Viisi elämänmakuista hetkeä ja paloja reissuarjesta

Flunssan yllätettyä päätimme ottaa viimeisen illan Floridassa iisisti, jotta toivottavasti on puhtia nauttia vielä täysillä New Yorkista, jossa vietämme vielä kaksi päivää. Niinpä minulle tarjoutuikin tässä sopiva hetki nyt summailla yhteen tapahtumia, jotka ovat jääneet mieleen jollakin tavalla erityisinä olematta kuitenkaan niitä varsinaisia reissuaktiviteetteja (joista on myös vielä paljon postattavaa). Tästä lähtee:

1IMG_4012

1. Hetki, kun käsilaukku jäi Margaritavilleen

Kädessä kannettava käsilaukku on kuulemma tavaramerkkini, joka seuraa minua kaikkialle. Tällä reissulla en kuitenkaan ole kanniskellut laukkua mukanani vaan ostin pienen olan yli menevän laukkusen ennen lähtöä, joka sekään ei ole ollut aktiivisessa käytössä. Mutta eräänä iltana laukku oli mukana ja unohtui heti tuolille Margaritavilleen, jossa olimme olleet syömässä.

Huomasin laukun puuttumisen vasta useita tunteja myöhemmin ja pieni hikihän siinä otsalle nousi: iPhone, lompakko ja kaikki kortit siellä! Hyppäsimme taksiin ja pyysimme kuskia ajamaan Key Westin pääkadulle niin nopeaa kuin hän vain pääsee. Kerroimme mikä on tilanne. Kuski oli leppoisa vanhempi mies, joka virkkoi tähän tapaan: “Älkääpä huoliko, teillä on suojelusenkeli mukana tänään. Ja minä alan soittelemaan puheluita ravintolaan.” 

Kun lopulta pääsimme perille, oltiin meitä vastassa laukun kanssa. Meidän hakiessa veskaa, oli kuski käynyt poimimassa muita matkustajia kyytiin ja Maken soittaessa hänelle, tuli hän noutamaan vielä meidätkin. Joululaulut raikuivat kovalla ja tilataksin sisällä olevat räikeän välkkyvät jouluvalot oli laitettu päälle. Kuskilla oli tilannetaju ja sydän paikallaan. Mennessä ei popiteltu, kun oli hätä – palatessa sitten juhlittiin sitä, että ihmiset ovat, ainakin enimmäkseen, hyviä. Loppujen lopuksi ilta jäi mieleen opettavaisena kokemuksena siitä, että pitää olla luottoa ihmisiin. Elämä kantaa! 

2. Hetki, kun puhelin jäi lentokoneeseen

aIMG_4067 aIMG_4070

Jatketaan samalla teemalla. Tutustuimme reissun alussa Janneen, jonka kanssa kävimme lentämässä pienkoneella kahteen otteeseen. Toisella kerralla olimme Naplesissa ja aamupäivällä tehdyn lennon päätteeksi meidän matkamme jatkui kohti St. Petersburgia ja Jannen matka kohti Suomea iltalennolla. Janne mainitsi, että hän lähtee kohti Miamin lentokenttää neljän aikaan ja minä huomasin hieman ennen viittä, että olin jättänyt puhelimeni tällä kertaa Jannen lentokoneeseen, jonka olimme yhdessä työntäneet säilöön yksityiseen lentokonehalliin! 

Suopea kohtalo oli jälleen puolellamme ja Jannen lähtö oli ihmeen kaupalla viivästynyt ja puhelun aikaan hän oli juuri käymässä Naplesin lentokentällä! Hän vei puhelimen yksityiskoneiden terminaalin luukulle ja me palasimme roadtrippailemaan takaisin Naplesiin noutaaksemme erään hatarapään puhelimen… (Kuinka uskomaton aviomies minulla on, tästä ei tullut edes paljoa huutoa!) Reilun tunnin ylimääräisellä ajamisella selvisimme ja onneksi taas ystävälliset ihmiset auttoivat meitä välttymään haaverilta. 

3. Se hetki, kun saavuttiin Miamiin

aIMG_4697aaIMG_5797

Mieleen on jäänyt myös hetki, kun Miamin pilvenpiirtäjät tulivat esiin korkeina ja kirkkaina. Samaan aikaan liikenne alkoi takkuamaan ensimmäistä kertaa. Parhaimmillaan neljätoista kaistaa oli autoja mustanaan ja matelimme eteenpäin muiden mukana. Suurenmaailman meininkiä!

4. Se hetki, kun alkoi satamaan

aUntitled-1

Olimme päättäneet, että ainoa sovelias aktiviteetti on maata turkoosin veden äärellä silloin kun tropiikissa iskee kurkkukipu. (Eikö niin tehdä keuhkoparantoloissakin?) Astuessamme ulos oli taivaalle kuitenkin ilmestynyt synkkiä pilviä. Emme välittäneet siitä vaan jatkoimme matkaamme rannalle, jossa rantatuolien vuokraaja halusi tietää, että olemmeko valmiit ottamaan riskin, että alkaa sataa ja emme saa rahoja takaisin. TODELLAKIN! Ei kai Miamissa nyt sataisi!

Hetkeä myöhemmin kävi ilmi, että kyllä Miamissakin sataa. Mutta olimme maksaneet juuri pari kymppiä rantatuoleista, joten mitä sateesta! Rannallahan ollaan märkiä muutenkin. Strategia toimi ja kuuro meni ohi. Pyyhkeeni ei edes ollut kauttaaltaan märkä, sillä olin istunut sen päällä. Kurkkukipu ei pahentunut, joten keuhkoparantola-ajatus toimi.

5. Se hetki, kun paratiisiin tuli käärmeitä

florida_stpeteaIMG_4193

Mainitsin aiemmin, että St. Petersburgin vaaleanpunainen linna ei ollut paratiisi, kuten Key Westin Parrot hotellimme oli. St. Peten hotellissa itsessään ei ollut mitään vikaa – päin vastoin. Linna oli täydellinen joulunviettoon ja oikein hieno puitteiltaan. Ensimmäisenä iltana hipsimme innoissamme kuumaan poreammeeseen ja kuten tavallista päädyimme juttusille kanssaihmisen kanssa. Tällä kertaa meitä jututtamaan tullut mies oli hotellin työntekijä hienossa puvussa, ehkä jopa manager? Keskustelumme siirtyi Evergladesin suoalueelle. Hän kyseli olimmeko käyneet suoretkillä. Sanoin ettemme varsinaisesti, sillä en ole mikään suuri käärmeiden ystävä.

– No mutta käärmeitähän voit nähdä täälläkin! Isojakin! Täällä altaallakin vierailee säännöllisesti monimetrinen käärme, joka syö pienempiä myrkyllisiä käärmeitä. Eli ei hätää se on vaan hyväksi! Nämä alueen isot käärmeet ovat rauhoitettuja, joten asialle ei voi tehdä mitään. Tuolla nuin voitte hyvinkin nähdä tämän vakiokäärmeemme. Ja meressä on niitä kans. Kuten myös rauskuja, joita kannattaa varoa…

aIMG_4183

Puhe jatkui ja jatkui vaan, vaikka sanoi jo suoraan, etten halua kuulla enempää. En kaipaa lomaa, jossa jaetaan uima-allas-alue isojen käärmeiden kanssa. Kun pääsin eroon tästä totuudentorvesta marssin suorintatietä sisälle hotelliin. Miehen jutut olivat liikaa sinä illan hetkenä vieraassa trooppisessa puutarhassa.

Tokenin pelkojeni kanssa myöhemmin, mutta väkisillä St. Pete beach jää mieleen käärmeparatiisina. Muut henkilökunnan edustajat kertoivat minulle kysyessäni asiasta, että kohtaamiset niljakkaiden kanssa ovat hyvin satunnaisia – mutta näin suuri merkitys yhden ihmisen puheilla on!


Loppuun vielä lyhyesti pari palaa meidän meidän reissuarjesta ja paikallisten tavallisesta arjesta:

Meduusat. Näitä kavereita näimme tällä reissulla päivittäin johtuen eliöille suotuisasta tuulen suunnasta. Tyynellä säällä Jellyjä ei ole välttämättä ollenkaan. Paikalliset vakuuttivat kuitenkin, että paikalliset meduusat eivät tee pahaa jälkeä polttaessaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pyykkäys. Reissussa pyykin peseminen on jotenkin hauskempaa kuin kotona. Useissa motelleissa ja hotelleissa on tarjolla pesutupia, joissa pyykkääminen onnistuu pientä maksua vastaan. Yleensä laitteisiin käyvät vain 25 sentin kolikot. Suureksi yllätykseksemme Orlandon Hiltonissa pesulan käyttö oli maksutonta. Kuivausrumpu mahdollistaa sen, että pyykit ovat kuivia operaation päätteeksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokakaupat. Amerikkalaiset supermarketit ja apteekit ovat elämyksellisiä paikkoja. Kukkia, leivoksia ja kauteen sopivia koristeita on tarjolla kaikkialla. Aikuisetko nämä tavarat kauppoihin valitsevat!?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkatavarat. Mitäs me kevyet pakkaajat… Harkittiin rinkan kanssa reissuun lähtöä, loppujen lopuksi päädyimme pysymään tyylillemme uskollisina paikalliseen tapaan sopien. Kauteen sopivat setit löytyy! 😉 Meille tuli nyt yksi ylimääräinen laukku, kun ostimme uuden matkalaukun Fort Lauderdalesta, mutta emme raaskineetkaan laittaa vielä pois kankaista laukkua, joten kolmella laukulla mennään (yksi on täynnä talvivaatteita). Yllättävän ketterästi kuitenkin näiden kamojen kanssa liikutaan.

Extrana voisi mainita myös jonottamisen. Se kuuluu myös matkustamiseen ja Amerikkaan kiinteästi. Mutta kun on hyvä kirja, ei haittaa jonottaa esim. autovuokraamossa. Olen lukenut tällä reissulla kaksi kirjaa, joista toisen englanniksi. Good for me!

aUntitled-2

Mutta arvatkaas mitä: nyt tämä kuukauden aikana kerätty kuorma pitää laittaa siihen asentoon, että sen voi huomenna kärrätä lentokoneeseen. Joten adios ja hellät tunteet vaan Floridasta! Nyt on pakko ryhtyä pakkaushommiin.

Previous Post Next Post

5 Comments

  • Reply Mirkka perjantai, tammikuu 9, 2015 at 10:15

    Mahtava postaus, mua niin huvitti nuo kaks ekaa kohtaa.. ja teidän matkatavaroitten määrä 😀 Ja vitsi miten ihana taksikuski, ihana törmätä tuntemattomien ihmisten avuliaisuuteen <3

    • Reply ulla50 lauantai, tammikuu 10, 2015 at 05:31

      Jooh hieman kuumottavia tilanteita, kun unohtelee asioita tuolla tavalla. Parempi siirtyä takaisin siihen normitilaan jossa laukku roikkuu koko ajan mukana! Normioloissa huomaa heti jos laukku tai känny puuttuu! 😀

      Oon myös samaa mieltä, että on ihana, että ihmiset on avuliaita ja välittäviä. Se on kyllä sellanen juttu jota haluan imeä koko ajan lisää itseeni reissutuliaisena näistä kohtaamisista.

  • Reply Rimma perjantai, tammikuu 9, 2015 at 14:39

    En kestä, että jäitte sateeseen sinne rantsuun 😀 Ihanat! Selkeesti kannatti kuitenki odottaa kuuron ohi menoa!

    • Reply ulla50 lauantai, tammikuu 10, 2015 at 05:32

      I know, aika uskomatonta siellä kököttää sateessa 😀 Mutta ei oltu ainoita ja kyllä se arska tosiaan vielä alko paistaa 🙂

  • Reply Leena maanantai, tammikuu 12, 2015 at 22:24

    Kiva lukea tätä teidän blogia Ulla ja Kirsi : ) Menossa kuukauden päästä samoihin maisemiin.

  • Leave a Reply