Haluaisin istua juuri nyt Atlantin valtameren rannalla Mainessa, kuunnella kun lokit kirkuvat ja aallot lyövät rantaan. Antaisin merituulen sekoittaa hiukseni harakanpesäksi ja nauttisin aurinkoisesta, mutta hieman tuulisesta päivästä Acadian kansallispuistossa. Päivän päätteeksi voisin maistaa suolan ihollani. Kuten lokakuun alussa. Reality check; sääennusteet lupaavat Acadiaan tiistaille (27.1.2015) -8c pakkasta, voimakasta tuulta ja 20-30 senttiä lunta, joten melko huurteinen päivä rannalla olisi luvassa tähän aikaan vuodesta…
Amerikkalainen rouva totesi viimeisenä Acadian hotelliaamunamme hississä, että ”lyhyet hiuksesi ovat varmaan helpot tälläisenä tuulisena päivänä”. Siinä vaiheessa olin vetänyt niihin joka aamuisen repertuaarin muotovaahtoa, vahaa ja lopuksi sprayta, että varmasti pysyvät järjestyksessä… juu, todella helpot ovat.
Acadia on Mainen ja New Englandin alueen ainoa kansallispuisto. Mount Desert -saarella sijaitsevassa puistossa on tarjolla karua Atlantin valtameren rantaviivaa ja metsää. Ei mitään kovin ihmeellistä siis. Onnistuin kuitenkin jättämään pienen palan sydämestäni näihin maisemiin.
Parhaat näkymät ovat ehdottomasti saaren korkeimmalta kohtaa, Cadillac Mountainilta. Eteläpuolelta avautuu maisema Bar Harborin idylliseen 10 000 asukkaan kalastajakylään, jossa on hotelleja, yksi ruokakauppa (emme ainakaan löytäneet kuin sen yhden) eikä Subwayn lisäksi muita suuria ketjuja vaan paikallisia ravintoloita. Kaupunki elää merestä – merenelävistä, valasristeilyistä ja risteilyaluksista.
Cadillac Mountainin pohjois-eteläsuuntaisista uurteista näkyy mannerjäätikön liikkeet alueella tuhansia vuosia sitten.
Sand Beach on yksi 43 kilometrin pituisen Park Loop Roadin pysähdyspaikoista.
Kun Bar Harbor ja Acadia näkyivät enää auton taustapeilistä meidän jatkaessa matkaa, mietin että jos lompakossani olisi ylimääräistä, minulla olisi yksi talo näillä leveysasteilla ja toinen jossainpäin USA:n länsirannikkoa. Saahan sitä unelmoida, right?
12 Comments
Mistäköhän voisi johtua se ettei tämän blogin postaukset asetu puhelimeni ruudulle luettavaan muotoon, vaan tekstit ja kuvat pysyvät leveinä 🙁 rantapallolta esim. Mungolife hetken ladattuaan muuttuu ruutuun sopivan kokoiseksi niin, että yksi rivi tekstiä näkyy kerralla kokonaan. Jää tämä blogi aina harmillisesti lukematta kun luku ei onnistu luurilla ja koneella en juuri kerkeä istua 🙁
En tiedä mistä johtuu, mutta olen laittanut asian tiedoksi Rantapalloon ja toivomme, että skaalaus tulee kuntoon lähipäivinä.
Emme todellakaan halua, että blogimme jää lukematta tämän takia. Kiitos, kun huomautit asiasta, juupa 🙂
Tänään tulin takaisin katsomaan onko viestiini vastattu ja olihan siihen, ja skaalauskin korjattu! Upeeta! Mahtavaa!
Rantapallon tekniikka korjasi asian kuntoon 🙂 Kiitos vielä, että mainitsit ongelmasta.
Hihittelin tuossa alussa – ennen kuin tuli se reality check – aika vilpoista siellä on ja uskon, että pääsy Cadillac:lle on rajoitettua talvella. Itse asiassa monet B&B paikat tapasivat sulkea ovensa lokakuun lopulla ja aukeavat uudelleen huhtikuun alussa. Suositeltava tapa nauttia aamukahvi kesällä, on ottaa kahvi mukaan ja mennä Cadillacin huipulle – en tiedä onko totta, mutta sanotaan auringon nousun näkyvän sieltä ensimmäisenä itärannikolla ? Tykkäsin kuvista – Maine on todella ihana paikka ja mielestäni vähän suomalaisen tuntuinen karuine rantoineen.
Muun muassa Park Loop ja Cadillac Summit -tiet ovat tosiaan tällä hetkellä kiinni lumen ja jään takia. Huhti-toukokuussa näyttäisi aukeavan suurin osa puistoa.
Olet ihan oikeassa; Cadillac Mountainin huipulta voi nähdä ensimmäiset auringon säteet koko Yhdysvalloissa lokakuusta maaliskuuhun, tarkat päivät varmaan vaihtelevat hieman vuosittain.
Kiitos kommentistasi, Leena.
Ompahan vain kaunista. Vois kelvata mullekin tuollainen keli just nyt. Onneksi ihan pian pääsee pakkasta pakoon niin ei ole kovin kamalaa fiilistellä näitä lämpöisiä postauksia 😀
Aurinkoinen pakkaspäiväkin kelpaisi myös tässä vaiheessa, kun ei ole matkaa tiedossa… Mihin olet menossa? Ihanaa reissua ja kiitos kommentista 🙂
Niin kaunista! Mäkin ihastuin Maineen ihan täysin kun käytiin, vaikkei päästykään ihan Acadiaan asti. Äiti ei nimittäin halunnut istua autossa niin pitkiä aikoja… 😀 Yllättäen mulle tulee noista ranta- ja leväkuvista mieleen Alaska. Tuo missä on toi piikikäs halko ja saari vois helposti olla Juneausta.
En yhtään ihmettele, että sulle tulee maisemissa mieleen Alaska… ihana valtameri 🙂
Kaunista, mutta samalla myös niin karua. Jännä yhdistelmä :).
Samaa mieltä, Jerry 🙂