä ja jatkaa siitä matkaa muutamille Lake Powellin pysähdyspaikoille.

IMG_1528
IMG_1544
IMG_1690
IMG_1693

Meiltä jäivät näkemättä seuraavat kohteet. Eka sen takia, että Lake Powellin vesi oli niin matalalla, että venematkan kestosta ei ollut tietoa. The Wave helteiden takia. 

4. Rainbow Bridge Natural Monument
Lake Powellin rannoilla on yksi maailman korkeimmista kaarista, Rainbow Bridge Natural Moment. Kaarella pääsee pienimmällä vaivalla risteilyllä; noin 2 tuntia suuntaansa veneillen Lake Powellin maisemista nauttien ja 1,5 tuntia kaarella. Risteilyjä lähtee mm. Wahweap Marinasta, jonne on Pagesta reilut 10 kilometriä.

rainbow bridge nm
kuva: Googlen kuvahaku

5. The Wave (aikaisempi postaukseni aiheesta otsikkoa klikkaamalla)
Page on hyvä vaihtoehto majoitukselle, jos voitat patikointiluvan etukäteen  online-arvonnassa tai osallistumalla walk-in -arvontaan Grand Staircase-Escalante National Monument Visitor Centerissä aamuisin klo 8.30. Kesäkuun osalta online-patikointiluvat on jo arvottu, heinäkuun arvonta päättyy viikon päästä (ti 31.3.).

Hei, onko Antelope Canyoniin ja/tai Pageen menijöitä?

PS. Lisäksi Page  on se kaupunki, jossa tapasimme Ullan ja miehensä Markon illallisen merkeissä paikallisessa Bonkers-ravintolassa 28. kesäkuuta 2013. Good memories, vaikka paitani on ihan mykkyrällä alla olevassa kuvassa…1045042_390756841026441_1518947119_n

Opiskelua ja kulttuurieroja

Kevään viimeinen opiskelujakso alkoi tänään. Ennen kuin kesätauko koittaa, on luvassa aherrusta oikein olan takaa, sillä ensimmäistä kertaa tällä jaksolla minulla ei ole yhtään hyväksilukuja. Tänään meillä oli koulua aamukahdeksasta iltakuuteen (se tuntuu olevan loppukevään tahti) ja päivään mahtui kolmen tunnin kirjanpidon tentti, matkailumaantietoa ja matkailualan ruotsia.

Kirjanpidon tentti oli jäätävä. Hakkasin viimeiseen minuuttiin asti laskinta ja etsin, että missä on tapahtunut moka, kun tase ei täsmännyt tuhannella eurolla. Uskomatonta mutta totta, viimeisellä minuutilla löysin virheen ja sain luvut täsmäämään. Sekuntiakaan ei jäänyt ylimääräistä aikaa. Kokeen jälkeen olo oli kuin yo-kirjoitusten tai Finlandia-hiihdon jälkeen. Hikisenä ja hengästyneenä romahdin ruokapöytään silmät kierossa. En ole elämässäni käsitellyt sellaista määrää numeroita!

eeIMG_6733

Matkailumaantieto puolestaan oli odotetusti mielenkiintoista. Olemme viimeinen ryhmä, joka saa käydä tämän kiinnostavan kurssin ennen kuin uudessa opetussuunnitelmassa se korvataan jollakin muulla aineella. Käsittelimme tänään matkailijavirtoja ja seikkoja, jotka vaikuttavat siihen miksi, miten ja mistä eri puolille maailmaa matkustetaan. Niin huippumielenkiintoista!

Mielikuvilla on iso merkitys matkailubisneksessä. Suomalaiset ovat väkilukuun suhteutettuna eniten matkailevaa sakkia, mutta tänne ei valitettavasti matkailla läheskään samalla volyymilla. Opettaja johdatti meidät kurssin aiheeseen mielenkiintoisella esimerkillä, jonka ajattelin jakaa. Moni googlettaa nykyään kuvia kohdemaasta vahvistaakseen mielikuviaan matkailumaasta. Vahvistuvatko stereotypiat googen kuvahaun kautta?

Etsitäänpä kuvia ruotsalaisista eli naputellaan ”Swedish” ja katsotaan mitä tulee.

Screen-Shot-2015-03-19-at-21.04.54

Hyvännäköisiä, iloisia, vaaleita ihmisiä. Aika odotettava tulos?

Entäs sitten amerikkalaiset? American…

Screen-Shot-2015-03-19-at-21.05.10

Amerikan lippuja, kotkia, patrioottisuutta. No joo, tätä osattiin odottaa.

Entäs sitten me. Mitä löytyy, kun ulkomaalaiset googlettavat sanalla suomalaiset (Finnish)?

Screen-Shot-2015-03-19-at-21.04.39

Hmmm, mitä tästä voi sanoa? Meille tuleville matkailun ammattilaisille riittää töitä Suomi-kuvan kirkastamisessa!

Kulttuurienvälisistä eroista puhuminen lähti lentoon ja kaikilla oli mielenkiintoisia juttuja kerrottavanaan. Puhe kääntyi jossain vaiheessa amerikkalaisiin ja siihen miten vähän siellä on ihmisillä lomia. Tyypillisestihän amerikkalainen lomailee vuodessa vain 1-2 viikkoa ja työpäivät ovat pidempiä kuin meillä.

Yhteisöllisyys amerikkalaisilla työpaikoilla on kuitenkin vahvaa. Eräs opiskelukaveri kertoi, että hän on työsknnellyt vuosia kansainvälisessä firmassa amerikkalaisen pomon alaisuudessa. Kun opiskelukaverini oli soittanut pomolleen Amerikkaan ja ilmoittanut veljensä kuolemasta, oli tämä kysynyt heti, että milloin hautajaiset pidetään, jotta hän tietää ostaa lennot. – No, amerikkalainen oli sitten oppinut, että Suomessa hautajaisia vietetään perhepiirissä ja pomon ei odoteta lentävän maapallon toiselta puolen paikalle, vaikka kuinka hyviä työkavereita oltaisiin. Opiskelukaverini naurahti, että hän olisi kyllä melkein halunnut nähdä pohjoisessa asuvien vanhempiensa reaktion, kun amerikkalainen pomo olisi marssinut intiimiin perhetilaisuuteen paikalle…

Opettajamme kertoi myös siitä, minkälaisen vastaanoton eläväiset portugalilaiset matkailualan kollegat olivat antaneet Suomen ”silence, please” -matkailumarkkinoinnin teemalle, kun hän oli ollut esittelemässä sitä heille. Hiljaisuutta!? Miksi kukaan haluaisi matkustaa kuuntelemaan hiljaisuutta? Reaktio oli ollut avoimen tyrmistynyt, että ollaanko täällä ihan tärähtäneitä. Monille kansallisuuksille tämä kuitenkin oikeasti on matkailuvalttimme, jota varten tänne matkustetaan. On tärkeää tuntea yleisö, että millä teemalla tai ihan vain millä kuvilla kohdetta markkinoidaan.

IMG_1048IMG_1041

Antaa kaikkien kukkien kukkia. Toiset tykkää hiljaisuudesta, toiset karnevaalitunnelmasta. 

Iltapäivän viimeinen koitos oli matkailualan ruotsinkurssin alkaminen. Yllätyksekseni sata vuotta sitten käydyt lukio-opit eivät olleetkaan kadonneet aivan täysin mielestä vaan hiljalleen sanoja alkoi palautua mieleen. Motivaationi matkailualaa kohtaan on tällä hetkellä niin vahva, että otan ilolla vastaan kaikki opit, mitä koulutusalan ammattilaiset ovat katsoneet meidän tarvitsevan tullaksemme alan huipuiksi. Välillä hammasta purren ja verenmaku suussa ehkä, mutta maalia kohti.

On mahtavaa ylittää itseään asioissa, joihin ei ole uskonut pystyvänsä (kuten nyt vaikka tuo ruotsi, kirjanpito tai matematiikka). Suosittelen! Yhteishaku on muuten juuri käynnissä…

The sleeping beauty – Mount St. Helens, WA

Näin sen ensimmäistä kertaa visitor centerin parkkialueelta. Kesäisessä maisemassa siintävä kaunis tulivuori sai huomioni, täydellisesti. Paikka: Mount St. Helens Washingtonissa.

IMG_7277

Mount St. Helensin tulivuori purkautui 18. toukokuuta 1980. Yli 5 Richterin maanjäristys lähetti liikkeelle muun muassa massiivisen maanvyörymän. 57 ihmistä kuoli ja 250 kotia tuhoutui. Kilometrien korkeuksiin noussut tuhkapilvi pimensi taivaan sinä sunnuntaiaamuna ja tuulet kuljettivat tuhkaa aina pohjois-Idahoon saakka. Purkaus tuhosi laajoja metsäalueita ja vuorten rinteillä on nähtävissä vieläkin paljaita, puuttomia kohtia. Yhdeksän tuntia myöhemmin Mount St. Helensin tulivuori ja sen ympäristö olivat muuttuneet peruuttamattomasti.

Mount St. Helens on osa Cascade Rangea (linkki Wikipediaan), joka on toimivien kerrostulivuorien (stratovolcano) muodostama yli 1 000 kilometriä pitkä vuorijono USA:n länsirannikolla. Osa niistä on sammuneita tulivuoria ja osa aktiivisia, uinuvia tulivuoria. Mount St. Helens kuuluu jälkimmäisiin.

maps_helens_lahi

Suosittelen pysähtymään ensimmäisenä Mount St. Helens visitor centeriin. Sieltä saa hyvät tiedolliset eväät tunnin ajomatkalle kohti Johnston Ridge Observatorya, jossa pääsee lähimmäksi tulivuorta ilman isompia patikointeja.

75 kilometrin ajomatkalla on useita viewpointeja infotauluineen, jotka kertovat ymmärrettävästi purkauksesta ja sen vaikutuksesta maisemaan vielä yli 20 vuotta jälkeenpäin.

IMG_7298
Ensimmäinen pysähdys; Forest learning center.

IMG_7307
Elk rock viewpoint.

IMG_7313
Castle lake viewpoint.

IMG_7331
Route 504 Johnston Ridge Observatoryyn on päällystettyä, hyväkuntoista tietä, nopeusrajoitus on suurimmaksi osaksi matkaa 25 mailia.

IMG_7334
IMG_7340
Loowit viewpoint.

IMG_7346
IMG_7355

Johnston Ridge Observatory on auki toukokuun puolivälistä lokakuulle, sisäänpääsymaksu on 8 dollaria. America The Beautiful -kortti käy myös täällä.  Observatoriossa on mielenkiintoisia aiheeseen liittyviä näyttelyjä ja palkittuja dokumentteja. Sieltä lähtee myös eripituisia patikointireittejä Mount St. Helensin juurelle.

IMG_7363
IMG_7359
IMG_7380_7387_pano_2mb
Panoraama, klikkaa kuvasta isommaksi.

IMG_7367
IMG_7390

Liikun luonnossa harmittavan vähän Suomessa, matkoilla sitten hieman enemmän. Tästä huolimatta minulla on suuri kunnioitus luontoa ja luonnonvoimia kohtaan. Vaikka Mount St. Helens on osoittanut viimeksi elonmerkkejä vuonna 2008, hevosenkengän muotoisen kraaterin näkeminen veti minut mietteliääksi. Uinuva kaunokainen voi herätä koska tahansa uniltaan… En voi myöskään ymmärtää miksi ihmisten pitää tunkea muutaman metrin päähän ottamaan kuvia pentunsa kanssa liikkuvasta mustakarhuemosta tai biisoneista amerikkalaisissa kansallispuistoissa. Mount St. Helensissa puistonvartija joutui selittämään aikuiselle miksei oravalle saa antaa M&M-karkkia. Siis oikeasti.

Mount St. Helens National Monumentista on lisätietoja US Forest Servicen nettisivuilla.

maps_helens_iso

Paljon on muuttunut 4 vuodessa – vai onko?

Neljä vuotta sitten näihin aikoihin elettiin jännittäviä hetkiä. Opiskeluviisumi Yhdysvaltoihin oli taskussa ja se oli pitänyt käydä hankkimassa aina Virosta asti embassyn remontin takia. Huhtikuun alussa saavuin Manhattanille uuteen kämppääni ja (aluksi) ankealta näyttäneen luukun sisustusprosessi piti aloittaa. Ostin Martha Stewartin lakanat Macys’iltä, Columbia Universityn torkkupeiton yliopiston lahjakaupasta ja Maken vierailuja varten vieraspatjan Ikeasta.

viltti2

Nyt neljä vuotta myöhemmin sisustus näyttää jälleen melko samanlaiselta. Kolme kuvaa on New Yorkista vuodelta 2011 ja oikean alanurkan kuva on Töölöstä tältä päivältä. Teimme reklamaation vuosi sitten Netanttilasta ostamastamme sohvasta ja viime maanantaina vanha sohva haettiin pois. Tilalle ei ole vielä tullut uutta, joten jälleen olohuoneen sisustuksen keskipisteenä toimii patja, jota koristaa Columbian viltti ja sen päällä loikoileva lemmikkimme Winston.

Tämän kevään tunnelmat ovat tuoneet mieleen vahvasti vuoden 2011, jolloin tuttu ja turvallinen työ oli loppumassa ja edessä häämötti suuri tuntematon. Tarkoituksena on tänäkin vuonna säästää ankarasti rahaa siihen malliin, että töiden loputtua voisin jälleen mennä toiseen kotimaahani joksikin aikaa.

IMG_3256IMG_3302IMG_3235

Olen niin kiitollinen kaikesta kokemastani. Rakkaita muistoja virtaa päähäni New Yorkista ja tunnen kovaa ikävää sinne. Samaan aikaan on ihaninta olla tänään oman elämän tärkeimmän ihmisen kanssa Helsingissä asunnossa, joka tuntuu kodilta.

Uusien, jännittävien suunnitelmien tekeminen nyt vuonna 2015 on erilaista, sillä vuodet ovat opettaneet, että tärkeät ihmiset säilyvät rinnalla välimatkoista ja etäisyyksistä huolimatta. Ystäviäni on muuttanut ja muuttamassa asumaan eri maihin ja kaupunkeihin, mutta se ei ole muuttanut läheisiä välejämme tähänkään asti. Ja kuka tietää missä aina tavataan.

Sanotaan, että matkoilleen voi jättää palasen sydäntään. Ja koti on siellä, missä sydämesi on. Mikä sen mukavampaa, jos voi olla monta kotia.

Ihanaa aurinkoista kevätlauantaita kaikille!
Tämä unelmoija siirtyy nyt auringonoton sijaan pänttäämään kirjanpidon tenttiin.

Postauksen kolme viimeistä kuvaa on roadtripiltä New Yorkista Bostoniin kesältä 2011.

Luulomerisairaan veneretki Key Westissä

Kun tokaluokalla matkustimme pikkupurtilolla perheeni kanssa Kreikasta Turkkiin, päätti Välimeri ilmaista mahtinsa ja pyöritti meitä aalloilla kuin pyykkikone pesupalloa konsanaan. Kaikki makasivat lattialla ja voivat pahoin. Siitä lähtien olen suhtautunut vesillä oloon melkoisen varauksellisesti. Seuraa tunnustus: en ole esimerkiksi koskaan aikuisiällä käynyt Tukholmassa! Tiedän. Tähän pitäisi tehdä parannus a.s.a.p.

key_west_sailor

Huomenna astun taas laivaan ja suuntaamme Rantapallon järjestämälle matkabloggaajaristeilylle Tallinnaan. Nyt jo ellottaa mahassa – niin meriluulosairas tai luulomerisairas voi ihminen olla! Olen päättänyt, etten anna millekkään mielen heikkoudelle voittoa tällaisessa asiassa. EN! Joten säännöllisesti haastan itseni ja astun veneeseen. Näin tapahtui myös joulukuussa Key Westissä ja päätinkin muistella huomisen risteilyn kunniaksi edellistä kertaa, kun aalloilla öklötti.

kwPC200021ilmassa_keywest

Viime postauksessa liitelimme Key Westin taivaalla ja maisemat pienlentokoneesta olivat melkoista karkkia. Edellisenä päivänä olimme olleet kurkistelemassa tämän turkoosin turmeluksen pinnan alle snorklausreissullamme. Key West maalta, mereltä ja ilmasta oli ehdottomasti pienen öklötyksen ja jännittämisen väärti.

Key_west_sailing

Silti olin valitettavan pettynyt meriretkeemme. Tämä oli toinen kerta, kun olimme vesillä Key Westin maisemissa ja Sunset-niminen retkenjärjestäjä ei vetänyt vertoja edelliselle kokemukselle (josta voi lukea täältä). Henkilökunta ei juurikaan vaivaantunut tekemään vieraiden oloa erityiseksi ja kaikki saivatkin olla pääasiassa omissa oloissaan.

Päivään liittyi myös ilmiö, johon emme olleet törmänneet ensimmäisellä kerralla: meduusat. En ole ikinä nähnyt niin paljon meduusoja kuin nyt veneestä näin. Löllykät uiskentelivat isoissa parvissa, joissa saattoi olla satoja isoja yksilöitä vieretysten. Suoraan sanottuna olin varma, ettei meduusojen sekaan hyppää kukaan selväpäinen snorklailemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvittele tällaisia XL-koossa satamäärin uiskentelemaan liiveihin.

Henkilökunta pyöritteli silmiään kun kävin kyselemässä asiasta. ”Pyh, mitä meduusoista, ei ne ole vaarallisia, korkeintaan vähän nipistää, jos niihin osuu.” Päätimme uskoa paikallisia ja hyppäsimme muiden mukana veteen. Minä kuitenkin nössöilin sen verran, että vuokrasin veneestä märkäpuvun, sillä en halunnut ottaa riskiä, että allergisena olisin saanut jonkun pahemman reaktion kuin ei-allergikot.

key_west_snorkeling

Kapteenilla oli aluksi haasteita löytää paikka, johon voisimme ankkuroitua snorklaamaan, sillä päivä oli hyvin tuulinen. Tietynlaisen tuulen seurausta oli myös meduusakavereidemme runsaslukuinen läsnäolo ja kapteeni näytti etsivän kohtaa, jossa ei juuri veneen vieressä uiskentelisi ihan tuhansia möllyköitä parvessa.

Ehkäpä näiden seikkojen vuoksi emme hypänneetkään veteen parhaiden korallien keskelle. Olimme tyytyväisiä, kun pääsimme turkoosiin veteen ja näimme kaloja, mutta Key-saarilla sijaitsee maailman kolmanneksi laajin koralliriutta ja maailmanluokan kohteeksi vedenalainen anti oli tässä kohtaa aika laihaa.

keywest_snorkelkeywest_fishkw_snorkeling keywest_underthesurface keywest_fish2 aPC200080

Paluumatkalla muistin alkaa miettiä luulomerisairauttani ja henkilökunnan tarjotessa elegantisti muille likaisen näköisistä kannuista olutta (yök), keskityinkin vain horisonttiin tuijotteluun.

Näissä maisemissa ajan viettäminen ei ole koskaan huono idea, mutta reissu opetti sen, että on järkevää pysähtyä turisti-infoon tiedustelemaan, että minkä järjestäjän retkille kannattaa lähteä ja mitkä toimijat tekevät työtä liukuhihnatyönä rahasta, ei intohimosta.

Edellisen retken oppaamme ovat jääneet vuosiksi mieleeni esimerkkeinä ihmisistä, jollaiseksi haluaisin tulla. He olivat tehneet unelmistaan totta ja intohimo työtä kohtaan näkyi palvelun ylivertaisuutena tehden retkikokemuksesta ikimuistoisen. Tavoitteena on, että syksyllä, kun uudet tuulet puhaltavat elämässäni, tiedän seuranneeni esikuvieni jalanjäljissä.

Ps. Olipas hurjaa lukea tämän kirjoituksen tekemisen jälkeen kaksi vuotta sitten tekemäni vastaava postaus. Sehän loppui tismalleen samoihin mietteisiin kuin tämä tänään! Ihana huomata kuinka paljon pidemmällä tänään olen.

1962746_651973971601274_8551325338964441540_n

Kuvalähde: tuntematon

Unelmia päin lennellen

Tämä viikko on ollut melko huisi. Ostaa päräytin liput Fort Lauderdalessa, Floridassa, järjestettävään maailman suurimpaan matkabloggaajien kokoontumiseen TBEXiin lokakuulle! Olen tehnyt suunnitelmia tulevaisuuteen. Määräaikainen työsuhteeni on loppumassa kesän lähestyessä ja on ollut aika miettiä jatkoa. Olen päättänyt keskittää energiani seuraavaksi alaan, jota olen lähtenyt opiskelemaan. Keskittyä siihen, mihin sydämeni sykkii.

Edellinen hyppymme johti siihen, että Suomen suurimmassa verkkomediassa julkaistiin juuri kirjoittamani Floridan kohdeopas. Unelmia toteutuu, joten miksi jarrutella muidenkaan haaveiden suhteen? Vuodenvaihteen irtiotostamme lähti liikkeelle jotain jota ei voi pysäyttää. Eikä kai kuulukkaan. Mahasta se kyllä ottaa!

keywest_lentaminen

Kelataan hieman taaksepäin. Joulukuun 19. päivä Key Westissä alkoi tyypilliseen tapaan Ihopissa pannukakkuja napaan vedellen. Sen jälkeen suuntasimme kuitenkin normaalien loma-aktiviteettien sijaan Key Westin kansainväliselle lentokentälle ottamaan vastaan cosmopoliitteja vieraitamme, jotka saapuivat kaupunkiin halki ilmojen pienlentokoneella. Kaukaisen maan kaukaisessa Oulun kaupungissa asuvat ystävämme olivat häämatkalla ja saapuivat lentäjäkaverinsa kanssa päiväksi Key Westiin. Voi mikä riemu olikaan treffata kavereita paratiisissa, ei vastaavaa ihan joka päivä pääse kokeemaan.

key_west_lennonjohto

Lennonjohtotornin edessä hypittiin, kiljahdeltiin ja halailtiin ihmetyksissämme jälleennäkemisestä näin erikoisessa kohtaamispaikassa. Pian meiltä Maken kanssa kysyttiin, että haluaisimmeko mekin lentämään Key-saarten huumaaviin maisemiin ja eipä aikaakaan, kun jo istuimme koneessa jännittyneinä kuuntelemassa lentäjän ja lennonjohdon välistä koodikieltä. Up in the air, onko tämä elokuvaa?! Pilottilasit syvemmälle nenälle ja kamera tanaan, kohta me lennetään!

keywestissa_lentamassalentokoneheimelennetaankeywest_ilmasta keywest_ylailmoissa

Autioita hiekkarantoja, trooppisia saaria ja vinossa olevassa horisontissa siintävä Karibia. Olenko ikinä nähnyt jotain vastaavaa? Noup. Turkoosi turmelus, se on vienyt sydämeni jo ennenkin, mutta tämä turmelus oli vielä omaa luokkaansa. Kuinka kaunis tämä meidän pallomme onkaan, huh! Lentokoneesta sen jotenkin näkee vielä eri tavalla.

laguuniaPC180400lentajailmassa_keywestkeywest1 laskeutuminen_keywest

Lentelimme taivaalla reilut puoli tuntia ja jatkoimme sen jälkeen matkaamme koko jengimme kanssa autolla Bahia Honda State Parkiin. Myöhään illalla saattelimme porukan takaisin lentokentälle, jonka paikallinen sheriffi tuli avaamaan kentän ehdittyä jo mennä kiinni. Koko lentoaseman parkkipaikka oli tyhjänä, mutta me onnistuimme parkkeeraamaan automme inva-paikalle, jonka edessä oli isolla kyltti: ”Vain inva-merkin haltijoille, muille sakko 200 dollaria.” Lähtijöitä pihalla hyvästellessämme tuima sheriffi-täti tuli luoksemme kysymään, että omaammeko me inva-merkin? ”Eh, eeii… sorry sir, eh, madam”. (Selvittiin sakoitta pelkällä katumuksella.)

Opin päivän aikana valtavan paljon uutta lentämisestä. Pienkoneiden kätevyys aukeni aivan uudella tavalla. Näillä ei tehdä pelkästään tällaisia sightseen-lentoja vaan näitä käytetään myös kulkuneuvona paikan A ja paikan B välillä – melko kätevää ja luksukasta, vai mitä? Aikataulut määritellään itse omien menojen mukaan, eikä lentokoneen menojen mukaan! (Nih lakkoileva Norwegian, mulla olisi yksi tärkeä meno huomenna Ouluun, joten toivottavasti se käy sulle…!)

keywest_lentokentta

Päivä oli ihmeellinen ja päädyimme taivaalle Jannen kanssa vielä uudelleenkin Naplesissa. Jäimme miettimään, että tällaisia lentokokemuksia pitäisi muidenkin saada kokea, vai mitä? Lento- ja löytöretkiä omien aikataulujen mukaan ketterästi ja superluksukkaasti pienkoneella.

Ja arvatkaa mitä? Olemme päättäneet ottaa siitä selvää, että voisiko nämä retket todellakin olla mahdollisia myös teille muille! Lupaan kirjoittaa näistä tutkimuksistamme täällä blogissa vielä paaljon, olettehan messissä? =)

Ps. Minua voi muuten seurata nykyään taas myös Twitterissä @ulletin

Pps. Onko joku muu tulossa TBEXiin? Tai onko kokemuksia tapahtumasta joltakin muulta paikkakunnalta? Kertokaa kaikki!

(Ppps. Jeee!!!)

Pieni pala Amerikkaa yläilmoista

Muutama vuosi sitten lentäessämme mantereen halki San Franciscosta New Yorkiin lentokoneen ikkunasta avautui huikeita maisemia kilometrien korkeudesta. Lumihuippuisia vuorijonoja, turkooseja järviä, karua autiomaata ja hauskan mallisia viljapeltoja. Monissa yläilmoissa näkemistämme länsirannikon kohteista olimme juuri autoilleet neljäviikkoisella roadtripillämme… olinpa tyytyväinen, etten tällä kertaa nuokkunut tuolissani kuten yleensä.

IMG_6829
Taka-alalla lumihuippuinen Mt. Shasta-tulivuori Kaliforniassa.

IMG_6841
Pyramid Lake Nevadassa.

IMG_6873
Yllättävää vehreyttä keskellä Nevadan aavikkoa.

IMG_6876
Nevadan vuoristoja ja laaksoja.

IMG_6898
Bear River Mountains Utahin ja Idahon rajalla.

IMG_6907
Wyomingin ja Tetonin vuoristot Wyomingissa, sama kuvauskohde kahdessa alla olevassa kuvassa. 

IMG_6909

IMG_6912

IMG_6919
Välissä hieman tasankoa… 

IMG_6925
… ennen kuin vuoristot taas jatkuvat; Wind River Range Wyomingissä.

IMG_6930
Missouri River mutkittelee Crow Creek ja  Lower Brule -reservaattien välissä South Dakotassa. 

IMG_6934
Peltoja South Dakotassa…

IMG_6936
… ja Michiganissa.

IMG_6942
St. Clair River erottaa USA:n ja Kanadan; vasemmalla Port Huron (USA), oikealla Sarnia (Kanada) ja kuvan ylälaidassa Lake Huron. 

Harmikseni tiivis pilviverho laskeutui maisemien päälle tämän jälkeen. Kunpa aina olisi näin hyvä lentopäivän sään suhteen.

PS. On ollut mukava lueskella mm. Deep Red Bluesin Kean  ja Walleni.us Sannan USA-roadtrippien suunnitelmien edistymistä. Meillä on lennot kesäkuussa Washington D.C.hin ja siitä suuntaamme reiluksi kolmeksi viikoksi sisämaahan. Tarkempi reitti on melko lailla auki, autonvuokraus ja kaikki hotellivaraukset ovat vielä tekemättä. Näillä mennään…