Monthly Archives

tammikuu 2015

Ensimmäiset blogisynttärit

Tasan vuosi sitten kirjoitettiin ensimmäinen postaus 50 State Puzzle -blogiin. Kirsi laittoi viestiä eilen, että pitäisikö meidän hankkia kakku ja kynttilä. Siitä se idea sitten syntyi, että mitäpä jos pidettäisiin pienet synttärit blogin ensimmäisen vuoden kunniaksi. Ja niin me sitten pidettiin.

50statepuzzle50sp50statepuzzle_kirsi 50statepuzzle_bloggaajat50statepuzzle_1vuottakirsi211P130158150_state_puzzle_blogi

Karkasin töistä vähän normaalia aikaisemmin, sillä ulkona oli joku harvinainen valoilmiö meneillään. Silmät sirrillään junailin keskustaan, josta löysin Kirsin ja kavuttiin ensi töiksemme niin lähelle aurinkoa kuin vaan päästiin. Loisteen terassilla, kaupungin kattojen yllä lennäteltiin synttärileijaa ja räpsyteltiin tupakalla olleelle pojalle, että josko hän voisi ottaa meistä yhteiskuvan… tai pari? Myötämielinen kanssaihminen pääsi heti tutustumaan, että miltä tuntuu olla bloggaajien kanssa tekemisissä – räps, räps… ”ai miltä näyttää… hmmmm, joo kamala ilme, jos vielä voisit pari kuvaa ottaa?” 

”No jos kerta kysyt, niin no toki vielä voi muutaman varalta ottaa…”

*RÄPS,RÄPS!*

50sp_ blogisynttarit

Loisteesta jatkettiin matkaamme jääpuistoon, jossa taas pohditiin, että miten saataisiin kuva aikaiseksi. Päästiin juuri sanomasta, että Suomessa ei kyllä kukaan tule pyytämättä tarjoutumaan ottamaan meistä kuvaa, kun takaamme kuului ”Do you want me to take a picture of you guys?” 

Ystävällinen irakilaiseksi turistiksi osoittautunut nainen napsi kuvia meistä ja me puolestaan hänestä suloisten lastensa kanssa. Kansojen välistä ystävyyttä Amerikka, Irak, Suomi, rakkautta vaan kaikille! xoxo

Tässä vaiheessa oltiin päästy jo täydelliseen turistifiilikseen ja mietittiin, ettei ehkä ole parempaa tapaa viettää matkablogin synttäreitä kuin tämä turisteilu. Päätettiin jatkaa American Research Centerin Amerikka-kirjastoon, joka on ollut pitkään mulla haaveissa käydä katsastamassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ARC sijaitsee Kaisa-kirjaston hienoissa tiloissa Kaisanimessä.

11P1301672OLYMPUS DIGITAL CAMERA11P1301642amerikkakirjasto arc

Suuntasimme morjestamaan Amerikka-kirjaston sydämellistä johtaja Taina Iduozeeta. Käynti oli mukava ja hedelmällinen: saatiin uusimmat kirjavinkit ja yhteiskuva Obaman kanssa. (Arvostetaan, että O. jaksoi antaa kontribuutionsa meidän blogin yksivuotissynttäreille, vaikka on varmasti kiireinen.)

11P1301652 aaaP130168611P1301682 11P1301683

Suunniteltiin NAMElle retkeä ja eventiä Amerikka-kirjastoon ja ihailtiin kirjaston huikeaa lehtivalikoimaa.

Sittenpä tulikin jo nälkä ja suunnattiin dinnerille. Totesin, että herkullinen lakritsipannacottani näytti aivan kelvolta synttärikakulta, vaikka kynttilä puuttuikin. Kyllä näistä varsin hyvät synttärikemut muodostuivat täysin ilman suunnittelua. Niinhän se taitaa monesti reissussakin olla, että parhaat asiat tulevat aivan pyytämättä ja yllättäin.

50spsyndet

Tervetuloa mukaan kokoamaan osavaltiopalapeliä meidän kanssa toiseenkin vuoteen. Jännä nähdä, että missä ollaan vuoden päästä! Blogia ja meitä voi seurata Facebookissa sekä Instagrammissa @ulletin ja @50statepuzzle. Pysytään juttusilla!

Ps. Meidän blogin synttäreiden lisäksi monet muutkin bloggaajat ovat tällä viikolla olleet juhlatunnelmissa, sillä Cision julkisti hiljattain Suomen Top10-matkablogit. Onnea kaikille upeille blogeille listalla! Hyvä Nella, Satu, TeeaMaarit, Lena, Veera, Jerry, Inka, Milla&Juuso ja Anna&Teppo! YOU ROCK!

Pps. Meidän tämän vuoden suunnitelmista blogin suhteen voi lukea täältä.

Billy Elliot ja tämä ihmeellinen elämä

Holá pitkästä aikaa! Mulla on ollut ikävä bloggaamista. Mahdattekohan vielä alkaa mua? (Sain muuten vasta töissä kuulla, että kaikkialla Suomessa ei ole tapana sanoa, että voikko nää alakaa, jos pyytää leikkimään?! Siis häh, kyllä meillä vaan aikanaan Raahessa – tuoreen kyselyn mukaan Suomen, kröhöm, omalla tavallaan maineikkaammassa kunnassa – tiedettiin näin sanoa.) Kerkesin reissussa päästä melko hyvään bloggaamisvireeseen, mutta sitten velvollisuudet alkoivat vyörymään. On sellainen olo, että pitäisi kelata taaksepäin johonkin uuden vuoden paikkeille.

10893113_10152909863133328_1170072470_o

Kuva: Jussi Finnilä / Sky High Pictures

Mutta tänäänpä en osaa päättää, että haluaisinko kelata taakse- vaiko eteenpäin! Olen nimittäin niin hyvällä tuulella!! Olen kaksi viikkoa naputtanut työharjoittelujuttuja, kouluhommia ja töitä, ja nyt ensimmäisen osalta hommat on toistaiseksi paketissa. Nyt on vain koulu ja työ hoidettavana, hah mitä lastenleikkiä! Tänään meillä oli koulua 8.30-18.00, mutta kuten yleensäkin olen aivan voimaantunut tuntien jäljiltä. Matkailusta puhuminen on vaan niin mahtavaa.

Koulupäivän päätteeksi oli alkanut sataa tihuuttaa räntää vaakatasossa, mutten edes jaksanut angstata siitä. Nousin bussiin numero 452K ja katuvalojen kelmeässä valaistuksessa huomasin erään rakennustellingein varustetun talon seinässä ison kyltin, jossa oli tutulta näyttävät kirjaimet

– Billy Elliot -musikaali, vuoden 2015 musikaalitapaus –

Siis BILLY ELLIOT -broadway-musikaali! (”Musikaalitapaus” kuka ikinä onkaan keksinyt käyttää tätä sanaa, rakastan häntä jo nyt) Hurraaa, hyvä Helsinki!! Nappasin välittömästi kuvan kyltistä kädet täristen ja latasin sen Facebookiin. Joskus sitä miettii, että onko New Yorkin ulkopuolella New Yorkimpaa paikkaa kuin Helsinki. Ai ette ole samaa mieltä? No katsokaapa tätä kuvakollaasia: kaksi kuvaa on New Yorkista ja kaksi kuvaa on Helsingistä…

helsinki_newyork

Oikea rivi: kaksi ylintä kuvaa on Helsingistä. Oikeanpuolimmainen meikäläisen nopeiden refleksien näppäämä kuva liikkuvasta bussista, vasemmanpuolimmainen Finnairin ständiltä Matkamessuilta.

No joo.

Illan tapahtumien seurauksena ajatukseni vaelsivat kahden viikon taakse oikealle New Yorkin Times Squarelle, jossa tyttö sinisessä liivissä kaupitteli minulle musikaalilippuja päivän Broadway-näytöksiin. Lähdin seuraamaan tyttöä 8th avenuelle viidennessä kerroksessa sijaitsevaan nuhjuiseen toimistoon, josta saisimme selville onko saman illan näytökseen edullisia paikkoja jäljellä. Tytön kanssa kävellessämme kävimme jutustelemaan. ”Olen kotoisin Teksasista ja olen ollut New Yorkissa vasta kaksi viikkoa. Haluan päästä töihin musikaalin backstagelle. Olen tullut New Yorkiin tavoittelemaan tätä haavettani. Oikeastaan olen sairaanhoitaja, mutta saahan tytöllä olla unelmia. Jään Cityyn niin kauaksi aikaa kuin vain pystyn.” 

Tunnistin tyypin heti. Unelmoija. Musikaalirakastaja, New York -fani, sielunsisko. Valitettavasti en saanut lippuja edulliseen hintaan ja rahat olivat siinä vaiheessa melko finaalissa. Musikaali jäi välistä. Mutta nytpä sekin on sitten hoidossa, kun ensi kesänä voi mennä Billy Elliotiin Helsingissä.

Eikä tässä kaikki. Muitakin mahtavia juttuja on sattunut. Kävelin eilen kadulla ja näin kukkia. Runebergin kukka oli laittanut tulppaaneita pihan täyteen. Siis tammikuu ja kukkasia! Tajusin, että tästä ei voi tulla kuin hyvä vuosi.

kukkia

Viime tammikuun 27. päivänä en tiennyt, että tämän vuoden tammikuun 26. päivänä tulisin näkemään kukkasia kadulla. (Kuten tänään kello 18.06 en vielä tiennyt, että muutamaa minuuttia myöhemmin tulisin tietämään, että Billy Elliot saapuu Helsinkiin.) Niin jännittävää tämä elämä on.

Vuosi sitten meillä ei ollut vielä edes tätä blogia eikä ollut tietoa matkailualan opiskelustakaan. Ei tulevista kahdesta Amerikan matkasta tai siitä että juttelisin Unelmoijan kanssa Times Squarella. Ja että kävisin espanjan tunneilla ja aloittaisin tämän postauksen sen vuoksi sanalla Holá ja että päättäisin sen sanoihin Hasta Luego. Uudet vuodet ovat niin mahtavia – mitä vain voi tapahtua! Oikeastaan sama pätee kyllä myös uusiin päiviin.

2

Ps. Tsekkaa Key West -artikkelini Rantapallosta tästä.

Hasta Luego!

Acadia on my mind

Haluaisin istua juuri nyt Atlantin valtameren rannalla Mainessa, kuunnella kun lokit kirkuvat ja aallot lyövät rantaan. Antaisin merituulen sekoittaa hiukseni harakanpesäksi ja nauttisin aurinkoisesta, mutta hieman tuulisesta päivästä Acadian kansallispuistossa. Päivän päätteeksi voisin maistaa suolan ihollani. Kuten lokakuun alussa. Reality check;  sääennusteet lupaavat Acadiaan tiistaille (27.1.2015) -8c pakkasta, voimakasta tuulta ja 20-30 senttiä lunta, joten melko huurteinen päivä rannalla olisi luvassa tähän aikaan vuodesta… 

Amerikkalainen rouva totesi viimeisenä Acadian hotelliaamunamme hississä, että ”lyhyet hiuksesi ovat varmaan helpot tälläisenä tuulisena päivänä”. Siinä vaiheessa olin vetänyt niihin joka aamuisen repertuaarin muotovaahtoa, vahaa ja lopuksi sprayta, että varmasti pysyvät järjestyksessä… juu, todella helpot ovat.

IMG_0989

Acadia on Mainen ja New Englandin alueen ainoa kansallispuisto. Mount Desert -saarella sijaitsevassa puistossa on tarjolla karua Atlantin valtameren rantaviivaa ja metsää. Ei mitään kovin ihmeellistä siis. Onnistuin kuitenkin jättämään pienen palan sydämestäni näihin maisemiin.

IMG_1826
IMG_1207
IMG_1184
IMG_1198
IMG_1226
IMG_1260
IMG_1231

Parhaat näkymät ovat ehdottomasti saaren korkeimmalta kohtaa, Cadillac Mountainilta. Eteläpuolelta avautuu maisema Bar Harborin idylliseen 10 000 asukkaan kalastajakylään, jossa on hotelleja, yksi ruokakauppa (emme ainakaan löytäneet kuin sen yhden) eikä Subwayn lisäksi muita suuria ketjuja vaan paikallisia ravintoloita. Kaupunki elää merestä – merenelävistä, valasristeilyistä ja risteilyaluksista.

IMG_1682
IMG_1710
IMG_1740
IMG_1769
Cadillac Mountainin pohjois-eteläsuuntaisista uurteista näkyy mannerjäätikön liikkeet alueella tuhansia vuosia sitten.

IMG_1628
IMG_1394
IMG_1403
IMG_1418
Sand Beach on yksi 43 kilometrin pituisen Park Loop Roadin pysähdyspaikoista. 

Kun Bar Harbor ja Acadia näkyivät enää auton taustapeilistä meidän jatkaessa matkaa, mietin että jos lompakossani olisi ylimääräistä, minulla olisi yksi talo näillä leveysasteilla ja toinen jossainpäin USA:n länsirannikkoa. Saahan sitä unelmoida, right?

Juonipaljastuksia – Mitä on luvassa vuonna 2015?

Vuodenvaihde on summailujen, suunnitelmien ja lupausten aikaa. Matti Nykäsen sanoin, jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Mihin tsäänsseihin me aiomme tarttua tämän kohta yksivuotiaan Amerikka-blogimme kanssa? Miltä näyttää vuosi 2015?

1. REISSUVUOSI KÄYNTIIN MATKAMESSUILLA

Ensimmäiseksi suuntaamme tänään alkaville Matka 2015 -messuille Helsingin messukeskukseen. Loppuviikon aikana meidät voi parhaiten löytää joko Bloggers’ Loungesta oppimasta muilta matkabloggaajilta uusia kujeita tähän harrastukseen liittyen. Meidät voi myös löytää Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton ständiltä seisomasta tai kiertelemästä muuten vaan osastolta toiselle. Jos sinä lukijamme bongaat meidät messuilta, tule ihmeessä juttelemaan!

akuva-27aIMG_6092aIMG_6216aIMG_6247

Deep Red Blues -blogin Kea, 50 State Puzzlen Ulla, Destination unknow -blogin Satu ja Urbaani viidakkoseikkailijar Laura matkamessuilla viime vuonna

2. ULLAN KUUKAUDEN IRTIOTON PARHAIDEN PALOJEN POSTAILUT (Key Westistä New Yorkiin)

Jetlag on hieman painanut täällä erästä bloggaajaa, joka on juuri kotiutunut kuukauden reissulta takaisin Suomi-arkeen. Mutta niin paljon on vielä kaikkea tärkeää muistoa jaettavana, että tulemme lähiaikoina vielä matkustamaan virtuaalisesti muun muassa…

fortlauderdale_sup

Fort Lauderdalen ja Key Westin vesille niin suppailun kuin snorklauksenkin merkeissä…

miami_wynwood

– Miamin hipsterimekkaan, Wynwoodiin, jonka sattumalta löysimme kruisailessamme suur-Miamin kaduilla. Alueen graffitit toivat mieleen vast’ikään tuhotun 5Pointzin New Yorkista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Key Westin ja Naplesin taivaalle pienlentokoneesta käsin. Löysimme reissulta uuden superkivan lentäjätuttavuuden, jonka kanssa meillä on tarkoitus alkaa ideoida uusia reissukujeita tulevaisuuteen, josta voisi seurata vaikka ensimmäinen 50 State Puzzlen lukijamatka, jos kaikki menee tänä vuonna oikein putkeen! Stay tuned…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

New Yorkin ytimeen. Pääsimme heti viime viikonloppuna New Yorkiin saapuessamme ”tanssi-parkour-iskun” kohteeksi metrossa. Siitä alkoivat seikkailut tutussa, rakkaassa kaupungissa, johon tullaan suurten unelmien perässä.

brickell_miami

– Ja vielä uudelleen Miamiin pyöräretkelle Brickelin pilvenpiirtäjien ja downtownin maisemiin.

3. LISÄÄ BLOGITAPAHTUMIA

50 State Puzzle järjesti matkabloggaajille joulukuussa verkostoitumiskivaa Yhdysvaltain suurlähetystössä Helsingissä. Illan teemana olivat netti-ilmiöt ja paikalle olimme kutsuneet Tiiu Särkijärven Helsingin yliopistosta ja The 69 Eyes –yhtyeen laulaja Jyrki Linnankiven (Jyrki69:n), valottamaan ilmiötä nimeltä fanifiktio.

Kulunut vuosi on todistanut, että matkabloggaamisen ei todellakaan tarvitse olla – eikä se ole – yksinäistä puuhaa. Vuosi 2014 on ollut huikea vuosi bloggaajien verkostoitumisen kannalta ja tästä vuodesta tulee varmasti vähintään yhtä mielenkiintoinen. Kannattaa siis alkaa pitämään blogia, jos sellaista ei vielä ole!

15982761375_6430c73c8a_kIMG_3366IMG_3363

– Jyrki69:llä oli monenlaisia kertomuksia amerikkalaisista faneista. Karmeimmat fanilahjat olivat peräisin hautausmaalta!

4. NUORTEN AIKUISTEN AMERIKKA-VERKOSTO NAMEN UUDET KUJEET

Nuorten aikuisten Amerikka-verkosto NAME:n tilaisuudet ovat työn alla alkaneen vuoden 2015 osalta. Helmikuussa koristelemme kuppikakkuja ystävänpäivän hengessä, lisätietoja tästä tulossa ensi viikolla. Suunnitelmissa on myös yritysvierailuja, matkailuiltoja ja paljon muuta Amerikka-aiheista kivaa.

NAME on sitä mitä sinä haluat tehdä muiden Amerikka-fanien kanssa, otamme ilolla vastaan tapahtumaideoitasi. Pysyt parhaiten perillä tulevista tapahtumista liittymällä NAME:n Facebook-ryhmään.

10246724_514945211940936_5665333679095191611_n

5. AMERIKKA-AIHEISIA ASIANTUNTIJA-ARTIKKELEITA ERI MEDIOIHIN

Kirsi aloitti Rantapallon vierailevana asiantuntijana joulukuussa 2014, ensimmäisen artikkelin aiheena oli ”Kolme vinkkiä Yhdysvaltojen road tripin suunnitteluun”. Lisäksi Kirsi kirjoittaa vakituisesti matkailusta ja muista USA-aiheista työnantajansa Suomi-USA -jäsenlehteen. Ulla suorittaa ensimmäistä matkailualan työharjoitteluaan matkatoimittaja freelancerina. Tulemme tekemään oman sivun blogiin näille artikkeleille tämän vuoden aikana. Lue Ullan vinkit autovuokraukseen USAssa tästä.

6. MITÄ MUUTA?

Yhteenvetona voisi todeta loppuun, että pyrimme säilyttämään uuteen vuoteen ne hyvät asiat, jotka ovat toimineet ja tuoneet iloa kuluneena vuonna. Blogia pyrimme kehittämään entistä paremmaksi täydentämällä osavaltiokohtaista postausarkistoa etenkin niiden osavaltioiden osalta, joista ei ole vielä ehditty postaamaan.

Kirsillä on työn alla monta postausta viime vuoden kahdelta USA-matkalta, jotka valmistunevat lähikuukausina. Aiheina on mm. Länsirannikon parhaat kansallispuistot, 10 things I hate about the USA sekä Dinosauruksia ja supervulkaanoja. ”Ensikertalaisen Amerikka”-sivu valmistuu myös kevään aikana.

737438_10151329252853967_1219704547_o

Ja uusia matkasuunnitelmia – joko niitä on? Suunnitelmia aina on! Toisella bloggaajista vähän pidemmällä, toisella vähän avoimempana… Matkamessujen jälkeen molemmilla kuitenkin varmasti erityisen polttavana.

Kiitos kaikille vanhoille lukijoille että olette mukana ja tervetuloa kaikki uudet Amerikan matkailusta kiinnostuneet! Tuoreen tutkimuksen mukaan Amerikan matkailun kasvu on yksi suurimmista trendeistä mitä liittyy matkavuoteen 2015. No, sehän sopii meille!

Ps. Pyrimme vastaamaan pääsääntöisesti kaikkiin kommenteihin henkilökohtaisesti viimeistään seuraavan postauksen kirjoittamisen yhteydessä (joskus kuitenkin elämä vie ja tässä tulee viivästyksiä). Kiitos kun olette olleet mukana tekemässä blogistamme vuorovaikutteisen kohtaamispaikan. Kommentteja ja kehitysehdotuksia on aina huippukiva saada.

NÄHDÄÄN MESSUILLA!

– Ulla ja Kirsi
50statepuzzle @ gmail.com

Matka2015-messulippujen voittajat selvillä

Ensinnäkin kiitos miljoonasti blogikilpailuumme osallistumisesta ja USA-unelmamatkasi jakamisesta kanssamme, niitä on ollut iloa lueskella. New York, Havaiji, Miami, Las Vegas, San Francisco, roadtrip rannikolta rannikolle tai route 66:lla, länsirannikon kansallispuistot jne – toivottavasti mahdollisimman moni näistä unelmista toteutuu.

Randomizer.org -ohjelman avustuksella suoritetussa virallisessa arvonnassa 2 kpl Matka2015-messulippuja voittivat Jaana ja Peekoo. 

Onnea voittajille ja hyviä messuja kaikille!

Matka_800x330

Liukuri mukaan hiekkadyyneille! – White Sands New Mexicossa

Ullan Floridan rantapostauksien innoittamana olen klikkaillut ahkerasti viimekesäisen Southwest-matkamme kuvia ja erityisesti valkoisia hiekkamaisemia Alamogordossa New Mexicossa. Keskellä kuivaa sisämaata tosin meri ja rantaviiva ovat kaukana;  Meksikonlahdelle Teksasin Corpus Christiin 800 mailia ja saman verran länteen Tyynelle valtamerelle.

IMG_3216
IMG_3069Siellä ne siintävät edessä Alamogordoon laskeuduttaessa… 

White Sands National Monumentin valkoinen hiekka on lumenvalkoista ja pehmeää kuin silkki. Hiekka ei kuumene, vaikka lämpötila on kesällä hellelukemissa aamusta iltaan. Lämpenee kyllä, mutta ei niin kuumaksi, ettei sillä voisi kävellä paljain jaloin. Kengät nimittäin lähtevät lennossa jaloista välittömästi, kun auto pysähtyy keskelle valkoista paratiisia.

Joka puolella on silmänkantamattomiin dyynejä, ruohomättäitä ja yksittäisiä jukkia siellä täällä. Koskemattomalla hiekalla voi nähdä darkling beetlen (suomeksi pimikkökuoriainen, ei sano mitään) ja pienikokoisten liskojen jälkiä. Otuksia ei näy missään. Aurinkolasit kannattaa olla mukana ja päässä samasta syystä kuin lumilomalla –  häikäisee!

IMG_3136
IMG_3151
Ensimmäiset mailit ovat päällystettyä teitä ja sen jälkeen alkaa hyväkuntoinen hiekkaosuus.

IMG_3720
IMG_3718

Mitä White Sandsissa voi tehdä? Kolmen dollarin sisäänpääsymaksulla / hlö (America the Beautiful Annual Pass käy myös täällä) suurin osa autoilee dune driven, joka on 8 mailia suuntaansa.  Dyyneiltä voi laskea alas liukurilla ja ”reippaan ulkoilupäivän” päätteeksi nauttia eväitä piknik-alueella. Oma vesipullo ja syötävät mukaan, puistossa ei ole palveluja.

Kerran pari kuukaudessa auringonlaskun aikaan National Park Servicen järjestää opastettuja kävelyretkiä. Muutaman kerran vuodessa puisto avataan täydenkuun loistaessa patikoijille ja pyöräilijöille, nämä tähtitaivaan tiirailuillat ovat todella suosittuja ja ennakkovaraus on pakollinen. Myös telttailu on mahdollista, paikkoja tosin ei ole kuin muutama ja halukkaita moninkertaisesti.

IMG_3733
IMG_3174
IMG_3675
IMG_3282

White Sands National Monumentiin liittyy ainakin yksi erikoisuus. Se sijaitsee USA:n armeijan tukikohdan sisällä ja on silloin tällöin suljettuna, kun armeija tekee kokeitaan. Päivämäärät voi tarkistaa etukäteen NPS:n sivuilta. Testaus sulkee toisiaan myös I-70 -interstaten, joka kulkee Alamogordosta Las Crucesiin. White Sands Missile Range, yksi USA:n suurimmista armeijan tukikohdista, on alue,  jossa testattiin 70 vuotta sitten ydinpommia.

Alamogordosta 250 mailia pohjoiseen on Los Alamos. Kaupunki, johon perustettiin toisen maailmansodan aikaan huippusalainen laboratorio ja Manhattan-projekti, jossa suunniteltiin ydinaseita maailman huippututkijoiden johdolla. Mielenkiintoinen paikka sekin vierailla, jos liikkuu näissä maisemissa.

IMG_3101

Tältä White Sands näytti kesäkuussa 2014. Tuuli siirtelee valkoista kipsihiekkaa paikasta toiseen ja samalla dyynit muuttavat muotoaan. Sanomattakin lienee selvää, että ilta-auringon ensimmäiset säteet saavat paikan liekehtimään… vai mitä?

IMG_3414
IMG_3476
IMG_3530

Viisi elämänmakuista hetkeä ja paloja reissuarjesta

Flunssan yllätettyä päätimme ottaa viimeisen illan Floridassa iisisti, jotta toivottavasti on puhtia nauttia vielä täysillä New Yorkista, jossa vietämme vielä kaksi päivää. Niinpä minulle tarjoutuikin tässä sopiva hetki nyt summailla yhteen tapahtumia, jotka ovat jääneet mieleen jollakin tavalla erityisinä olematta kuitenkaan niitä varsinaisia reissuaktiviteetteja (joista on myös vielä paljon postattavaa). Tästä lähtee:

1IMG_4012

1. Hetki, kun käsilaukku jäi Margaritavilleen

Kädessä kannettava käsilaukku on kuulemma tavaramerkkini, joka seuraa minua kaikkialle. Tällä reissulla en kuitenkaan ole kanniskellut laukkua mukanani vaan ostin pienen olan yli menevän laukkusen ennen lähtöä, joka sekään ei ole ollut aktiivisessa käytössä. Mutta eräänä iltana laukku oli mukana ja unohtui heti tuolille Margaritavilleen, jossa olimme olleet syömässä.

Huomasin laukun puuttumisen vasta useita tunteja myöhemmin ja pieni hikihän siinä otsalle nousi: iPhone, lompakko ja kaikki kortit siellä! Hyppäsimme taksiin ja pyysimme kuskia ajamaan Key Westin pääkadulle niin nopeaa kuin hän vain pääsee. Kerroimme mikä on tilanne. Kuski oli leppoisa vanhempi mies, joka virkkoi tähän tapaan: “Älkääpä huoliko, teillä on suojelusenkeli mukana tänään. Ja minä alan soittelemaan puheluita ravintolaan.” 

Kun lopulta pääsimme perille, oltiin meitä vastassa laukun kanssa. Meidän hakiessa veskaa, oli kuski käynyt poimimassa muita matkustajia kyytiin ja Maken soittaessa hänelle, tuli hän noutamaan vielä meidätkin. Joululaulut raikuivat kovalla ja tilataksin sisällä olevat räikeän välkkyvät jouluvalot oli laitettu päälle. Kuskilla oli tilannetaju ja sydän paikallaan. Mennessä ei popiteltu, kun oli hätä – palatessa sitten juhlittiin sitä, että ihmiset ovat, ainakin enimmäkseen, hyviä. Loppujen lopuksi ilta jäi mieleen opettavaisena kokemuksena siitä, että pitää olla luottoa ihmisiin. Elämä kantaa! 

2. Hetki, kun puhelin jäi lentokoneeseen

aIMG_4067 aIMG_4070

Jatketaan samalla teemalla. Tutustuimme reissun alussa Janneen, jonka kanssa kävimme lentämässä pienkoneella kahteen otteeseen. Toisella kerralla olimme Naplesissa ja aamupäivällä tehdyn lennon päätteeksi meidän matkamme jatkui kohti St. Petersburgia ja Jannen matka kohti Suomea iltalennolla. Janne mainitsi, että hän lähtee kohti Miamin lentokenttää neljän aikaan ja minä huomasin hieman ennen viittä, että olin jättänyt puhelimeni tällä kertaa Jannen lentokoneeseen, jonka olimme yhdessä työntäneet säilöön yksityiseen lentokonehalliin! 

Suopea kohtalo oli jälleen puolellamme ja Jannen lähtö oli ihmeen kaupalla viivästynyt ja puhelun aikaan hän oli juuri käymässä Naplesin lentokentällä! Hän vei puhelimen yksityiskoneiden terminaalin luukulle ja me palasimme roadtrippailemaan takaisin Naplesiin noutaaksemme erään hatarapään puhelimen… (Kuinka uskomaton aviomies minulla on, tästä ei tullut edes paljoa huutoa!) Reilun tunnin ylimääräisellä ajamisella selvisimme ja onneksi taas ystävälliset ihmiset auttoivat meitä välttymään haaverilta. 

3. Se hetki, kun saavuttiin Miamiin

aIMG_4697aaIMG_5797

Mieleen on jäänyt myös hetki, kun Miamin pilvenpiirtäjät tulivat esiin korkeina ja kirkkaina. Samaan aikaan liikenne alkoi takkuamaan ensimmäistä kertaa. Parhaimmillaan neljätoista kaistaa oli autoja mustanaan ja matelimme eteenpäin muiden mukana. Suurenmaailman meininkiä!

4. Se hetki, kun alkoi satamaan

aUntitled-1

Olimme päättäneet, että ainoa sovelias aktiviteetti on maata turkoosin veden äärellä silloin kun tropiikissa iskee kurkkukipu. (Eikö niin tehdä keuhkoparantoloissakin?) Astuessamme ulos oli taivaalle kuitenkin ilmestynyt synkkiä pilviä. Emme välittäneet siitä vaan jatkoimme matkaamme rannalle, jossa rantatuolien vuokraaja halusi tietää, että olemmeko valmiit ottamaan riskin, että alkaa sataa ja emme saa rahoja takaisin. TODELLAKIN! Ei kai Miamissa nyt sataisi!

Hetkeä myöhemmin kävi ilmi, että kyllä Miamissakin sataa. Mutta olimme maksaneet juuri pari kymppiä rantatuoleista, joten mitä sateesta! Rannallahan ollaan märkiä muutenkin. Strategia toimi ja kuuro meni ohi. Pyyhkeeni ei edes ollut kauttaaltaan märkä, sillä olin istunut sen päällä. Kurkkukipu ei pahentunut, joten keuhkoparantola-ajatus toimi.

5. Se hetki, kun paratiisiin tuli käärmeitä

florida_stpeteaIMG_4193

Mainitsin aiemmin, että St. Petersburgin vaaleanpunainen linna ei ollut paratiisi, kuten Key Westin Parrot hotellimme oli. St. Peten hotellissa itsessään ei ollut mitään vikaa – päin vastoin. Linna oli täydellinen joulunviettoon ja oikein hieno puitteiltaan. Ensimmäisenä iltana hipsimme innoissamme kuumaan poreammeeseen ja kuten tavallista päädyimme juttusille kanssaihmisen kanssa. Tällä kertaa meitä jututtamaan tullut mies oli hotellin työntekijä hienossa puvussa, ehkä jopa manager? Keskustelumme siirtyi Evergladesin suoalueelle. Hän kyseli olimmeko käyneet suoretkillä. Sanoin ettemme varsinaisesti, sillä en ole mikään suuri käärmeiden ystävä.

– No mutta käärmeitähän voit nähdä täälläkin! Isojakin! Täällä altaallakin vierailee säännöllisesti monimetrinen käärme, joka syö pienempiä myrkyllisiä käärmeitä. Eli ei hätää se on vaan hyväksi! Nämä alueen isot käärmeet ovat rauhoitettuja, joten asialle ei voi tehdä mitään. Tuolla nuin voitte hyvinkin nähdä tämän vakiokäärmeemme. Ja meressä on niitä kans. Kuten myös rauskuja, joita kannattaa varoa…

aIMG_4183

Puhe jatkui ja jatkui vaan, vaikka sanoi jo suoraan, etten halua kuulla enempää. En kaipaa lomaa, jossa jaetaan uima-allas-alue isojen käärmeiden kanssa. Kun pääsin eroon tästä totuudentorvesta marssin suorintatietä sisälle hotelliin. Miehen jutut olivat liikaa sinä illan hetkenä vieraassa trooppisessa puutarhassa.

Tokenin pelkojeni kanssa myöhemmin, mutta väkisillä St. Pete beach jää mieleen käärmeparatiisina. Muut henkilökunnan edustajat kertoivat minulle kysyessäni asiasta, että kohtaamiset niljakkaiden kanssa ovat hyvin satunnaisia – mutta näin suuri merkitys yhden ihmisen puheilla on!


Loppuun vielä lyhyesti pari palaa meidän meidän reissuarjesta ja paikallisten tavallisesta arjesta:

Meduusat. Näitä kavereita näimme tällä reissulla päivittäin johtuen eliöille suotuisasta tuulen suunnasta. Tyynellä säällä Jellyjä ei ole välttämättä ollenkaan. Paikalliset vakuuttivat kuitenkin, että paikalliset meduusat eivät tee pahaa jälkeä polttaessaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pyykkäys. Reissussa pyykin peseminen on jotenkin hauskempaa kuin kotona. Useissa motelleissa ja hotelleissa on tarjolla pesutupia, joissa pyykkääminen onnistuu pientä maksua vastaan. Yleensä laitteisiin käyvät vain 25 sentin kolikot. Suureksi yllätykseksemme Orlandon Hiltonissa pesulan käyttö oli maksutonta. Kuivausrumpu mahdollistaa sen, että pyykit ovat kuivia operaation päätteeksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokakaupat. Amerikkalaiset supermarketit ja apteekit ovat elämyksellisiä paikkoja. Kukkia, leivoksia ja kauteen sopivia koristeita on tarjolla kaikkialla. Aikuisetko nämä tavarat kauppoihin valitsevat!?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkatavarat. Mitäs me kevyet pakkaajat… Harkittiin rinkan kanssa reissuun lähtöä, loppujen lopuksi päädyimme pysymään tyylillemme uskollisina paikalliseen tapaan sopien. Kauteen sopivat setit löytyy! 😉 Meille tuli nyt yksi ylimääräinen laukku, kun ostimme uuden matkalaukun Fort Lauderdalesta, mutta emme raaskineetkaan laittaa vielä pois kankaista laukkua, joten kolmella laukulla mennään (yksi on täynnä talvivaatteita). Yllättävän ketterästi kuitenkin näiden kamojen kanssa liikutaan.

Extrana voisi mainita myös jonottamisen. Se kuuluu myös matkustamiseen ja Amerikkaan kiinteästi. Mutta kun on hyvä kirja, ei haittaa jonottaa esim. autovuokraamossa. Olen lukenut tällä reissulla kaksi kirjaa, joista toisen englanniksi. Good for me!

aUntitled-2

Mutta arvatkaas mitä: nyt tämä kuukauden aikana kerätty kuorma pitää laittaa siihen asentoon, että sen voi huomenna kärrätä lentokoneeseen. Joten adios ja hellät tunteet vaan Floridasta! Nyt on pakko ryhtyä pakkaushommiin.