Suppailemassa manaattien kanssa

Äiti arveli, että kuukausi on kyllä liian pitkä aika reissata (tiedättehän äidit, pitäisivät meidät mieluummin samalla aikavyöhykkeellä). Kolme viikkoa reissua on nyt takana ja häpeilemättä on pakko sanoa, että en kaipaisi vielä yhtään kotiin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen Amerikassa kuukauden tai kauemmin, joten minulle seikka ei niinkään ole tullut yllätyksenä.

Olen pohdiskellut tänään sitä, että trooppiseen mielentilaan pääseminen vaatii jo oman aikansa. Tuntuu, että vasta viime vuosina vesiurheilulajien kokeilun ja erityisesti suppailun myötä olen löytänyt uuden puolen itsestäni, josta tykkään kovasti. Se puoli pääsee  oikeuksiinsa, kun saa tarpeeksi pitkään olla iho hiekkaisena ja hikisenä. Silloin on myös tyytyväinen vähempään (esimerkiksi haiseva motellihuone ei ota niin paljon aivoon kuin muuten ottaisi, sillä valmis maksamaan sen hinnan, että saa asua veden lähellä) – ja ei tule soimattua omaa kehoaankaan turhaan, sillä se on instrumentti joka ilon mahdollistaa.

Olen tuntenut aina itseni jotenkin kömpelöksi norsuksi posliinikaupassa, mutta suppailun myötä on ollut huikeaa huomata, miten minäkin voin oppia täysin uuden, näin siistin lajin. Sen myötä olen saanut suorastaan uuden identiteetin. En nyt ole oppinut vielä lentämään, mutta eipä vetten päällä tasapainoilu paljon huonompi ole.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään käytiin taas suppailemassa, tällä kertaa täällä Fort Lauderdalessa. (Kuvat ovat Key Westistä, sillä en jaksanut ladata vielä kameraa.) Enää viikko aikaa nauttia tästä huumeesta nimeltä tropiikki (ja Amerikka, heh), joten on alkanut hiipiä mieleen, että päivistä pitää ottaa kaikki irti vielä kun voi.

Meillä on suunnitelmana vuokrata huomenna laudat koko päiväksi ja vedellä menemään pitkin Fort Lauderdalen kanavia. Nähtiin tämän päivän retkellämme kilpikonnia, pesukarhuja, leguaaneja ja uskomatonta mutta totta – MANAATTEJA! Nämä isot nisäkkäät uiskentelevat matalissa vesissä, mutta ovat vaarattomia. Kyllä oli suupielet korvissa kiinni, kun bongailimme laudoilta näitä huikeita eläimiä, jotka olivat parhaillaan noin kahden metrin päässä meistä! Olin niin mielissäni, että oli tullut Töölönlahdella otettua laji haltuun ja nyt pystyimme varmoin ottein näissä hieman jännemmissä vesissä melomaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lautojen vuokraaja nakkasi meidät tänään omalla pickup-autollaan sopivaan paikkaan, mistä lähteä etenemään. Hän kertoi, että kanavien varrella on ravintoiloita, joihin voi mennä suppilaudalla tai vesiskootterilla syömään! Wave after wave soi radiosta. En voinut muuta ajatella kuin, että kesällä Piehingissä helleaallon aikana tekemäni reissusuunnitelma lähteä sinne missä on lämmin meri (ja vesi), oli paras neronleimaus mitä olen pitkään aikaan saanut.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply kirsi50 sunnuntai, tammikuu 4, 2015 at 08:24

    Täällä ilmoittautuu toinen norsu (tai merilehmä) posliinikaupassa 🙂

    Manateet on vekkuleita otuksia – syövät ruohoa ja möllöttävät. Vähän sama olotila kun mulla on ollut joulun aikaan ja ruohon tilalla on ollut suklaa 😀 Manateita on Evergladeseillakin mahdollisuus nähdä mm. Flamingo visitor centerin satamassa ja Homosassa Springs Wildlife State Parkissa (Tampasta vielä pohjoiseen), jossa kävimme reilu vuosi sitten.

    • Reply ulla50 keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 20:10

      Hehee joo tuo vertaus manaatti-olotilaan kyllä osuu ja uppoaa. Aika hyvin on tullut syötyä kuluneen kuukauden ajan! 😀 Meidän näkemämme manaattikaverit polskuttelivat veden alla joten kovin hyvää tuttavuutta ei päästy tekemään. Ihoa nähtiin ja pyrstöjä. Varmaan Evergladesissa näkis kunnolla 🙂 Kiitos noista vinkeistä, laitetaan muistiin tulevaa varten!

  • Reply Teija / Lähdetään taas sunnuntai, tammikuu 4, 2015 at 09:57

    Voi ihanaa! Itse en ole koskaan manaatteja nähnyt. Saitteko niistä otettua kuvia?

    • Reply ulla50 keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 20:12

      Valitettavasti nämä kaverit eivät olleet poseeraustuulella vaan viilettivät koko ajan veden alla 🙂 Nähtiin vaan kun ihoa ja pyrstöjä vilahteli. Meitä edeltävillä suppilaudan vuokraajilla ois kyllä ollut mahdollisuus ottaa kuva, kun joku yksilö oli parkkeerannut ihan laudan viereen matalaan kohtaan, mutta eipä tyypillä tainnut olla kameraa mukana (eikä se ois meitä tainnut auttaa vaikka ois ollutkin heh). Kiitos kommentista! 🙂

  • Reply Milla - Pingviinimatkat sunnuntai, tammikuu 4, 2015 at 10:20

    Yhdyn tähän Kirisin joulun aikaiseen manaattiolotilaan. Nää teidän kuvat ihanasti muistuttaa siitä, että kesä ja bikinit ovat tälle vuodelle vielä edessä ja varmaan täytyisi alkaa tekemään jotain sen ulkomuodon muokkaamiseksi. Aloitetaan vaikka siitä kuinka poistan sisäisen manaatin itsestäni ja löydän sen gasellin 😀 Jos sitten gasellin omaisesti kesällä vaikka tyytyisi katselemaan niitä manaatteja jossain päin maailmaa. Kiitos inspiraatiosta jälleen!

    • Reply ulla50 keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 20:14

      Hahahaa Milla! Mää oon kattonut kuvia susta ja sää näytät kyllä oikeasti gasellilta jo nyt! Oikeasti oon miettinyt et sun olemus on kyllä tosi sporttinen jopa talvivaatekuvissa! Joten äläpä huoli yhtään. Mutta toki tiedän sen tunteen kun on nauttinut suklaan jos toisenkin ja painanut play’ta netflixissä ”vielä kerran, vielä yhdesti”… 😀

      Kiva kuulla jos tämä postaus tuotti inspistä sinne! 🙂

  • Reply Inka sunnuntai, tammikuu 4, 2015 at 11:24

    Nää oot Ulla mun silmissä aikamoinen suppausekspertti, ja kun viime syksynä kokeilin lajia toista kertaa Teneriffalla mietin vaan mielessäni, että tää pitää oppia nyt hyvin, niin voin sitten ens kesänä ehkä lähtä teidän kans joskus suppaileen! Putosin kyllä veteen pari kertaa, vaikka ohaaja sanoikin että se ei oikeen oo mahdollista. Mutta onneksi ilma ja vesikin oli lämpimiä, niin ei haitannut. 🙂

    • Reply ulla50 keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 20:15

      Hih mahtavaa, että sellainen kuva on meikäläisestä päässyt syntymään. Huikeaa! Ens kesänä mennään ehdottomasti suppaileen. Ollaan niin onnekkaita ku melkeen takapihalta pääsee!

  • Reply Sanna I Siveltimellä sunnuntai, tammikuu 4, 2015 at 12:11

    On teillä ollut upeat suppimaisemat kuules! Ihan huisit! Hyvähyvä :))) Suppilauta ja surffitukka sopii sulle oikein hyvin – nauttikaa vielä vikoista irtioton päivistä! Onneksi se kesä ja suppilauta ja Töölönlahti siellä odottelee sitten… pus!

    • Reply ulla50 keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 20:16

      Surffitukka, olin jo unohtanu tämän! Ihanaa, kiitos! Joko sää oot päässy laudan päälle teidän reissulla?

  • Reply Laura R. sunnuntai, tammikuu 4, 2015 at 13:28

    Sulla on kyllä taito kirjoittaa sellaisia tekstejä, jotka saa aina hyvälle mielelle – riippumatta siitä, että täällä on ulkona tuulista, kylmää, pimeää ja räntää sataa vaakatasossa 😀 Nauttikaa hurjasti loppuajastanne! PS. Toivottavasti manaateista nähdään täällä vielä kuvia! 🙂

    • Reply ulla50 keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 20:17

      Voi että kuinka kivasti sanottu, kiitos Laura! Määkin olisin toivonut, että oltais nähty manaattikuvia täällä, mutta ei ne onnettomat suostuneet tulemaan pousaileen meille. Polskivat vaan vedessä menemään.

  • Reply Jerry / Pako Arjesta sunnuntai, tammikuu 4, 2015 at 17:49

    Upeaa :)! Niin mahtava paratiisifiilis näissä kuvissa ja jutuissa :). Tuo kaikki on varmasti tehnyt teille molemmille niin hyvää, että tämä vuosi lähtee Suomessakin käyntiin ihan uudella energialla ja tarmolla. Ja hienoa, että näitte vielä tuollaisia eläimiäkin :O.

    Ps. Itselläni se on isä, joka selittää, että kaksi viikkoa Tokiossa on liikaa, joten tiedän kyllä, miltä tuollainen tuntuu :P.

    • Reply ulla50 keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 20:18

      Kiitos paljon Jerry kivasta kommentista. On kyllä totta, että tää on tehnyt niin hyvää. Oon vasta tällä viikolla alkanut miettimään tulevaa elämää – se on ihan uskomatonta! Kolme viikkoa aivot narikassa, se on meikälle kyllä niin hyvä saavutus 😀

      • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, tammikuu 9, 2015 at 09:24

        Tokiossa oikeastaan sama juttu itselläni :). Keho ei ehtinyt levätä, mutta mieli senkin edestä, kun ei tarvinnut ajatella mitään… sai vain olla rakkaansa seurassa :).

        3 viikkoa on saavutus kenelle tahansa, usko pois, se on iso juttu ;)! Kerrot sitten lisää kun nähdään torstaina matkamessuilla tai viimeistään iltabileissä, eikö :)?

  • Reply maarit saarinen tiistai, tammikuu 6, 2015 at 16:18

    Manaatit on ihania, suosittelen kaikille niihin tutustumista! Itse uiskentelin niiden kanssa Chrystal Riverissä ihan luonnonoloissa – tulevat sinne talvella lämmittelemään, joten tämä on parasta aikaa niitä bongata. Ovat lempeitä ja uteliaita ja tulevat rapsuteltavaksi kun on híssuksiin. Kohta tarkoitus mennä sinne vieressä olevaan Homosossa Springsiin.

    • Reply ulla50 keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 20:19

      Voi kuulostaa mahtikselle tuo sun kokemus! Meidän bongaamat yksilöt oli kans ihan luonnonoloissa siellä Fort Lauderdalen kanavissa. Mutta valitettavasti ei nähty niitä muuta kuin vilaukselta veden pinnalla. Kiitos kivan kokemuksen jakamisesta Maarit!

    Leave a Reply