helmikuu 2015

Kevään tulon tietää siitä, että sisustuskärpänen iskee yhtäkkiä ja yllättäen. Olenkin huomannut selaavani huonekalukauppojen nettikatalogeja vähän väliä, kun normaalisti nettishoppailu ei ole oikein ollenkaan juttuni (lukuun ottamatta lentolippuja ja hotelleja). Siitä päästäänkin siihen, että matkasäästäminen on pitkään vienyt voiton useilta muilta isommilta mieliteoilta, kuten vaikkapa uudelta sängyltä. Mutta nyt reilut 12 vuotta palvelleen sängyn oli aika siirtyä sivuun. Meidän oli saatava kotiin jenkkisänky, jonne pitää melkein kiivetä! Sen verran vaikutteita reissuilta on tainnut tarttua mukaan.

Kävimme ostamassa Bellus-sängyn Vantaan Maskusta. Asiantunteva ja huippuhyvä myyjä auttoi meitä valitsemaan sopivan pehmeyden (tai meidän tapauksessa extra hardin pehmeän sijaan) ja värin, joka on joku beigen tapainen.

Old Florida style on puhutellut minua viime ajat sisutamisessa ja meillä olikin aikomuksena etsiä teemaan sopiva rottinkipääty. Sellaista ei ole kuitenkaan löytynyt. Nyt luulen, että pärjäämme toistaiseksi ilmankin, sillä täytyyhän matkarahastoa päästä taas pian kartuttamaan…

Sänky on niin korkea, että yöpöydät menivät myös vaihtoon. Niiden virkaa toimittamaan päätyivät meidän baarijakkarakorkuiset keittiötuolit. Jospa löytyisi jotkut päräyttävät yöpöytälamput, niin sillä pärjättäisiin hyvin. Nyt vain jännittää, että miten uudessa sängyssä nukuttaa!

Toivotaan, että tämä hankinta tulee helpottamaan reissuikävää arjessa ainakin hetkisen.

Pitkästä aikaa vanha kunnon blogihaaste rantautui luokseni tällä kertaa Pako arjesta -blogin Jerryltä. Hauskuutta! Haastaja oli määritellyt 10 kategoriaa, joista tulee esitellä yksi (suosikki)reissukuva. Kuvien valinta ei ollut helppoa, vaikka päätin rajata blogimme teeman mukaisesti maantieteelliseksi alueeksi pienen pienen maapläntin nimeltä Amerikka. Mutta vihdoin kuvat on valittu ja täältä pesee. Lopussa selviää kenelle haaste jatkaa matkaansa täältä.

1. Kuva lentokoneen siivestä

Pääsimme joulukuussa pienlentokoneretkelle Key Westin yläilmoihin Nordic Aerospacen siivillä ja näky allamme oli huumaava. Tätä maisemaa ei väsy katsomaan.

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Kesällä 2013 rankkasadekuuro yllätti meidät illallisreissulla New Yorkissa. ”TAXIIII!!” 

3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle

Don’t worry, SMILE! Tämä hyväntuulinen periamerikkalainen asuinlähiö löytyy Atlantic Citystä.

4. Luontokuva

Luontokuva by Ulletin… eh. Suosikkipaikkani New Yorkissa löytyy Queensin laituripuistosta. 

5. Kuva yläilmoista

Empire State Buildingin 63. kerroksessa sijaitsee yksi Kaplanin kielikoulun toimipisteistä. Maisemat luokista ovat minusta ihan yläilmoiksi luokiteltavat. 

6. Postikorttimaisema

New York, New York. Minulla on näköjään koti-ikävä, kun valituiksi tulleet kuvat painottuvat näin vahvasti henkiseen kotiin.

7. Kuva matkaseurasta

Make-my-day, mun paras reissukaveri, Atlantic Cityssä ihan Jenkeissään.

8. Fiilistelykuva palmun alla

Under my palm-brella-ela-ela-ela Key Westissä joulukuussa.

9. Hyvää huomenta –kuva

Good morning world (wide web)! Eräs aurinkoinen aamu Costa Mesassa Kaliforniassa kesällä 2013.

10. Lempikaupunkini

Shocker! Tämä kaupunki ei enää esittelyjä kaipaa. Kuva on Roosevelt Islandilta, jossa on ihan parasta katsella auringonlaskua ja pilvenpiirtäjän valojen syttymistä.

Haaste lähtee eteenpäin kolmelle upealle ja inspiroivalle daamille Ribs & Coke – Ripsiä ja kollaa -blogin Kaisalle, Ms. Style -blogin Mirvalle sekä Siveltimellä-blogin Sannalle. Enjoy, helppoa ei ole kuvien valinta, mutta hauskaa ja palkitsevaa se oli.

Kiitos haasteen keksimisestä kuuluu Journey Diary -matkablogille. 

Ystävät ovat elämässäni todella tärkeässä roolissa. Eri tilanteissa eri tyypit rientävät apuun ja iloksi – ja niin sitä päästään aina päivästä toiseen, vaikka tilanne olisi mikä. Ystävänpäivä on yksi vuoden tärkeimmistä päivistä. Tämä on teidän päivänne, tiedätte ketä olette! <3

Sanotaan, että olet viiden sinulle läheisimmän ihmisen summa. Minä olen rakentunut perheestäni, lapsuusystävistä, media-alan opiskelijayhteisöstämme, Amerikka-perheestä, työkavereista, muotitoimittajakavereistani, matkabloggajaverkostosta. Viiteen ihmiseen rajaaminen olisi todella vaikeaa, mutta uskon, että väitteessä on vinha perä. Ympäröivillä ihmisillä ja ympäristöllä on vahva vaikutus siihen, kuka sinusta tulee.

Kerroin teille tästä Airbnb-tapauksesta, jossa kulttuurit törmäsivät yhteen ja totesin olevani by the book -ihminen. Eräs läheisimmistä ystävistäni totesi minulle jälkeenpäin, että hän ei ikinä yhdistäisi by the book -määritelmää minuun. ”Sinä olet boheemi etkä mikään sääntökirjaihminen!” Aloin miettiä, että onkohan tekemäni viranomaistyö vaikuttanut siihen, että juuri tällä hetkellä minulle on automaattisesti tärkeää, että asiat tehdään jämptisti kuten kuuluu. Varmastikin sillä on vaikutusta, vaikka pyrinkin toimimaan oikeamielisenä anarkistina, jos byrokratia meinaa saada vallan yli inhimillisyyden.

Jouluaattona olimme Floridan St. Petersburgissa ja suuntasimme Salvador Dali -museoon. Boheemien suosikkitaiteilijoideni Dalin ja Picasoon tapaaminen oli paras joululahja mitä toivoa voi. Näiltä herroilta otan vaikutteita enemmän kuin mieluusti!

Mikä mahtava sattuma olikaan, että Dali-museossa oli vierailevana näyttelynä juuri vuodenvaihteessa Picasso ja oli selvää, että vietämme päivän täällä St. Petersburgin tärkeimmässä nähtävyydessä.

Tiesittekö, että Dali ja Picasso tunsivat toisensa? Näyttelyssä näiden kahden mahtimiehen töitä oli laitettu taulupareiksi ja oli mielenkiintoista huomata, että taiteilijat välillä viestittelivät toisilleen töiden kautta tekemällä viittauksia toisiinsa. Tosielämässä miehet eivät tapailleet useasti, mutta tunnustivat toistensa suuruuden silti mielellään julkisesti.

Espanjalainen Salvador Dali oli taiteilijana hyvin monipuolinen. Hän kirjoitti kirjoja, teki mainoksia, suunnitteli teatterilavastuksia, installaatioita ja piti itseään renessanssin ajan suurten taiteilijoiden tapaan myös tiedemiehenä. Kerrotaan, että Dali oli ristiriitainen ja provosoiva luonne. Hän osasi myös hyödyntää persoonaansa julkisuuskuvansa tietoisessa luomisessa. Dali vietti osan elämästään Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikaan. Hän teki yhteistyötä muun muassa Walt Disneyn kanssa.

Minua viehättää se, että taiteen suurmiehet ovat kovin ristiriitaisia persoonia. Tässä kun on kamppaillut ammatinvalinnan kanssa ja kuunnellut vasemman ja oikean aivopuoliskon mittelöitä – tunteella vai järjellä – kolahtaa kaikki viittaukset siihen, että ristiriitaisuus on hyvä ominaisuus!

Ja entäs se oman tien kulkemisen tärkeys? Picasso ajatteli outside of the box ja sen seurauksena syntyi kokonaisia uusia taidesuuntauksia! Huh, siinä meille muistutusta näin ystävänpäivänä, että pystytään juuri omana itsenämme ja hyvä tulee! =)

   

Dali-museo on rakennettu taiteilijan moniulotteista persoonaa kunnioittaien hullunkuriseksi arkkitehtuurin ihmeeksi ja amerikkalaiseen tyyliin vierailijan viihtyvyydestä on pidetty huoli kaikin keinoin. Voinkin suositella kohdetta kaikille, vaikkei olisi edes erityinen taiteenystävä. (Insinöörimieheni oli vähintään yhtä liekeissään museosta kuin minä.)

Mitäs suunnitelmia teillä on ystävänpäivän varalle? Minulla tämän vuoden ystävänpäivän vietto alkoi jo maanantaina NAMEn kuppikakkuillassa Yhdysvaltain suurlähetystössä. Kuvia tilaisuudesta voi katsoa täältä.

Itse ystävänpäivän vieton olen aloittanut parhaan ystäväni kanssa, jonka kanssa tämä on jo 15. yhteinen ystävänpäivä. Päivä on nuori, vaikka ulkona näyttää satavan vettä. Nyt liikkeelle!

Ps. Viime ystävänpäivänä nostin framille reissukaverit, joiden kanssa olen saanut matkustella Amerikassa. Tästä syntyikin melkoinen Frendit-episodi-lista, joka on yksi rakkaimmista postauksistani tässä blogissa. Tsekkaapa siis myös se, jos olet tullut messiin blogiimme myöhemmin. Postauksessa näkyvä Korean siskoni Angela on muuten saanut pari päivää sitten vauvan ja minusta tulee tämän vauvelin suomalainen kummitäti! Jee, how cool is this! <3

Disclaimer: Listaus perustuu omiin USA-matkailukokemuksiini lähivuosilta. Omia mielipiteitä saa jakaa kommenttiboksissa. 

Tämä vakavahenkinen (ei siis yhtään pilke silmäkulmassa) listaus on koottu matkailijan näkökulmasta ja ”inhokkiasiat” ovat satunnaisessa järjestyksessä.

1. Liikenne
Mistä aloittaisin? Muistan aina mainita ensikertalaiselle miten sujuvaa ja helppoa Amerikassa ajaminen on. Ja pääsääntöisesti se onkin. Muutama seikka ”hieman” ärsyttää minua tai enemmänkin miestäni, joka matkoillamme hoitaa ajopuolen.

Yhdysvallat on STOP-merkkien luvattu maa. Tunnelma autossa tiivistyy ja kirosanojen tulva on loputon, kun saavumme taajaamaan, jossa on silmänkantamattomiin Stop-risteyksiä – 2 way, 4 way, all way…

Erityisesti Miamissa ja sen lähikaupungeissa kannattaa todella tehdä Stop-merkin edessä full stop valkoisen viivan edessä, koska risteyksissä on valvontakameroita ja sakko lähtee helposti. Myös vuokra-autolla ajavalle kansainväliselle matkailijalle.

Väistämisvelvollisuudesta kertovaa Yieldiä näkee USA:ssa harvemmin. Liekö syynä se, että se koetaan liian vaikeana liikennemerkkinä?

Vasemmalle kääntyminen isossa liikennevaloristeyksissä on toisinaan vaikeaa. Vasemmalle kääntyvän valoissa ei ole mitään logiikkaa vaan käytännöt vaihtelevat osavaltioittain/kaupungeittain/risteyksittäin. Joskus vasemmalle kääntyvät väistävät edestäpäin tulevaa liikennettä ja toisinaan eivät, liikennevalo ei kerro etukäteen kummin tulee olemaan. Toisinaan on selvästi nuolivalo, toisinaan vilkkuva vihreä valo…

Kolmas pienempi ärsytyksen aihe liittyy ajovalojen käyttöön…. tai oikeammin siihen, ettei niitä käytetä. Joidenkin amerikkalaisten mielestä kun ajovalojen käyttö lisää sen verran paljon bensan kulutusta, etteivät he vaivaudu laittamaan niitä päälle edes vesisateella tai hämärällä.

2. Amerikkalaiset kolikot
Luottokortti on matkoillani kingi, mutta käteisen kanssa joutuu pakostakin tekemiseen silloin tällöin.

Amerikkalaisten kolikoiden koossa suhteessa niiden arvoon ei ole järjen häivää. 10 sentin kolikko (=dime) on kooltaan pienempi kuin 5 sentin kolikko (=nickel) ja kuparin värinen sentin kolikko. Suurin yleisesti käytössä olevista kolikoista on quarter, 25 senttiä, mutta kolikossa ei lue missään kohtaa sen arvoa. Se on vaan tiedettävä. Quartereitä on hyvä pitää mukana, koska mm. juoma-automaatit ja pesuloiden koneet toimivat niillä.

Yhden dollarin kolikkokin on olemassa, mutta ei tule vastaan usein. 50 centin kolikon näin ensimmäistä kertaa tällä viikolla, kun ystäväni Kea kaivoi sellaisen lompakostaan.

3. Mittayksiköt
Yhdysvallathan on ainoa teollistunut maa, jossa ei ole käytössä metrijärjestelmää. And proud of it? Toisaalta, ehkä sitä tuntee olevansa matkoilla todella eksoottisesssa maassa, kun eteen tulee maileja, galloneja, unsseja, tuumia ja nauloja. Näiden muuntaminen suomalaiselle ymmärrettävään muotoon onnistuu vielä melko helposti:

1 inch = 2,54 senttiä
1 gallona = 3,8 litraa
1 maili = 1,6 kilometriä
1 pound = 450 grammaa

Suurkiitos saksalaisille fyysikko Fahrenheitille todella hienon lämpötila-asteikon keksimisestä! Tällä asteikolla 32F on veden jäätymispiste ja 96F ihmisen ruumiinlämpö. Virallinen muuntotaulukko Fahrenheitista Celsiukseen on °C = (°F − 32) / 1,8.

Tässä ei muistisäännöt auta vaan on pitänyt opetella, että kun mittari näyttää yli 75F (=24C), on suomalaisen määritelmän mukaan hellepäivä.

5. Päivämäärät ja kellonajat
Päivämäärät kirjoitetaan Yhdysvalloissa kuukausi/päivä/vuosi –järjestyksessä, 02/04/15. Tarkkana saa olla erityisesti silloin, kun kuukausi ja päivä ovat kummatkin 1-12, että menevät varmasti oikeinpäin.

Amerikkalaiset käyttävät arkielämässään 12 tunnin kelloa. Kellonajan perään merkitään a.m. tai p.m. kertomaan onko kyse aamusta vai illasta. 24 tunnin kelloon tottuneelle 12 a.m. ja 12 p.m. tuottavat alkuun päänvaivaa.

6. Hinnat
Miten vaikeaa voi olla ilmoittaa tuotteen lopullinen hinta hyllyn reunassa ja palvelun hinta kaikkine veroineen? Ihan mahdotonta. Ostoksien loppusumma tai hotellihuoneen hinta on aina yhtä suuri yllätys siihen saakka, kun kuitti on printattu. Poikkeuksen tekee bensan hinta, siinä on aina kaikki verot mukana.

7. Kertakäyttöastiat
Tämä on joka kerta yhtä suuri ärsytyksen aihe. Jos yövymme matkan aikana 25 amerikkalaisessa ketjuhotellissa, niistä yhdellä aamupalalla saamme syödä metallisilla aterimilla ja oikeilla lautasilla. Muina aamuina sadattelemme muovisten veitsien ja haarukoiden kanssa.

Rahastahan tässä on kyse, enkä voi ymmärtää miten kertakäyttöastioiden käyttö voi olla hoteilleille edullisempaa pitkällä aikavälillä kuin metalliset ruokailuvälineet ja oikeat lautaset? Vink vink, niitä saa Ikeasta melko edullisesti.

8. Ovet
Amerikkalaiset ovet aukeavat väärinpäin… eli sisäänpäin. Erityisen raivostuttavia hetkiä ovet aiheuttavat yleisissä vessoissa, joissa saa välillä tehdä melkoisia sirkustemppuja ettei tarvitse ryömiä ja kontata lattialla päästääksen koppiin.

9. Hanat ja suihkun paine
Amerikkalaisen suihkun alla saa seistä kylmissään monta minuuttia ja väännellä kylmä- ja lämminvesihanoja ennen kuin vesi on sopivan lämpöistä. Hanoja tuntuu olevan miljoonaa eri mallia;  yhtä mallia väännetään, toista nostetaan, kolmatta painetaan alaspäin… on tehnyt aika monta kertaa mieli soittaa respaan ja kysyä, että ”oletteko kuulleet Oraksen hanoista?” Ja kun vesi on sopivaa, suihkun paine on ihan olematon. Sitä on vaan tottunut niin hyvään täällä Suomessa, ei voi mitään.

On olemassa pehmeää ja kovaa vettä – mitä enemmän vedessä on kalsium ja magnesiumsuoloja, sitä kovempi vesi. Suomalainen talousvesi on ymmärtääkseni melko pehmeää. Joissakin amerikkalaisissa kaupungeissa veteen on lisätty ”pehmennysainetta”, joka aiheuttaa suihkussa tunteen, että saippua jää iholle ja shampoo hiuksiin. Liukkaus ei häviä, vaikka kuinka huuhtelisi.

10. (Irto)karkkivalikoima
Suomessa on maailman parhaat karkit ja naapurimaassamme maailman parasta suklaata (Maraboun Lemon & Ginger on tämän hetkinen suosikkini). Amerikkalaiset makeiset eivät pääse läheskään samalle tasolle. Alla oleva pienimuotoinen karkki-ihme tuli vastaan Teksasin H-E-B -ruokakaupassa.

Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri sen takia: See you again in June, USA. I still love you <3.

Mitä listauksestani jäi puuttumaan? 

Fort Lauderdale sijaitsee 20 minuutin ajomatkan päässä Miamista. Päädyttiin aloittaamaan tammikuun vietto Fort Lauderdalessa, koska Miamista varaamamme Airbnb-kämppä oli osoittautunut huijaukseksi. Olette toivoneet tarkempaa selvitystä, että mitä meille kävi Airbnb-vuokrauksen kanssa ja lyhykäisyydessään tarina menee näin:

Kävi ilmi, että latino-vuokranantajallamme ei ollut oikeutta vuokrata omaa asuntoaan taloyhtiön sääntöjen takia ja hän oli kehitellyt vuokrausbisneksen valenimen, kuvien ja osoitteen muodossa ”sukulaisilleen”, joiksi kaikkien hänen kauttaan vuokraavien tuli tekeytyä. Nämä oudot kuviot tulivat meille ilmi vasta Floridassa jo ollessamme. Tilanne oli todella hämmentävä ja hankala, sillä kyseessä oli yli uuden vuoden menevä ajanjakso, jolloin oli hyvin vaikea löytää järkevänhintaista majoitusta etelä-Floridasta.

”Sukulaisleikki” ei meitä kauheasti miellyttänyt ja viimeinen pisara oli se, että osoitekin oli lopulta eri kuin mitä Airbnb:ssä oli ilmoitettu. Aloimme mailailla vuokranantajan kanssa ja kerroimme, ettemme halua tulla muuhun osoitteeseen kuin mistä on kirjallisesti sovittu ja että haluamme palata kommunikoimaan palveluun henkilökohtaisten spostien ja puhelinnumeroiden sijaan.

Vuokranantajana alkoi lähetellä epätoivoisia ja ärsyttäviä viestejä omalla sähköpostillaan, ettei voinut ymmärtää kuinka voimme olla niin pikkumaisia. Olihan hänellä useita hyviä suosituksia! Hän oli lähettänyt myös sähköpostilla edellisen vuokraajan suosituksen ja kuvia, jotka hänen mukaansa osoittivat, että taloyhtiö on oikeasti vain parempi kuin se mistä olemme sopineet. Ja tämä kuvio oli hänen mukaansa aivan tavallista Miami beachin ylellisissä taloyhtiöissä.

Meille oli käynyt jo ilmi, että Miamissa tunnuttiin sovellettavan laajemminkin joitain ”etelän normeja”. Tarjoilija saattoi aivan hyvin kertoa meille, ettei hänellä ollut työlupaa jne. Totesimme, että vitsi me ollaan ”by the book” -kansaa, kun ei tulisi itsellä mieleenkään lähteä kokeilemaan onnea laittomana työntekijänä Amerikkaan.

Olimme lopulta pohtimassa, että pitäisikö meidän vaan elää ”maassa maan tavalla” tai ”etelässä etelän tavalla” ja suostua menemään tähän eri osoitteeseen, kun nainen lähetti itse viestin, että on perunut meidän varauksen perhepiirissä tapahtuneen sairastapauksen takia.

Olimme yhtäaikaa helpottuneita ja kauhuissamme, kun totesimme, että nyt olemme vailla kämppää ja suunnitelmat muuttuvat entisestään. Lopputuloksena hurjan googletuksen seurauksena löydettiin kaksi enemmän kuin mukiinmenevää hotellia ja jaoimme Airbnb-viikon kahtia Miamiin ja Fort Lauderdaleen. Postauksen kuvat ovat Fort Lauderdalen Snooze-hotellin kattoterassilta ja hotellin läheisestä aamiaispaikasta.

Annoimme asian olla Airbnb-vuokraajan kanssa, kun olimme saaneet rahat takaisin. Päätimme, ettemme lähde ärsyttämään enempää tätä eri kulttuurin edustajaa eri kulttuurissa, sillä emme halunneet häntä kostamaan meille, jos ilmiannosta tulisi jotain ikäviä seuraamuuksia (olihan hänellä laajasti meidän yhteystiedot). Jo se, että vuokraaja peruu sitovan varauksen, aiheuttaa se hänelle isosti taloudellista harmia ja jotain tasomuutoksia Airbnb:ssä.

Airbnb olisi antanut meille hyvityksenä korvausta jopa pari sataa euroa toista kämppää varten, kun vuokrauksemme oli mennyt pieleen. Mutta tämä oli jo toinen vuokraajan peruma varaus ja olimme korviamme myöten täynnä Airbnb:n selaamista. Meillä on takana myös hyvä vuokrauskokemus Kaliforniasta, mutta Miamiin tuntui jostain syystä liittyvän liikaa ongelmia ja oli ihanaa mennä hotelliin, jossa tiesi, että kaikki toimii juuri kuin on sovittu.

Snooze oli vähän hostelli-tyyppinen majatalo aivan ykkössijainnilla rannan vieressä. Respa oli auki vain seitsemään asti illalla ja aamiaista ei ollut tarjolla. Mutta huone oli siisti, sijainti hyvä, ilmainen parkkipaikka ja fantastinen kattoterassi. Voidaan suosistella!

Meidän Airbnb-casessa mielestämme kulttuurit törmäsivät ja molemmat osapuolet kärsivät hieman. Muttei kumpikaan kohtuuttomasti. Olisi mielenkiintoista kuulla, että mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Ajatteletteko asiassa eri tavalla ja olisitteko toimineet toisin vai oliko meidän ajattelu ymmärrettävää? Ollaanko vain me by the book -ihmisiä vai onko se koko meidän kansamme tapa?